keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Pörrille toinen AVO1-tulos

Käytiin sunnuntaina 5.11. oman seuran järjestämässä tokokokeessa. Ensimmäistä kertaa menin koepaikalle oikeasti tosi ajoissa. Ehdittiin käydä Millin kanssa yhdessä metsälenkillä ennen luokan alkua. Ehdin myös seurailla voittajaluokan muutamaa koirakkoa ja nähdä vähän tuomarin arvostelulinjaa, sillä tuomarina oli minulle uusi tuttavuus Mari Väänänen. Tykkäsin tuomarista kyllä todella paljon. Antoi mielestäni reilusti pisteitä. Vähensi esimerkiksi pisteitä vinoista perusasennoista ja liikevirheistä, mutta ei nillittänyt aivan kaikesta. Hän kirjoitti myös suorituksen aikana itselleen muistiinpanoja, joiden avulla kävi suorituksen lopuksi läpi. Kertoi, mihin pitäisi jatkossa kiinnittää huomiota ja mistä lähti virhepisteitä. Hän otti myös hienosti ensikertalaiset huomioon ja luoksepäästävyydessä osasi ystävällisesti lähestyä koiria. Alokasluokan paikkaolot hän pyysi tehtäväksi kolmessa ryhmässä siten, että jokaisessa oli vain kolme koiraa, jotta hämminkiä tapahtuisi mahdollisimman vähän. Muutenkin kisoissa oli kauhen kiva henki, sillä palkintopallillakin muut palkitut tulivat onnittelemaan ja kehumaan.



Ensimmäisenä liikkeenä oli paikkis, jossa Pörri pääsi reunaan, sillä Pörri oli luokan aloittava koira. Paikkis sujui hyvin ilman hämminkiä ja lähes kaikki saivat siitä kympin. Pörri siirsi kerran toista etutassua noin sentin, mutta tuomari ei rokottanut tästä, vaan antoi kympin. Muuten Pörri oli varsin kivassa vireessä ja mielentilassa. Sen ilme oli tosi levollinen, eikä se vilkuillut sivuilleen tai yleisöön vaan katseli minua koko minuutin ajan. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että koepaikkis ei jännittänyt. Paikkisten jälkeen annoin Pörrille pienen palkan, sillä kehää rakenneltiin, eikä meillä ollut kiire takaisin. Jostain ihmeestä Pörri sai nostettua kierroksia huomaamattani ja tietämättäni menin kehään melko kiihkoapinan kanssa.

Ensimmäinen liike oli liikkeestä seisominen, jossa Pörri oli skarppina ja suoriutui liikkeestä virheittä. Itse päätin katsoa, että Pörri varmasti otti oikean asennon. Jos se olisi ottanut väärän niin, olisin korjannut. Tästä vilkaisusta otettiin puolikas piste pois, joten saatiin 9,5 p. Kehuin Pörriä normaalisti, miten olen aina ennenkin kokeessa kehunut, mutta vastaukseksi tuli hau. Totesin, että jaahas karvakorva on tänään sellaisessa vireessä, että sitä ei tohdi juuri kehua.

Toisena liikkeenä liikkeestä maahanmeno, jossa ei ollut mitään kummallista ja tästä saimme 10 p.

Tämän jälkeen seuraaminen. Seuraamiskaavio oli mielestäni kiva, mutta oudon lyhyt. Vähän Pörri levisi käännöksissä ja kontaktikin tippui parissa kohtaa. Seuraamisesta kuitenkin 9, joka oli mielestäni ihan hyvä numero meille. Kasinkin olisi voinut antaa.

Muistin, että seuraavaksi tulisi ruutu ja lähdin siirtymään ruudun aloituspaikalle, mutta muistin väärin ja vuorossa olikin kierto. Jouduin kääntymään aloituspaikalle aika tiukasti, enkä ehtinyt viritellä Pörriä. Olisin ehkä juuri ehtinyt kysyä, missä kie, mutta Pörri katsoi suoraan tötteröä kohti ja luotin, että se bongasi tötsän. Lähetin Pörrin kiertoon. Se lähti hyvin, mutta vinoon! Porsas ei kuunnellut, mitä sanottiin ja meinasi karata kehästä ulos palkoille, sillä valitettavasti Pörri näki, että jätin palkat kehän ulkopuolelle. Onneksi se reagoi terävästi pysäytyskäskyyn. Kutsuin sen luokse ja lähetin uudelleen kiertoon. Tässä vaiheessa luulin, että Pörri ei kuunnellut ekalla käskyllä, mutta se ei oikeasti ollut nähnyt törppöä. Koska Pörri ei löytänyt törppöä, se päätti innovatiivisesti kiertää minut. Milli sanoi, että joku oli yleisössä kommentoinut, että kyllähän se kiersi. Tästä tietenkin nolla. Pörriä epäonnistuminen suututti niin, että päätti sitten päästää kunnon kiroilut perään. Jouduin aika voimakkaasti reagoimaan, että sain Pörrin hiljaiseksi.

Vähän jännitti seuraavana liikkeenä tuleva ruutu, sillä Pörri on saanut treeneissä haukkua aika paljon. Hinkattiin viimeiset kaksi viikkoa ennen koetta ruudun paikkaa oikein urakalla joka treeneissä. Pörri teki aika täydellisen ruudun! Vauhti oli hyvä, paikka hyvä, pysäytys tosi hyvä Pörriksi, seisominen jämäkkä, maahanmeno oli hidas, mutta meni kuitenkin ihan hyvin. Tästä saatiin kymppi. En meinannut pysyä housuissani hienon onnistumisen jälkeen.

Hypyssä ei kummallista. Siitä kymppi. Luoksetulossa Pörri jäi kiinni toisen kentän palkintojenjaon kovaääniseen kuulutukseen, eikä reagoinut ensimmäiseen maahanmeno käskyyn. Jouduin antamaan sille tuplakäskyn. Tuplakäsky tiputti luoksetulon 8 pisteeseen. Muuten se oli hieno ja vihdoin voisi sanoa, että Pörrin luoksetulot alkaa toimia kisatilanteessa, eikä hidasteluongelmaa enää esiinnyt samoissa määrin kuin vuosi sitten.

Yhdeksäntenä liikkeenä oli nouto. Viime kokeen nouto oli aivan hirveä: Pörri meni tassut edellä kapulalle, pökki kapulaa ja palautti ravilla. Nyt nouto toimi. Mielestäni se oli yksi täydellisimmistä noudoista, joita Pörri on ikinä elämässään tehnyt. 9,5 pistettä, sillä tuomarin mukaan noudon palautuksessa Pörri oli hieman vino selkäni taakse. Itse en tätä huomannut.

Viimeinen kymmenes liike oli kaukot. Liike, jossa Pörri jähmii herkästi, jos on aavistuksenkin liian matalassa vireessä kisatilanteessa. Pörri jäi kiinni rally-kisojen palkintojenjaon ablodeihin ja tekniikka ei pitänyt. Oikeastaan vain viimeisen vaihdon teki hyvin. Tuomari ei rokottanut hitaudesta, vaan arvosti kaukoja kympin arvoisesti.

Kokonaisvaikutukseksi tuomari antoi parista hauhausta huolimatta kympin.

Yhteensä ansaittiin siis 277,5 pistettä. Tällä saavutettiin luokkavoitto, sillä olimme luokamme viidestä osallistujasta ainoita, joille tuli ykköstulos.


Olipa kiva todeta, että mulla on koira, jonka vire saattaa olla kisassa jopa liian korkea. Ylivire tekee Pörristä nopeamman, mutta riski ääntelylle kasvaa. Tämä oli minun ja Pörrin 11. koe ja ensimmäinen, jossa Pörri haukkui kokeen aikana. Ylivire toi myös muita aivopieruja. Pörri kävi mm. moikkaamassa liikkurin. Hirveän kiva oli taas kisata Pörrin kanssa ja kovasti jo odotan meidän seuraavaa koetta, joka on joulukuussa. Nyt treenataan liikkeisiin lisää varmuutta, jos seuraavassa kokeessa saataisiin vihdoin kaikista liikkeistä pisteitä.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Uimamaisterit

Käytiin perjantai-illalla pitkästä aikaa koirauimalassa. Myös Taco pääsi ensimmäistä kertaa uimalaan. Taco ei turhia pidätellyt, vaan oli altaassa omatoimisesti ennen kuin kissaa ehti sanoa. Oltiin Tacon ensikertalaisuuden vuoksi varattu uittajakin, mutta menoa katsellessaan uittaja totesi, että meidän saukot taitaa osata uida ihan ilman hänen apuaankin.

Pörrikin innostui pomppimaan melkoisia loikkia altaaseen, vaikka bortsuille vähän hävisikin uintinopeudessa. Hauska oli seurata Pörrin, Tacon ja Popan uintia rintarinnan. Taco ja Pörri otti välillä pientä kisaa siitä, että kuka ehtii lelulle ensin. Todettiin Millin kanssa, että pitää talven aikana pyrkiä käymään uimalassa säännöllisesti, kun porukka oli näin innoissaan.


maanantai 23. lokakuuta 2017

Elämää Tacon kanssa

Taco on asustellut meillä nyt 2 kk, josta ensimmäiset 3 viikkoa meni lomaillessa ja sen jälkeen palattiin meidän normaaliin arkeen.

Tacon sisäsiisteys alkaa myös olla hyvällä mallilla. Meille tullessaan se teki tarpeensa herkästi sisään, jos kukaan ei päästänyt sitä ulos juuri sillä hetkellä, kun hätä oli. Nyt siihen voi jo jonkin verran luottaa, eikä tarvitse haukkana kulkea sen perässä. Työpäivien ajan sen on edelleen vähän vaikea pidättää, joten meillä on käynyt päivisin koirien ulkoiluttaja, joka käyttää Tacon tarpeillaan. Ulkoiluttajaan päädyttiin siksi, koska meidän töiden alkaessa Taco alkoi tehdä kaikki tarpeensa sisään, söi omaa kakkansa ja pahimpina päivinä myös kieri siinä. Koko asunto haisi niin kakalta ja pissalta, että sitä ei tuntunut saavan mitenkään pois. Nyt se on ollut pääosin sisäsiisti ja vain satunnaisesti on pissa tullut sisään öisin tai päivisin.


Meille tullessaan Taco ei hirveästi osannut mitään, mutta kuitenkin paljon oleellista: syödä, nukkua, leikkiä, rauhoittua häkkiin, olla yksin ja tarjota asioita. Olen koulutusmielessä lähtenyt Tacon kanssa liikkeelle samaan tapaan kuin pienen pennun kanssa. Ihan ensin naksuttelin sille, että se sai tarjota ihan mitä vain. Ensimmäisiä sen tarjoamia asioita on ollut istuminen, maahanmeno, pään kääntely ja hännän heilutus. Näistä sitten olen lähtenyt jalostamaan kaikenlaista mm. se osaa pyörähtää itsensä ympäri, tarjota kylkimakuuta, peruuttamista ja kierimistä. Lapin reissulla aloin tehdä Tacon kanssa myös kohdetyöskentelyharjoituksia, mutta ne oli vaikeita sille. Jouduin itsekin laittamaan pohdintamyssyn päähän ja miettimään, että miten saan sen kiinnostumaan kohteista, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui kuitenkin hyvin ja nyt Taco osaa tarjota jo paljon kohteisiinkiin liittyviä asioita.

Noin ylipäänsä pitää sanoa, että Tacoa on hirveän kiva kouluttaa. Se oppii asioita nopeasti ja on motivoitunut. Taco on huomattavasti nopeampi ja vilkkaampi kuin Voltti, mikä sopii tietyllä tapaa minulle, sillä itse olen hidas ja rauhallinen. Toisaalta Tacon vilkkaus on johtanut siihen, että hallilla ollaan vähän jouduttu keskustelemaan siitä, että tehdäänkö yhdessä juttuja vai kiljutaanko viereisen kentän aksatreeneille. Tavallaan Tacosta tulee niin paljon mieleen Pörri nuorena. Taco on monessa suhteessa hämmästyttävän samanlainen kuin Pörri. Treenaillaan Tacon kanssa asioita paljon mielentila ja vire edellä, sillä ruutia pikkutytössä piisaa. Tavoitteena meillä on iloiset, rennot, vauhdikkaat suoritukset, kuten Voltinkin kanssa. Sosiaalista palkkaa Tacolle joutuu sisään ajamaan varmasti paljon, sillä ensinnäkin lähdetään suhteen luomisessa takamatkalta pikkupentuihin nähden ja toisekseen Taco on muutenkin aika työ- ja palkkaorientoitunut, eikä hirveästi tarvitse ihmistä treeneissä eikä kotioloissa.

Tässä vanha video siitä, kun Taco oppi pivotin.

  
 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Taco tuli taloon

Taco on asunut meillä jo 1,5 kuukautta, joten lienee paikallaan kertoa lisää tästä hurmaavasta neitokaisesta. Taco muutti meille vain muutama päivä Voltin kuoleman jälkeen heti kesäloman alkajaisiksi. Paljon pohdin sitä, että mitähän ihmiset ajattelee, jos heti edellisen koiran kuoltua on uusi koira taloudessa. Taas heräsin siihen, että ajattelin sitä, mitä muut ajattelee, enkä sitä mikä meistä itsestä tuntuu oikealta. Ne muutamat päivät Voltin kuoleman jälkeen, jolloin olin kaksin Pörrin kanssa kotona, tuntuivat niin tyhjiltä. Jotain vauhtia, vipinää ja nuoruuden intoa puuttui elämästä, kun Volttia ei enää ollut. Koska iso osa Voltin surutyöstä tuli tehtyä jo Voltin eläessä, tuntui vaan niin oikealta heittäytyä uuteen seikkailuun heti samantien, kun tällainen mahdollisuus meille tarjottiin.

Ennen kuin haettiin Taco meille ehdin tavata Tacon kolme kertaa, kun kävimme Voltin kasvattajan luona. Olin iskenyt silmäni Tacoon jo kuvia nähdessäni ja olin ihan myyty, kun näin sen livenä. Se oli niin tomera ja täpäkkä pikkuotus. Ihan huikea penska, jota en saanut millään pois mielestäni. Suunnittelin mielessäni jo maanittelukeinoja, miten saan Voltin kasvattajan myymään Tacon meille, kunnes hän möläytti, että Taco olisi myynnissä. Ainoa asia, mitä välähti päässäni, oli kohtalo. Tämä on kohtalo. Taco on tarkoitettu meille. Hetken aikaa elättelin toiveita, että Janne suostuisi kolmanteen koiraan, vaikka järki tiesi sanoa, että ei. Elämä Voltin ja Pörrin kanssa oli jo tarpeeksi raskasta. Luovuimme ajatuksesta ja toivoin, että Taco löytäisi itselleen hyvän kodin. Aika kului ja Taco tuli julkiseen myyntiin. Teki mieli kirjoittaa jokaiseen ilmoitukseen, että ei se ole myynnissä, se muuttaa meille. Kun Voltti kerta toisensa jälkeen sai huonoja uutisia ja lopetuspäätös alkoi hahmottua, kyselin vaivihkaa, että jokos sillä Tacolla on koti tiedossa. Ei ollut vielä. Teki mieli kirjoittaa kasvattajalle, että "älä nyt sitten vaan myy sitä kenellekään, kun se muuttaa meille!", mutta pitäydyin hillitymmässä artikuloinnissa. Lopulta sitten sovittiin päivä, jolloin haetaan Taco meille koeajalle.


Aloitettiin yhteinen taival Jämiltä. Olimme Jannen kanssa vuokranneet sieltä mökin ensimmäiselle kesälomaviikolle. Ajateltiin, että parasta lähteä luomaan yhteistä tulevaisuutta ihan uusista ympyröistä. Ensimmäinen päivä oli kutkuttava. Ihan kuin olisi pikkupennun hakenut kotiin. Siinä sitä vain katseltiin toisiamme ja mietittiin puolin ja toisin, että kukahan tuo on. Ehdollistin heti Tacoa naksuun ja sain huomata, että Taco on todella nopea oppimaan asioita. Tacon olisi voinut vaikka heti samantien päästää vapaaksi, mutta pidettiin eka päivä siltä varmuuden vuoksi hihnassa. Taco kuitenkin leimaantui tosi nopeasti osaksi meidän perhettä ja jo seuraavana päivänä sillä oli paremmin toimiva luoksetulo kuin Pörrillä. Säät suosi meitä hienosti Jämillä ja saimme ulkoilla päivittäin kauniissa säässä Jämin jylhissä maastoissa. Mustikoitakin tuli poimittua yli 10 litraa ja Taco riipi marjoja puskista varmaan saman verran kuin Janne käsin. Pörri lämpesi Tacolle aika nopeasti ja ensimmäiset leikit nähtiin jo parin päivän sisällä. Jämillä olikin kiva rallatella.


Jämin jälkeen palasimme muutamaksi päiväksi kotiin ennen meidän Lapin reissua. Kaupungissa riittikin Tacolle ihmeteltävää, sillä Taco näki monen monta asiaa ensimmäistä kertaa elämässään. Musti ja mirri on melkoinen hirvityspaikka, joka oli Tacon mielestä varmaan enemmänkin kummitustalo kuin koirien suosikkikauppa. Kaupunkiympäristö oli kummallinen outoine tolppineen, kaappeine, ihmisjoukkoine ja äänineen. Ikävästi sattui juuri venetsialaisviikonloppu ja koko kaupunki paukkui koko lauantaiyön. Vaikka Tacoa jännitti kovasti monet asiat, rohkeasti se meni aina eteenpäin. Käytiin ensimmäistä kertaa poikkeamassa myös hallilla, joka oli niin outo paikka. Hieman kävi mielessä, että mitähän tästä tulee, jos Tacoa jännittää niin paljon kaikki. Lapin reissulla Taco kuitenkin paremmin leimaantui meihin ja kun palattiin Lapista kotiin se oli kuin eri koira. Liisa ihmemaassa oli vaihtunut koiraan, jonka olisi luullut aina asuneen kaupungissa. Edelleen sitä vähän jännittää Mustissa ja mirrissä, mutta muuten jänniä paikkoja ei enää ihan hirveästi löydy.


Lapin reissun jälkeen Taco päätettiin välikuvata vielä ennen lopullista päätöstä. Kuvista ei löytynyt mitään kriittistä, joka olisi pyörtänyt meidän päätöksen niin päätimme, että Taco muuttaa meille pysyvästi. Täytyy sanoa, että saatetaan olla vähän rakastuneita. Taco on jotenkin niin itselle käteen sopiva koira. Älykäs, nopea, kiihkeä ja kaikinpuolin tervepäisen oloinen. Tacon kanssa tuntuu siltä, että meillä on vain taivas rajana. Onneksi uskallettiin heittäytyä tälle matkalle, sillä Taco on nyt jo tuonut meidän elämään ihan hurjan paljon iloa.