tiistai 18. heinäkuuta 2017

Käynti Anne Muhlella

Heinäkuu on ehtinyt jo pitkälle yli puolivälin. Viime viikolla meillä oli kesäloma. Mitään erityistä lomatekemistä meillä ei ollut, sillä Voltin tilanne on vienyt suurelta osin kaikki voimavarat. On raskasta elää epätietoisuudessa siitä, miten kipeä Voltti oikeasti on/on ollut ja mikä sen ennuste on. Tilannetta selvittääksemme päädyimme varaamaan ajan Anne Muhlelle Espooseen. Anne on koulutukseltaan lääketieteen tohtori ja hänen vastaanotollaan käy paljon kipupotilaita. Olimme Annen vastaanotolla loppujen lopuksi noin 1,5 tuntia. Katsoimme Voltin liikkeitä ulkona pariin otteeseen ja sen lisäksi Anne katsoi läpi Voltin luustokuvat, tunnusteli ja taivutteli läpi koko Voltin kropan.

Tässä Annen analyysia:


Heti ensimmäiseksi Anne huomasi saman kuin mitä olen itse katsellut: Voltti käyttää kävellessä huonosti takapäätään ja alkaa pompotella jalkoja jo melko pienessä vauhdissa. Voltti nostaa ravilta laukkaan hyvin herkästi jopa hihnassa. Ravissa sen askel on lyhyttä ja tikkaavaa sen sijaan että se menisi pitkällä askeleella. Anne huomasi myös Voltin vinouden. Samaa vinoutta olen katsonut itsekin jo pidemmän aikaa. Voltti kompesoi vinoutta pitämällä toista takajalkaansa hieman edempänä. Kun sen takajalat asetettiin samalle linjalle, sen selkä taipui aivan hurjalle mutkalle. Anne huomasi Voltin keventävän vasenta takajalkaansa. Voltin vinoutta ja jalkojen välistä tasapainoa aletaan parantamaan fysioterapian avulla. Ensiavuksi Voltti hierottiin heti Annen käyntiä seuraavana päivänä. Hieronnassa todettiin, että Voltti joutuu tekemään paljon töitä lihaksistollaan ja jänteillään, jotta saa pidettyä takajalat kasassa ja kompensoitua löysiä lonkkiaan.

Röntgenkuvista Anne katsoi, että tällä hetkellä nivelrikko näytti sikäli hyvältä, ettei sitä ollut niillä nivelpinnoilla, joissa se aiheuttaisi eniten oireilua. Anne toki myös muistutti, että nivelrikko aiheuttaa AINA kroonista kipua/särkyä, mikä tulee huomioida koiran hyvinvointia pohdittaessa. Tassujen kosketusarkuuteen Anne epäili syyksi Voltin heikkoja anturoita. Voltin elämäntapa on melko anturoita kuluttavaa ja kuluneet anturat taas ovat normaaleja anturoita herkemmät. Noin ylipäänsä Anne suositteli minua totuttamaan Volttia sekä kuonokoppaan että kosketteluun. Voltti tulee olemaan koira, jota joudutaan käsittelemään paljon ja tulevaisuudessa sillä tulee todennäköisesti olemaan entistä vahvempia kipureaktioita vastaanottokäynneillä, joten kuonokopan käyttö olisi hyvä kouluttaa positiivisesti kotona jo valmiiksi.

Kosketusarka Voltti on edelleen takapäähänsä, vaikka se on syönyt nyt 6 viikkoa kipulääkettä. Sovittiin vastaanotolla, että kipulääkettä jatketaan, kunnes saadaan Voltin kroppa suoristumaan ja toimimaan vähemmän toispuoleisesti. Voltin vinous, jalan keventäminen ja kaikki lihaskireydet todennäköisesti lisäävät kipuja. Kun ne saadaan hoidettua, voi tilanne parantua ja yritetään, jos Voltti pärjäisi ilman jatkuvaa kipulääkitystä tukihoitojen ja nivelravinteiden avulla. Lisänä käytetään myös nivelrustoa aktivoivia Cartrophen-pistossarjoja säännöllisesti.

Suurin kysymys tietenkin oli, että miten treenaamisen laita. Voltti ei ole ikinä ontunut tai mitenkään selvästi ollut kipeä treenien jälkeen, mikä on hyvä asia. Annen mukaan tokon, jäljen ja paimennuksen treenaamista saa ja pitääkin jatkaa, sillä kyseessä on nuori hyvin aktiivinen koira, jonka pää ei todennäköisesti kestä pelkkää sohvakoiran elämää. Pitkäkestoista kovaa rasitusta tulee välttää ja kavereiden kanssa rallaamiselle pitää laittaa ajoissa stoppi. Rallata saa hetken, mutta ei koko lenkkiä. Muutenkin pitäisi suosia lyhyehköjä lenkkejä usein ja välttää kovaa pitkäaikaista rasitusta. Vaelluksille Voltin kuulemma saa ottaa mukaan, mutta tällöin sillä olisi hyvä olla tukena kipulääkitys. 

Vaikka Annen vastaanotolla tuli paljon vastauksia kysymyksiin, turha tässä on sanoa, että fiilikset olisivat jotenkin erityisen loistavat ja huolet tipotiessään. Ikävintä on se, että Voltti ei koskaan tule terveeksi, vaan että nivelrikko etenee vuosien myötä. Onneksi Voltti itse ei tiedä tilannettaan ja elää vain hetkessä. Niin kauan kuin niitä hyviä hetkiä on iso osa arjesta, on fiilikset plussan puolella.



tiistai 4. heinäkuuta 2017

Pk-lajien tutustumiskurssi

Milli sai minut ja Voltin puhuttua osallistumaan pk-lajien tutustumiskurssille, jonka järjesti Tampereen vetokoiraseura. Pk-jälki ja -haku ovat kiinnostaneet minua jo pitkään, mutta Voltin pieni koko sai mut vähän perääntymään pk-haaveista. Loppujen lopuksi tuskin metrin este olisi Voltille ollut iso ongelma.

Kurssi alkoi luennolla, jossa esiteltiin lyhyesti eri pk-lajeja ja mitä niiden kisasuoritukset pääsääntöisesti pitää sisällään. Ensimmäisellä käytännön kerralla meillä oli lajina metsäjälki. Pääsimme mukaan kolmen eri tasoisen koiran jäljelle ja saimme tehdä omille koirillemme myös jäljet. Puhuttiin eri tavoista opettaa jäljestämistä ja miten nuoren koiran kanssa voi lähteä lajissa liikkeelle. Pörrikin pääsi tekemään Millin kanssa namijäljen ja todettiin, että Pörrin laji olisi ehdottomasti peltojälki. Pörri teki niin tarkkaa ja huolellista jäljestystä, ettei varmasti yksikään nami jäänyt maahan. Olenkin tehnyt Pörrille muutamia namijälkiä myös kurssin jälkeen, sillä Pörrin työskenlyä on niin hieno seurata. Voltille tämmöiset namijäljet ei sovi yhtään, sillä se vaan ryysii menemään jäljen päähän ja tuumaa, että tässäkö tämä oli. 


Seuraavana oli vuorossa esineruutu, jossa näimme kisavalmiin koiran suorituksen ja sitten saimme tehdä omille koirillemme esineruutua. Voltti oli tässä tosi pätevä. Huomasi, että erilaisten esineiden nostaminen pentuajoista lähtien, auttoi paljon Volttia. Esineruutua ollaan treenattu myös itseksemme jälkeenpäin, sillä se on Voltille erinomaista aktivointia. Voltti tajusi hyvin myös jäljestämisen idean esineiden kautta ja mieleeni on virinnyt, että Voltille voisi alkaa tehdä myös jälkeä esineiden kautta.

Neljännellä kerralla tavattiin pk-kentällä, jossa perehdyimme pk-tottikseen ja näimme ylimmän luokan kisakoiran suorituksen. Pääsimme myös puuhailemaan kentälle omien koiriemme kanssa. Voltti oli hieman keulivassa vireessä ja sai pk-ihmisiltä varsin ihastuneita kommentteja.


Viimeisellä kerralla teimme vielä hakua, jossa näin ensin kahden kisaavan koiran suoritukset ja sen jälkeen sain kokeilla itse Voltin kanssa. Voltti lähti aluksi selvästi jäljestämään, eikä hoksannut yhtään maalimiestä, mutta voi että pikkubordercollie oli onnellinen, kun se vihdoin tajusi, että juttu onkin maalimiehet, joilta saa ruokaa. Ihmisrakkaalle juoksemisesta pitävälle metsäsingolle oikein sopeva laji.

Täytyy sanoa, että olipa kiva kurssi ja kurssin aikana pääsi puraisemaan oikein pk-kärpänen. Oli kiva päästä tekemään Voltin kanssa muutakin kuin tokoa. Voltti tarvitsisi tokon rinnalle myös jonkin toisen lajin, kun agility jäi pois. Olin toivonut, että Voltti pääsisi paimentamaan, mutta valitettavasti täällä Pirkanmaalla on tällä hetkellä tosi huonot paimennusmahdollisuudet tämmöiselle noviisille ohjaajalle ja koiralle. No toivottavasti löydetään näistä metsälajeista meille sopiva kakkosharrastus, jota päästään kesäaikaan tekemään myös porukassa. Harrastamista tietysti varjostaa tieto siitä, että emme ikinä pääse pk-lajeissa kisaamaan. Ylipäänsä on mahdollista, ettei Voltista tule ikinä kisakoiraa, sillä tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Voltti tarvitsee jatkuvampaa kipulääkitystä. On silti kiva päästä tutustumaan tarkemmin näihin lajeihin, jotta sitten seuraavan koiran kanssa tietäisi, mistä lähtee liikkeelle.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Hobittiviesti

Janne ja Pörri kävi tänään oman seuran järjestämissä epiksissä juoksemassa Hobittiviestin. Hobittiviestissä oli kolmen hengen joukkue ja säkäluokat mini (rimat 25 cm), medi (rimat 35 cm) ja maksi (rimat 55 cm). Koska Jannen ja Pörrin joukkue koostui kahdesta ministä ja yhdestä maksista niin säkäluokaksi valittiin kompromissimedi. Hobittiviesti muuten juostiin paljain jaloin, mikä toi ohjaajille oman lisämausteensa kisaan.

Janne ja Pörri tekivät hienon vauhdikkaan 0-radan Hobittiviestin nopeimmalla ajalla 38,60. Joukkueen muut koirat tekivät 5 ja joukkueen yhteispisteet riittivät ykkössijaan. Jannen ja Pörrin joukkueessa olevat Jonna ja Ropperi muuten ovat valittu paragilityn MM-kisoihin. Hienoa, että meidän seurassa voi harrastaa jopa paragilitya tällä tasolla.

Jonna ja Ropperi, Jenni ja Dina ja Janne ja Pörri


Tässä koko joukkueen kisavideo. Pörri kisasi joukkueesta toisena.





maanantai 12. kesäkuuta 2017

Miten opetin Voltille noudon osa 1

Ajattelin kirjoittaa tänne sekä teidän iloksi että myös itselleni tulevaisuutta varten muistiin, että miten olen rakentanut Voltille noutoliikkeen. Iso kiitos noutoajatuksissa kuuluu meidän kouluttajalle Riitalle, joka on jaksanut meitä koutsata.

Voltti tutustui kapulaan ensimmäistä kertaa vasta noin puolivuotiaana. Sitä ennen teimme noudon osasia erilaisilla esineillä. Osasten treenaamisen aloitimme aika pian Voltin kotiutumisen jälkeen. Ensimmäiseksi opetin Voltin nostamaan esineitä. Monet koirat menevät vauhdilla kapulalle, mutta arpovat kapulan nostoa. Koiralle haluttiin luoda suuri motivaatio tarttua esineisiin. Esineiden nostosta koira palkataan ylös joko namilla tai lelulla, jotta koira oppisi noston jälkeen nostamaan nopeasti päätään ylöspäin. Tällä harjoituksella koira voidaan tutustuttaa erilaisista materiaaleista valmistettujen ja eri muotoisten esineiden nostamiseen ja noutamiseen. Aluksi on hyvä aloittaa esim. leluista. Tämän jälkeen siirrytään kynään (kova muovi), tunnarikapulaan (puu), lusikkaan (metalli), naksuttimeen, avainnippuun yms. Harjoitus aloitetaan aina koiralle helpolla esineillä, joita sen on miellyttävä nostaa. Uusia/vaikeita esineitä tuodaan harjoituksen sekaan esim. siten, että kolme nostoa helpolla -> esine vaihtuu -> kaksi nostoa vaikealla -> esine vaihtuu takaisin helppoon -> kaksi nostoa helpolla. Näin koiralla säilyy hyvä motivaatio ja itseluottamus omaan osaamiseen, eikä suussa ikävältäkään tuntuvat esineet saa koiraa lannistumaan.



Noston kanssa rinnakkain on treenattu käsitargettia. Tässä vaiheessa koiralla pitää olla hyvä motivaatio sekä käsitargettiin että esineiden nostamiseen. Käsitargetissa olisi hyvä olla myös hieman kestoa. Kun koiralle aletaan opettaa esineen nostoa käsitargettiin vahvistetaan ensin muutama toisto nostoa ja sitten muutama toisto käsitargettia siten, että palkkio (nami) käsitargetista tiputetaan maahan ts. koiran tekemä liikerata muistuttaa esineen nostoa käsitargettiin. Lisätään esine maahan ja kun koira nostaa esineen, avataan käsitarget. Jos koira tiputtaa esineen, käsitarget suljetaan ja koira saa negatiivisen rangaistuksen (palkkion mahdollisuus poistuu). Harjoitus voidaan toistaa tai sitten vahvistetaan alle taas sekä nostoa että käsitargettia ennen kuin yritetään yhdistää ne.


Rinnakkain nostoharjoitusten kanssa koiralle voidaan tehdä harjoitusta, jolla opetetaan, että esineen/kapulan nappaamisen jälkeen koiran on kannattavaa kääntyä nopeasti ja juosta ohjaajaa kohti. Jos koira ei osaa vielä noutaa, voi alkeisharjoittelua tehdä namilla. Otetaan koiraa kiinni valjaista tai kaulapannasta ja heitetään nami noin metrin päähän koirasta. Koira vapautetaan namille ja lähdetään juoksemaan koirasta poispäin samalla koiraa kutsuen. Kun koira tulee hyvällä vauhdilla ohjaajaa kohti, koira vapautetaan leluun tai kädessä olevaan namiin. Jos koira ei mene alkunamille, kisataan koiran kanssa ensin namille ja tämän jälkeen vasta juostaan poispäin.


Samaa harjoitusta voi tehdä myös esineillä tai leluilla, jos koira ottaa niitä mielellään suuhunsa. Tässä olisi hyvä olla pohjalla jo vähän nostoharjoituksia, jotta koiralla olisi riittävä motivaatio esineelle menemiseen.