perjantai 18. tammikuuta 2019

Pörrin sairasloma jatkuu

Luulin, että Pörrin tilanne olisi ollut jo menossa parempaan päin marraskuussa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen. Marraskuussa siis Taco hyppäsi auton takakontista suoraan Pörrin päähän, kun olin ottamassa koiria pois autosta. Oltiin jo palattu normaaliin elämään, kun yhtenä iltana makailin lattialla ja Pörri tuli siihen kiehnäämään. Taco tuli myös ja koirat alkoivat leikkiä omaa suosikkileikkiään, missä Taco läpsii Pörriä tassulla naamaan ja Pörri leikkipuree Tacoa päähän. Yhtäkkiä Pörri sai kipushokin. Se alkoi huutaa ja häntä koipien välissä juoksi Jannen syliin, jossa tärisi paniikissa. Seuraavina päivinä Pörri oli selvästi normaalia vaisumpi ja vein sen eläinlääkäriin. Eläinlääkärissä Pörri tutkittiin ja taivutettaessa päätä vasemmalle Pörri sai taas kipushokin. Se huusi ja tärisi. Pörrille pistettiin nopeasti kipulääkettä ja nukutusainetta ja koira vietiin röntgeniin. Kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, joten lääkäri epäili, että Pörrillä olisi vanhasta tapaturmasta johtuen hermopinne kaularangassa ja määräsi Pörrille gabapenttiiniä ja lepoa treenaamisesta.

Tässä vielä eläinlääkärin lausunto:

Pörri on yleistutkimuksessa reipas. Silmät ja korvat siistit, hampaat siistit, limakalvot normaalit, sydän ja hengitysäänet normaalit, ei aristusta vatsaontelon palpaatiossa, aristaa lanneselän palpaatiota, erittäin voimakas aristus kaularangan taivutuksessa vasemmalle.
 

Pörri rauhoitettiin ja sen kaula- ja rintarnagasta otettiin röntgenkuvat. Kuvissa ei todeta selkeitä muutoksia. Nikamat normaaleja, nikamaväleissä ei kaventumista. Kaikki muutokset kaularangassa eivät näy röntgenkuvissa, vaan vaativat varjoaine-CT tai magneettikuvauksia.

Aloitetaan Pörrille nyt hermokipulääke gabapentiini. Gabapetiini saavuttaa täyden tehonsa kahdessa viikossa. Se voi myös aiheuttaa väsymystä ansimmäisen kahden viikon ajan. Lääkitystä ei saa lopettaa yhtäkkiä.
 

Lisäksi Pörrin kaulaan kohdistuvia rasituksia tulee välttää neljän viikon ajan. Kevyttä lenkkeilyä saa tehdä, ei toisten koirien kanssa leikkimistä tai seuraamistreenejä. Käytetään valjaita, ei pantoja.


Pörri on syönyt gabanttiiniä nyt reilun viikon ja on hieman piristynyt. Ulkona se on pirteä, mutta sisätiloissa edelleen vaisu, eikä lähellekään oma itsensä. Minä en ole todellakaan Pörrin suosiossa tällä hetkellä. Kaksi kipushokkia minun läheisyydessäni pienen ajan sisällä sai aikaan sen, että Pörri välttelee tällä hetkellä sekä minua että Tacoa. Olen ollut tilanteesta tosi surullinen.

Juuri, kun jalkaepisodista toivuttiin, piti tulla uusi tapaturma, josta näyttäisi seuraavan taas pitkä sairasloma. Luulen, että Pörri ei toivu tästä vaivasta vielä 4 viikonkaan saikulla, vaan treenitauko tulee kestämään pitkälle kevääseen. Pörrin kanssa oli tarkoitus kisailla sekä rallyssa että tokossa tässä heti alkuvuodesta, mutta nyt en ole enää varma, että kisaako Pörri enää koskaan. Tärkeämpää kuin kisaaminen on kuitenkin se, että Pörri olisi normaali oma itsensä. Rassaa katsella sitä, kun se hiippailee häntä koipien välissä ja näyttää surkealta. Toivottavasti gabantiini saavuttaisi pian täyden tehonsa ja parantaisi Pörrin vointia, jotta Pörri saisi taas luottamusta minun ja Tacon suhteen ja huomaisi, ettei meidän läheisyydessä tapahtuneet ikävät asiat olleet meidän tahallisesti aiheuttamia. Pörri ei ole mikään pehmeä koira, joten sillä on täytynyt olla todella kovia kipuja, kun se reagoi noin voimakkaasti. Ikävöin sitä, että Pörri kulkee häntä tötteröllä reippaana ja punkee syliin, joten toivottavasti Pörri paranee vielä.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Tulevan vuoden suunnitelmia

Tällä hetkellä minulla on kova motivaatio harrastamiseen ja erityisesti itsensä kehittämiseen entistä paremmaksi koirankouluttajaksi. Alkuvuoteen olen buukannut itselleni paljon koulutuksia, sillä Tampereen seudulla järjestetään monta mielenkiintoista tapahtumaa:

- Pörrille Senni Vesterisen pitämä tokon VOI-EVL-kurssi, jossa on viisi kurssikertaa ripoteltuna alkuvuodelle. Kivaa päästä pitkästä aikaa Pörrin kanssa jonnekin koulutukseen ja saada toivottavasti hiottua voittaja kisavalmiiksi ja päästä keväällä vihdoin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen kilpailemaan.

- Jenny Jalosen pitämä workshop Vire ja impulssikontrolli. Ilmoitin Tacon workshoppiin, jotta saisin jotain keinoja oppia hallitsemaan sen virettä. Pieleen mennyt näyttökoe oli aika märkä rätti vasten kasvoja. En ymmärrä, miten olin niin sokea, että Tacon vire näyttökokeessa tuli minulle yllätyksenä. Tai oikeastaan kiihkoilu ei tullut yllätyksenä, vaan se, miten kädetön olin tekemään vireelle kehässä mitään ja miten nopeasti Taco kiihtyi ja miten pitkään se pysyi korkeilla kierroksilla. Näyttökokeen jälkeen olen ottanut aktiivisen otteen sen suhteen, että haluan oppia tuntemaan Tacon virettä, sen vaihtelua ja oppia keinoja, joilla voin säädellä sitä. Taco osoitti näyttökokeessa kaiken pinnan alla kuplivan kiihkeytensä, jota meidän yhdessä pitää oppia käsittelemään. Tällä hetkellä Taco + vire + toko = hiiohoi ongelmia horistontissa.

- Tommy Wirenin pitämä luento Reaktiiviset ja impulsiiviset koirat. Ajattelin mennä mielenkiinnosta kuuntelemaan, mitä Wirenillä on aiheesta sanottavaa. Parasta olisi, jos täältäkin irtoisi jotain vinkkejä Tacon kiihkeyden suhteen.

- Tiina Kuusisto tulee kouluttamaan meidän seuran kouluttajia. Olen jo pitkään halunnut päästä Tiinan koulutukseen, joten ilmoittauduin innokkaana koirakkopaikalle Tacon kanssa. Koulutus keskittyy pohjataitojen opettamiseen nuorelle koiralle ennen lajiharjoittelua, mikä on aiheena mielenkiintoinen, sillä vedän tälläkin hetkellä pentukurssia, jossa on eri lajien tulevia harrastajia.

- Sokerina pohjalla vielä Jaana Pohjolan kolmen koulutuspäivän sarja, jossa aiheena: 1. käsittelytoimenpiteet ja omaehtoisuus, 2. motivaatio ja vahvisteet ja 3. valinnan mahdollisuudet harjoituksissa. Tätä Jaanan koulutussarjaa odotan innolla, sillä toivon koulutuksista heräävän uusia ajatuksia omiin treeneihin.

Perinteisiä tokokoulutuksia on tiedossa aika vähän. Lähes kaikissa koulutuksissa kouluttajat ovat hyvinkin tieteelliseen tietoon nojautuvia. Jotenkin itseä kutittelee edelleen ajatus tehdä tokoa vähän eri tavalla kuin perinteisesti on totuttu. Sain kesän jälkitreeneistä jo paljon ajatuksia, joita voi soveltaa tokossakin ja siksi aion pysyä tällä ns. poikkitieteellisellä polulla myös jatkossa ja etsiä sitä omaa tapaa treenata ja viedä koiraa eteenpäin. Kiinnostaa kovasti oppia tuntemaan koiria ja niiden tunnetiloja syvemmin ja ratkoa ongelmia perinpohjaisemmin pelkkien laastariratkaisuiden sijaan.


maanantai 3. joulukuuta 2018

Pörri taas saikulle

Tuntuu, että pikku hiljaa alkaisi riittää nämä vastoinkäymiset koirien kanssa, sillä takana on melkoinen epäonnen vuosi. Keväällä Pörri sai tokotreeneissä polveensa ligamenttivamman, jota paranneltiin koko kesä ja syksy. Kun Pörri toipui, Tacolta repesi takareisi, jota paranneltiin useampi viikko. Kun päästin koirat vihdoin ekaa kertaa juoksemaan yhdessä, Pörri hyppäsi huonosti puunrungon yli ja tuli kolmijalkaisena takaisin. Siitä onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta viime viikon maanantaina Taco hyppäsi auton takakontista suoraan Pörrin päälle. Pörrillä oli onneksi jo heti seuraavalle päivälle hoitoaika ja se hoidettiin kraniolla. Samalla testattiin ja tunnusteltiin sen ranka ja raajat läpi ja todettiin, että murtumia ei ole, mutta sen koko kroppa oli täysin tiltissä tällistä. Pahin isku oli kohdistunut niskaan ja päähän ja Pörrin pään oikea puoli oli aivan tukossa. Oli vaikuttavaa nähdä, miten hoito toimi Pörriin ja miten koko koiran olemus muuttui Helmiinan taikanäpeissä. Pörri oli hoidon jälkeen vielä kipeä useita päiviä ja mietin jo, että joudun kuitenkin viemään sen ortopedille ja kuvattavaksi. Onneksi jalkaepisodista oli jäänyt ylimääräisiä kipulääkkeitä, joten pystyin pitämään Pörrin viikon kipulääkekuurilla. Tänään tuosta onnettomuudesta tuli jo viikko, mutta pidän Pörriä edelleen levossa. Viikonloppuna sen olo onneksi jo koheni. Oli muuten pirun raskasta katsella taas kipeää koiraa.


Olen nyt tässä katsellut kolmea koiraa kipeänä. Näistä kaikilla on ollut vähän erilainen tapa reagoida kipuun. Tacon kivusta olen oppinut sen, että se sillä on korkea kipukynnys. Se ei näytä kipua, vaikka olisi kovinkin kipeä. Kun vein Tacon takareisivamman jälkeen hoidettavaksi, en nähnyt sen liikkeessä itse mitään outoa. Hieroja näki, että Taco kevensi takatassuaan ihan pikkuisen. Tacon hoidettuaan ja vamman vakavuuden todettuaan hieroja totesi, että moni muu koira olisi tullut vastaanotolle selvästi ontuen. Takareisivamman akuuttivaiheessa huomasin myös, että Taco tärisi, kun harjasin sen takareittä. Se ei ollut missään kohtaa aggressiivinen tai tehnyt selväksi, että älä koske. Se vain näytti surkealta ja tärisi. Tällöin en vielä tiennyt, että se oli edes reväyttänyt koko koipeaan. Muuten vamma näkyi Tacossa siten, että se seisoi vähän oudosti ja oli normaalia vaisumpi, mutta ei osoittanut hellyydenkipeyttä tai vetäytymistä vaan oli vain normaalia rauhallisempi ja lepäili enemmän.

Voltti ei koskaan näyttänyt kipua selvästi kodin ulkopuolella. Ulkona ainoa oire sen kivuista oli järjetön kiihtyminen, minkä seurauksena se oli aivoton juoksuhullu ja hirveä hihnassa kiskoja. Kotioloissa se oli rauhallinen, mutta vetäytyvä. Se nukkui pääosin yksin pienellä kerällä keittiön pöydän alla ja murisi, jos havaitsi liikettä lähellään. Voltti osoitti aggressiivisuutta, jos sitä koski kipeisiin paikkoihin ja siksi sitä oli rajalliset mahdollisuudet hoitaa ilman kuonokoppaa. Siinä missä Voltista tuli vetäytyvä Pörristä taas tulee ihan megahellyydenkipeä kipeänä. Pörriä pitäisi olla koko ajan rapsuttamassa ja paijaamassa, kun se on kipeä. Se haluaa olla ihmisessä kiinni. Pörri näyttää kivun selvästi ja siitä ei tarvitse arvuutella, onko se kipeä vai ei, sillä Pörrin käytös muuttuu kipeänä niin paljon. Sen häntä ei nouse tötterölle ja maailmanvalloittaja-asenne muuttuu surkeaksi hissukaksi, joka raahustaa häntä koipien välissä.


Jos jatketaan ankealla linjalla niin tänään tuli tieto siitä, että Tacoa ei valittu Pohjois-Hämeen nuorten koirien rinkiin, mitä ei voi pitää muuta kuin todennäköisenä seurauksena täysin penkin alle menneen näyttökokeen jälkeen. Moni Tacon treenikaveri pääsi, joten heidän puolestaan ollaan onnellisia. Vähän olen tänään jossitellut, että olisi pitänyt kesällä ja syksyllä vaan treenata tavoitteellisemmin näyttökoetta ajatellen, eikä treenata ylempien luokkien juttuja, mutta toisaalta halusin hyödyntää isot ulkokentät vauhtiliikkeiden tekemiseen ennen hallikauden alkua. Vähän olen myös mietiskellyt, että onko tosiaan niin, että Pörri on mun koirista potentiaalisin tokokoira, kun se on ainoa, joka rinkiin on tullut valituksi. Voltin kanssa tosin ei ehditty edes hakea, kun se lopetettiin ennen hakuajan alkamista. Onneksi meillä on hyvät treenipuitteet seuran puolesta ja paljon tokoa treenaavia ystäviä, joten treenimahdollisuuksia meille löytyy ilman rinkiäkin. Keväälle on myös suunnitteilla Riitan viikkoryhmän lisäksi myös Mari Leiviskän säännöllisiä valmennuksia, joten koulutustakin on tarjolla todennäköisesti ihan riittävästi.

Noin yleisesti ottaen Tacon kanssa on ihan mahdottoman kiva treenata tällä hetkellä. Jotenkin tuntuu, että olen nyt oppinut lukemaan sitä paremmin ja osannut suunnitella sille hyviä treenejä, mikä on vienyt meitä eteenpäin ihan hurjaa vauhtia. Ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, että osaan kouluttaa koiraa niin että se oikeasti kehittyy ja oppii harjoituksista jotain. Tuntuu, että Taco on kaikesta kiihkeydestään huolimatta myös minulle tosi käteensopiva koira, joka kerta toisensa jälkeen hurmaa minut oppimiskyvyllään.

lauantai 17. marraskuuta 2018

Tacolle kokonaisuuksia ja palkattomuutta

Tacosta on kasvanut itsenäinen, reipas, iloinen ja kiihkeä neitokainen. Kiihkeys siitä on tullut esiin erityisesti nyt kesän jälkeen, kun siirryttiin ulkokentiltä halliin. Ensimmäisen vuoden aikana Tacolle tehtiin pääasiassa palasia alo-voi liikkeisiin. Kesällä sillä alkoi olla palaset sen verran hyvällä mallilla, että joitakin alo-avo liikkeitä aloin koota kokonaisiksi liikkeiksi. Tällä hetkellä Taco osaa kokonaisina liikkeinä seuraamisen, luoksetulon, paikkamakuun, pidon, noudon, hypyn ja alo-kaukot. Kesällä ja nyt syksyn kuluessa olen alkanut yhdistää tehtäviin myös enemmän liikkurointia sekä opetin Tacolle toimintamalleja liikkeiden väleihin.

Joskus on rankkaa, kun on joutunut treeneissä ajattelemaan

3.11. Tacolla oli näyttökoe Pohjois-Hämeen nuorten koirien rinkiin. Näyttökoe tuli vähän liian aikaisin meille ja kokonaisuustreeniä ja palkkattomuutta ei ehditty treenata tarpeeksi. Olen joutunut palkkaamaan Tacoa paljon, jotta olen saanut sitä sitoutettua yhteistoimintaan minun kanssani. On ihan erilaista ottaa tuollainen vanhempi pentu, jota ei ole pikkupenskasta asti aivopessyt siihen, että äiti on maailman paras ja tärkein. Pohjien tekeminen yhteistyöhön on ollut paljon hankalampaa varsinkin Tacon kanssa, joka on muutenkin aika itsenäinen ja vilkas. Taco ei vieläkään palkkaannu juurikaan minun kehuista, vaikka olen sitä yrittänyt sille opettaa. Nykyään se tosin sentään jo heiluttaa minulle häntää. Paljon olen joutunut myös sosiaalista palkkaa buustaamaan lelulla, mistä on seurannut tiettyjä lieveilmiötä ja nyt olenkin vienyt sen ajatusta enemmän sosiaalinen palkka => nami -ajatukseen.

Näyttökoe itsessään oli melkoinen farssi, sillä Taco ei ollut vielä valmis noin pitkään palkkattomaan suoritukseen ja suuri odotusarvo leluun johti runsaaseen ääntelyyn ja minun puremiseen. Näyttökoe oli sikäli mielenkiintoinen kokemus, että opin Tacosta paljon uutta. Näin ihan uusin silmin sen kiihkeyden, mikä sen pinnan alla kuplii ja opin, että se nousee palkan odotuksesta todella paljon. Nyt ollaan uudessa murrosvaiheessa, joka minua vähän jännittää. Toivon, että osaan nyt hallitusti lähteä rakentamaan Tacolle palkattomuutta ja että osaan sen sille riittävän hyvin opettaa, ettei siitä tule kompastuskivi meidän tokouralla.

Tässä videolla on näyttökoetta edeltävältä illalta Tacon kokonaisuustreeni. Tässä Taco saa jokaisessa liikkeen välissä nameja palkaksi. Taco suoritti kokonaisuuden hiljaa, mutta hyvin pienestä oli kiinni, että se pysyi pöksyissään. Pinnan alla kiehui aika lujaa. Seuraamisessa Taco vielä välillä herpaantuu, joten se tarvitsee siihen edelleen kestoharjoittelua. Lisäksi kaukoissa Taco jäi kiinni ystäväänsä Popaan, joka äänteli kentän laidalla, joten kaukoihin tarvitaan vielä paljon lisää fokusta minuun. Myös muihin liikkeisiin tarvitaan lisää fokusta ja suoritusvarmuutta ennen ensimmäistä koetta. Vähän vaivihkaa olen katsellut kalenteria siten, että Tacon ensimmäinen koestartti voisi olla kotihallissamme 13.4.2019.