lauantai 20. lokakuuta 2018

Pörrin paluu saikulta harrastusten pariin

Pörri on pikkuhiljaa syksyn kuluessa palaillut saikulta. Nyt olen vapauttanut sen tekemisiä niin, että se on käytännössä tehnyt kaikkea muuta samaa kuin ennen saikkua paitsi agilitya. Pörri valittiin Tamskin rally-tokon tehoryhmään, missä meillä on ollut parit ekat treenit. Pörristä on ollut siistiä päästä treeneihin ja se on esittänyt treeneissä aika hienoa oikean puolen seuraamista. Olen ihan häkeltynyt siitä, miten nopeasti Pörri loppujen lopuksi oppi oikean puolen. Vielä kesällä itkin, ettei Pörri ikinä opi olemaan suorassa oikealla puolella, mutta kun sain sen hiffaamaan takapään käytön myös oikealla työskennellessä niin palat alkoi loksahdella paikoilleen aika nopeasti.

Takapään käyttöä ollaan treenattu Pörrin kanssa paljon korokkeilla sekä muilla kehonhallintatempuilla: peruuttaminen, peruuttaminen korokkeelle, laatikkoon meneminen, tasapainotyynyillä yms. alustoilla temppuileminen. Periaatteessa Pörrillä oli siis hyvin palikat olemassa hyvään takapään käyttöön myös oikealla puolella, mutta sen oli silti vaikea hahmottaa, että se oli vinossa. Käännöksissä sain Pörrin hiffaamaan takapään sillä, että seurautin sitä tiiviisti korkean kartion ympäri. Jos se käänsi vain etupään ja takapää jäi laahaamaan, sen takapää törmäsi tötteröön. Pörri hoksasi heti ekassa treenissä, että kannattaa työstää myös takapäätä, ettei törmäile esteisiin. Paikallaan käännöksissä ja vinoissa perusasennoissa huomasin, ettei Pörri tajunnut, mitä hain. Jos pyysin sitä korjaamaan itseään suoremmaksi, se vaan käänsi etupäätä ja takapää jäi samoille sijoilleen vinoon. Jouduin miettimään tovin, että miten saan Pörrille kerrottua, mitä siltä haluan. Päätettiin Jannen kanssa kokeilla, että jos Pörri jää vinoon, eikä osaa korjata, kosketetaan sitä kevyesti kepillä oikeaan takajalkaan. Ensin Pörri oli sitä mieltä, että "tää on nyt taas näitä häiriötreenejä" eikä noteerannut keppiä, mutta lopulta, kun saatiin se väistämään keppiä, oli sen ilme näkemisen arvoinen. Jos Pörri olisi osannut puhua, se olisi varmasti sanonut, että "jaa tätä sä oot koko ajan halunnu, olisit nyt heti sanonut". Nykyään se osaa hyvin jo korjata, jos pyydän sitä korjaamaan vinoa asentoa.


Olen tehnyt Pörrin kanssa kevyesti myös tokoa. Yksissä tokotreeneissä päätin päästää Pörrin juoksemaan ruutuun ja se veti kylmiltään niin sairaan hienon ruudun, että tokoilukipinä iski ihan kunnolla. Ollaan tässä kevyesti tsekkailtu, missä kuosissa kaikki liikkeet on. Kaukoissa on vihdoin havaittavissa pientä läpimurtoa ja mulle on alkanut tulla toivo, että saan vielä Pörrille joskus ylempiin luokkiin kelpo kaukot. Kaikki noudot ovat myös ihan ok mallilla. Suurin treenin aihe onkin luoksetulo.

Kävin viime keväänä Maarit Hellmanin tokokoulutuksessa, jossa kysyin vinkkejä siihen, miten Pörrin tapauksessa kannattaisi lähteä työstämään luoksetuloa, kun taustalla on pitkä ja kivinen tie luoksetulon opettamisessa. Olen Pörrin ongelmista täällä paljon avautunut, mutta lyhyesti sanottuna Pörrillä on ollut pahoja jähmimisongelmia luoksetulossa. Ongelmat on alunperin saaneet alkunsa runsaasta lelupalkasta, jota Pörri on jäänyt kyttäämään. Palkan odotus on saanut Pörrin jopa pysähtymään kesken luoksetulon "heitä lelu, heitä lelu".

Maaritin idea oli laittaa Pörrin suosikkilelu vinkupossu Pörrin selän taakse luoksetulon jätössä. Kun kutsun Pörriä, voin ottaa siltä luoksetulon loppuun ja vapauttaa possulle, kierrättää Pörrin itseni ympäri palkalle tai stopata matkalle ja vapauttaa lelulle. Alkuun Pörri hidastui, mutta Maaritin mukaan vauhti pitäisi kasvaa, kun erilaisia luoksetuloja tekee sopivassa suhteessa. Luoksetulon treenaaminen Pörrin kanssa jäi saikun takia pitkälle tauolle. Pörrin lonkan tilanne on saanut minut välttämään Pörrillä kaikkia tiukkoja käännöksiä, joita välttämättä tulee tällä tyylillä treenatessa. Sain koirakkopaikan Korrien tokokoulutuksesta, jossa päätin kysyä uudelleen vinkkejä luoksetulon opettamiseen. Pekka neuvoi Pörrille, että vinkupossun voisi jättääkin jo matkalle. Tämä kuulemma parantaa luoksetuloa erityisesti sellaisilla koirilla, jotka alkaa jähmiä, jos ohjaajalla on lelu. Lelu laitetaan selvästi luoksetulolinjasta sivuun sille kohdalle, johon koira aiotaan pysäyttää. Tällöin vaihtoehdot on:

1. Koira kutsutaan luokse ja se tulee normaalisti perusasentoon. Perusasennossa koiralle teetetään temppu, kuten käsitarget tai kieppi, josta koira palkitaan sosiaalisella palkalla ja tämän jälkeen vapautetaan lelulle. (Tempun tehtävä on estää lelukoomaa ja lisätä koiran aktiivisuutta).

2. Koira kutsutaan luokse, mutta stopataan lelun kohdalle ja kun koira on seisahtanut, se vapautetaan lelulle.

Tämän lisäksi Pekka neuvoi luomaan jännitettä lyhyille luoksetulomatkoille yy-kaa-koo peleillä, joissa koira kutsutaan ja vapautetaan matkalta ja se saa iskeä leluun. Pörrille tämä toimi lyhyellä matkalla, mutta pitemmällä se alkoi jo jähmiä. Pitää testailla tätä lyhyillä matkoilla ja kokeilla mihin se johtaa.

Riitan setissä katsottiin Pörrin kaukoja ja jääviä. Riitan mielestä molemmat oli hyvällä mallilla. Kaukoihin haetaan lisää aktiivisuutta temppujen avulla. Esim. seisomisesta voikin seurata peruutus tai istumisesta käsikosketus. Jääviin koitettiin sellaista, että seurautan Pörriä ja yhtäkkiä käsken tehdä sen kiepin ja kiepistä tulee käsky esim. maahan. Jäävissä pitäisi rikkoa tylsää kaavamaisuutta enemmän, jotta jähmeyttä saataisiin pois. Jähmeys näkyy hyvin esimerkiksi tällä videolla, joka kuvattiin tässä syksyllä Tamskin hallilla.


Jatkan Pörrin kanssa treenailua rauhassa ja katsotaan, mihin tämä johtaa. Treenimäärät meillä on 1/4 entisestä, mikä on lisännyt kovasti Pörrin motivaatiota tehdä. Kova kuume olisi vielä päästä Pörrin kanssa kisakentille myös tokossa, kun se on tauon jälkeen ollut niin hyvä. Tavoitteena on suunnitella Pörrin treenit huolellisesti ja määrän sijasta ehdottomasti panostaa treenien laatuun.

lauantai 25. elokuuta 2018

Kaldoaivi

Onko teille koskaan tullut jossain paikassa sellainen tunne, että ihan kuin olisi tullut kotiin, vaikka saapuu ensimmäisen kerran kyseiseen paikkaan? Joistakin paikoista muodostuu vaan tärkeämpiä kuin toisista ja joku niissä sykähdyttää niin syvälle sydämeen, että sinne samaan paikkaan on vaan päästävä uudelleen ja uudelleen. Mulle yksi tämmöinen paikka on Kaldoaivin pohjoisosa Pulmankijärven ympäristössä. Lisätietona mainittakoon, että Kaldoaivi on Suomen laajin erämaa-alue ja se sijaitsee Utsjoen ja Inarin kuntien alueella. Suosikkihuudeilleni pääsee Nuorgamin kylästä, josta vie tie Pulmankijärvelle. Kun ensimmäistä kertaa ajettiin Pulmankijärventietä, tuli täysin epätodellinen olo. Tuli olo, että tällaista paikkaa ei voi olla Suomessa. Maisema oli jotain täysin käsittämätöntä. Jotain niin erilaista, kuin mitä olin koskaan aiemmin nähnyt. Vuoden 2015 jälkeen ollaan palattu Kaldoaiviin kahdesti: viime vuonna ja tänä vuonna. 

Viime vuonna emme voineet Jannen käsileikkauksen vuoksi tehdä yön yli kestäviä retkiä, joten Kaldoaiviin teimme yhden pidemmän (+20 km) päiväretken ja lyhyempiä päiväretkiä. Tänä vuonna vietimme Nuorgamissa kuusi päivää ja jokaisena päivänä kävin tekemässä joko yksin tai Jannen kanssa päiväretken. Tällä kertaa päiväretkien pituudet jäivät alle 10 kilsaan ja lähinnä kävimme vain muutamilla järvillä, jonne meni jonkin näköinen kulku-ura. Viimeisenä päivänä kävimme kävelemässä Pulmankijärvi - Sevettijärvi vaellusreitin alkuosaa.

Edessä näkyy Tenojoki ja joen takana Norja






Tänä vuonna meitä eivät säät juuri suosineet, sillä lähes joka päivä satoi. Pieni tihkusade sinänsä ei haittaa kulkemista, mutta heikentää näkyvyyttä. Mielestäni Kaldoaivin huikeus perustuu isoksi osaksi juuri sen puuttomiin tuntureihin ja pitkälle ulottuviin näköaloihin. Sinänsä maasto on miellyttävää kulkea, sillä se on melko loivapiirteistä tunturiylänköä ja heti autosta pois hypätessä on huikeissa maastoissa. Me mikä Kaldoaivista tekee niin mielenkiintoisen on sen maasto. Yhtäkkiä lähellä tunturin lakea voikin olla suo, joka on aivan täynnä täydellisen kypsää hillaa. Hillaa poimittiin ja syötiin tuolla reissulla paljon, sillä sitä tuntui kasvavan vähän joka paikassa. Myös mustikkaa tuli syötyä. Kuten hillamäärästäkin voi päätellä, maasto on monin paikoin myös todella märkää. Hyvät vaelluskengät tai saappaat on aika ehdottomat maastossa liikuttaessa. Hyvät varusteet on muutenkin tarpeen, sillä tuntuu, että Kaldoaivissa tulee aina ja jos tuulen lisäksi sataa niin sitten on nopeasti luihin ja ytimiin asti jäässä, jos ei ole veden- ja tuulenpitäviä vaatteita.

Päiväretkeilyn lisäksi Janne ajoi ensimmäistä kertaa järjestetyn Kaldoaivi Ultra Trail -maastopyöräkilpailun. 130 km reitti kulki halki erämaan ja pyörän lisäksi se oli mahdollista suorittaa myös juosten. Kilpailun kuvauksessa sanottiin: "Reitti on pitkä, haastava, raastava, äärimmäisen kaunis ja tunteita herättävä. Ei sovellu missään tapauksessa kaikille. Tämä ei ole matalan kynnyksen pyöräily- eikä juoksutapahtuma!" Maaliin tulleista jokainen vaikutti olevan samaa mieltä. Keli oli todella haastava ja reitti raastava lukuisine nousuineen sekä jokien että soiden ylityksineen, sillä siltoja tai pitkospuita ei tietenkään erämaassa ole.

Meidän mökkiranta Nuorgamin lomakeskuksessa

torstai 23. elokuuta 2018

Tacon kuulumisia

Blogin päivitys on ollut viime aikoina melkoisen retuperällä, mutta voisin nyt loman kunniaksi vähän kirjoitella jotain juttuja. Viimeksi kirjoittelin Pörrin ligamenttivammasta. Pörrin jalka parantui kesän aikana oikein hienosti. Tällä hetkellä olemme lomamatkalla Lapissa, jossa Pörri on kävellyt parhaimmillaan (pahimmillaan) 15 km päivämatkan. Hyvin se on jaksanut mennä maastossa ja menohaluja olisi kovasti. Vielä en ole antanut sen yhtään juoksennella. Kaikki liikunta on toteutettu edelleen käynti-ravi -akselilla. Jos Pörri vaikuttaa Lapin reissun jälkeisellä kontrollikäynnillä hyvältä, alan vapauttaa sen liikkumista lisää.

Taco on kesällä tehnyt neljää eri lajia. Alkukesästä Taco kävi henkilöhaun alkeiskurssin. Aluksi Tacoa vähän jännitti mennä maalimiesten luokse, mutta ujous karisi aika nopeasti, kun selvisi, että maalimiehillä on ruokaa. Loppukurssista sainkin pidellä keskilinjalla hyvin intopinkoa bc-lasta. Taco tarjosi hienosti luonnostaan maalimiesten luona istumista ja istui tärkeän näköisenä syömässä nakkeja, kun saavuin maalimiehen luokse. Harmittavasti ei päästy jatkokurssille aikatauluongelmien vuoksi, mutta ehdottomasti jatketaan hakutreenejä ensi kesänä, jolloin koitan saada meille jonkin ryhmäpaikan.


Jo hakukurssilla näkyi, että Taco on vahvasti maavainuinen koira. Onneksi Tacolla alkoi hakukurssin jälkeen metsäjäljen alkeiskurssi, jossa päästiin hyödyntämään Tacon maavainuisuutta. Kurssin alussa Tacolle opetettiin, että metsässä merkityksellisiä on ihmisen hajuiset esineet/kepit. Kun Taco oppi reagoimaan keppeihin ja ilmaisemaan niitä, alettiin tehdä lyhyitä jälkiä. Nopeasti jälkiä päästiin jo pidentämään. Jatkokurssilla Tacolle esiteltiin kulmat ja alettiin opetella janatyöskentelyä. Taco osoitti olevansa ilmiömäinen jäljestäjä. Se on vetänyt jo tosi vaikeita jälkiä mm. tunturimaastossa. Sen jäljillä on ollut tuoreita harhoja, teiden ja polkujen ylityksiä, purojen ylityksiä, soiden ja kosteikkojen ylityksiä, heinikoita, rinnemaastoa, suopursua, eri eläinten kakkaa, vesisadetta, äärimmäistä kuivutta jne. Ainoastaan kerran se joutunut katsomaan minua todetakseen, että hukkasi jäljen. Kun vein sen takaisin paikkaan, jossa se oli varmasti jäljellä, se nosti jäljen hienosti ja jatkoi itsevarmasti eteenpäin. Tiheitä, vaikea kulkuisia pusikoita märässä maastossa pitää siis ainakin treenata. Keppimotivaation kanssa on tehty töitä. Vaikea on keksiä palkkiota, joka olisi parempi kuin itse jäljestäminen. Syksyllä Tacolla jatkuu jäljen valmennusryhmä, jossa jatketaan keppimotivaatio-ongelmien kanssa painimista. Jäljen puolesta Taco tulee tänä vuonna varmaan lähelle jo kisavalmista. Tähän mennessä pisin Tacon ajama jälki on ollut 650 m. Ensi kesänä pitäisi miettiä jotain tottiskuvioita, jos sen kanssa aikoo joskus kisata.

Jälki- ja hakukurssin lisäksi ollaan Millin kanssa käyty esineruutuilemassa. Taco on esineruudussa kehittynyt kesän aikana, mutta treeniä se vaatii edelleen. Liian kivat esineet omitaan itselle ja vain tylsät palautetaan. Välillä se vaan juoksentelee pitkin ruutua ja vaikuttaa siltä, että ei ihan tiedä, mitä on tekemässä. Koitetaan vielä syksyn aikana päästä muutaman kerran esineruutuilemaan.

Kuva Kaisa Jalava

Pk-lajien lisäksi Tacon treenannut tottakai tokoa. Taco valittiin Tamskin tokon junnuvalmennusryhmään, jossa se on treenannut muiden ikäistensä koirien kanssa. Kesällä ollaan työstetty erityisesti irtoavia liikkeitä, sillä Tacon on ollut vaikea irrota minusta kauas. Näiden lisäksi ollaan hiottu seuraamista, jossa riittää vielä talvikaudellekin paljon tehtävää. Talvikauden suurin projekti tulee kuitenkin olemaan sosiaalisen palkan opettaminen, sillä tällä hetkellä sellaista ei ole olemassa.

Oltiin alkukesästä myös Riitta Kivimäen ja Päivi Saarilahden pitämällä Tottelevaisuus – Suhde – Yhteistyö leirillä Jämillä. Leiriltä sain motivaatiobuustin taas työstää Tacoa eteenpäin myös tokossa. Lämmin kesä on hieman rajoittanut treenaamista, sillä Taco on ollut kuumalla säällä melko veltto tokoilija. Odotan kovasti syksyn alkua, kun päästään taas Riitan ryhmään ja treenaamiseen tulee enemmän rytmiä ja suunnitelmallisuutta.

Kuva Kaisa Jalava

Kuva Kaisa Jalava
Heinäkuussa osallistuttiin myös puolalaisen Joanna Heweltin tokokoulutukseen. Koulutuksen muistiinpanot on kotona, mutta sain koulutuksesta paljon uusia kivoja ideoita, joita voisi soveltaa myös Tacolle. Tacosta Joanna sanoi, että se Taco on koira joka ei parane toistoista. Hän suunnittelisi Tacon kanssa treenit niin, että harjoitukset olisivat vaihtelevia. Toisto liikettä x, toisto liikettä y, toisto liikettä z, toisto liikettä x, toisto liikettä y jne. ja hakisi sitä kautta Tacoon toistokestävyyttä lisää.

Lentävän toko-bc:n kuvasi Kaisa Jalava
Neljäntenä lajina Taco on treenannut agilitya. Pörrin sairastuttua Taco tuurasi myös Pörrin ryhmässä, joten Tacolla oli aksatreenit kaksi kertaa viikossa. Ollaan Jannen kanssa vitsailtu, että Tacon mielestä aksa on sitä outotokoo. Taco yrittää tarjota perusasentoa ja seuraamista, mutta ihmiset sanoo, että pitäisi hyppiä jotain esteitä kaukana oman ohjaajan vasemmasta jalasta. Vähemmästäkin menee pienen bc:n aivot ihan solmuun. Kesän aikana Taco on oppinut kaikki kontaktiesteet: keinun, puomin ja A:n. Kontakteja pitää vielä harjoitella ja vahvistaa, mutta suuremmaksi projektiksi syksylle voidaan ottaa kepit. Myös irtoamista ja estehakuisuutta pitää työstää Tacon kanssa edelleen paljon. Taco on kuitenkin edennyt aksassa isoin askelin kesän aikana ja treenit jatkuu taas syksyllä.

Täytyy olla kiitollinen, että Taco on ollut koko kesän terveenä vesihäntää lukuunottamatta ja ollaan sen kanssa päästy näin aktiivisesti treenaamaan. Vaikka välillä tuntuu, että edistyminen on tuskallisen hidasta ja kaikki junnaa paikoillaan, on taas tätä postausta kirjoitellessa huomannut, että paljon ollaan monessa asiassa menty eteenpäin ja moni juttu on hyvässä alussa. Tällä viikolla tuli muuten tasan vuosi siitä, kun Taco muutti meille. Paljon on vuoteen mahtunut sekkailuita Tacon kanssa. Tästä on hyvä jatkaa kohti talvikautta ja tulevaa kisauraa!

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Pörrin ligamenttivamma

Tiistaina 5.6. oltiin sovittu kaverin kanssa tokotreenit kivalle kentälle. Tein ensin Tacon kanssa ja kaveri teki oman koiransa kanssa. Pörri oli joutunut odottelemaan tovin ja käytin sen pienellä lenkillä. Päätin ensimmäiseksi tehdä Pörrin kanssa ruutua. Lähetin koiran ruutuun ja se meni sinne hyvin. Palkaksi heitin Pörrin sen lempilelun: vinkupossun. Possu vieri maata pitkin ja Pörri sinkosi possun perään. Tämän jälkeen luokseni saapui kolmijalkainen koira.

Pörri vaikutti kivuliaalta. Se puski jalkojani häntä koipien välissä ja yritti kertoa, että äiti nyt sattuu. Nopeasti Pörri alkoi onneksi käyttää neljää jalkaa ja kipuilukin meni ohitse. Kävelytin sitä vähän pitkin kentän reunaa pitkin ja se käveli mielestäni ihan hyvin. Todettiin kaverin kanssa, että onneksi selvittiin säikähdyksellä. Ajattelin tehdä sille vielä nopeasti tunnarin. Kaveri meni viemään kapuloita ja minä otin Pörrin perusasentoon. Se tuli kyllä sivulle, mutta ei kyennyt istumaan. Aina, kun Pörri yritti istua, se nousi ylös ja vaikutti kivuliaalta. Laitettiin tunnarit laatikkoon ja lähdettiin kotiin.


Kotona Pörri pystyi istumaan lyhyitä aikoja kuvan mukaisessa asennossa. Kun iskin tämän kuvan Facebookiin alkoi kavereilta sadella ristisidevammaepäilyjä. Varasin Pörrille lääkäriajan seuraavalle päivälle. Yöksi sain Pörrille onneksi kipulääkkeen kaveriltani. Lääkäri tutki Pörrin polven ja polvesta tuli voimakas kipureaktio, mutta eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ristarivammasta ei olisi kyse. Pörri päätettiin nukuttaa ja kuvata varmuuden vuoksi. Kuvat vahvistivat eläinlääkärin epäilyjä. Ristisidevammapotilaille tyypillisellä alueella ei näkynyt turvotusta. Jotain polvessa oli vialla, mutta eläinlääkäri ei osannut sanoa, että mitä. Pörri sai kipulääkkeen ja kaksi viikkoa lepoa. Kahden viikon jälkeen kontrollikäynti ortopedille.

Kontorolliajan varasin Pörrille Ortopetiin lääkärille, joka on leikannut useita tuttavien ristisidevammapotilaita. Tässä Pörrin sairaskertomus:

Pörrille tehtiin ontumatutkimus. Selkeä ja voimakas kipureaktio ulommaiseen polven nuljuluuhun eli ns. fabellaan. Röntgenkuvissa itse luu ehjä, joten todennäköisesti kyseessä on alueen ligamenttivamma. Jatketaan lepoa vielä 4 viikkoa, kevyttä remmilenkkeilyä. Suosittelen alueen laserterapiaa. Lisäksi jatketaan vielä kipulääkekuuria. Kotona iltaisin kylmäpussia, jatkossa ennen liikuntaa alueen lämmitys joko kevyesti hieromalla tai lämpöpussilla. Lisäksi aina treenin jälkeen jatkossa kylmäys. Varovainen paluu treeniin kuukauden kuluttua. Alkuun vältettävä tiukkoja käännöksiä! Jos tuntuu, että kipeytyy herkemmin, sitten mietitään paikallista krotisonipistosta.

Ortopetin käynnin jälkeen sain Pörrille nopeasti ajan Koirahieronta ja kuntoutus Helmiin. Pörri oli hoitoon mennessä todella jumissa ja tallusteli vain tönkköä peitsiä. Onneksi Helmiinalla oli mahdollisuus tehdä Pörrille normaalia pidempi hoito ja kuonat saatiin hyvin liikkeelle. Helmiinan taikanäppien jälkeen Pörrin liike näytti tyystin erilaiselta.

Nyt Pörrillä olisi yhteensä kuusi viikkoa lepoa takana. Tänään Pörri kävi uudelleen Helmiinalla ja oli selvästi paremmassa kunnossa kuin viimeksi ja saatiin lupa alkaa lisätä liikuntaa maltillisesti. Parin viikon päästä meillä on taas uusi aika ja katsotaan, miten Pörrin kroppa on reagoinut liikunnan lisäykseen.

Myös Taco kävi hoidossa Helmiinalla. Taco oli hyvässä kunnossa. Pahimmat jumit sillä oli niskassa. Myös selässä ja lähentäjissä oli kireyksiä. Seuraavan kerran tehdään ylläpitohoitoa syksyllä. 


Ikävin asia koko keississä oli se, että röntgenkuvista paljastui, että Pörrin vasen lonkka on mennyt kolmen vuoden aikana todella paljon huonompaan suuntaan ja sinne on muodostunut alkavaa nivelrikkoa. Pörri tuskin enää tulee harrastamaan agilityä ja tokonkin aktiiviharrastaminen jäänee varmaan pois. Aika näyttää, miten lonkan tilanne etenee, mutta toiveena olisi, että Pörri saisi vielä kivuttomia vuosia ja voisi elää edes normaalin kotikoiran arkea. Vielä en ole huomannut Pörrin oireilevan lonkkaa, mutta on vaikea sanoa, miten tilanne etenee. Elämme päivä kerrallaan eteenpäin.