keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Tulevan vuoden suunnitelmia

Tällä hetkellä minulla on kova motivaatio harrastamiseen ja erityisesti itsensä kehittämiseen entistä paremmaksi koirankouluttajaksi. Alkuvuoteen olen buukannut itselleni paljon koulutuksia, sillä Tampereen seudulla järjestetään monta mielenkiintoista tapahtumaa:

- Pörrille Senni Vesterisen pitämä tokon VOI-EVL-kurssi, jossa on viisi kurssikertaa ripoteltuna alkuvuodelle. Kivaa päästä pitkästä aikaa Pörrin kanssa jonnekin koulutukseen ja saada toivottavasti hiottua voittaja kisavalmiiksi ja päästä keväällä vihdoin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen kilpailemaan.

- Jenny Jalosen pitämä workshop Vire ja impulssikontrolli. Ilmoitin Tacon workshoppiin, jotta saisin jotain keinoja oppia hallitsemaan sen virettä. Pieleen mennyt näyttökoe oli aika märkä rätti vasten kasvoja. En ymmärrä, miten olin niin sokea, että Tacon vire näyttökokeessa tuli minulle yllätyksenä. Tai oikeastaan kiihkoilu ei tullut yllätyksenä, vaan se, miten kädetön olin tekemään vireelle kehässä mitään ja miten nopeasti Taco kiihtyi ja miten pitkään se pysyi korkeilla kierroksilla. Näyttökokeen jälkeen olen ottanut aktiivisen otteen sen suhteen, että haluan oppia tuntemaan Tacon virettä, sen vaihtelua ja oppia keinoja, joilla voin säädellä sitä. Taco osoitti näyttökokeessa kaiken pinnan alla kuplivan kiihkeytensä, jota meidän yhdessä pitää oppia käsittelemään. Tällä hetkellä Taco + vire + toko = hiiohoi ongelmia horistontissa.

- Tommy Wirenin pitämä luento Reaktiiviset ja impulsiiviset koirat. Ajattelin mennä mielenkiinnosta kuuntelemaan, mitä Wirenillä on aiheesta sanottavaa. Parasta olisi, jos täältäkin irtoisi jotain vinkkejä Tacon kiihkeyden suhteen.

- Tiina Kuusisto tulee kouluttamaan meidän seuran kouluttajia. Olen jo pitkään halunnut päästä Tiinan koulutukseen, joten ilmoittauduin innokkaana koirakkopaikalle Tacon kanssa. Koulutus keskittyy pohjataitojen opettamiseen nuorelle koiralle ennen lajiharjoittelua, mikä on aiheena mielenkiintoinen, sillä vedän tälläkin hetkellä pentukurssia, jossa on eri lajien tulevia harrastajia.

- Sokerina pohjalla vielä Jaana Pohjolan kolmen koulutuspäivän sarja, jossa aiheena: 1. käsittelytoimenpiteet ja omaehtoisuus, 2. motivaatio ja vahvisteet ja 3. valinnan mahdollisuudet harjoituksissa. Tätä Jaanan koulutussarjaa odotan innolla, sillä toivon koulutuksista heräävän uusia ajatuksia omiin treeneihin.

Perinteisiä tokokoulutuksia on tiedossa aika vähän. Lähes kaikissa koulutuksissa kouluttajat ovat hyvinkin tieteelliseen tietoon nojautuvia. Jotenkin itseä kutittelee edelleen ajatus tehdä tokoa vähän eri tavalla kuin perinteisesti on totuttu. Sain kesän jälkitreeneistä jo paljon ajatuksia, joita voi soveltaa tokossakin ja siksi aion pysyä tällä ns. poikkitieteellisellä polulla myös jatkossa ja etsiä sitä omaa tapaa treenata ja viedä koiraa eteenpäin. Kiinnostaa kovasti oppia tuntemaan koiria ja niiden tunnetiloja syvemmin ja ratkoa ongelmia perinpohjaisemmin pelkkien laastariratkaisuiden sijaan.


maanantai 3. joulukuuta 2018

Pörri taas saikulle

Tuntuu, että pikku hiljaa alkaisi riittää nämä vastoinkäymiset koirien kanssa, sillä takana on melkoinen epäonnen vuosi. Keväällä Pörri sai tokotreeneissä polveensa ligamenttivamman, jota paranneltiin koko kesä ja syksy. Kun Pörri toipui, Tacolta repesi takareisi, jota paranneltiin useampi viikko. Kun päästin koirat vihdoin ekaa kertaa juoksemaan yhdessä, Pörri hyppäsi huonosti puunrungon yli ja tuli kolmijalkaisena takaisin. Siitä onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta viime viikon maanantaina Taco hyppäsi auton takakontista suoraan Pörrin päälle. Pörrillä oli onneksi jo heti seuraavalle päivälle hoitoaika ja se hoidettiin kraniolla. Samalla testattiin ja tunnusteltiin sen ranka ja raajat läpi ja todettiin, että murtumia ei ole, mutta sen koko kroppa oli täysin tiltissä tällistä. Pahin isku oli kohdistunut niskaan ja päähän ja Pörrin pään oikea puoli oli aivan tukossa. Oli vaikuttavaa nähdä, miten hoito toimi Pörriin ja miten koko koiran olemus muuttui Helmiinan taikanäpeissä. Pörri oli hoidon jälkeen vielä kipeä useita päiviä ja mietin jo, että joudun kuitenkin viemään sen ortopedille ja kuvattavaksi. Onneksi jalkaepisodista oli jäänyt ylimääräisiä kipulääkkeitä, joten pystyin pitämään Pörrin viikon kipulääkekuurilla. Tänään tuosta onnettomuudesta tuli jo viikko, mutta pidän Pörriä edelleen levossa. Viikonloppuna sen olo onneksi jo koheni. Oli muuten pirun raskasta katsella taas kipeää koiraa.


Olen nyt tässä katsellut kolmea koiraa kipeänä. Näistä kaikilla on ollut vähän erilainen tapa reagoida kipuun. Tacon kivusta olen oppinut sen, että se sillä on korkea kipukynnys. Se ei näytä kipua, vaikka olisi kovinkin kipeä. Kun vein Tacon takareisivamman jälkeen hoidettavaksi, en nähnyt sen liikkeessä itse mitään outoa. Hieroja näki, että Taco kevensi takatassuaan ihan pikkuisen. Tacon hoidettuaan ja vamman vakavuuden todettuaan hieroja totesi, että moni muu koira olisi tullut vastaanotolle selvästi ontuen. Takareisivamman akuuttivaiheessa huomasin myös, että Taco tärisi, kun harjasin sen takareittä. Se ei ollut missään kohtaa aggressiivinen tai tehnyt selväksi, että älä koske. Se vain näytti surkealta ja tärisi. Tällöin en vielä tiennyt, että se oli edes reväyttänyt koko koipeaan. Muuten vamma näkyi Tacossa siten, että se seisoi vähän oudosti ja oli normaalia vaisumpi, mutta ei osoittanut hellyydenkipeyttä tai vetäytymistä vaan oli vain normaalia rauhallisempi ja lepäili enemmän.

Voltti ei koskaan näyttänyt kipua selvästi kodin ulkopuolella. Ulkona ainoa oire sen kivuista oli järjetön kiihtyminen, minkä seurauksena se oli aivoton juoksuhullu ja hirveä hihnassa kiskoja. Kotioloissa se oli rauhallinen, mutta vetäytyvä. Se nukkui pääosin yksin pienellä kerällä keittiön pöydän alla ja murisi, jos havaitsi liikettä lähellään. Voltti osoitti aggressiivisuutta, jos sitä koski kipeisiin paikkoihin ja siksi sitä oli rajalliset mahdollisuudet hoitaa ilman kuonokoppaa. Siinä missä Voltista tuli vetäytyvä Pörristä taas tulee ihan megahellyydenkipeä kipeänä. Pörriä pitäisi olla koko ajan rapsuttamassa ja paijaamassa, kun se on kipeä. Se haluaa olla ihmisessä kiinni. Pörri näyttää kivun selvästi ja siitä ei tarvitse arvuutella, onko se kipeä vai ei, sillä Pörrin käytös muuttuu kipeänä niin paljon. Sen häntä ei nouse tötterölle ja maailmanvalloittaja-asenne muuttuu surkeaksi hissukaksi, joka raahustaa häntä koipien välissä.


Jos jatketaan ankealla linjalla niin tänään tuli tieto siitä, että Tacoa ei valittu Pohjois-Hämeen nuorten koirien rinkiin, mitä ei voi pitää muuta kuin todennäköisenä seurauksena täysin penkin alle menneen näyttökokeen jälkeen. Moni Tacon treenikaveri pääsi, joten heidän puolestaan ollaan onnellisia. Vähän olen tänään jossitellut, että olisi pitänyt kesällä ja syksyllä vaan treenata tavoitteellisemmin näyttökoetta ajatellen, eikä treenata ylempien luokkien juttuja, mutta toisaalta halusin hyödyntää isot ulkokentät vauhtiliikkeiden tekemiseen ennen hallikauden alkua. Vähän olen myös mietiskellyt, että onko tosiaan niin, että Pörri on mun koirista potentiaalisin tokokoira, kun se on ainoa, joka rinkiin on tullut valituksi. Voltin kanssa tosin ei ehditty edes hakea, kun se lopetettiin ennen hakuajan alkamista. Onneksi meillä on hyvät treenipuitteet seuran puolesta ja paljon tokoa treenaavia ystäviä, joten treenimahdollisuuksia meille löytyy ilman rinkiäkin. Keväälle on myös suunnitteilla Riitan viikkoryhmän lisäksi myös Mari Leiviskän säännöllisiä valmennuksia, joten koulutustakin on tarjolla todennäköisesti ihan riittävästi.

Noin yleisesti ottaen Tacon kanssa on ihan mahdottoman kiva treenata tällä hetkellä. Jotenkin tuntuu, että olen nyt oppinut lukemaan sitä paremmin ja osannut suunnitella sille hyviä treenejä, mikä on vienyt meitä eteenpäin ihan hurjaa vauhtia. Ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, että osaan kouluttaa koiraa niin että se oikeasti kehittyy ja oppii harjoituksista jotain. Tuntuu, että Taco on kaikesta kiihkeydestään huolimatta myös minulle tosi käteensopiva koira, joka kerta toisensa jälkeen hurmaa minut oppimiskyvyllään.

lauantai 17. marraskuuta 2018

Tacolle kokonaisuuksia ja palkattomuutta

Tacosta on kasvanut itsenäinen, reipas, iloinen ja kiihkeä neitokainen. Kiihkeys siitä on tullut esiin erityisesti nyt kesän jälkeen, kun siirryttiin ulkokentiltä halliin. Ensimmäisen vuoden aikana Tacolle tehtiin pääasiassa palasia alo-voi liikkeisiin. Kesällä sillä alkoi olla palaset sen verran hyvällä mallilla, että joitakin alo-avo liikkeitä aloin koota kokonaisiksi liikkeiksi. Tällä hetkellä Taco osaa kokonaisina liikkeinä seuraamisen, luoksetulon, paikkamakuun, pidon, noudon, hypyn ja alo-kaukot. Kesällä ja nyt syksyn kuluessa olen alkanut yhdistää tehtäviin myös enemmän liikkurointia sekä opetin Tacolle toimintamalleja liikkeiden väleihin.

Joskus on rankkaa, kun on joutunut treeneissä ajattelemaan

3.11. Tacolla oli näyttökoe Pohjois-Hämeen nuorten koirien rinkiin. Näyttökoe tuli vähän liian aikaisin meille ja kokonaisuustreeniä ja palkkattomuutta ei ehditty treenata tarpeeksi. Olen joutunut palkkaamaan Tacoa paljon, jotta olen saanut sitä sitoutettua yhteistoimintaan minun kanssani. On ihan erilaista ottaa tuollainen vanhempi pentu, jota ei ole pikkupenskasta asti aivopessyt siihen, että äiti on maailman paras ja tärkein. Pohjien tekeminen yhteistyöhön on ollut paljon hankalampaa varsinkin Tacon kanssa, joka on muutenkin aika itsenäinen ja vilkas. Taco ei vieläkään palkkaannu juurikaan minun kehuista, vaikka olen sitä yrittänyt sille opettaa. Nykyään se tosin sentään jo heiluttaa minulle häntää. Paljon olen joutunut myös sosiaalista palkkaa buustaamaan lelulla, mistä on seurannut tiettyjä lieveilmiötä ja nyt olenkin vienyt sen ajatusta enemmän sosiaalinen palkka => nami -ajatukseen.

Näyttökoe itsessään oli melkoinen farssi, sillä Taco ei ollut vielä valmis noin pitkään palkkattomaan suoritukseen ja suuri odotusarvo leluun johti runsaaseen ääntelyyn ja minun puremiseen. Näyttökoe oli sikäli mielenkiintoinen kokemus, että opin Tacosta paljon uutta. Näin ihan uusin silmin sen kiihkeyden, mikä sen pinnan alla kuplii ja opin, että se nousee palkan odotuksesta todella paljon. Nyt ollaan uudessa murrosvaiheessa, joka minua vähän jännittää. Toivon, että osaan nyt hallitusti lähteä rakentamaan Tacolle palkattomuutta ja että osaan sen sille riittävän hyvin opettaa, ettei siitä tule kompastuskivi meidän tokouralla.

Tässä videolla on näyttökoetta edeltävältä illalta Tacon kokonaisuustreeni. Tässä Taco saa jokaisessa liikkeen välissä nameja palkaksi. Taco suoritti kokonaisuuden hiljaa, mutta hyvin pienestä oli kiinni, että se pysyi pöksyissään. Pinnan alla kiehui aika lujaa. Seuraamisessa Taco vielä välillä herpaantuu, joten se tarvitsee siihen edelleen kestoharjoittelua. Lisäksi kaukoissa Taco jäi kiinni ystäväänsä Popaan, joka äänteli kentän laidalla, joten kaukoihin tarvitaan vielä paljon lisää fokusta minuun. Myös muihin liikkeisiin tarvitaan lisää fokusta ja suoritusvarmuutta ennen ensimmäistä koetta. Vähän vaivihkaa olen katsellut kalenteria siten, että Tacon ensimmäinen koestartti voisi olla kotihallissamme 13.4.2019. 


lauantai 20. lokakuuta 2018

Pörrin paluu saikulta harrastusten pariin

Pörri on pikkuhiljaa syksyn kuluessa palaillut saikulta. Nyt olen vapauttanut sen tekemisiä niin, että se on käytännössä tehnyt kaikkea muuta samaa kuin ennen saikkua paitsi agilitya. Pörri valittiin Tamskin rally-tokon tehoryhmään, missä meillä on ollut parit ekat treenit. Pörristä on ollut siistiä päästä treeneihin ja se on esittänyt treeneissä aika hienoa oikean puolen seuraamista. Olen ihan häkeltynyt siitä, miten nopeasti Pörri loppujen lopuksi oppi oikean puolen. Vielä kesällä itkin, ettei Pörri ikinä opi olemaan suorassa oikealla puolella, mutta kun sain sen hiffaamaan takapään käytön myös oikealla työskennellessä niin palat alkoi loksahdella paikoilleen aika nopeasti.

Takapään käyttöä ollaan treenattu Pörrin kanssa paljon korokkeilla sekä muilla kehonhallintatempuilla: peruuttaminen, peruuttaminen korokkeelle, laatikkoon meneminen, tasapainotyynyillä yms. alustoilla temppuileminen. Periaatteessa Pörrillä oli siis hyvin palikat olemassa hyvään takapään käyttöön myös oikealla puolella, mutta sen oli silti vaikea hahmottaa, että se oli vinossa. Käännöksissä sain Pörrin hiffaamaan takapään sillä, että seurautin sitä tiiviisti korkean kartion ympäri. Jos se käänsi vain etupään ja takapää jäi laahaamaan, sen takapää törmäsi tötteröön. Pörri hoksasi heti ekassa treenissä, että kannattaa työstää myös takapäätä, ettei törmäile esteisiin. Paikallaan käännöksissä ja vinoissa perusasennoissa huomasin, ettei Pörri tajunnut, mitä hain. Jos pyysin sitä korjaamaan itseään suoremmaksi, se vaan käänsi etupäätä ja takapää jäi samoille sijoilleen vinoon. Jouduin miettimään tovin, että miten saan Pörrille kerrottua, mitä siltä haluan. Päätettiin Jannen kanssa kokeilla, että jos Pörri jää vinoon, eikä osaa korjata, kosketetaan sitä kevyesti kepillä oikeaan takajalkaan. Ensin Pörri oli sitä mieltä, että "tää on nyt taas näitä häiriötreenejä" eikä noteerannut keppiä, mutta lopulta, kun saatiin se väistämään keppiä, oli sen ilme näkemisen arvoinen. Jos Pörri olisi osannut puhua, se olisi varmasti sanonut, että "jaa tätä sä oot koko ajan halunnu, olisit nyt heti sanonut". Nykyään se osaa hyvin jo korjata, jos pyydän sitä korjaamaan vinoa asentoa.


Olen tehnyt Pörrin kanssa kevyesti myös tokoa. Yksissä tokotreeneissä päätin päästää Pörrin juoksemaan ruutuun ja se veti kylmiltään niin sairaan hienon ruudun, että tokoilukipinä iski ihan kunnolla. Ollaan tässä kevyesti tsekkailtu, missä kuosissa kaikki liikkeet on. Kaukoissa on vihdoin havaittavissa pientä läpimurtoa ja mulle on alkanut tulla toivo, että saan vielä Pörrille joskus ylempiin luokkiin kelpo kaukot. Kaikki noudot ovat myös ihan ok mallilla. Suurin treenin aihe onkin luoksetulo.

Kävin viime keväänä Maarit Hellmanin tokokoulutuksessa, jossa kysyin vinkkejä siihen, miten Pörrin tapauksessa kannattaisi lähteä työstämään luoksetuloa, kun taustalla on pitkä ja kivinen tie luoksetulon opettamisessa. Olen Pörrin ongelmista täällä paljon avautunut, mutta lyhyesti sanottuna Pörrillä on ollut pahoja jähmimisongelmia luoksetulossa. Ongelmat on alunperin saaneet alkunsa runsaasta lelupalkasta, jota Pörri on jäänyt kyttäämään. Palkan odotus on saanut Pörrin jopa pysähtymään kesken luoksetulon "heitä lelu, heitä lelu".

Maaritin idea oli laittaa Pörrin suosikkilelu vinkupossu Pörrin selän taakse luoksetulon jätössä. Kun kutsun Pörriä, voin ottaa siltä luoksetulon loppuun ja vapauttaa possulle, kierrättää Pörrin itseni ympäri palkalle tai stopata matkalle ja vapauttaa lelulle. Alkuun Pörri hidastui, mutta Maaritin mukaan vauhti pitäisi kasvaa, kun erilaisia luoksetuloja tekee sopivassa suhteessa. Luoksetulon treenaaminen Pörrin kanssa jäi saikun takia pitkälle tauolle. Pörrin lonkan tilanne on saanut minut välttämään Pörrillä kaikkia tiukkoja käännöksiä, joita välttämättä tulee tällä tyylillä treenatessa. Sain koirakkopaikan Korrien tokokoulutuksesta, jossa päätin kysyä uudelleen vinkkejä luoksetulon opettamiseen. Pekka neuvoi Pörrille, että vinkupossun voisi jättääkin jo matkalle. Tämä kuulemma parantaa luoksetuloa erityisesti sellaisilla koirilla, jotka alkaa jähmiä, jos ohjaajalla on lelu. Lelu laitetaan selvästi luoksetulolinjasta sivuun sille kohdalle, johon koira aiotaan pysäyttää. Tällöin vaihtoehdot on:

1. Koira kutsutaan luokse ja se tulee normaalisti perusasentoon. Perusasennossa koiralle teetetään temppu, kuten käsitarget tai kieppi, josta koira palkitaan sosiaalisella palkalla ja tämän jälkeen vapautetaan lelulle. (Tempun tehtävä on estää lelukoomaa ja lisätä koiran aktiivisuutta).

2. Koira kutsutaan luokse, mutta stopataan lelun kohdalle ja kun koira on seisahtanut, se vapautetaan lelulle.

Tämän lisäksi Pekka neuvoi luomaan jännitettä lyhyille luoksetulomatkoille yy-kaa-koo peleillä, joissa koira kutsutaan ja vapautetaan matkalta ja se saa iskeä leluun. Pörrille tämä toimi lyhyellä matkalla, mutta pitemmällä se alkoi jo jähmiä. Pitää testailla tätä lyhyillä matkoilla ja kokeilla mihin se johtaa.

Riitan setissä katsottiin Pörrin kaukoja ja jääviä. Riitan mielestä molemmat oli hyvällä mallilla. Kaukoihin haetaan lisää aktiivisuutta temppujen avulla. Esim. seisomisesta voikin seurata peruutus tai istumisesta käsikosketus. Jääviin koitettiin sellaista, että seurautan Pörriä ja yhtäkkiä käsken tehdä sen kiepin ja kiepistä tulee käsky esim. maahan. Jäävissä pitäisi rikkoa tylsää kaavamaisuutta enemmän, jotta jähmeyttä saataisiin pois. Jähmeys näkyy hyvin esimerkiksi tällä videolla, joka kuvattiin tässä syksyllä Tamskin hallilla.


Jatkan Pörrin kanssa treenailua rauhassa ja katsotaan, mihin tämä johtaa. Treenimäärät meillä on 1/4 entisestä, mikä on lisännyt kovasti Pörrin motivaatiota tehdä. Kova kuume olisi vielä päästä Pörrin kanssa kisakentille myös tokossa, kun se on tauon jälkeen ollut niin hyvä. Tavoitteena on suunnitella Pörrin treenit huolellisesti ja määrän sijasta ehdottomasti panostaa treenien laatuun.