Vaihtelu virkistää osa 2

Tammikuun alkupuolella kirjoittelin postausta siitä, kun kävin vierailemassa Koirakoutsin tokoryhmässä Krista Karhun opeissa. Ryhmään oli taas myynnissä treenit. Tykkäsin ryhmästä niin paljon, että päätin ostaa tämän irtokerran torstai-illalle, vaikka Pörrillä on keskiviikkoisin toiset tokotreenit ja perjantaina rally-tokotreenit. Koitan välttää Pörrin kanssa kolmen päivän treeniputkia, jotta sille jäisi aikaa palautumiseen (ja mulla olis muutakin elämää kuin toko), mutta nyt houkutus oli liian suuri.

Ostos osoittautui taas varsin järkeväksi, sillä päästiin vihdoin puuttumaan meidän yhteen suureen ongelmaan eli seuraamisen käännöksiin. Pörri seuraa mielestäni oikein kivasti suoraa pätkää, mutta käännökset ovat aina olleet meidän heikko lenkki. Olen viimeaikoina saanut Pörrin asenteeseen sellaista paloa, jota olen siihen kauan kaivannut ja Pörri onkin jo leikkisästi saanut lempinimen "pikkumalikka". Myös takapään käyttö on Pörrillä parantunut, mutta rally-tokoharrastuksen aloittaminen toi meille mukanaan kontaktiongelmat. Ennen rallya oltiin tehty vain lyhyitä seuraamispätkiä ja Pörrin seuraaminen oli rakentumassa kivasti. Rallyssa jouduttiin nopeasti tekemään pitkää pätkää, mikä laski Pörrin motivaatiota. Huomasin vahvan kontaktin myös ongelmaksi, sillä en pystynyt käyttämään käsimerkkejä apuna, kun Pörri ei noteerannut niitä mitenkään. Aloin suhtautua kontaktirikkeisiin suopeasti "mitä se haittaa, jos se vähän vilkaisee ympärilleen". Pörrin kohdalla vaan se vie koko käden, jos erehtyy edes harkitsemaan pikkusormen antamista. Jos Pörrin tekemisen haluaa pysyvän tietyn tasoisena sen kanssa ei saa lipsua IKINÄ kriteereistä, vaikka olisi väsynyt, huono päivä, vaikea tilanne, kohtuuton häiriö jne. Tää on mulle ihan tosi vaikeeta, sillä olen liian kiltti ja Pörri tietää sen ja käyttää sitä armotta hyväkseen päästäkseen vähän helpommalla. Pian alkoi hajota koko seuraaminen.

Viime vuoden puolella Riitta näki meidän suurimmaksi ongelmaksi kontaktirikkeet. Pörri tuli mukana kuin matkalaukku vilkuillen ympärilleen. Viimeisen 2 kk aikana olen rehellisesti sanottuna treenannut joka ikisissä treeneissä seuraamista ja kriteerinä kontakti. Suoralla Pörri pitää jo kivasti kontaktia, mutta käännöksissä se kokee tilaisuutensa tuleen ja vilkaisee helposti muualle. Olen sen kanssa rallyn puitteissa hinkannut todella paljon vasemmalle käännöksiä, sillä ne olivat meille viime kisoissa suuri ongelma ja meidän kaikki pisteet lähti siitä, että Pörri ei kääntynyt vasemmalle. Koska olen nyt keskittynyt seuraamisen osalta vasempaan käännöksiin, kontaktin ylläpitoon ja ylipäänsä seuraamisen asenteeseen, olen voinut näppärästi luistaa oikealle käännöksien ja täyskäännösten treenaamisesta. Täyskäännös oikeaan ja käännös oikeaan aiheuttavat minulle lievää pahoinvointia ja panikointia, sillä tiedän, että Pörri tiputtaa näissä kontaktin todella herkästi. Myös sen seuraamispaikka valuu herkästi taaemmas ja pahimmillaan se ajelehtii ihan omaan suuntaansa. Koska reilu ohjaaja yrittää parhaansa mukaan auttaa nuorta osaamatonta koiraansa kiltti ohjaaja yrittää aina pelastaa laiskan koiransa, olen alkanut hidastaa käännöksissä. Teen käännökset niin hiiiitaaaaasti, että Pörri varmasti pysyy kyydissä, vaikka se nukkuisi. Koska minä teen työt Pörrin puolesta, eikä ikinä tapahdu mitään mielenkiintoista, sen ei tarvitse olla skarppina. Pörri taas on koira, jonka motivaatio alkaa nopeasti rapistua, ellei siltä ei vaadi tarpeeksi tai sitä ei haasta tarpeeksi vaativilla tehtävillä. Koska Pörri on entistä enemmän omissa unissaan, mun pitää entistä enemmän auttaa sitä ja kas noidankehä on valmis. Tätä noidankehää alettiin eilen katkoa.

Vaihe 1. Ohjaaja opettelee kävelemään
Jos ohjaaja ei osaa asetella askeliaan ilman koiraa, miten se onnistuu koiran kanssa.

Vaihe 2. Ohjaaja opettelee kävelemään koiran kanssa
Kun ohjaaja osaa kävellä ilman koiraa fiksusti, otetaan koira mukaan. Koiran ei tarvitse välttämättä olla seuraamiskäskyn alla, jos se hengailee muutenkin seuraamispaikalla. Katsotaan, miten koiran olemassa olo vaikuttaa ohjaajan liikkeeseen. 

Vaihe 3. Toistetaan vaiheita 1 ja 2 niin kauan, että sujuu
Samalla, kun ohjaaja opettelee kävelemään yhtä järkevästi koiran kanssa kuin ilman koiraa, voidaan sivusilmällä vilkuilla, mitä koira puuhaa. Paljonko se jätättää? Miten se työskentelee? Onko sillä halua ylläpitää seuraamispaikkaa vai ajatteleeko se, että voin vähän jäädä jälkeen ja kiriä mamman kiinni suoralla? Pysyykö kontakti?

Vaihe 4. Laaditaan sotasuunnitelma
Pohditaan, miten koiralle opetetaan, että sen kannattaa olla käännöksissä skarppina. Naksu tai palkkasana ennen käännöstä? Ohjaaja kannustaa tai antaa äänivihjeen (esim. suhina) käännöksessä?

Vaihe 5. Toteutetaan sotasuunnitelmaa

Vaihe 6. Häivytetään avut ja nautitaan hyvin seuraavasta koirasta
Kun koiran odotusarvoa käännöksiä kohtaan on saatu nostettua ja koira suorittaa käännökset pääsääntöisesti hyvin, naksua tms. apua voidaan alkaa satunnaistaa. Ensin esim. neljä käännöstä naksun kanssa, yksi ilman, kolme naksun kanssa, yksi ilman, neljä naksun kanssa jne.

Me päästiin Pörrin kanssa eilen noin vaiheeseen 4. Tosin vaiheessa 2 on vielä hiomista, sillä vaikka osaan kävellä ilman koiraa, en osaa kävellä koiran kanssa. Kun Pörri on mun rinnalla alan vaistomaisesti hidastaa käännöksissä, jotta se pysyisi mukana. Kun vihdoin osasin tehdä muutaman toiston hidastelematta, Pörri oli ihan kuutamolla. Apuja siis tarvitaan. Sirken koulutuksessa tuli vinkki käyttää naksua ennen käännöksiä ja olen tätä hyödyntänyt Pörrille erityisesti vasemmalle käännöksissä, joten naksu oli meille luonnollisin apu myös muihin käännöksiin. Tehtiinkin tunnilla harjoituksia, joissa mä naksauttelin Pörrille aina ennen käännöstä ja Pörri sai palkan käännöksen jälkeen.

Askartelin teille tuollaisen hienon esimerkkikuvan harjoituksesta, jota voi käyttää käännösten harjoitteluun. Rally-tokoilijoilla liike muistuttaa houkutusta, mutta siis ideana on kiertää tötteröiden ympäri kahdeksikkoa. Ensin normaalikäyntiä, sitten hidasta käyntiä, sitten juoksua, lopuksi kaikkia vaihdellen. Kahdeksikon keskellä voi halutessaan tehdä perusasennon. Kahdeksikon kaarteiden tiukkuutta voi säätää koirakon osaamistason mukaan. Harjoituksen avulla koira oppii lukemaan ohjaajan liikekieltä eri vaiheissa ja koira oppii paremmin ylläpitämään oikeaa seuraamispaikkaa myös kaarteissa. Harjoitus parantaa erityisesti täyskäännöksiä, jos niissä on ongelmia, mutta siitä on apua myös muihin käännöksiin.

Tunnin lopuksi opeteltiin kävelemään vielä z-liikettä läpi. Huh miten vaikeaa oli osata kävellä suoraa linjaa ja kääntyä aina siten, että tötterö jää vasemmalle. Kaikkea sitä joutuu opettelemaan ensimmäisen tokokoiran kanssa. Pörri parka. Oltiin tunnin lopuksi oltiin Pörrin kanssa ihan poikki, sillä kumpikin oli joutunut rassaamaan aivojaan äärirajoille.

Lokakuun agilityt

Lokakuun treenit aloitettiin jarrutusharjoituksilla. Ensimmäinen veto meni pitkäksi ja toinen jäi vajaaksi. Jotta käännöksestä saa mahdollisimman nopean, ohjauksen ajoituksen täytyy osua kohdalleen, kuten videoltakin voi hyvin todeta. Jarrutusten jälkeen saatiin Pörrin kanssa tehtyä oikein mallikkaat takaaleikkaukset :) Kepit meni taas niinkuin ne meni. Ei kauheasti jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Niin, ja päätti Pörri tehdä taas, tapansa mukaan, hieman omatoimistakin treenausta..

Toisten treenien alkuun Pörri päätti laittaa mutkat suoriksi! Lopputuloksen näette videolta. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Alun toilailujen jälkeen saatiin kuitenkin tehtyä ihan hyvää ratapätkää. Näissä treeneissä huomasi taas pitkästä aikaa, miten hyödyllistä tämä treenien videoiminen ohjaustekniikan hiomisen kannalta on. Kouluttaja näytti aluksi, millaiset ohjauskuviot muurille ja kahdelle sen jälkeisille hypylle tulisi tehdä. Luulin tietäväni mitä tehdä, mutta eihän se nyt näin videolta katsottuna ollut sinnepäinkään! Toisaalta vähän jäi ihmetyttämään, miksei kouluttaja (tai Marja) kiinnittänyt asiaan sen koommin huomiota (tai en ainakaan muista näin), vaikka ohjaaminen näytti enemmän rivitanssilta kuin agilitylta. Menin lopulta itsekin niin sekaisin, että melkein kompastuin jo omiin jalkoihini! Noh saivatpahan muut ainakin jotain naurunaihetta, kun katselivat minun tyylikkäitä ohjauskuvioita!

Lokakuun viimeisissä treeneissä harjoiteltiin sylkkäreitä ja takaakiertoja. Takaakierrot onnistuivat Pörriltä tällä kertaa varsin mallikkaasti. Myös sylkkärit onnistuivat kohtuullisesti. Videolla nähtävästä A-esteestä näkee hyvin, miten Pörrin kontakti kyseisellä esteellä saataisiin varmasti paremmaksi etäpalkan tai kosketusalustan kanssa. Ainakin videon perusteella Pörrillä on mahdollista jarruttaa esteen alastulossa niin paljon, että 2on2off-kontakti on mahdollista tehdä. Tuntuu, että ilman etäpalkkaa Pörri ei malta jarruttaa kontaktille. Täytynee alkaa tehotreenaamaan Pörrin kanssa noita kontakteja taas täällä kotosallakin.

Syyskuun agilityt

Syyskuun alusta Tähtitekniikan kesäkausi vaihtui syyskaudeksi ja kouluttaja Annasta Maijuun.

Maiju pisti meidät heti kovan paikan eteen sillä yksi radalla olleista esteistä oli pöytä. Pörrin kanssa on muistaakseni ainoastaan kerran aikaisemmin kokeiltu pöytää. Noh, kyllähän se Pörri siinä pysyi, kun lykättiin namia sitä mukaa suuhun, kun laskettiin numeroita :D A-esteen kontakti tuotti odotetusti taas ongelmia, koska Pörri ei tunnu saavan jarrutettua siihen kunnolla. Tähän ollaankin saatu vinkiksi harjoitella kontakti vahvaksi ensin madalletulla A:lla. Kepit sujuivat tässä kohtaa aika hyvin (tosin käytössä oli vielä verkot). Videolle saatiin myös yksi Pörrin hienoista oivalluksista kun ajetaan keinusta aluksi ohi.

Näiden treenien jälkeen lähdimme Lappiin viikoksi lomailemaan. Sen johdosta kyseisen viikon treenit jäivät välistä, mutta saimme onneksi vaihdettua treenit seuraavalle viikolle, joten seuraavat kaksi treenivideota ovat samaiselta radalta.

Aivojen nollaus Lapin maisemissa teki selvästi hyvää sekä minulle että Pörrille, sillä näissä treeneissä saatiin tehtyä jo suht mallikasta ratapätkää ilman suurempia virheitä. Myös kepeistä saatiin jälleen pari verkkoa vaihdettua ohjureiksi ilman, että sillä oli suurempaa merkitystä Pörrille.

Viikon toisissa treeneissä jatkettiin rataa siitä mihin edelliskerralla jäätiin. Myös loppupätkä saatiin mielestäni sujumaan hyvin, lukuunottamatta sylkkäreiden ohjaustekniikkaa, joka minulla ei edelleenkään ole vielä ihan hanskassa.

Myös syyskuun viimeisissä treeneissä meillä oli Pörrin kanssa hyvä meininki. Varmaan parasta agilityä, mitä meiltä oli tähän mennessä nähty :) Toki siellä nyt muutama pieni virhe tapahtui, mutta ei takerruta niihin.

Elokuun agilityt

Elokuun agilityista ei olekaan videoituna kuin kaksi kertaa.

Ensimmäisissä treeneissä saatiin Pörri hakeutumaan melko hyvin kepeille radan alkupään esteiden jälkeen. Tosin tämäkin saatiin kunnolla onnistumaan vasta toisella yrittämällä. Irtoamisharjoitukset sen sijaan eivät sujuneet ihan niin hyvin. Niiden kanssa Pörrin tekeminen meni pääasiassa haukkumiseksi.

(Olipahan muuten järkyttävän näköistä ohjaamista :S)

Toisissa treeneissä harjoiteltiin takaakiertoja ja hypyille kääntymisiä. Nämä saatiin sujumaan mielestäni oikein hyvin niin ohjaajan kuin koirankin osalta :)

Videolta muuten näkee hyvin, miten tärkeää takaakierroissa on ohjaajan suunnata varpaansa esteen taakse eikä esim. rimaa kohden. Viimeksi tänään sain taas treeneissä huomata, että osoittamalla varpaansa kohti rimaa, ei Pörri lähde tekemään takaakiertoa. Kouluttaja totesikin hyvin, että Pörri on siinä mielessä hyvä koira, ettei se anna kyllä yhtään anteeksi, jos sitä ohjaa väärin. Oppiipahan hiomaan ohjauskuviot viimeisen päälle, koska Pörri ei anna muuta mahdollisuutta!

Arvonnan voittaja ja vastaukset teidän esittämiin kysymyksiin

Suuri kiitos kaikille kysymyksistä! Näitä tulin paljon enemmän kuin osasin villeissä kuvitelmissani ajatella. Kiitos siitä teille!

Arvonnan voitti Anna. Olen ollut jo Annaan yhteydessä. Onnittelut vielä Annalle!


Mikä on kivointa koiraharrastuksessa?
M: Parhaita hetkiä ovat huikeat onnistumiset ja molemmin puolinen hyvä fiilis. Myös treenikaverit ja itse yhdessä tekeminen koiran kanssa on kivaa.
J: Kivointa (lue parhainta) koiraharrastuksessa on kyllä olleet ne hetket, kun itseltä tai koiralta alkaa sujua jokin pidempään harjoiteltu asia, jolla on oleellinen vaikutus koirakon suorittamiseen.

Mikä on parasta Pörrissä?
M: Tosi vaikea kysymys. Pörri on persoonana täysin omaa laatuaan.
J: Pörrin persoona.

Onko lajia, joka kiinnostaa, mutta et ole syystä tai toisesta päässyt kokeilemaan?
M: Pk-puolelta kiinnostaa kovasti haku. Pörrillä ei ole pk-oikeuksia, joten ei ole sitten päästy kokeilemaan hakua.
J: En nyt yhtäkkiä osaa nimetä mitään yhtä tiettyä lajia. Esim rekikoira-, paimennus- tai jotain pk-juttuja voisin kuvitella itseni mahdollisesti kokeilevan.

Paras koiraharrastuslaji?
M: Toko!
J: Agility

Onko Pörri ollut sellainen koira mistä haaveilitte hankkiessanne sitä?
M: Pörri on ollut aika erilainen. Se on ollut paljon kovempi, röyhkeämpi, itsenäisempi ja itsepäisempi. Loppujen lopuksi nämä ominaisuudet ovat olleet paljolti vain hyödyksi.
J: Pörri on ollut aika erilainen sheltti, verrattuna siihen millainen kuva muiden shelttien kautta tuli, mutta hyvällä tavalla. Pörri on rohkeampi, itsenäisempi, kookkaampi ja kovapäisempi kuin muut rotutoverinsa. En tosin näe näitä ominaisuuksia heikkoutena vaan ennemminkin vahvuutena.

Mikä koirarotu on sellainen, mikä kiehtoo, mutta ette sitä syystä tai toisesta kuitenkaan tahdo?
M: Belgianpaimenkoira, siperianhysky, porokoira, kelpie, tsekinpaimenkoira...
J: Ensimmäisenä kyllä tulee mieleen siperianhysky (tässäkin on mielestäni enemmän kuitenkin kyse voimisesta kuin tahtomisesta)

Onko (sitten joskus) tulevan koiran rotu edelleen sheltti, vai vaihtuuko rotu?
M: Seuraava koira tulee todennäköisesti muun rotuinen, mutta eiköhän meille vielä toinen shelttikin joskus tule.

Miksi juuri Pörri, mikä sai valitsemaan juuri tämän kasvattajan ja koiran?
M: Pörrin kasvattajalla sattui olemaan vapaana yksi trikkipoika. Käytiin katsomassa pentuja ja tykättiin tosi paljon Pörrin äidistä. Kasvattaja vaikutti mukavalta ja pennut oli rohkeita ja reippaita, joten maksettiin meidän omahyväisestä ärripurrista varausmaksu ja niin Pörri muutti meille jouluna 2013.

Millon Pörri saa koira-kaverin sinne kotiin vai onko sellaista koskaan tulossa?
M: Koko ajan on hankintalistalla, mutta varteenotettavia pentueita syntyy niin vähän.

Ja hassu kun olen niin kaipaan lisää kakkapäivitystä, kuinkas nyt menee? Edistystä vai takapakkia?
M: Haha. Vain toinen koiraihminen voi ymmärtää kakkapostauksia. Edistystä on tapahtunut, sillä Pörri ei ole kakannut sisälle viimeisen kakkapäivityksen jälkeen.

Tulevaisuutenne haaveet/unelmat/toiveet?
M: Koirarintamalla yksi suuri haave on päästä kisaamaan joihinkin arvokisoihin esim. SM-kisoihin ja koittaa kestääkö oma pää. Suuri toive on tietenkin, että Pörri pysyy terveenä ja pystyy elämään harrastuskoiran elämää pitkään. Lisäksi toivon sitä toista koiraa.

J: Suurin toive on tietysti, että Pörri pysyy terveenä mahdollisimman pitkään sekä henkisesti että fyysisesti. Harrastusrintamalla olisi tietysti hienoa saada Pörrille joskus AVA-titteli. Tulevaisuus näyttää, onko meillä siihen rahkeita koirakkona.

Millaista elämänne olisi kahdestaan, ilman Pörriä? Onko hankala kuvitella semmoista tilannetta?
M: Tekisin enemmän töitä, mulla olis vähemmän kavereita, liikkuisin vähemmän ulkona. Mun elämä olis paljon tylsempää ja ikävämpää. Pörri tuo niin paljon piristystä jokaiseen päivään.

J: Tällä hetkellä on kyllä aika vaikea enää kuvitella elämää ilman Pörriä. Varmasti tulisi vietettyä huomattavasti enemmän aikaa kotona sohvan nurkassa, eikä ulkoiltua (kävelyn muodossa) niin paljoa.

Aina välillä blogissa vihjataan, että teillä olisi tarvetta toisellekin koiralle. Onko näissä suunnitelmissa ollut mitään muutosta? Onko suunnitelma ihan vain ajatuksen tasolla vai onko sen eteen tehty jo jotain? (rotu valittu, kasvattaja valittu, pentu valittu!?)
M: Kyllä tän asian eteen on tehty paljon taustatyötä ja ollaan oltu kahteen pentueeseen jonossakin. Ollaan tultu jonoon sen verran myöhäisessä vaiheessa, että meille ei ole riittänyt pentua. Pari potentiaalista pentuetta on kiikarissa ja olen ollut kasvattajiin yhteydessä. Nämä molemmat pentueet ovat eri rotua, joten rotua ei ole valittu. Enemmän etsin meille sopivaa yksilöä. Olen myös pohtinut tuontikoiran hankkimista.

Onko rotu siis aussie vai etsitkö sopivia yhdistelmiä myös muista roduista?
M: Rotua ei ole päätetty. Aussie on varteenotettava vaihtoehto, mutta etsin sopivia yhdistelmiä myös muista roduista.

Me ainakin ollaan saatu jos jokin laista palautetta ihmisiltä. Mikä on oudoin asia, mitä Pörristä on sanottu? Mikäs taas paras?
M: Oudoin käymäni keskustelu oli varmaan se, kun yhden satunnaisen ohikulkijan kanssa väittelin siitä, että onko Pörri sekarotuinen vai ei. Ko. henkilö oli vakaasti sitä mieltä, että mulle on myyty sekarotuinen koira puhdasrotuisena. Parasta on treenikamujen ja kouluttajien kommentit "sairaan makee koira sulla", "Pörrissä on kyllä todella paljon potentiaalia", "Pörri on harvinaisen sitkeä koira sheltiksi", "Makein sheltti, mitä oon koskaan nähnyt" yms.

Saako Pörri joululahjan? Jos saa niin minkä? (lupaan olla kertomatta sitä sille!) Mielipide lemmikkien joululahjoista?
M: Kyllä saa. Mun mielestä lemmikkien pitää ehdottomasti saada joululahjoja. Tänä jouluna Pörri sai lahjaksi sekä syötäviä herkkuja että uusia leluja.

Miksi kisaatte? Onko se motivoiva päämäärä treeneihin vai onko tittelit mielessä vai jotain ihan muuta?
M: Hmmm. Vaikea kysymys. Kai se on jotenkin itsensä voittamista. Ja saa konkreettista tulosta siitä, että osaa kouluttaa koiraa.

Haluaisitko kokeilla jotain uutta harrastusta Pörrin kanssa, mikä se olisi?
M: Nosework voisi olla Pörrin laji, mutta aika ei taida riittää mihinkään uuteen harrastukseen nyt.

Mitä asioita muuttaisitte Pörrissä ja mitä ette missään nimessä muuttaisi?
M: Pörri on paras juuri tuollaisena <3 Mutta en nyt pahakseni pitäisi, jos se haukkuisi vähemmän ja osaisi leikkiä vähän ystävällisemmin pienien ja arkojen koirien kanssa. Pörrissä on vähän sellaista koulukiusaaja-tyyppiä ja se tulee parhaiten toimeen sellaisten koirien kanssa, jotka osaavat pitää sille kuria ja ilmoittaa selvästi, mikä käytös on ok ja mikä ei. Kiltit koirat se jyrää alleen. 

Missään nimessä en muuttaisi Pörrin iloisuutta, sosiaalisuutta, asennetta moneen asiaan, tekemisen meninkiä, hellyydenkipeyttä jne.

J: Joissain tilanteissa Pörri voisi opetella tottelemaan hiljaa-käskyä, eikä vain ilkikurisesti jatkaa haukkumista. Onneksi näissä tilanteissa Pörrin haukkumisesta ei onneksi ole ollut haittaa kuin omassa päässäni.

En missään nimessä haluaisi muuttaa Pörriä persoonana, koska sitten Pörri ei olisi enää Pörri.

Oletko suunnitellut tulevasi ensi kesänä shelttien tokoleirille turkuun? :)
M: Olen miettinyt asiaa, mutta en osaa vielä sanoa varmaksi. Katsotaan, mikä on fiilis keväällä.

Mikä on parasta Pörrissä? :)
M: Parasta Pörrissä on, että se on aika turbomalli sheltistä. Lisäks rakastan sitä, että se on niin hellyydenkipeä sylikoira. <3

Mitkä ovat koiran omistamisen parhaat ja pahimmat puolet?

M: Parasta on koira itse, kaikki koiran mukana tulevat kaverit ja uudet tuttavuudet ja puuhastelu koiran kanssa. Ikävimpiä puolia ovat ripulikakat olkkarin pörrömatolla ja aamuherätykset viikonloppuisin. Onneksi olen saanut tehtyä Jannen kanssa diilin, että ulkoilutan Pörrin aina arkiaamuisin ja Janne hoitaa viikonlopun aamulenkitykset.

Onko Pörrillä vakuutuksia, ja mitä ajattelette koiran vakuutuksista?

M: Pörrillä ei ole vakuutusta, mutta meillä on säästössä erillisellä tilillä rahaa eläinlääkärikäyntejä varten. Vakuutukset on varmaan ihan hyödyllisiä sellaisille, joilla ei ole muuten liikkumavaraa omassa taloustilanteessa.

Miltäs teidän ensi vuoden kalenteri näyttää? Onko teillä jo suunnitelmia ensi vuodeksi? :)

M: Meidän vuosi toivottavasti alkaa RTK1-tittelillä, sillä kisataan kolmannen kerran rallyn alokasluokassa loppiaisena. Sen jälkeen rally jääkin varmaan joksikin aikaa tauolle ja panostamme enemmän tokoiluun. Tokossa olisi kiva korkata kisaura ja metsästää vähintään yksi ykköstulos alokasluokasta. Agilityn puolella tavoitteena lienee saada kepit ja A-este kuntoon. Treenien ulkopuolella yritetään nähdä paljon koirakavereita, käydä paljon metsälenkeillä nollaamassa aivoja sekä pyhittää myös sohvalla löhöyspäiviä.

Milloin Pörrin kanssa olisi tarkoitus startata viralliset agility-kilpailut?

M: Jos Pörri mitataan maksiksi, sen kanssa ei tulla kisaamaan koskaan. Mitään aikataulua kisaamiselle ei ole laadittu, vaan katotaan fiiliksen mukaan.

Oletteko olleet tyytyväisiä rotuvalintaanne (shelttiin) vai ottaisitteko eri rotuisen koiran, jos voisitte mennä ajassa taakse päin?
M: Kyllä sheltti on ollut hyvä ensimmäinen koira. Jos minulla nyt tällä hetkellä ei olisi koiraa, mutta olisin hankkimassa koiran, ottaisin varmaan jonkun aktiivisemman rodun edustajan, jolla olisi pk-oikeudet.

Millainen Pörri olisi jos se olisi ihminen? Millaisia te olisitte jos olisitte koiria?
M: Jos itse olisin koira niin olisin aika laiska, mutta rakastaisin naksuttelua. Nukkuisin paljon ja olisin perso herkuille. Lenkillä löntystelisin omien hajujen perässä. Olisin aika kiltti ja pehmeä. Kiipeisin paljon syliin rapsuteltavaksi ja tunkisin itseni vaivihkaa omistajan jalkopäähän nukkumaan öisin.

J: Pörri yrittäisi ihmisenä varmasti esittää sellaista machoilevaa vauhtihirmua. Pörri yrittäisi olla porukan kovin jätkä ja kaikessa tekemisessä mahdollisimman kova vauhti olisi tärkeintä. Tosipaikan tullen menisi kuitenkin pupu pöksyyn ja tulisi äitiä ikävä. Samoin kun kukaan ei ole näkemässä, Pörri röhnöttäisi kotona sohvalla tekemättä mitään.

Jos olisin itse koira, tykkäisin varmasti paljon vauhtia vaativasta harrastuksesta (kuten agilitysta tai valjakkourheilusta). Tykkäisin myös lenkkeillä mahdollisimman paljon metsässä. Olisin kiltti ja miellyttämisenhaluinen sekä tykkäisin, että minua rapsuteltaisiin mahdollisimman paljon.

Mistä tulee blogin nimi Kaaponkujalla?
M: Meidän asuinpaikasta.

Mietittekö hankkiessanne koiraa muitakin rotuja kuin shetlanninlammaskoiraa?
M: Joo alunperin ajateltiin australianpaimenkoiraa, mutta sheltti kuulosti paremmin ensimmäiseksi koiraksi sopivalta, joten päädyttiin siihen.

Mielipiteenne labradorinnoutajista?
M: Kivoja koiria. :) Tykkään ja voisin joskus kuvitella omistavani, jos minulla olisi antaa koiralle rodunomaista työtä.

J: Vaatisi pientä tutustumista rotuun, että pystyisin muodostamaan kunnollisen mielipiteen. Tämän hetkinen kokemus rajoittuu lähinnä kuviin ja tässä meidän lähellä asustelevaan vanhaan Ilona-rouvaan. Ihan veikeän oloisilta kavereilta ainakin niiden perusteella vaikuttanut.

Mielipiteenne koiran pukemisesta vaatteisiin "ihan huviksi"?
M: Mun puolesta saa pukea, jos pukeminen ei haittaa koiraa itseään. Oli Pörrilläkin koko joulun rusetti kaulassa, että se näytäisi söpömmältä.

Miksi juuri sheltti? 
M: Sheltti meille tuli vähän vahingossa. Vaikutti sopivan kokoiselta ja harrastuksiin sopivalta ja kehuttiin sopivan ensimmäiseksi koiraksi.

Teidän tulevaisuuden tavoitteet?
M: Tulevaisuuden tavoitteita taisi tulla jo ylempänä. Pörrille tietysti suurimpana tavoitteena mielessä kummittelee se TVA-arvo.

Pörrin 11 persoonallista tapaa

Ihan kaikkiin teidän esittämiin kysymyksiin ei saatu vastattua vielä tänään, mutta huomenna sitten. Tässä yksi haaste alta pois:

Saatiin Toiveesta todeksi -blogin Jennylta tällainen hauska haaste, jossa pitää kertoa yksitoista koiran hauskaa, ihanaa tai jopa ärsyttävää piirrettä tai tapaa... Tässä tulee:

1. Pörri on fanaattinen saunoja. Jos se jätetään saunan ulkopuolelle, se aloittaa sydäntä riipivän vinkukonsertin. Saunassa Pörri istuu yleensä sillä lauteella, jolla pidetään jalkoja. Joissakin kyläpaikoissa tai jos saunomme Pörrin kanssa kahdestaan kotona, se tulee ylimmälle lauteelle istumaan tai makaamaan. Jos emme sauno pitkään aikaan, Pörri on huolestunut. Se kiipeää saunan lauteille ja katselee merkitsevästi kiuasta. Pörrin mielestä meidän kuuluu saunoa vähintään kaksi kertaa viikossa.

2. Pörrin mielestä makuuhuoneen tuuletusikkuna pitää aina avata, jos pimennysverhon vetää ylös. Se vinkuu ja vikisee ja raapii tuuletusikkunaa. Kun ikkunan avaa, se kurkkaa ikkunasta ulos ja vetää keuhkot syvään raikasta ilmaa.

3. Pörri ei halua juoda pitkään seissyttä vettä kupista, vaan pyytää usein ulos juomaan kylmän raikasta vettä takapihalla olevan pöydän päältä. (Joo seisoo keskellä pöytää ja juo.)

4. Jos olen istunut Pörrin mielestä liian kauan keittiön pöydän vieressä koneella, se kiipeää syliini melkoisen mörinän saattelemana.

5. Pörri syö hiiriä sekä eläviä että kuolleita. Eläviä hiiriä se pyydystää kuin kissa konsanaan ja pistelee poskeensa. Hiiri muuten pitää yllättävän kovaa vikinää, kun koira syö sitä. Koskaan Pörri ei ole saanut hiiristä minkäänlaisia vatsavaivoja, joten ilmeisesti ne ovat aika hyvin sulavaa ravintoa.

6. Illalla ennen nukahtamistaan Pörri päästää yleensä syvän huokauksen tai kovan möräyksen.

7. Pörrillä on aina pakkomielle nuolla mun käsiä, kun syön karkkia. Ihan tosi ärsyttävää varsinkin, jos koitan olla vielä samaan aikaan koneella.

8. Pörri pitää aina mörinää, kun se raapii korvan taustaansa.

9. Pörri tietää, että se ei saa haukkua se haukkuukin usein äänettä eli suu tekee haukkumisliikkeitä, mutta ääntä ei tule. Joskus se myös haukottelee tai aivastaa, kun se haluaisi haukkua.

10. Kun Pörrin päästää työpäivän jälkeen pois keittiöstä, se menee olkkarin matolle möyrimään (heittäytyy selälleen ja piehtaroi) ja pitää mörinää.

11. Pörri ei koskaan malta nukkua autossa. Se istuu takapenkillä kuin suuremmatkin herrat. Joskus meinaa väsy ottaa niskalenkin pienestä koirasta ja Pörri alkaa pilkkiä. Sitten se taas säpsähtää hereille, kun pää retkahtaa.

Hei, eikö se ollutkaan lämmin?!

Vaihtelu virkistää

Näin eilen Koirakoutsin Facebook-ryhmässä ilmoituksen, että myydään viidellä eurolla paikkaa Krista Karhun tokoryhmään. Olen ollut Kristan opissa rally-tokoleirillä ja tykkään kovasti Kristasta ja Kristan koulutustyylistä. Kun katsoin lämpömittarin -25 asteen pakkaslukemia ja pohdin lenkille lähtemisen vai lämpimässä sisähallissa treenaamisen välillä, syntyi päätös nopeasti. Tartuin tilaisuuteen ja hyppäsin tuntemattomaan.

Olen pitkään treenannut tokoa pelkästään Riitan ryhmissä. Vaikka kouluttaja onkin superpätevä, on välillä virkistävää mennä jollekin muulle kouluttajalle hakemaan uusia ajatuksia ja vinkkejä treenaamiseen. Kristan ryhmässä meillä oli eilen teemana eläinkokeet. Tunti alkoi sillä, että Krista kellotti meiltä kaikilta, miten pitkään koira pysyy peruasennossa. Pörrin suoritus oli hävettävä 27 sekuntia, jonka jälkeen Pörri vilkaisi nopeasti sivulle ja palautti kontaktin. Kun vapautin Pörrin se alkoi nuuskia maata. Krista sanoi, että näytti siltä, että Pörrin mielestä taivaalta tipahti jotain eli toisin sanoen Pörrin mielestä taivaalta tipahti ruokaa. Pörri ei koskaan hallissa haistele mattoa, ellei sinne ole joku kylvänyt ruokaa. No ruokaa ei tippunut, mutta jonkun leijailevan valkoisen hahtuvan olin itsekin näkevinäni. Tulipa ainakin selväksi, ettei Pörrin perusasento ole kovin vahva. Pitänee ottaa siis treenilistalle taas pitkästä aikaa.

Seuraavassa eläinkokeessa saatiin tehtäväksi antaa koiralle toistamiseen sama käsky eli käsketään koira ensin maahan ja kun koira on maassa, sanotaan uudelleen maahan. Tämä oli Pörrille tosi vaikea ja se nousi aina istumaan. Pörri ei siis selvästikään kuuntele, mitä sanon sille. Jouduin auttamaan Pörriä aika paljon, että saatiin onnistuneita toistoja ja pääsin palkkaamaan. Toinen tehtävä oli sanoa koiralle istu ja kun se istuu, sanoa uudelleen istu. Tämä sujui paljon paremmin, sillä tämä oli ehkä Pörrille helpompi. Treenin tarkoitus oli saada koira kuuntelemaan paremmin erityisesti paikkamakuuta varten, ettei koira reagoisi toisten käskyihin.

Kevät 2015

Seuraavaksi kokeiltiin, mitä tapahtuu, jos koira kutsutaan 10 kertaa sivulle antamatta sille ollenkaan palkkaa. Halutessaan koiralle sai sanoa hyvä. Tokossahan koiran pitäisi periaatteessa ajatella, että niin kauan kuin ohjaaja on hiljaa, menee hyvin. Pörriltä ainakin alkoi totaalisesti usko loppua. Sivulle tulo ei ole sillä muutenkaan mikään kovin vahva käskystä, koska se tarjoaa sitä niin paljon itse. Tehtiin samaa harjoitusta vielä kotona ruokakuppipalkalla siten, että kannustin Pörriä tulemaan sivulle. Sujui paljon paremmin ja teki huomattavasti nopeampaa.

Viimeisessä eläinkokeessa koiraa kutsuttiin sivulle siten, että ohjaaja teki jotain hassua. Esim. ohjaajan kädet olivat sivulle tai kohti kattoa. Ohjaaja saattoi myös katsoa kattoon tai seistä yhdellä jalalla. Nämä olivat Pörrille tosi hankalia. Yllättäen seuraaminen oli sille selvästi helpompaa. Sain heilua ja huojua ihan miten vain ja se intopinkeänä seurasi.

Tunnin lopuksi tsekattiin vielä kaikkien luoksetulot. Krista liikkuroi meidän luoksetulon tokoringin näyttökokeessa, joten Krista tiesi, miltä Pörrin luoksetulo yleensä näyttää: lähtee vauhdilla, vauhti alka hiipua kesken matkan, laukka vaihtuu raviin ja Pörri asettelee itsensä rauhallisesti ja epävarmasti sivulle. Kristalla oli luoksetulon korjaamiseen kolme ajatusta. Koska Pörrille seuraaminen on vahva ja se tykkää siitä, Pörrille voisi koittaa kikkaa, että kutsun sen ja vähän ennen kuin se on tulossa sivulle lähdenkin kävelemään ja otan Pörrin seuraamaan ja se saa palkan seuraamisesta. Tämä oli täysin uusi vinkki, joka menee ehdottomasti testiin. Toinen vinkki oli sama kuin Sirkellä eli välillä kierrätän Pörrin takaa sivulle. Kolmas vinkki oli, että vapautan Pörrin palkalle vähän ennen kuin se on tulossa sivulle. Tätä en tohdi enää tehdä, koska meidän hidasteluongelma on osin perua siitä, että Pörri kyttää, koska lelu lentää. Krista rohkaisi myös kannustamaan ja tsemppaamaan Pörriä luoksetuloissa, sillä osittain hidas vauhti on jonkinlaista epävarmuutta. Varmuuden myötä saataisiin ehkä sitten sitä vauhtiakin lisää. Tunnilla Pörri teki tosi kivoja luoksetuloja. Parhaita aikoihin. Sirken takaakierrätykset ovat siis tepsineet.

Tunnin jälkeen tuli ihan hurja motivaatio ottaa härkää sarvista ja treenata näitä meidän ikuisuusongelmia pois (hidas sivulletulo, epävarma luoksetulo). Onneksi sunnuntaina pääsee taas Millin kanssa hallille, niin voidaan alkaa parsia vihdoin meidän alokasluokkaa kasaan.

Kysymyspostauksen vastaukset ja arvonnan voittaja koitetaan saada eetteriin viikonlopun aikana. Pysykää siis kuulolla!

RTK1

Meillä oli tänään viimeiset alokasluokan kisat ja startattiin TamSKin loppiaisen tuplakisoissa. Osallistuttiin radalle A, jota tuomaroi Tytti Lintenhofer. Tytin radat ovat olleet netissä aika helponnäköisiä ja helppo oli tämänkin päivän rata. Arvostelu sen sijaan oli suht tiukkaa ja kontrollivirhettä paukkui meille ihan olan takaa. Toki kyllähän me niitä ansaittiin. Pörri kääntyi jotenkin todella jähmeästi vasemmalle tänään ja kaikki virheet tulikin kylteiltä, joissa pitää kääntyä vasemmalle. Seuraaminen pitää saada parempaan kuosiin ennen avo-luokkaa.

Noin muuten Pörri oli aika jähmeä. Sellainen fiilis ja tekemisen meininki puuttui. Kisat olivat myöhässä ja Pörri joutui odottamaan tosi kauan hallissa. Sille olisi ollut hyvä päästä välillä huilaamaan autoon, mutta ulkona ollut -25 asteen pakkanen aiheutti sen, etten tohtinut viedä sitä autoon. Häkki olisi kyllä hyvä hankinta. Pitänee laittaa ostoslistalle. Vaikka Pörri tuli kisapaikalle raivovireessä ja raivoasenteella, sen vire ehti laskea aika paljon ennen omaa suoritusta. Ihan parasta Pörriä ei siis tänään nähty, mutta kyllä sillä videolla häntä heiluu ja ilmekin on iloinen. Tuloksena kiva 95 pistettä ja RTK1.

Kun katselin sekä tämän päivän että elokuun videota niin oli pakko todeta, että vaikka Pörrillä elokuun kisoissa oli kivampi asenne niin ollaan me vaan ihan törkeästi tultu eteenpäin. Vähän Pörri vilkuili yleisöön, sillä taisi tunnistaa siellä monia tuttuja kasvoja, mutta muuten piti ihan kivasti kontaktia. Eteentulot olivat tänään viivasuoria ja paikka optimaalinen. Myös moni muu tehtävä onnistui tänään hienosti. Ihan hyvillä mielin tästä voi suunnata kohti ylempiä luokkia. Pätevä hörökorva <3

Vuosikatsaus

Nyt tuntuu olevan muotia kirjoitella blogiin jonkinlainen vuosikatsaus. Viime vuonna en asettanut meille mitään julkisia tavoitteita ja ihan hyvä niin. Omassa päässä kolkutteli tavoite korkata Pörrin kanssa kisaura tokossa ennen kuin Pörri täyttää 2 vuotta. Tavoite ei kuitenkaan täyttynyt, mistä olen kaikkea muuta kuin pahoillani. Riitan sanoin "joskus on hyvä osata vaihtaa suunnitelmaa lennosta". Olen oppinut tämän vuoden aikana jotain paljon arvokkaampaa kuin yksikään tokotulos. Olen vihdoin päässyt jäljille siitä, mikä tokossa (ja kaikessa koiran kanssa harrastamisessa) on oikeasti kaikista tärkeintä.

Aloitimme tammikuussa 2015 Riitan valkkuryhmässä Koirakoutsilla ja tokomotivaatio oli huipussaan. Opin paljon uutta, mutta monen tekijän yhteissummana motivaatio laski kevättä kohti. Kävin keväällä Christa Enqvist-Pukkilan tokokoulutuksessa kuunteluoppilaana ja ymmärsin, ettei nuoren koiran kanssa ole kiire mihinkään, vaan kannattaa tehdä pohjatyö rauhassa ja huolella. Hautasin hetkeksi kisahaaveet ja päätin hakea vauhtia yhdessä tekemiseen rally-tokon puolelta. Pörri osoitti olevansa rally-tokossa luonnonlahjakkuus ja päästiin kesällä Tamskin rally-tokon tehoryhmään ja jäätiin tokosta tauolle. Heinäkuussa korkattiin kisaura rally-tokossa Pörrin ollessa vielä aika keskeneräinen. Selvittiin ensimmäisestä kisaradasta kuitenkin 5 virheellä ja saatiin 77 pistettä eli hyväksytty tulos. Loppukesään/alkusyksyyn osui kaksi loistavaa koulusta, kun olin kuuntelemassa puolalaisen Joanna Heweltin tokokoulutusta ja Juha Korrin laumaviettiseminaaria. Näistä molemmista jäi käteen hyvin ratkaisevia oivalluksia, jotka auttoivat meitä suurin harppauksin eteenpäin. Syksy olikin yhtä nousukiitoa. Suhteeni Pörriin vahvistui ja opimme molemmat rakastamaan treenaamista. Hyvä yhteishenki ja yhteen hiilen puhaltaminen siivittävät meidät hattutemppuun rally-tokon piirimestaruuskisoissa ja teimme täyden 100 pisteen radan. Joulukuussa meidät valittiin vielä Pohjois-Hämeen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin.

Tällä hetkellä treenimotivaatio tokon suhteen on todella hyvä. Tamskin uusi halli on mahtava treenipaikka ja tuntuu jo kovin kotoisalta. Olen saanut loistavaa treeniseuraa ja saan treenata kahdessa inspiroivassa ryhmässä ihan huippujen treenikavereiden kanssa. Alkavaan vuoteen olemmekin suuntaamassa innosta puhkuen Pörrin kanssa. Rakastan sitä, miten paljon Pörri tykkää nykyään treenata mun kanssa ja miten se antaa itsestään treeneissä nykyään niin paljon. Ei ole ollut mitenkään itsestään selvää saada sitä työskentelemään niin täydellä sydämellä minun kanssa ja juuri minulle. Toivon, että uusi alkava vuosi ei muuta suuntaa, vaan jatketaan Pörrin kanssa yhteen hiileen puhaltamista. Toivon mukaan me tullaan vieläkin läheisemmiksi ja opitaan vieläkin paremmin ymmärtämään toisiamme.

Yksi hyvä osoitus tästä toisensa ymmärtämisestä on Pörrin keppiprojekti. Pörriä juoksutettiin pentuna kujakepeillä ja Pörri olisi luultavasti oppinut kepit aika nopeasti kujalla. Vaihdettiin kuitenkin treenipaikkaa ja siellä ei ollut mahdollisuutta käyttää kujakeppejä. Niinpä Pörrille vaihdettiin verkot. Verkoista ei kuitenkaan päästy eroon. Syksyllä verkkoja alettiin häivyttämään ohjureiksi ja päästiin tilanteeseen, jossa Pörrillä oli 6 ohjuria, mutta se ei silti oikein tajunnut keppien ideaa. Verkoista kuuteen ohjuriin siirtymiseen oli mennyt aikaa lähes 1,5 vuotta. Keppiprojekti alkoi tuntua ikuisuusongelmalta. Marraskuussa aloin pohtia, että mitä jos kokeilisi keppien opettamista sheippaamalla. Janne tilasi meille joululahjaksi 2x2-kepit. Joululoman aikana edistyttiin niin paljon, että tammikuun alussa Pörri pujotteli täydet 12 keppiä hallilla, eikä siis olla todellakaan treenattu joka päivä, vaan opettamiseen meni viisi treenikertaa.

Yksi kokenut agilitykouluttaja kerran paasasi kepeistä, että "valitaan se yksi menetelmä ja sitten käytetään sitä, eikä vaihdeta menetelmää". Rohkenen olla vahvasti eri mieltä. Jos joku menetelmä ei toimi, niin sitten kannattaa vaihtaa suunnitelmaa. Mielestäni tämä pätee ihan kaikkeen treenaamiseen. Parhaiten edistyy, kun ymmärtää oman koiransa ajatusmaailmaa ja erityisesti sen tapaa oppia asioita. On turha hinkata toimimattomilla koulutusmenetelmillä, jos ratkaisu löytyisi nopeasti oikeilla menetelmillä.

Pörrin kohdalla olen huomannut, että se oppii selvästi parhaiten, jos saa itse keksiä ratkaisun ja minä vain vahvistan oikeaa käytöstä. Positiivinen vahvistaminen on siis ollut meille se paras tapa. Positiivisen vahvistamisen hyödyiksi voi myös laskea sen, että tällä koulutustavalla Pörristä on kasvanut aika sitkeä. Se ei lannistu virheistä, vaan yrittää koko ajan itse aktiivisesti keksiä oikeaa ratkaisua. Se on myös kasvanut kestämään hyvin palkattomuutta, kun se on jo heti alusta asti oppinut, ettei kaikki toiminta tuo palkkaa. Mielestäni oleellista ko. koulutustavan onnistumiselle on se, että ohjaaja osaa kasvattaa koko ajan vaatimustasoa järkevillä askelilla (ts. ei palkkaa huonoja toistoja) ja palkkiot ovat aidosti koiraa motivoivia.

Mutta takaisin asiaan. Mitään erityisiä tulostavoitteita en halua ensi vuodelle sen kummemmin asettaa. Alo1 tokosta ja RTK1 rallysta ovat aika todennäköisiä, mutta tuloksia tärkeämpää on se, että treeni kulkee ja saadaan Pörrin kanssa kulkea tätä hienoa opinpolkua terveinä ja reippaina. Haluan ymmärtää vieläkin paremmin Pörrin tapaa hahmottaa maailmaa ja asiayhteyksiä. Haluan vielä enemmän päästä sisälle siitä, miten se oppii asioita. Itse aion ensi vuonna entistä enemmän kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin. Joogata enemmän ja pitää huolta riittävästä unesta. Aion myös jatkaa perusterveellistä ruokavaliotani ja liikkua paljon luonnossa Pörrin kanssa.

Kaikkia varmaan kiinnostaa, mitkä ne vuoden aikana saamani suuret oivallukset olivat. Osa tuli jo tekstissä, mutta tässä vielä loput:

- Nuoren koiran kanssa ole kiire mihinkään, vaan kannattaa tehdä pohjatyö rauhassa ja huolella.
- Häiriöitä ei voi poistaa, joten pitää oppia hallitsemaan. Häiriöt eivät aina ole negatiivinen asia, vaan ne voi kääntää myös vahvuudeksi.
- Koira ei mene rikki, jos siltä vaatii asioita. Tosin ennen kuin siltä voi vaatia sen pitää olla syttynyt harrastamiseen ja rakastaa treenaamista (ts. rahaa pankkiin ajatus: pankkiin pitää ensin laittaa rahaa, ennen kuin sieltä voi tehdä nostoja).
- Koiran kanssa ei kannata koskaan asettua vastakkain, vaan ajatella koirakkoa tiiminä, joka yhdessä tekee tuloksen. Toko on yhteistyötä koiran kanssa ja pisimmälle siinä pääsee, kun puhaltaa yhteen hiileen koiran kanssa.
- Kaiken perusta on hyvä suhde koiraan. Mieti, mitkä asiat parantavat teidän suhdetta ja mitkä puolestaan heikentävät. Jos joudut tilanteeseen, jossa joudut toimimaan teidän suhdetta heikentävästi, mieti voisitko toimia tilanteessa jotenkin toisin ja kääntää tilanteen jopa eduksi. Esim. koira haistelee maata. Sen sijaan, että tarttuisit koiraa kaulapannasta ja moittisit, mitäpä jos kutsuisit sitä ja teettäisit kivan tempun ja osoittaisit, että sinun kanssa yhdessä tekeminen on moninverroin hauskempaa kuin maan haistelu.