perjantai 5. tammikuuta 2018

Taco 1 v

Taco täytti 4.1. ensimmäisen kokonaisen vuoden. Taco on pieni, näppärä ja nopea harrastuskoiran alku, joka leikkii hyvin ja on ahne. En juuri huomaa ruualla ja lelulla suurta arvoeroa, vaan ne ovat aika tasapainossa, vaikka en ole asiaan kiinnittänyt erityistä huomiota. Tacon keskittymiskyky on kehittynyt hyvin juoksujen jälkeen, mutta tutut koirat ja ihmiset vaan ovat niin ihania, ettei ihan aina pysy pöksyissään. Taco korviin on tullut paljon ilmeikkyyttä ja sen mielenliikkeitä voikin nykyään aika helposti tulkita korvien asennosta. Se on jotenkin olemukseltaan niin hölmön vilpitön vilperi, ettei sille voi olla vihainen, vaikka se vähän mutustelisi varastamiaan sukkia. Arjessa se olisi varsin vaivaton, kunhan oppisi sisäsiistiksi. Joululomalla se petrasi hienosti sisäsiisteyden kanssa ja vajaan kahden viikon aikana teki vain yhdet pissat sisälle, mutta kun palattiin kotiin ja arki alkoi niin se palasi taas vanhoihin tapoihin ja pissaa ja kakkaa tuli sisälle sekä päivin että öin.


Tässä vielä pieni videopätkä Tacon 1 v treeneistä.


perjantai 29. joulukuuta 2017

Vuosi 2017

Olipahan vuosi. Muuta ei voi sanoa.

Pörrin kohdalla mietin viime vuonna jopa kisataukoa, mutta kisattiin sitten kuitenkin tokossa kolme koetta, sillä Pörri tuntui tokossa tosi hyvältä varsinkin kesän ja syksyn aikana. Pörri sai kerättyä kolmesta kokeesta kolme ykköstulosta ja sai siten koulutustunnuksen TK2.

Asetin viime vuonna tavoitteeksi, että opetan Pörrille tunnarin ja ohjatun noudon. Ohjattu nouto on kivalla mallilla, mutta tunnarin kanssa painitaan edelleen, sillä Pörri ei jostain syystä haistele kapuloita. Kun saan sen haistelemaan niin se käytännössä aina tuo kyllä oman.

Noin muuten Pörri jäi ison osan vuodesta enemmän ja vähemmän paitsioon. Varsinkin Voltin elinaikana Pörrin elämä oli välillä melko kurjaa. Voltin kuoleman jälkeen jäi taas enemmän aikaa touhuta ja viettää aikaa Pörrinkin kanssa. Ensi vuosi tuokin sitten Pörrin kanssa uusia tuulia, sillä Janne ja Pörri aloittavat _vihdoin_ kisaamisen agilityssä, kun pikkumaksiluokka tulee. Itse ajattelin mahdollisesti viritellä Pörrin kanssa uudelleen pitkästä aikaa rally-tokoharrastusta. Tokossa jatketaan voi- ja evl-luokkien treenaamista tavoitteena joskus saada se TVA-arvo. Vielä se tuntuu niin kovin kaukaiselta.



Voltista kirjoitin viime vuonna näin:

"Toivon, että tulevan vuoden aikana saamme tokon alokasluokan liikkeet valmiiksi ja pääsemme korkkaamaan kisauramme loppuvuodesta. Voltin kanssa oli tarkoitus myös aloitella agilitya ja käyttää se luustokuvissa 1 v synttäreiden jälkeen. Toivottavasti pääsemme kesällä myös paimentamaan säännöllisesti."

Voltin kanssa aloiteltiin agilitya. Janne kävi Voltin kanssa ensin alkeiskurssin Wuffilla ja tämän jälkeen Tamskilla. Voltista oli tulossa todella nopea agilitykoira. Tokossa Voltti eteni harppauksittain ja löysimme yhdessä tekemisen riemun. Liikkeet etenivät ja saimme liikkeitä myös kisavalmiiksi. Paimentamassakin käytiin ja siinä Voltti osoitti lahjakkuutta. Kesällä kävimme tutustumassa myös pk-lajeihin ja Voltti osoitti kykyjä myös näissä lajeissa. Voltista olisi tullut hieno agility-, toko-, pk- ja paimenkoira, mutta valitettavasti elämä meni toisin. 

Kuva Kaisa Jalava

Voltti luustokuvattiin toukokuussa ja saimme varsin musertavat uutiset ja suuri vyyhti alkoi purkautua. Koko kesä meni täysin sumussa. Voltti vaati arjessa entistä enemmän ja vei suuren osan voimavaroista. Oma elämä jäi täysin telakalle ja en muista kesästä enää oikein mitään muuta kuin kauniit kesäillat, kun lenkkeilimme pitkin Pirkanmaan metsiä. Elokuussa osallistuimme Riitan ja Päivin pitämälle tokoleirille, joka jäi minun ja Voltin viimeiseksi yhteiseksi viikonlopuksi. Seuraavalla viikolla Voltti lopetettiin hallitsemattomien kipujen vuoksi.

Voltin lopettamisen jälkeen meille muutti yllättäen Taco. Tacon iloinen ja huoleton persoona auttoi suurimman surun yli. Voltin lopettamisen jälkeen painuimme ensin viikoksi Jämille ja sen jälkeen pariksi viikoksi Lappiin parantelemaan haavoja ja luomaan suhdetta uuteen perheenjäseneemme. Taco peri Voltin ryhmäpaikat ja aloimme treenaamaan Tacon kanssa tokoa. Taco myös välikuvattiin syksyn aikana terveeksi ja se aloitti agilityn. Tacon kanssa treenataan ensi vuosi varmaankin tokon alokas- ja avointa luokkaa sekä pohjia ylempiin luokkiin. Toiveena olisi päästä aloittamaan sen kanssa kisaura v. 2019 alussa. 



Oma hyvinvointikin oli vuoden aikana melko koetuksella, sillä töissä osui aivan jäätävän kiireinen aika juuri siihen aikaan, kun Voltin tilanne oli vaikeimmillaan. Samaan syssyyn Janne vielä mursi kätensä ja töissä useat työkaverit irtisanoivat itsensä. Kaikesta kuitenkin selvittiin. Jannen käsi parani, töissä kiire helpotti ja Voltinkin tilanne ratkesi. Taco onneksi on ollut niin helppo arjessa, että voimavaroja on jäänyt myös omiin juttuihin. Olen uudelleen pitkän tauon jälkeen innostunut kirjoista, kun Millin esimerkistä aloin kuunnella äänikirjoja. Ollaan käyty myös syksyllä paljon elokuvissa ja jopa ihan ohjatussa joogassa. Ensi vuodesta toivon hieman seesteisempää ja ainakin sitä, ettei yhtäkään koira tarvisisi lopettaa. Omasta hyvinvoinnista yritän myös muistaa pitää huolta.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Pörrille kolmas AVO1-tulos ja TK2

Ilmoitin Pörrin vielä toiseen tokokokeeseen loppuvuodelle, kun saimme edelliskokeesta ykköstuloksen. Tavoitteeksi asetin, että Pörri saisi pisteitä kaikista liikkeistä, sillä kahdessa aiemmassa kokeessa Pörri on nollanut aina yhden liikkeen. Liikkuri oli päättänyt jakaa avoimen luokan kahteen kehään, mikä oli ihan virkistävä kokemus. Avoinluokka on putkeen tehtynä ihan järkyttävän pitkä! Koe meni tosi nopsaan, kun yksilöliikkeet tehtiin kahdessa osassa.


Paikkis 10 p
Tästä varma kymppi. Hallissa oli ihan hiljaista, kunnes joku tuli hallin ovesta sisään. Kaikki neljä koiraa kääntyi katsomaan tulijaa. Muuten paikkis oli rauhallinen ja kaikki koirat saivat hyvät pisteet.

Seuraaminen 8 p
Ensimmäinen yksilökehä alkoi seuraamisella. Pörri oli hyvin mukana perusasennossa ja lähti hyvin seuraamaan. Heti alkuun tuli pitkä pätkä juoksua ja tätä Pörrin pää ei kestänyt. Se lähti loikkimaan omiaan vuh vuh. Sain kuitenkin hyvin sen mukaan ja loppu seuraaminen meni ihan Pörrin tasoisesti lukuunottamatta sitä, että Pörri ei muistanut peruutusta!  Kahdeksan pistettä oli aika kiltit pisteet.

Seisominen 10 p
Liikkeestä seisominen oli hyvä. Vilkaisin ihan tahattomasti, että Pörri otti oikean asennon. Tästä ei rokotettu, kuten viime kokeessa.

Luoksetulo 10 p
Luoksetulo oli hyvä lukuunottamatta pään laskua perusasentoon tulossa. Ensi vuonna treenataan paljon sitä, että Pörri tulisi perusasentoon pää ylhäällä.

Istuminen 9 p
Liikkeestä istumisesta Pörri sai ysin. Tätä kaverit ihmettelivät kehän ulkopuolella. Annoin Pörrille tarkoituksella pienen vartaloavun, joten ajattelisin, että piste meni tästä. Istuminen oli kuulemma ollut nopea.

Tässä välissä oli tauko ja toinen kehä alkoi ruudulla.

Ruutu 10 p
Ruutu oli ihan kehän peräseinällä. Pörriltä taas takuuvarma komea ruutu. Tämä on kyllä meidän bravuuri! Ansaittu 10 pistettä.

Nouto 10 p
Äh Pörri pökki taas kapulaa nostossa. Palautus kuitenkin vauhdikas ja toi suoraan perusasentoon ja piti napakasti kapulaa. Tästä olisi ehkä 8 pistettäkin ollut riittävä.

Kaukot 10 p
Ihan hyvät peruskaukot.

Hyppy 10 p
Vähän hidas perusasento. Muuten ok.

Kierto 9 p
Tötterö oli samaan suuntaan kuin viimeksi, mutta hieman kauempana seinästä. Pörri meni vauhdikkaasti tötterölle, mutta sen katse harhautui yleisöön ja teki aika laajan kaarroksen. Tuli kuitenkin laukalla perusasentoon saakka.

Kokonaisvaikutus 8 p
Pisteet lähti Pörrin haukkumisesta toisessa kehään tulossa. Muuten kuulemma yhteistyö oli näyttänyt tuomarin silmin hyvältä.

Yhteensä siis 305 pistettä, KP, TK2 ja luokkavoitto!

Nyt voi hyvin mielin aloittaa joululoman Pörrin kanssa. Ensi vuonna sitten treenataan ylempiä luokkia tavoitteellisemmin. Tuolle hauhaulle pitää myös tehdä jotain ja ottaa taas tiukempi kuri haukkumiseen.


perjantai 1. joulukuuta 2017

Masentava marraskuu

Jotenkin tämän menneen marraskuun sateisuus ja pimeys on vienyt kaikki voimat ja ilon elämästä. Onneksi nyt marraskuu on takana päin ja voi alkaa odotella joulua ja pitkää joululomaa. Tacolla alkoi pari viikkoa sitten ensimmäiset juoksut. Juoksut alkoivat ihan puskista, enkä osannut yhtään odottaa niitä. Treeneissä Tacolla on ollut nähtävissä välillä melkoista keskittymiskyvyttömyyttä ja sisäsiisteyskin on taantunut. Kun joka päivä siivoaa sisältä pissoja ja kakkoja niin on kieltämättä alkanut tuntua siltä, ettei Tacosta tule ikinä sisäsiistiä. Sillä on vain aivan liian mutkaton suhde omaan ulosteeseensa, jotta se viitsisi pidätellä. Onneksi aina joltakin tutulta löytyy joku koira, joka on oppinut sisäsiistiksi vasta joskus 1 vuoden 3 kk ikäisenä. Tacollakin on siis edelleen toivoa. Onhan se vielä alle vuoden. Lukuunottamatta tätä sisäsiisteysongelmaa se on kyllä tavattoman helppo koira arjessa.

Ensimmäinen juoksuviikko meni Pörrin ja Tacon osalta hyvin. Pörri kävi aina välillä huiskuttamassa Tacolle häntää ilmeellä "sä oot IHANA!". Taco vain mulkoili takaisin, että mikäs sinulle on tullut. Nyt mennään tärppipäivissä ja Pörrin meno onkin ihan erilaista. Se on ihan sekaisin Tacosta. Se ei ole ikinä reagoinut yhdenkään nartun juoksuihin näin voimakkaasti. Tämän vuoksi Pörri onkin saanut olla Millin luona hoidossa. Onneksi Pörrille sai helposti järjestettyä hoitopaikan meidän läheltä niin on helppo hakea Pörri mukaan treeneihin. Onneksi Tacon seuraavien juoksujen aikaan Pörri onkin sitten jo kastroitu niin on Pörrillekin helpompia aikoja luvassa.

Volttia on ollut viime aikoina ihan järjetön ikävä. On ollut niin paha olo sen vuoksi, miten kaikki jäi niin kesken. Meidän yhteinen matka päättyi ennen kuin kunnolla ehti alkaakaan. Voltti on jättänyt jälkeensä suuren kolon elämääni. Nyt, kun Pörri on hoidossa, erityisesti konkretisoituu se, ettei mulla enää ole varjoa perässä. Kukaan ei juokse ovelle onnesta soikeana, kun tulen töistä kotiin. Kukaan ei tunge syliin, kun istun vessassa. Kukaan ei ole aamulla ensimmäisenä kertomassa, miten tärkeä ja rakas olen, kun avaan silmäni. Ikävöin sitä, miten Voltti huiskutti häntäänsä treeneissä ja miten onnellinen se oli, kun sai tehdä hommia mun kanssa. Suuri tyhjä aukko on jäänyt elämään ja tuntuu, että yksi puuttuu meidän laumasta <3

Pojat ja kesä <3