Elämää Tacon kanssa

Taco on asustellut meillä nyt 2 kk, josta ensimmäiset 3 viikkoa meni lomaillessa ja sen jälkeen palattiin meidän normaaliin arkeen.

Tacon sisäsiisteys alkaa myös olla hyvällä mallilla. Meille tullessaan se teki tarpeensa herkästi sisään, jos kukaan ei päästänyt sitä ulos juuri sillä hetkellä, kun hätä oli. Nyt siihen voi jo jonkin verran luottaa, eikä tarvitse haukkana kulkea sen perässä. Työpäivien ajan sen on edelleen vähän vaikea pidättää, joten meillä on käynyt päivisin koirien ulkoiluttaja, joka käyttää Tacon tarpeillaan. Ulkoiluttajaan päädyttiin siksi, koska meidän töiden alkaessa Taco alkoi tehdä kaikki tarpeensa sisään, söi omaa kakkansa ja pahimpina päivinä myös kieri siinä. Koko asunto haisi niin kakalta ja pissalta, että sitä ei tuntunut saavan mitenkään pois. Nyt se on ollut pääosin sisäsiisti ja vain satunnaisesti on pissa tullut sisään öisin tai päivisin.

Meille tullessaan Taco ei hirveästi osannut mitään, mutta kuitenkin paljon oleellista: syödä, nukkua, leikkiä, rauhoittua häkkiin, olla yksin ja tarjota asioita. Olen koulutusmielessä lähtenyt Tacon kanssa liikkeelle samaan tapaan kuin pienen pennun kanssa. Ihan ensin naksuttelin sille, että se sai tarjota ihan mitä vain. Ensimmäisiä sen tarjoamia asioita on ollut istuminen, maahanmeno, pään kääntely ja hännän heilutus. Näistä sitten olen lähtenyt jalostamaan kaikenlaista mm. se osaa pyörähtää itsensä ympäri, tarjota kylkimakuuta, peruuttamista ja kierimistä. Lapin reissulla aloin tehdä Tacon kanssa myös kohdetyöskentelyharjoituksia, mutta ne oli vaikeita sille. Jouduin itsekin laittamaan pohdintamyssyn päähän ja miettimään, että miten saan sen kiinnostumaan kohteista, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui kuitenkin hyvin ja nyt Taco osaa tarjota jo paljon kohteisiinkiin liittyviä asioita.

Noin ylipäänsä pitää sanoa, että Tacoa on hirveän kiva kouluttaa. Se oppii asioita nopeasti ja on motivoitunut. Taco on huomattavasti nopeampi ja vilkkaampi kuin Voltti, mikä sopii tietyllä tapaa minulle, sillä itse olen hidas ja rauhallinen. Toisaalta Tacon vilkkaus on johtanut siihen, että hallilla ollaan vähän jouduttu keskustelemaan siitä, että tehdäänkö yhdessä juttuja vai kiljutaanko viereisen kentän aksatreeneille. Tavallaan Tacosta tulee niin paljon mieleen Pörri nuorena. Taco on monessa suhteessa hämmästyttävän samanlainen kuin Pörri. Treenaillaan Tacon kanssa asioita paljon mielentila ja vire edellä, sillä ruutia pikkutytössä piisaa. Tavoitteena meillä on iloiset, rennot, vauhdikkaat suoritukset, kuten Voltinkin kanssa. Sosiaalista palkkaa Tacolle joutuu sisään ajamaan varmasti paljon, sillä ensinnäkin lähdetään suhteen luomisessa takamatkalta pikkupentuihin nähden ja toisekseen Taco on muutenkin aika työ- ja palkkaorientoitunut, eikä hirveästi tarvitse ihmistä treeneissä eikä kotioloissa.

Tässä vanha video siitä, kun Taco oppi pivotin.

  
 

Taco tuli taloon

Taco on asunut meillä jo 1,5 kuukautta, joten lienee paikallaan kertoa lisää tästä hurmaavasta neitokaisesta. Taco muutti meille vain muutama päivä Voltin kuoleman jälkeen heti kesäloman alkajaisiksi. Paljon pohdin sitä, että mitähän ihmiset ajattelee, jos heti edellisen koiran kuoltua on uusi koira taloudessa. Taas heräsin siihen, että ajattelin sitä, mitä muut ajattelee, enkä sitä mikä meistä itsestä tuntuu oikealta. Ne muutamat päivät Voltin kuoleman jälkeen, jolloin olin kaksin Pörrin kanssa kotona, tuntuivat niin tyhjiltä. Jotain vauhtia, vipinää ja nuoruuden intoa puuttui elämästä, kun Volttia ei enää ollut. Koska iso osa Voltin surutyöstä tuli tehtyä jo Voltin eläessä, tuntui vaan niin oikealta heittäytyä uuteen seikkailuun heti samantien, kun tällainen mahdollisuus meille tarjottiin.

Ennen kuin haettiin Taco meille ehdin tavata Tacon kolme kertaa, kun kävimme Voltin kasvattajan luona. Olin iskenyt silmäni Tacoon jo kuvia nähdessäni ja olin ihan myyty, kun näin sen livenä. Se oli niin tomera ja täpäkkä pikkuotus. Ihan huikea penska, jota en saanut millään pois mielestäni. Suunnittelin mielessäni jo maanittelukeinoja, miten saan Voltin kasvattajan myymään Tacon meille, kunnes hän möläytti, että Taco olisi myynnissä. Ainoa asia, mitä välähti päässäni, oli kohtalo. Tämä on kohtalo. Taco on tarkoitettu meille. Hetken aikaa elättelin toiveita, että Janne suostuisi kolmanteen koiraan, vaikka järki tiesi sanoa, että ei. Elämä Voltin ja Pörrin kanssa oli jo tarpeeksi raskasta. Luovuimme ajatuksesta ja toivoin, että Taco löytäisi itselleen hyvän kodin. Aika kului ja Taco tuli julkiseen myyntiin. Teki mieli kirjoittaa jokaiseen ilmoitukseen, että ei se ole myynnissä, se muuttaa meille. Kun Voltti kerta toisensa jälkeen sai huonoja uutisia ja lopetuspäätös alkoi hahmottua, kyselin vaivihkaa, että jokos sillä Tacolla on koti tiedossa. Ei ollut vielä. Teki mieli kirjoittaa kasvattajalle, että "älä nyt sitten vaan myy sitä kenellekään, kun se muuttaa meille!", mutta pitäydyin hillitymmässä artikuloinnissa. Lopulta sitten sovittiin päivä, jolloin haetaan Taco meille koeajalle.

Aloitettiin yhteinen taival Jämiltä. Olimme Jannen kanssa vuokranneet sieltä mökin ensimmäiselle kesälomaviikolle. Ajateltiin, että parasta lähteä luomaan yhteistä tulevaisuutta ihan uusista ympyröistä. Ensimmäinen päivä oli kutkuttava. Ihan kuin olisi pikkupennun hakenut kotiin. Siinä sitä vain katseltiin toisiamme ja mietittiin puolin ja toisin, että kukahan tuo on. Ehdollistin heti Tacoa naksuun ja sain huomata, että Taco on todella nopea oppimaan asioita. Tacon olisi voinut vaikka heti samantien päästää vapaaksi, mutta pidettiin eka päivä siltä varmuuden vuoksi hihnassa. Taco kuitenkin leimaantui tosi nopeasti osaksi meidän perhettä ja jo seuraavana päivänä sillä oli paremmin toimiva luoksetulo kuin Pörrillä. Säät suosi meitä hienosti Jämillä ja saimme ulkoilla päivittäin kauniissa säässä Jämin jylhissä maastoissa. Mustikoitakin tuli poimittua yli 10 litraa ja Taco riipi marjoja puskista varmaan saman verran kuin Janne käsin. Pörri lämpesi Tacolle aika nopeasti ja ensimmäiset leikit nähtiin jo parin päivän sisällä. Jämillä olikin kiva rallatella.

Jämin jälkeen palasimme muutamaksi päiväksi kotiin ennen meidän Lapin reissua. Kaupungissa riittikin Tacolle ihmeteltävää, sillä Taco näki monen monta asiaa ensimmäistä kertaa elämässään. Musti ja mirri on melkoinen hirvityspaikka, joka oli Tacon mielestä varmaan enemmänkin kummitustalo kuin koirien suosikkikauppa. Kaupunkiympäristö oli kummallinen outoine tolppineen, kaappeine, ihmisjoukkoine ja äänineen. Ikävästi sattui juuri venetsialaisviikonloppu ja koko kaupunki paukkui koko lauantaiyön. Vaikka Tacoa jännitti kovasti monet asiat, rohkeasti se meni aina eteenpäin. Käytiin ensimmäistä kertaa poikkeamassa myös hallilla, joka oli niin outo paikka. Hieman kävi mielessä, että mitähän tästä tulee, jos Tacoa jännittää niin paljon kaikki. Lapin reissulla Taco kuitenkin paremmin leimaantui meihin ja kun palattiin Lapista kotiin se oli kuin eri koira. Liisa ihmemaassa oli vaihtunut koiraan, jonka olisi luullut aina asuneen kaupungissa. Edelleen sitä vähän jännittää Mustissa ja mirrissä, mutta muuten jänniä paikkoja ei enää ihan hirveästi löydy.

Lapin reissun jälkeen Taco päätettiin välikuvata vielä ennen lopullista päätöstä. Kuvista ei löytynyt mitään kriittistä, joka olisi pyörtänyt meidän päätöksen niin päätimme, että Taco muuttaa meille pysyvästi. Täytyy sanoa, että saatetaan olla vähän rakastuneita. Taco on jotenkin niin itselle käteen sopiva koira. Älykäs, nopea, kiihkeä ja kaikinpuolin tervepäisen oloinen. Tacon kanssa tuntuu siltä, että meillä on vain taivas rajana. Onneksi uskallettiin heittäytyä tälle matkalle, sillä Taco on nyt jo tuonut meidän elämään ihan hurjan paljon iloa.