Olipa kerran kesäilta...

Pysähdyimme sunnuntain automatkalla Saarijärvellä. Ukkonen oli juuri väistynyt ja aurinko laskemassa järven taa. Illan kruunasi itse poimitut mustikat ja puoliksi sulanut jäätelö. Kesä parhaimmillaan. <3

Pörri mietteliäänä

Sheltin katse <3

Pörri 9 kk

Täräytetäänpä heti kärkeen ilouutinen: Pörri ei ole kasvanut viimeisen kuukauden aikana! Pörri on kotimittauksella säkäkorkeudeltaan noin 43 cm tuntumassa. Painoa Pörrille on tullut kuukaudessa ainoastaan 100g. Nykyisin Pörrillä on painoa tasan 14,0 kg. Kuten kuvastakin voi huomata, Pörri on edelleen melko sporttiturkki. Ollaan Jannen kanssa elätelty toiveita, että Pörri jäisi tuollaiseksi lyhytkarvaisemmaksi sheltiksi, sillä nykyinen turkki tuntuu toimivan Pörrillä hyvin. Turkki kuivuu hetkessä uimisen jälkeen, eikä kuumuuskaan ole tuntunut Pörrin menoa paljon haittaavan. Suurin ulkoinen muutos, joka kuukauden aikana on tapahtunut, on korvien nouseminen pystyyn. Syynä saattaa olla hetkellinen korvien keventyminen, mutta itselleni on ihan ok, vaikka Pörri päättäisi ryhtyä kokopäiväiseksi pystykorvaksi.

Pörri 9 kk

Pörri 8 kk

Tavattiin jonkin aika sitten Pörrin velipuolta ja toista maksiluokassa kisaavaa agikoiraa. Maksikoirien omistaja arvioi, että Pörri olisi virallisessa agimittauksessa vielä hyvinkin medikoiran koossa. Nyt vaan peukut pystyyn, että Pörri pysyisi juuri nippanappa medien puolella.

Ensimmäinen oikea agilityrata ja iki-ihanat koirakaverit

Kerrataanpas taas agilitykuulumisia. Aloitetaan tämä postaus käymällä ensin läpi 14.7. olleet treenit (tai se osa mitä siitä on muistissa). Treenit aloitettiin harjoittelemalla olanyliheittoa eli sokkaria eli persjättöä. Persjätössä koiran ohjauskäsi vaihdetaan jättämällä koira selän taakse. Pörri tuntui ymmärtävän persjätön idean nopeasti.

Persjättöjen jälkeen tutustuttiin renkaaseen. Pörri kulki heti alusta saakka oikeaoppisesti renkaan läpi eikä yrittänyt kulkea renkaan ja telineen välistä. Mikäli Pörri ei mennyt renkaan läpi, kiersi se koko esteen. 

Lopuksi koirille annettiin vielä mahdollisuus hieman irrotella hyppy-muuri-hyppy esteillä. 

21.7. järjestetyissä treeneissä pääsimmekin sitten kokeilemaan ensimmäistä oikeaa agilityrataa. Treenit aloitettiin (kisojen tapaan) rataantutustumisella. Kävimme ensin itse radan läpi, jonka jälkeen kouluttaja antoi vielä vinkit, miten missäkin kohtaa ohjaus kannattaa suorittaa. Rataan oli sisällytetty monta aikaisemmin harjoiteltua juttua kuten valssi ja persjättö. Rata koostui yhteensä 15 esteestä ja se suoritettiin n. 5 esteen jaksoissa. Aluksi suoritettiin hyppy-putki-hyppy-(valssi)-hyppy. Tämän jälkeen hyppy-pussi-hyppy-hyppy-putki. Ja lopuksi vielä hyppy-(persjättö)-hyppy-muuri-putki-takaakierto. Pörri suoriutui yllättävän hyvin esteistä. Itselläni on (nyt videon nähtyäni) kehitettävää ainakin ohjauksen ajoituksen kanssa.

Sitten koittikin 23.7. ja treenit, joiden sujumiseen osasin valmistautua jo pienellä varauksella. Samoihin treeneihin oli nimittäin tulossa Pörrin shelttikaverit Halla ja Vili. Kyllähän Pörri sitten ensimmäiset 10 sekunttia jaksoikin keskittyä vuorollaan, ennenkuin kirmasi leikkimään kavereidensa kanssa. Pörrin treeneistä ei kavereiden takia tahtonut tulla oikein mitään. Koitimme kouluttajan kehoituksesta olla huomioimatta ja piiloutua Pörriltä sen yrittäessä päästä kavereidensa luokse. Pienen hetken päästä Pörrille sitten iskikin paniikki, että mihin kaikki hävisi. Tämän jälkeen Pörri tajusi onneksi keskittyä paremmin ja saatiin muutama onnistunutkin harjoitus tehtyä. Treenit jäivät tällä kertaa myös hieman tavallista lyhyemmiksi kovan helteen vuoksi.

Agilityn jatkokurssi

Kuten edellisessä agilitypostauksessa jo mainitsin, tiedustelimme Tähtitekniikalta mahdollisesta jatkokurssista. Muutaman sähköpostin jälkeen saimme sovittua sopivat ajankohdat ja Pörri aloitti jatkokurssin 9.7. 

Ennen jatkokurssin alkua kävimme kuitenki tekemässä yhden "irtotreenin" 4.7., jonka kooste löytyy ensimmäisestä videosta. 

Treeneissä harjoiteltiin aluksi hyppyesteen takaakiertoa. Harjoittelu aloitettiin ohjaamalla koiraa aluksi esteen ohi ja sen jälkeen kutsumalla sitä tulemaan esteen yli. Näiden agilityvideoiden avulla huomaa kyllä todella hyvin kuinka paljon omaan ohjaamiseen tarvitsee kiinnittää huomiota. Olenkin nyt yrittänyt lisätä ohjaamiseen enemmän vartalonliikettä ja nopeutta, jotta Pörrin olisi helpompi lukea, mitä haluan sen tekevän. Nuo ensimmäiset takaakierrot on kyllä aika järkyttävää katsottavaa. Voiko ihminen ohjaaminen enää aneemisemmalta näyttää?! Ja sitten takaisin treeneihin. Kun koira oli ymmärtänyt, mitä takaakierrolla haetaan, koitettiin se tehdä putken jälkeen. Putki pelotti Pörriä jostain syystä ihan kamalasti aluksi. Parin läpimenon jälkeen Pörri oli taas kuitenki sujut putken kanssa ja onnistuimme tekemään pari hyvää putki-takaakierto harjoitusta.

Myös keppejä harjoiteltiin lisää. Kuten putken kanssa, myös kepit tuntuivat olevan Pörrille kovin pelottavia. Pörri onnistui lopulta tekemään ainoastaan pari täydellistä suoritusta. Muuten mentiin keppien vierestä.

Treenien lopuksi harjoiteltiin vielä kolmen peräkkäisen esteen (putki-hyppy-hyppy) suorittamista. Kahden peräkkäisen esteen suorittaminen sujui Pörriltä helposti, mutta kolmannen kohdalla Pörri tuntui seuraavan vielä liikaa kättäni. 

9.7. koitti sitten varsinaisen jatkokurssin ensimmäinen treenikerta. 

Hallin odotusalueelle oli tällä kertaa rajattu enemmän tilaa ja aseteltu esteitä odotusajalla treenaamista varten. Hyödynsimme tämän mahdollisuuden ja treenailimme myös odotusajalla melko paljon.

Ensimmäinen varsinainen harjoitus koski valssikäännöstä. Aluksi tehtiin muutama kuivaharjoitus ja tämän jälkeen yritettiin suorittaa putki-hyppy-hyppy-valssikäännös-hyppy. Alun putki-hyppy-hyppy -harjoitus sujui Pörriltä hyvin. Valssikäännöksen kohdalla Pörri ei sitten enää meinannut osua hyppyihin millään. Odotustauolla harjoiteltiin vielä lisää putki-hyppy-hyppy -sarjaa.

Lopuksi tutustuttiin vielä keinun alastuloon. Harjoituksen tarkoitus oli totuttaa koira kontaktia otettaessa keinun "pamaukseen", joka aiheutuu keinun osumisesta maahan. 

Näiden agilityyn liittyvien postausten julkaiseminen on nyt valitettavasti päässyt viivästymään muiden kiireiden takia. Koitan jatkossa saada julkaistua treenipostauksia vähän nopeammalla aikataululla :) Muistaisi sitten paremmin, mitä kaikkea treeneissä tehtiin. Nytkin on jo hyvin mahdollista, että jotain treeneihin liittyvää unohtui kertoa.

Neljä oppia tokoon

Kun hankimme Pörrin, olimme Jannen kanssa melko noviiseja koirankoulutuksen osalta. Koska kyseessä on molempien ensimmäinen harrastuskoira on eteen tullut paljon uutta opeteltavaa, vaikka aiempaa koira- ja ylipäätänsä eläintaustaa olikin. Ollaan luettu Jannen kanssa paljon koirakirjoja ja etsitty tietoa netistä. Mutta niinhän se on, että oma koira on se paras kouluttaja. Yksi keino sopii toiselle koiralle ja toinen toiselle.

Mielestäni ei olla tehty mitään suuria virheitä, vaikka molempien ensimmäinen oma koira onkin kyseessä. On kuitenkin muutamia asioita, joita tekisin toisin heti pikkupennusta saakka, jos Pörri tulisi meille nyt. Yksi niistä olisi rohkeampi puuttuminen haukkumiseen heti pikkupentuna. Vaikka tiedostettiin, että kyseessä on haukkuherkkä rotu, ei aina puututtu haukkumiseen ja vanhempana siitä on ollut ongelmia. Onneksi Pörri on vielä nuori koira, joten se oppii nopeasti uusia asioita ja kaikki on vielä muokattavissa. Loput asiat liittyvätkin sitten harrastusmaailmaan.

Kun Pörri tuli meille, minulla ei ollut oikein mitään käsitystä siitä, mitä on seuraaminen. Tiesin, että seuraamisessa on kyse siitä, että koira kävelee ihmisen sivulla, mutta en ymmärtänyt mitä kaikista pienistä osatekijöistä koostuu se, että koira kävelee nätisti vierellä. Käytiin tässä taannoin Pörrin kanssa tokokouluttajalla yksityistunnilla, koska halusin neuvoja, miten saadaan Pörrin seuraamista parannettua. Hetken meitä katseltuaan kouluttaja sanoi, että ei voi opettaa meille seuraamista ennen kuin Pörri osaa ottaa kontaktia.

Oppi 1: Seuraamista ei voi treenata, jos koira ei ota kontaktia. Seuraaminen ON kontakti, seuraamista ei ole, jos ei ole kontaktia.

Luulin, että olimme tehneet jo tarpeeksi kontaktiharjoituksia ja lähes lopetin ne (VIRHE!). Totuus on, että Pörri on edelleen häiriöherkkä ja sen kontakti ei pysy hyvin yllä. Saatiin neuvoksi tehdä erilaisia kontaktiharjoituksia niin lenkillä, kotona kuin treeneissäkin. Kun olen treenannut Pörrin kanssa nyt tokoa, en ole ollut liikkeiden teknisen suorituksen kanssa niin natsi kuin ennen vaan olen palkannut jo pelkästään hyvästä kontaktista. Tähän oivana apuna on naksutin, jolla pystyn kertomaan Pörrille, että namin saa siitä, että katsoo minua silmiin eikä siitä, että katsoo sitä, kun kaivan namipussia.

Bileet!

Katseltuaan jonkin aikaa minun ja Pörrin tekemistä kouluttaja sanoi, että Pörri ei tiedä, milloin varsinainen liike loppuu. Toisin sanoen Pörri ei tiedä, milloin se saa olla vapaammin ja milloin siltä odotetaan suoritusta. Jälkeenpäin ymmärsin, että tämä oli yksi syy, miksi esimerkiksi Pörri saattoi yhtäkkiä kesken liikkeen lähteä huitelemaan jonkun hajun perään. Pörri ei tiennyt, että siltä odotettiin keskittymistä, koska se on liian monta kertaa keskittynyt 100 % silloin, kun siltä ei ole odotettu mitään liikkeiden välissä.

Oppi 2: Kun koira tekee hyvän suorituksen, pidä bileet! Kehu kunnolla ja osoita itsekin iloitsevasi koiran onnistumisesta.

Pikkupentuna Pörri jaksoi motivoitua olohuoneen lattialla temppujen tekemiseen pelkän pentunappulan voimalla. Kun siirryttiin harjoituskentille ja vaikeampiin suorituksiin, pelkkä palkan parantaminen ei enää auttanut. Motivaatio piti kaivaa jostakin muualta. Tiesin, että treeni pitäisi aina lopettaa onnistuneeseen suoritukseen ja silloin, kun koiralla on vielä motivaatiota tehdä. Harjoitukset tulee aina pitää niin lyhyinä, että koira jaksaa motivoitua koko harjoituksen ajan. Itse lopetin liian monta kertaa treenin siihen, että Pörriä ei enää kiinnostanut, minkä vuoksi olin itse kyllästynyt ja turhautunut. Meidän agilityohjaaja muistutti, että leikki tulee aina lopettaa silloin, kun koiralla on hauskinta. Sama pätee tokoharjoitteluunkin.

Oppi 3: Kun koira tekee täydellisen (tai muuten tasoonsa nähden yllättävän hyvän) suorituksen, pidä bileet, anna koiralle kaikki nanna maailmassa ja lopeta treeni siihen. 

Treenihetket kannattaa päättää aina leikkimiseen, vaikka treenauspalkkana muuten käyttäisi ruokaa. Leikin lopuksi koiran kannattaa antaa voittaa lelu. Koiraoppaissa usein neuvotaan, että ihmisen tulisi aina voittaa lelu. Agilitykurssilla yksi ensimmäisistä oppimistamme asioista oli se, että koiran kannattaa antaa myös voittaa lelu. Pörrillä voittaminen paransi selvästi leikkimotivaatiota ja lelupalkan arvoa. Lopuksi kannattaa muistaa, että koiran pitää lähteä treeneistä aina iloisena voittajana.

Neljäs oppi on oppi, jonka olen oppinut tässä puolen vuoden aikana ja se pätee kaikkeen touhuamiseen koiran kanssa. Kyse ei ole vain harrastuskoiralle tärkeästä asiasta, vaan yhtälailla kotikoiralle tärkeästä asiasta. Kyse on kaiken perustasta, josta koko ihmisen ja koiran yhteiselo lähtee liikkeelle.

Iloinen yhdessä tekeminen kaiken perusta

Oppi 4: Panosta heti pikkupennusta asti paljon hyvän suhteen luomiseen itsesi ja koiran välille. 

Seuraavan pennun kanssa aion heti pienestä asti panostaa vielä Pörriäkin enemmän iloiseen yhdessä tekemiseen. Paljon leikkiä ja yhdessä puuhailua. Pörrin mielestä en ole edelleenkään mikään kulmakunnan kiinnostavin tyyppi, vaan joudun koko ajan kilpailemaan Pörrin huomiosta ulkoisten ärsykkeiden kanssa. Toisen koiran kanssa tämä vielä korostuu, sillä kotona on pennun huomiosta kilpailemassa myös huomionkipeä "isoveli".

Upeat kuvat Pörristä on ottanut ystäväni Laura. Kiitos Lauralle!

Harjoittelemassa tassupohjaa Lahdesjärvellä

Päätettiin eilen töiden jälkeen lähteä porukalla polskimaan Lahdesjärvelle. Reilun kahden kilometrin kävelymatkan jälkeen löydettiin sopiva kohta rannasta, mistä päästiin kaikki kolme helposti uimaan. Olimme aluksi Marjan kanssa kummatkin rannan läheisyydessä. Pörri uskalsi lopulta pienen houkuttelun jälkeen tulemaan veteen, mutta heti kun tassut eivät ottaneet enää pohjaan, alkoi kauhea räpiköinti takaisin rantaan. Marjan lähdettyä uimaan hieman pidemmän matkan päähän, alkoi Pörri juosta hätääntyneen oloisesti rannan vierustaa ja haukkumaan Marjan perään. Kovin teki ilmeisesti mieli päästä äiskän luokse, mutta hieman tuollainen iso lätäkkö vielä pelotti. Marjan alkaessa uimaan takaisin kohti rantaa, sain houkuteltua Pörrin veteen ja suureksi yllätykseksi Pörri lähtikin uimaan kohti Marjaa! Aluksi Pörri taas hieman läiski vettä etutassuillaan, kunnes muisti että takatassuillakin voi potkia vauhtia. Pörri yritti aluksi päästä takaisin rantaan Marjan reppuselässä. Marja ei ajatuksesta kuitenkaan lämmennyt, joten Pörri lähti itsekseen uimaan takaisin rantaan. Pörri uskaltautui tekemään yhteensä neljä pidempää uintireissua. Alla on videomateriaalia toisesta ja kolmannesta uinnista. Eiköhän Pörristä vielä uimamaisteri saada :)

Viikonlopun kuulumisia

Kesällä tuntuu, että aika kuluu tuplanopeutta muuhun vuoteen verrattuna. Nyt on jo seuraavakin viikonloppu kohta ohi ja edellisestäkään viikonlopusta en ole ehtinyt vielä kertoa mitään. Viime viikonloppuna meillä oli koko kesän odotetuin viikonloppu, kun suunnattiin Nilsiään Kuopion lähelle. Tahkolla järjestettiin Tahko MTB niminen maastopyöräilytapahtuma, jossa Janne kävi ajamassa 60 km lenkin. Itse tyydyin kannustusjoukkojen puolelle, vaikka olen itsekin jonkinverran maastopyöräillyt. 

Pojilla oli niin hauskaa, kun sai kirmailla vapaana 

Pörrille Tahkon reissu tarkoitti pidennettyä viikonloppua koirakaverin kanssa, paljon vapaana juoksentelua ja runsasta automatkustusta. Automatkat sujuivat Pörriltä jo oikein hyvin. Nykyään Pörri on mielellään autossa ja aina perille päästyä se on ihan intopiukassa, että hei missä me ollaan! 

Pörri paini itsensä Tahkon reissulla ihan uuvuksiin. Pörri oli takaisinpaluumatkalla todella surkea näky, kun se vain pilkki ja yritti kaikkensa taistella unta vastaan. Olin onneksi itse vapautettu ajovuorosta ja sain hiukan ummistaa silmiä takapenkillä Pörrin seurana. Kotiin päästyämme Pörri oli koko illan syvästi untenmailla ja välillä sai hiukan ravistella raukkaa hereille ruokailua ja iltapissatusta varten.

Viime viikko kului kuin siivillä. Alkuviikosta tavattiin Berttaa ja Kodaa. Keskiviikkona meillä oli tokoa ja torstaina Pörri sai painia shelttikaverinsa Topin kanssa. Perjantaina saattiin extempore agilityvuoro Tähtitekniikalta. Täytyy sanoa, että olipa antoisa agilitykerta. Hienoa nähdä, kun Pörri alkaa pikkuhiljaa edistyä ja alkeista päästään etenemään jo muutaman esteen yhdistelmiin. Eilen treenailtiin vähän kotiagilityä koivuilla. Lisäksi tähän viikonloppuun on kuulunut pitkiä metsälenkkejä vapaana juosten, kauniista kesäkeleistä nauttimista ja herkuttelua.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Agilityn alkeet on nyt suoritettu

Pörrin agilityn alkeiskurssi päättyi viime viikolla. Viimeiset treenit aloitettiin kertaamalla tavallista hyppyä ja pituushyppyä. Kuten alla olevasta videostakin voi huomata, Pörrin katse meinaa kiinnittyä vielä enemmän käteeni kuin edessä olevaan esteeseen. Kotiläksynä siis lisää targetille juoksemista. 

Hyppyjen jälkeen koitimme yhdistää aikaisemmin harjoiteltua kontaktin ottamista puomilla. Koira ohjattiin ensin kulkemaan puomia pitkin ja puomin alatuloluiskalla annettiin kontaktin ottamiskäsky. Ensimmäisellä kerralla Pörri osasi hienosti pysähtyä oikeaoppisesti etutassut maassa ja takatassut luiskalla. Toisella kerralla Pörri hyppäsi juuri ennen kontaktipintaa pois luiskalta.

Puomin jälkeen siirryttiin harjoittelemaan keppejä. Harjoituksen tarkoituksena oli ainoastaan totuttaa koira kulkemaan keppien välistä. Varsinaista pujottelua ei kasvavalle koiralle vielä saa tehdä, koska siitä voi aiheutua ongelmia selälle. Tajuttuaan homman ytimen, Pörri juoksenteli hienosti keppien välissä juuri niinkuin pitikin. Ohjaaja kertoi, että keppejä yhdistävä metalli on joillekin koirille aluksi pelottava juttu. Pörrille metalli ei kuitenkaan tuottanut mitään pelkotiloja. 

Odotusaikana kertailimme aikaisemmin opeteltuja asioita, kuten kontaktia, hypyn hakemista ja putkea. Myös näistä löytyy videomateriaalia alla olevasta videosta.

Lopuksi koitimme vielä suorittaa kolme estettä peräkkäin, nämä olivat hyppy-putki-hyppy. Aluksi tehtiin putki-hyppy, sen jälkeen hyppy-putki ja lopulta hyppy-putki-hyppy. Parin yrityksen jälkeen saatiin kolmen esteen sarja lopulta suoritettua onnistuneesti. Myös tässä harjoituksessa huomasi hyvin kuinka Pörri keskittyy enemmän käteeni kuin edessä olevaan esteeseen. Reeniä reeniä.

Nyt kun alkeiskurssi on ohi, nousee esille kysymys, mitäs nyt? No treenaamista kyllä tullaan jatkamaan, se on selvä! Tiedustelimme jo alustavati Tähtitekniikalta jatkokurssipaikkaa. Sopivien ajankohtien kanssa voi nyt heinä- ja elokuussa tosin olla vähän tiukkaa tokon jatkokurssin ja Marjan voittaman pentukurssin takia, mutta eiköhän ne kuviot agilityn jatkon suhteenkin tässä pikkuhiljaa saada selville :)