Seuraamista ja treenikuulumisia

Jotenkin tuntuu niin absurdilta, että tällä hetkellä luetuimpien postausten kärsisijoilla heiluu postaus Seuraamisen perusteet osa 1. Ihan kuin minä olisin jotenkin kelvollinen jollekin opettamaan, että miten koira opetaan seuraamaan. Pörrin seuraaminen on tällä hetkellä ihan karmeassa kriisissä ja se on selvästi kaikista keskeneräisin liike meillä tokon alokasluokkaan. Mistä tämä meidän kriisi sitten johtuu? Hyvin monestakin tekijästä.

Ensinnäkin en osannut lähteä opettamaan Pörrille seuraamista oikealla tavalla pentuna. Imutin sitä aivan liian kauan, tein alusta lähtien aivan liian pitkiä pätkiä, kriteerini olivat aivan liian löysät nykyiseen nähden, oma koulutustekniikka oli huono, en ymmärtänyt, että seuraamiselle pitää luoda arvoa, jotta siitä tulisi innokasta jne. Kun vihdoin itse sain pääni sisällä selville, miltä hyvän tokoseuraamisen pitää näyttää ja sain kunnon oppia siihen, miten seuraamista pitäisi lähteä opettamaan, tuli rally-toko ja pilasi kaiken. Olin jo hyvässä vauhdissa rakentamassa Pörri tosi nättiä tokoseuruuta, kun yhtäkkiä jouduinkin tekemään pitkää rataa, jossa oli valtavasti seuraamista. Kaikki vaan levähti käsiin. Tuli aivan liian paljon seuraamista Pörrin silloiseen osaamistasoon nähden. Seuraamisen arvo romahti. Luulin, että voisin korjata ongelman vain vaihtamalla käskysanan. "Seuraa" oli tokoseuraamista ja "mennään" rally-tokoseuraamista. Miten naivi olinkaan...

Kaksi käskysanaa toimi noin kuukauden. Koska treenattiin päätoimisesti rally-tokoa ja joskus ja jouluna tokoa, seuraa-käsky menetti arvonsa ja mennään-käskystä tuli se, jolla Pörri seurasi paremmin. Näin seuraa-käsky kuihtui kokonaan pois ja jäljelle jäi vain mennään. Käskysanana mennään on ihan tosi hölmö. Sitä ei saa lausuttua mitenkään ponnekkaasti tai mieltä ylentävästi, vaan se on tasaisen harmaa ja hukkuu taustahälinään. Käsky ei aiheuta Pörrissä toivotunlaista reaktioita. Pörrille mennään on yhtä kuin kävele kuin laama ja vilkuile ympärillesi niin paljon kuin haluat, kun toivoisin sen olevan "jeee mä saan seurata äidin kanssa". 

Luulin, että pärjäisin yhdellä käskysanalla ja että yksi sama seuraaminen riittäisi molemmissa lajeissa. VIRHE. Ei toimi meidän kohdalla. Syy on yksinkertainen: en kykene olemaan rally-tokossa tarpeeksi mustavalkoinen, enkä pysty pitämään kriteereistä kiinni. Olen taas uudelleen tullut siihen tulokseen, että meillä on pakko olla kaksi eri seuraamista ja kaksi eri käskysanaa, mutta nyt en aio antaa toisen niistä rapistua ja kuitua pois, vaan molempia seuraamisia täytyy pitää aktiivisesti yllä niin kauan kuin Pörri harrastaa molempia lajeja. Käskysanojen ero pitää ajaa sisään todella huolellisesti ja olla tarkka kriteerien kanssa. Nyt vaan olen suurten pohdintojen äärellä: mitkä ovat meidän seuraamisen käskysanat? Herättelenkö uudelleen henkiin seuraa-käskyn? Luovunko kokonaan mennään-käskystä, joka on liian ponneton? Jalostanko jomman kumman seuraamisen meidän liikkeiden väleissä/siirtymissä käytettävästä käskystä tässä? Tällä hetkellä Pörrin seuraaminen tässä-käskyllä on usein kauhean kivannäköistä. Se houkuu iloa ja intoa (eli poikittaa...), mutta toisaalta tietää, että voi vilkuilla tarpeen tullen ympärilleen ja bongailla esim. kartiot ja ruudut. Olisko tässä meidän uusi rally-tokoseuraaminen vai pilaanko käskyn rally-tokolla? Tässä-käsky on itselleni rakas. Se on jotenkin niin lyhyt ja ytimekäs. Nyt harmittaa, ettei se ole meidän tokoseuraamiskäsky.

Kävin mutustelemassa eri käskysanoja eilen hallilla ja samalla vahvistin kontaktia perusasennossa ja seuraamisessa. Hallilla on hyvät peilit, joita kautta pystyn paremmin itse pitämään kiinni siitä kriteeristä, että katsoiko Pörri muualle vai pitikö kontaktin. Ylhäältäpäin katsottuna en osaa tulkita tilanteita yhtä mustavalkoisesti ja kriteeri ei pysy selvänä meille kummallekaan. Koitan nyt epätoivoisesti saada lisäarvoa mennään-käskylle, jotta selvittäisiin sillä kevään kisoista. Uuden seuraamisen rakentaminen olkoon kesän projekti. Lupaan, että Pörri seuraa syksyllä paremmin kuin nyt.

Seuraamista vuosi sitten.

Seuraamisen ja rally-tokon lisäksi ollaan viime aikoina jumppailtu kaukoja. Kaukoissa Pörrille yritetään saada lisää ajatusta taaksepäin ujuttamalla sille peruuttamista kaukojen sekaan. Maasta-istu-vaihdot ovat parantuneet hurjasti ja kaukoista on tullut Pörrille yksi suosikkiliikkeistä (Pörri palkkantuu voimakkaasti peruuttamisesta). Kaukoprojektista lisää tulevaisuudessa.

Kierrosta ja ruudusta olen saanut haukkumisen kitkettyä lähes kokonaan pois *kop kop* ja meillä on jo monet haukkuttomat treenit takana. Kierrossa ollaan nyt keskitytty siihen, että saataisiin kaarrosta tiukemmaksi ja kiertoon lisää vauhtia ja asennetta. Ollaan luotu motivaatiota irtoamiseen laittamalla lelu kartion taakse. Ruudussa olen alkanut tehdä pysäytyksiä seiso-käskyllä, joka alkaa olla Pörrillä jo tarpeeksi vahva, jotta sitä voi soveltaa tämmmöisiin juttuihin. Ruutuun olen myös tehnyt nyt lähetyksiä ihan etxrapitkällä matkalla. Kun kierto saadaan parempaan kuntoon, voi aloittaa kuunteluharjoitukset näiden kahden välillä.

Noutoa en ole viime aikoina treenannut ollenkaan, sillä ajattelin kysyä siihen neuvoa Oilin koulutuksessa. Luoksetuloja ollaan nyt tehty säännöllisesti ja niihin on nyt lisätty häiriötä. Ensin leluja heiluttelevia appareita. Nyt ollaan tehty häiriökäskyjä: esim. avustaja kutsuu Pörriä luokseen kesken luoksetulon. Pörri menee ihan kamalan helposti lankaan tämmöisissä. Sille pitää saada paljon lisää fokusta.

Palkkaamiseen olen nyt tehnyt paljon vaihtelua: eri ruokia, erilaisia leluja, palkka multa, etäpalkka jne, jotta saisin treeneihin lisää yllätyksellisyyttä ja siten Pörrin pysymään paremmin hereillä. Olen myös palkannut Pörriä viime aikoina putkella. Oi näkisittepä sen ilmeen, kun se saa hyvän seuraamispätkän jälkeen sujahtaa putkeen. Sarin ajatusten mukaisesti olen nyt kiinnittänyt treeneissä erityisesti huomiota siihen, että saisin Pörriä palkittumaan enemmän itse tekemisestä, eikä niinkään minun kehuistani, leluista tai ruuista ja rytmittänyt treenejä tylsä liike, kiva liike, kiva liike, tylsä liike jne. Treenit ovat ilmeisesti olleet Pörrin mielestä kovin kivoja, sillä jouduin taas eilen hakemaan sen valjaista taluttamalla kentältä pois, kun se ei olisi halunnut lähteä treeneistä kotiin. Se seisoi vaan keskellä kenttää onnellinen virne naamallaan vinkupossunsa kanssa. Pörri on <3