Hyvää joulua!

Blogi on viime aikoina ollut melko hiljainen johtuen kovista työkiireistä. Huomenna menen vielä hallille treenaamaan koirien kanssa ja sen jälkeen on aika rauhoittua joulun viettoon ja pitää lomaa sekä treeneistä että töistä. Blogin ääreen palailen varmaan enemmän ensi vuoden puolella. Paljon on taas pyörinyt asioita päässä, mutta mitään valmiiksi pureskeltua ajatusta ei ole mistään. Vaatinee lisäsulattelua ennen kuin saan mitään puristettua ulos.

Tässä Pörrin versio Riitan piparihaasteesta, jossa siis oli tarkoitus tehdä piparitargettia eli kuin käsitargettia, mutta pipariin. Piparitarget vaatii Pörriltä melkoisia henkisiä ponnistuksia, sillä Pörri rakastaa pipareita.

Kiitos kaikille lukijoille ja tsemppiä tulevaan vuoteen meidän tiimiltä!

Energian purkua

Käytiin eilen perheen miesväen kanssa hallilla. Tein ensin Voltin ja Pörrin kanssa lyhyesti tokoa ja sen jälkeen Janne aksasi molempien kanssa. Tein sekä Pörrin että Voltin kanssa noutoa. Voltilla alkaa olla melko kierrokset jo tokossa ja se meni räyhyn säestämänä kapulalle. Nostot oli napakoita ja siistejä ja vauhti kova, mutta vähän tuli pelko puseroon, että ollaanko me kohta ääntelyongelmien äärellä. Pitänee alkaa hieman kiinnittää huomiota hulivilimiehen vireeseen ja alkaa opettaa sille jonkinlaista itsehillintää ja rauhoittumista. Provosoin molempia päästämällä niitä liikkuvan kapulan perään, mutta kumpikaan ei sortunut tassuilla pökkimisleikkeihin, vaan molemmat haki aktiivisesti hyvää nosto-otetta. Noston vahvistaminen on siis auttanut paljon, eikä Pörrikään enää sorru pökkimisiin. Vihdoinkin yksi meidän ikuisuusongelmista vaikuttaa selätetyltä.

Voltille otin palautuksia käsitargettiin ja ne sujui hyvin lukuunottamatta sitä, että Voltti puri mua käteen, kun tuli hampaat edellä. Yritin myös Pörrille ottaa palautuksen käsitargettiin, mutta se toi itsepintaisesti kapulaa sivulle käsitargetista huolimatta. Sama hidastusongelma kuin luoksetulossa tuli nyt esiin myös noudossa. Ei kiva. Yritän olla lannistumatta. Lopuksi tein vielä Voltille nostoja läheltä palkaten leluun. Lähinostoissa Voltin on selvästi vaikeampi vaihtaa kapula leluun kuin pidemmän matkan noudossa. Se jahtaa lelua kapula suussa useita metrejä ennen kuin tiputtaa kapulan. Tätä asiaa pitää vielä työstää.

Toisessa setissä tein Voltille samaa harjoitusta kuin perjantaina eli heitän lelun maahan Voltin taakse tai sivulle ja teen sen kanssa jotain harjoitusta namilla palkaten. Toistosta x vapautan sen lelulle. Voltti on ihan huomaamatta ilman sen suurempaa opettamista oppinut, että sana "lelu" tarkoittaa, että etsi/ota maassa oleva lelu. Nyt työstin asiaa enemmän takapalkan ajatuksella. Samalla yritän opettaa sitä luopumaan lelusta siten, että se voi silti aktiivinen ja tehdä töitä namille, josta se sitten palkaksi saa taas lelun. Toisaalta haluan myös, että lelu sanan jälkeen Voltti iskee voimalla leluun kiinni eikä jää kiinni nameihin. Kun saan tämän muodostelman ajettua hyvin läpi, ajattelin vaihtaa osat toisinpäin eli vien namikupin Voltin taakse/sivulle ja palkkaan sitä lelulla. Pörrille pitäis tehdä myös näitä samoja, sillä se jumii taas tosi pahasti leluun.

Loppuun otettiin vähän seuraamisen tarjoamista ja pari perusasentoa. Meille ehti tulla syksyllä aika pitkä tauko seuraamisen ja perusasennon harjoitteluun ja tuntui, että Voltti ehti jo unohtaa molemmat. Peruasennon se muisti aika nopeasti, mutta seuraamisen se unohti melkein kokonaan. Nyt ollaan harjoiteltu sitä uudelleen ja pikkuhiljaa Voltti alkaa muistaa senkin. Olen nyt alkanut sisäänajaa seuraamiseen käskysanaa, kun vihdoinkin keksin sopivan. Tai oikeastaan Milli keksi ja minä vaan plagioin.

Tässä vielä aksapätkiä molemmista. Pörri ja Janne teki jotain kentällä valmiiksi ollutta rataa. Pojat alkaa olla jo aika taitavia ja ne veteli semmoisia mooveja, etten minä enää ymmärrä mitään. Pörri liukasteli jotain puomilla juuri tällä toistolla, mutta onneksi mitään ei tapahtunut.

Voltille tehtiin puomia siten, että laskettiin puomin ylösmeno matalan pöydän päälle ja kävelytettiin sitä edes takaisin. Janne sanoi, että Voltti ei ole hoksannut lakulla kävelyn ideaa, vaan loikkii koko ajan alas. Onnistuin pari kertaa naksauttamaan oikeassa kohdassa ja Voltti tajusi idean. Loppujen lopuksi se juoksi puomia niin innoissaan ylös alas, etten meinannut saada sitä enää siirrettyä takaisin oikealle paikalleen. Paukuteltiin myös keinua siten, että Voltti sai itse paukauttaa etutassuillaan keinua. Tämänkin se keksi tosi nopeasti. Loppukevennykseksi Voltti pääsi vähän rallailemaan putkia ja hyppyjä ja yrittipä Janne vähän ottaa jotain ohjauskuvioitakin, mutta putket veti nuortamiestä melko lujaa puoleensa.

Volttimorttinen 9 kk

Pikkunappula täytti eilen jo 9 kuukautta. Tässä pieni videopätkä tällä hetkellä työn alla olevista asioista. Enää Voltti ei jäädy ja passivoidu, kun kaivan esiin naksuttimen ja namit, vaan se alkaa tarjota asioita. Edelleen se miettii paljon, mutta hurjan paljon se on mennyt kuukaudessa eteenpäin. Pieniä väläyksiä näkyy myös arkielämässä, sillä eilen Voltti kerjäsi kinkkua. Pelkän pönöttämisen sijaan se päätti tarjota lepoa (pää maassa makaaminen) ja tietenkin ansaitsi palan kinkkua. Pikkunappula oli eilen myös aktiivisesti maalausapulaisena, kuten hännästä näkee.

Kuherruskuukausi

Mulla ja Voltilla on viime aikoina ollut menossa kuherruskuukausi ja ollaan oltu kuin vastarakastunut pariskunta. Jotenkin yhtäkkiä monet palaset ovat loksahdelleet paikoilleen ja meistä on tullut tiimi. Kävin perjantai-iltana tokoilemassa lyhyesti Voltin kanssa ennen Pörrin tokotreenejä ja voi että se oli ihana. Voltin ilme ja asenne oli juuri sellaista, mitä olen siltä kaivannutkin. Voltti oli liikenteessä melko höpsöllä asenteella, sillä kesken treenin se karkasi kentän toisessa päässä oleviin putkiin into soikeana moneen kertaan. Jotenkin rakastan tuollaista vallatonta asennetta. Pörrin kanssa olen tottunut ehkä vähän liiankin vallattomaan menoon, mutta jotenkin nautin siitä, kun koira osaa treeneissä höpsötellä. Silloin koiralla on yleensä kiva ilme ja mielestäni se myös oivaltaa asioita ja uskaltaa rohkeasti tarjota outojakin juttuja ilman pelkoa epäonnistumisesta. Epäonnistumisen pelko tappaa helposti luovuuden ja hidastaa tarjomisen kautta koulutettavan koiran oppimista.

Voltin kanssa olen joutunut miettimään erityisen paljon näitä koiran aktiivisuuteen liittyviä juttuja, sillä Voltin ratkaisu kaikkeen tuntuu olevan passivoituminen. Sen aktiivisuus pitää kaivaa jostain syvältä piilosta. Kun saan sen aktiiviseksi, yksikin virhe minulta ja se vaipuu taas passiivisuuteen. Aktiivisuuden siemeniä pitäisi ahkerasti lannoittaa ja kastella, jotta ne lähtisivät kasvuun ja kukoistukseen. Kaikkiin siemeniin en ole ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti ja ne ovat ehtineet kuivua ja kuihtua ennen itämistään. Joudun olemaan Voltin kanssa tosi tarkkana ja valmiina koko ajan muokkaamaan omaa käytöstäni, jotta saisin hyödynnetyä kaikki aktiivisuuden siemenet. Voltti tarvitsee hienovaraista tsemppaamista ja tuuppimista, jotta sen saa aktivoitua, mutta joudun olemaan kärppänä, milloin voin vähentää omaa rooliani ja milloin minun pitää tukea sitä. Tässä on vielä paljon opeteltavaa, sillä tunnen Voltin käyttäytymistä ja kulloiseenkin käyttäytymiseen vaikuttavia syitä edelleen huonosti verrattuna Pörriin. Pörrin kanssa en ole ikinä joutunut painimaan tämmöisten aktiivisuusongelmien kanssa, sillä siltä aktiivisuus on tullut niin luonnostaan. Onneksi olen Pörrin kanssa oppinut paljon koulutustekniikkaa, joten ehdin Voltin kanssa koulutustilanteissa keskittymään enemmän henkimaailman asioihin kuin siihen, missä vaiheessa käsi menee taskuun ja missä kädessä naksutin on järkevää olla.

Maanantaina jatkettiin treeneissä höpsöttelyasenteella. Tehtiin tuttuja juttuja ja ainoa tavoitteeni oli saada Voltti tarjoamaan asioita kivalla ilmeellä ja asenteella, sillä teknisiä piiperryksiä ehtii sitten myöhemminkin. Ensimmäisessä setissä huomasi hyvin, miten se on nyt viime aikoina syttynyt leluun. Se juoksi lelu suussa pitkin kenttää ja tapporavisteli sitä ensimmäistä kertaa elämässään. Aiemmin Voltille the juttu on ollut liikkuva lelu eikä se ole ollut kiinnostunut kuolleesta lelusta, mutta nykyään jo pelkkä lelu on the juttu. Tämä video on toisesta treenisessiosta, jossa Voltti oli selvästi vähemmän lennokas kuin ensimmäisessä, mutta kivalla asenteella se on tässäkin liikkeellä.

Tästä tulikin mieleeni, että Voltti on reilun kuukauden päästä 10 kk eli toisin sanoen se olisi pian kisaikäinen. Volttia katsoessa tämä tuntuu suoraan sanottuna täysin järjettömältä. Se on vielä täysin keskenkasvuinen lapsi niin kropaltaan kuin mieleltäänkin. Toivon, ettei kenelläkään ole tavoitteena kisata koiran kanssa tokossa heti, kun se on saavuttanut kisäiän vaan silloin kuin koira tuntuu kisavalmiilta. Voltti saa kasvaa rauhassa ja tehdään yhdessä juttuja, jotka tuntuu sen kanssa hyvältä, jotta meidän kuherruskuukausi saisi jatkoa pitkälle tulevaisuuteen.

Voltin kuulumisia

Vihdoin musta tuntuu, että olen saanut puristettua Voltista esiin sellaista työskentelyasennetta, jonka sille haluaisin. Olen kouluttanut sitä viime aikoina todella vähän ruokapalkalla ja sen sijaan palkannut sitä paljon leikillä. Olen todennut, että lelun kanssa Voltin on pakko olla aktiivinen, eikä se voi vaipua omaan passiiviseen kuplaansa. Namien kanssa menetän sen niin helposti omaan kuplaansa ja sen herätteleminen sieltä on hankalaa. Olen myös työstänyt Voltille aktiivisuutta lelun kanssa. Olen tehnyt Voltille hieman samantyyppisiä harjoituksia kuin Pörrille aikoinaan. Pörrin kanssa pyrin näillä harjoituksilla karsimaan sen itsenäisyyttä ja saamaan sen kiinnostuneeksi minusta. Voltin kanssa tavoite taas olisi se, että Voltti oppisi olemaan aktiivinen minua kohtaan ja saamaan siten minut aktiiviseksi.

Kavereiden kanssa takakontissa

Viime aikojen suurin opetuksen aihe on ollut, että olen opettanut Volttia palauttamaan leluja minulle. Jos avaan käsitargetin, lelu pitää palauttaa suoraan käteen ja jos en avaa, Voltin pitää tuoda lelu minulle siten, että se hyppää minua vasten. Koska virkamiehelle tuollainen päinhyppiminen kesken treenien oli ihan järkyttävä ajatus, jouduin ensin opettamaan sille päinhyppimisen käskystä ja vasta sitten yhdistämään sen lelun palautukseen. Päinhyppimisessä Voltti joutuu olemaan pakosti aktiivinen ja oikeasti tyrkyttämään lelua minulle leikin jatkumiseksi. Päinhyppimisen vahvistaminen on saanut kivasti sen villiä puolta esiin ja sille on tullut kivaa ilmettä. Voltin leikkiminen on myös parantunut tosi paljon, kun se joutuu enemmän itse tekemään valintoja sen kanssa, että onko se aktiivinen ja haastaa minua leikkimään kanssaan vai vaipuuko se passiiviseen kuplaansa lelunsa kanssa. Voltin mielestä minun kanssa leikkiminen on melko kivaa. Vain suursuosikkilelujen kanssa lelun natustaminen yksin on mukavampaa, mutta jatketaan tämän asian työstämistä.

Treeneissä isoveikan kanssa

 Olen viime aikoina siirtänyt koulutuspaukkuja aika paljon tokohommista arkikäytökseen, sillä Voltin hihnakävely on suoraan sanottuna ollut melko melko järkyttävää p*skaa. Voltille on annettu sellaiset kiskogeenit, että meinasi jo epätoivo iskeä. Juuri pahimmalla hetkellä meidän rakas Riitta koutsi järkkäsi teinimosteriryhmälle hihnakävelykurssin Jirka Vierimaan opastuksella. Jirkan opeissa muistin taas, että miten paljon paremmin asioissa pääsee eteenpäin positiivisesti kuin nillittämällä. En vieläkään tajua, miten sorruin Voltin kanssa hihnakävelyn opettamisessa nillittämään sille väärin tekemisestä, kun olisin voinut palkita sitä oikein tekemisestä. Aluksi vahvistetiheys piti olla todella korkea, mutta nyt palkkaamista on voinut vähentää ja silti Voltti kävelee ison osan lenkistä kovinkin mukavasti. Myös sen ilme on muuttunut ihan toisenlaiseksi. Enää se ei luimistele hihnan päässä vaan menee iloisesti häntä heiluen vierelläni. Nykyään sen kanssa on jo melkein mukavaa mennä lenkille. Ollaan myös työstetty entistä tehokkaammin ihmisten ja toisten koirien ohittamista sekä autoihin suhtautumista. Autojen kanssa ollaan taas menty eteenpäin ja lauantaina se käveli vilkkaan autotien vartta rennosti häntä heiluen eikä kiinnittänyt autoihin huomiota. Se ei myöskään enää yritä rynniä jokaisen vastaantulijan luokse rapsuteltavaksi, vaan ottaa minuun kontaktia. Paljon on vielä tehtävää, mutta eiköhän johdonmukainen ja pitkäjänteinen työ tuota tulosta tässäkin asiassa.  

Treenien jälkeen iskee väsy

Ollaan aloitettu Voltin kanssa myös uimisprojekti, sillä Voltti ei ui. Sen sijaan se juoksee pitkin rantaa, pärskyttää vettä ja metsästä pärskeitä. Samalla se tulee juoneeksi melkoisen määrän vettä ja on vaarassa saada vesimyrkytyksen, johon voi kuolla. Ajattelin viedä Voltin koirauimalaan, jotta se oppisi uimaan, mutta nyt ollaan huomattu, että se pyrkii tekemään samoja pärskeitä tassuillaan myös uidessaan. Viime kerralla opetettiinkin Volttia pelkästään olemaan vedessä ihan rennosti. Voi olla, ettei Voltista ikinä tule uimaria, mutta pyritään ainakin siihen, ettei se olisi enää niin maaninen vettä kohtaan. Raportoin projektin edistymisestä täällä.

Pörrille TK1

Voiko sanoa hattutempuksi, jos koira tekee tokokokeessa pistettä vaille täydet pisteet? Tämmöiseen suoritukseen Pörri tänään venyi elämänsä kolmannessa tokokokeessa. Pörri oli kehässä aika matalassa vireessä, mutta tuomari Harri Laisi arvosti meidän työskentelyä kovasti. Tuomari sanoi, että Pörri on ehdottomasti hienoin sheltti, jonka hän on pitkään aikaan nähnyt tokokehässä. Kokonaisuutena tämä koe oli selvästi sujuvin. Liikkeiden välit olivat paremmat kuin aiemmin, eikä Pörri ottanut yleisöstä tai hallin muista tapahtumista häiriöitä. Matala vire näkyi kehässä muutamissa liikkeissä jähmeytenä. Esimerkiksi kaukoissa istumaan nousu oli jähmeä ja hidas, mistä meidän ainoa pistevähennys menikin. Huomenna meillä on Kiviahon Katjan koulutus ja paneudutaan siellä tähän kisavireasiaan.

Tämä vuosi on kaiken kaikiaan ollut Pörrin kanssa huikea. Tänä vuonna ollaan korjattu satoa oikein urakalla, sillä tänään saamamme koulutustunnus TK1 oli Pörrille kolmas koulutustunnus tälle vuodelle ja Pörri on täten nykyään RTK1, RTK2, TK1 Svarzekoks My Lord. Pörrillä on nyt myös oikeus anoa Shetlanninlammaskoirat ry:n ykkösruusuketta sekä tokosta että rally-tokosta.

Kisakirjasta myös huomasin, että Pörri on voittanut kaikki tokokokeet, joihin se on osallistunut. En voisi kiitollisempi olla näin luotettavasta ja hyvähermoisesta kisakumppanista. Pörri on kaikinpuolin hieno koira, jota arvostan kovasti. Seuraavaksi suuntaamme katseemme tokon avoimeen luokkaan. Avoimen luokan liikkeet alkaa olla kivassa vaiheessa ja olen katsellut jo keväälle avoimen luokan koetta. Sitä ennen pitää kuitenkin saada kokonaisuus toimimaan ja liikkeet hiottua valmiiksi.

Tärkeitä oppeja

Mulla oli vielä tekemättä jatko-osa Joanna Heweltin koulutuksesta, mutta olen viime aikoina juossut niin monessa muussakin koulutuksessa, että ajattelin kirjoittaa tämmöisen yhteenvetopostauksen kaikista koulutuksista.

Jo aiemmin kesällä olin kuuntelemassa koulutuspäivässä, jossa valmennusrenkaan jäsenet kouluttivat tavistokoilijoita. Tässä koulutuksessa puhuttiin paljon erityisesti palkkauksesta. Rengaslaiset muistuttivat siitä, että olipa palkka mikä vaan, pitäisi ohjaajan olla sydämellä mukana palkkauksessa ja olla iloinen koiran onnistumisesta. Ohjaajan tyytyväisyys saattaa olla koiralle loppujen lopuksi tärkeämpi juttu kuin se, että koira saa palkkion (nami/lelu). Jos koulutuksessa käyttää paljon apuna naksutinta, täytyy pitää huoli, että myös sosiaalinen vuorovaikutus ohjaajan ja koiran välillä pysyy yllä, eikä koulutus mene liian mekaaniseksi suorittamiseksi.

Namipalkka on useimmiten hyvin lyhytkestoinen, minkä vuoksi koira ei välttämättä koe sitä aina palkaksi, vaikka tykkäisi namista. Namipalkkaan voi yhdistää sosiaalista palkkaa tai että koira joutuu olemaan jotenkin aktiivinen saadakseen namin esim. koiran pitää jahdata namia saadakseen sen. Lelupalkan yksi etu on sen pidempi kesto, jonka aikana koira pääsee oikeasti purkamaan tilannetta etenkin, jos tehtävä on ollut haastava. Haastavista tehtävistä koira olisi tärkeintä palkata hyvin, jotta sen motivaatio pysyy hyvänä. Koiralta ei voi vaatia, ellei palkkaus ole kunnossa.

Joannan koulutuksesta yksi mieleenpainuvimpia oppeja oli, että kaiken välillä pitäisi olla tasapaino. Samaa tasapainoa korosti eilen myös Nina Manner omassa koulutuksessaan. Tasapaino koskee sekä palkkoja, treenejä että liikkeitä. Sekä Joanna ja Nina korostivat palkkojen tasapainoa. Sujuvan koulutuksen varmistamiseksi koiran pitää vaihtaa sujuvasti palkkojen välillä. Jos esimerkiksi nami ja lelu ovat kovin eri arvoiset, tulee erityisesti paremmasta palkasta huonompaan vaihdettaessa usein turhia katkoksia. Koira saattaa myös pettyä huonompaan palkkaan niin, että jopa lannistuu yrittämästä. Molemmat korostivat myös tasapainoa treeneissä. Nina huolehtii jo pienestä pennusta saakka, että jokaisessa treenissä on aina sekä vauhdikkaampia osuuksia että rauhallisempia osuuksia (tekniikkatreeniä) riippumatta siitä, minkälainen pentu on ominaisuuksiltaan. Nina varoitti, että jos paljon vahvistaa jompaa kumpaa (esim. rauhalliselle pennulle riekkumista, vilkkaalle rauhallista keskittymistä) saattaa vaaka kallistua nurinpäin, kun koira kasvaa ja kehittyy. Tämän vuoksi on hyvä pitää yllä pennun kanssa molempia puolia.

Joanna puolestaan puhui omassa koulutuksessaan siitä, että koiran lähellä pysymisellä ja irtoamisella pitää olla tasapaino. Jos liian paljon vahvistaa vain toista, on koiralla vaikeuksia tietyissä liikkeissä. Erityisesti vanhojen tokosääntöjen aikana alokas- ja avoimessa luokassa liikkeet olivat pääosin ohjaajan lähellä tehtäviä, jolloin luokka kerrallaan eteneville koirakoille tuli ongelmia ylemmissä luokissa irtoamisen kanssa. Nykyisissä tokosäännöissä irtoavia liikkeitä tulee jo avoimessa luokassa, mikä ohjaa kouluttajia paremmin ottamaan huomioon irtoamisen tärkeyden jo nuorella koiralla.

Rauhalliselle Diesel-moottorikoiralle Nina suositteli erityisesti vauhdikkaita liikkeitä ja neuvoi välttämään liian teknistä treeniä. Tekniikkaakin pitää kuitenkin tehdä tasapainon vuoksi, mutta se kannattaa palastella pieniksi hauskoiksi tempuiksi muun tekemisen väliin. Jos koirasta yhtään on aistittavissa vilkkautta, Nina aloittaa häiriöiden tekemisen jo nuorella iällä. Häiriöiden tuomisen voi aloittaa esimerkiksi käy siihen -käskyyn, jolloin ne eivät yhdisty mihinkään tiettyyn tokoliikkeeseen. Häiriöt eivät tarkoita mitään hulabaloo-sirkusta vaan parhaat häiriöt ovat yllättäviä ja yksittäisiä, kuten kokeessakin. Nina kehotti myös aina virheen varalle pohtimaan toimintasuunnitelman, ettei ohjaajan tarvitse koiran mokatessa alkaa pohtia reagoinko, enkö reagoi, miten reagoin.

Kapulan pitotreenin osalta Nina varoitti, ettei koira saisi taistella kapulasta. Jos tekee harjoituksia, joissa koira vetää kapulaa itseensä päin, olisi kapula hyvä pitää polvien välissä (ohjaaja istuu tuolilla), jottei koira yhdistä taistelua ohjaajan käsiin. Jos koiralle lähestyvät kädet tarkoittavat taistelua, voi syntyä irroitusongelma.

"Ota koppi!"

Leiviskän Mari korosti omassa koulutuksessaan erityisesti motivaatiota. Marin mukaan jokainen tokoliike ja liikkeen osa pitäisi olla koiralle kivoja, mikä kannattaa ottaa huomioon jo koulutusvaiheessa (koulutusmetodit). Tunnariin Mari neuvoi tekemään paljon iloisia tunnareita läheltä, jotta koirasta tulee taitava ja itsevarma haistelija. Vasta, kun haistelu on tarpeeksi vahva, yhdistetään tunnariin varsinainen noutoliike. Jos tekee liian aikaisin koko liikettä pitkältä matkalta, koirasta tulee helposti epävarma.

Kiviahon Katja muistutti omassa koulutuksessaan, että moottori koiraan tehdään lelulla. Tämän vuoksi leikkimiseen panostaminen on erittäin tärkeää. Pennun tärkein tehtävä on oppia leikkimään ohjaajan kanssa ja kaikki muu toissijaista.

Lisää Volttia

Kävin maanantaina treenaamassa molempien koirien kanssa. Pörrin kanssa tehtiin (yllätys, yllätys...) luoksetuloa. Kokeeseen on aikaa vielä vajaat 3 viikkoa, joten nyt alkaa olla viime hetket paniikkitreenata luoksetuloa kuntoon kisoja varten. Perjantain tehoryhmässä sain Katrilta lämpimän suosituksen vaihtaa Pörrin luoksetulo takakautta sivulle tuloksi. Katrin mielestä näytti siltä, että Pörri kokee luoksetulon tällä hetkellä hirveän vaikeaksi liikkeeksi ja sen takia hidastelee. Se lähtee hyvällä vauhdilla, mutta puolivälissä se menee epävarmaksi, mitä siltä halutaan ja alkaa hidastella, jottei mokaisi. Suoraan sanottuna siis minä olen pilannut Pörrin luoksetulon suurilla vaatimuksillani ja huonoilla koulutustaidoillani. Pörri aistii sen, että minä en pidä sen luoksetuloista, vaikka palkkaisin sen. Pörrin luoksetuloa on yritetty korjata koko kesä ilman merkittävää edistymistä. Katrin mielestä nyt kannattaisi unohtaa kokonaan suoraan sivulle tehtävät luoksetulot esimerkiksi vuodeksi ja vaihtaa tekniikka ja käskysana. Katri myös antoi tiukan ukaasin, etten saa enää ikinä näyttää pettyneeltä luoksetulossa. Takaa sivulle tuleminen on Pörrille tuttu juttu jo rally-tokosta. Päätettiin kunnianhimoisesti testata heti normaalia luoksetulomatkaa ja Pörri tuli ihan törkeän hienosti sivulle takakautta! Olin ihan todella onneni kukkuloilla. Vihdoinkin meidän luoksetulo-ongelma voisi korjaantua.

Maanantaina muistuttelin ensin pari kertaa Pörrille luoksetulon takakautta. Tämän jälkeen yhdistettiin se kisamaiseen settiin, mutta sama hidastumisongelma tuli esiin. Palkkasin Pörrin normaalisti, mutta tämän jälkeen tunteeni purkautuivat. Olisi pitänyt viedä Pörri pois tilanteesta ennen kuin valtaisa pettymys ryöpsähti pintaan. Nyt Pörri taas näki sen, mitä oikeasti ajattelin sen luoksetulosta. Harmittaa aivan kamalasti Pörrin puolesta. On vaikea pitää omia tunteita kurissa, kun olo on sellainen, että märkä rätti läpsähti päin näköä. Teki mieli viillellä ranteet auki siitä, miksi olen niin surkea kouluttaja, etten osaa edes luoksetuloa opettaa. En tajua miten niin yksinkertaisesta liikkeestä on voinut tulla meille niin järkyttävä mörkö. Pirullisinta on että luoksetuloliike on vielä joka luokassa. Siitä ei pääse ikinä eroon, joten se pitäisi saada kuntoon. Harmitti myös, että niin itsevarmasti yhdistin uuden luoksetulon jo kisamaiseen settiin. Huonon luoksetulon jälkeen Pörri teki vielä pari onnistunutta luoksetuloa ja pientä hyvän mielen hömpöttelyä, joilla yritin paikkailla huonoja fiiliksiä.

Pörrin jälkeen oli kiva kaivaa Voltti häkistä ja vaihtaa toisenlaisten haasteiden pariin. Tehtiin vähän kaikkea mahdollista ja otettiin ne videolle. Voltti oli jotenkin ihan super. Se leikki todella hyvin, keskittyi hyvin ja oli reippaalla iloisella asenteella liikkeellä. Tässä videota siitä.

Tiistaina otin Piian kurssille mukaan Voltin, koska Voltti tuntui edellisenä päivänä niin hyvältä ja halusin antaa Pörrille lepopäivän. Menin treeneihin rinta rottingilla näyttämään, miten hyviä me ollaan, mutta aika nopeasti tipuin maanpinnalle. Voltin kanssa huomaan, että kun joudun poistumaan omalta mukavuusalueeltani ja itse hieman jännitän tai hermostun niin minulle tulee todella alaston ja turvaton olo. Pörrin kanssa ollaan niin tiimi ja tunnetaan toisemme, mutta Voltin kanssa en vielä kestä juuri minkäänlaista arvostelua ilman, että masennun. Tuli taas sellainen olo, että ei Voltti osaa vielä mitään, minä en osaa sitä opettaa eikä meistä ikinä tule mitään. Kierin vielä koko keskiviikonkin syvässä itsesäälissä. Parhaimmalta tuntui ajatus lopettaa koko toko, jos kaikki on vaan niin hankalaa, eikä mikään onnistu. Pilaan vaan kaikki koirat, eikä mistään tule mitään. Tuntuu, että Voltin kanssa minulta odotetaan hirveästi. Ajatellaan, että se osaisi jo vaikka mitä ja olisi paljon pidemmällä kuin se onkaan. Totuus on kuitenkin se, että koen Pörrin edelleen minun ykköskoirana ja Voltti treenaa vähän kuin siinä sivussa. Onneksi tänään on Riitan treenit molempien koirien kanssa ja sieltä saa varmasti taas hurjasti tsemppiä ja insipiraatiota jatkaa harjoituksia eteenpäin.

Mitä minulla on nyt?

Osallistun yhden suosikkikouluttajani Piia Karisen vetämälle kurssille, jossa opetellaan kouluttajataitoja. Päätoimisesti ajattelin kursseilla Pörrin kanssa, mutta teen harjoitukset myös Voltin kanssa ja Voltti pääsee varmasti vierailemaan myös käytännön tunneilla. Ihan ensimmäiseksi kurssilla meidän piti valita kolme liikettä, joita lähdemme työstämään talven aikana. Jouduin valitsemaan Pörrille ja Voltille samat liikkeet ja valitsin liikkeiksi noudon, kaukot ja seuraamisen.

Tässä Voltin alkutilanne ja mitä haluaisin keväällä minulla olevan.

1. SEURAAMINEN

MITÄ MINULLA ON NYT?
Osaa hakeutua perusasentoon. Kestoa ei ole vielä tehty. Osaa tarjota oikeaa seuraamispaikkaa eri vauhdeilla (hidas, normaali, juoksu). Kestoa ei ole vielä tehty. Ei osaa käännöksiä. 

MITÄ HALUAN?
Tulee hyvällä asenteella ja tekniikalla perusasentoon. Osaa seurata pieniä pätkiä, joihin kuuluu yksinkertaisimpia käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Kestää jonkin verran häiriöitä. 

2. NOUTO 

MITÄ MINULLA ON NYT?
Osaa nostaa erilaisia esineitä (lusikan, kynän, pallon, tunnarikapulan yms.). Tehty lelunoutoja siten, että vapautan Voltin lelulle ja lähden juoksemaan itse vastakkaiseen suuntaan ja palkkaan Voltin toiseen leluun. 

MITÄ HALUAN?
Osaa tasamaanoudon jollakin tavaralla. 

3. KAUKOT 

MITÄ MINULLA ON NYT?
Pientä alkeistreeniä tehty maasta seiso -vaihtoon. Ei osaa vielä mitään käskyjä. 

MITÄ HALUAN?
Osaa alokasluokan kaukot ja seisomiseen liittyviä vaihtoja lähietäisyydeltä. 

Tässä video alkutilanteesta

Tulen tänne blogiin päivittämään, miten Voltti edistyy harjoituksissaan kohti tavoitteita.

Päästiin viime viikolla Voltin kanssa myös pariin mielenkiintoiseen koulutukseen, sillä olimme Katri Mureen ja Katja Kiviahon valvovan silmän alla. Heistä molemmat sanoivat, että Voltissa on paljon potentiaalia ja moottoria, mutta niiden esiin kaivaminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Molemmat olivat sitä mieltä, ettei Voltin kanssa kannata kiirehtiä tokoliikkeiden opettamisessa, vaan panostaa paljon oikean työskentelyasenteen luomiseen. Sama fiilis on minulla itselläni ollut jo pidemmän aikaa. Katja suositteli kouluttamaan Volttia paljon tarjoamisen kautta, jotta siihen saisi aktiivisuutta lisää. Sen ei saa antaa yhtään vaipua passiiviseen kuplaansa, vaan pakottaa se pysymään liikkeessä. Katja neuvoi myös luomaan Voltille paljon jännitettä eri liikkeisiin ja opettaa sen olemaan röyhkeämpi. Katja sanoi, ettei Voltille saisi nillittää, jos se karkaa häkistä tai ryöstää leluja taskusta vaan hieman jopa kannustaa sitä tämmöisiin kolttosiin, jotta sen vakava virkamiesasenne hellittäisi.

Pörrin noutohistoria ja nykyhetki

Pörrin nouto on ollut oikea murheiden kryynin kryyni. Pörrihän on periaatteessa noutohullu. Se jaksaa hakea palloa niin kauan kuin jalat kantaa, jos vaan joku sitä sille jaksaa heitellä. Myös treeneissä sen lempipalkka on noutoleikit ja erityisesti vinkupossun noutaminen. Tämä noutohulluus on kuitenkin syntynyt sille vasta aikuisiällä, sillä pentuna se juoksi karkuun saadessaan jotain kivaa suuhunsa. Noutohulluudesta huolimatta Pörrin kanssa on ollut paljon vaikeuksia tokonoudon kanssa.

Varsinainen noudon opetus Pörrin kanssa aloitettiin sen ollessa noin 1-vuotias. Tässä vanhassa postauksessa on hyvin esitetty ne harjoitukset, joilla lähdettiin liikkeelle pari vuotta sitten. Pörrille siis sheipattiin kapulan nostaminen ja pito. En kuitenkaan saanut sille tarpeeksi levollista otetta tätä kautta, joten loppujen lopuksi Pörri opetettiin pito ns. pakkonoutona eli koiralle laitetaan kapula suuhun ja sen kuonoa painetaan hellästi käsillä kiinni. Siitä postaus tässä. Tällä tavalla sain Pörrille tosi kivan pidon, kunhan itse istuin. Kun nousin seisomaan, olikin taas uudet ongelmat. Pörri on sen verran pieni koira, että minun seisoessa se saa istua niska väärässä. Tässä vaiheessa paljastui, että Pörrin ote on levollinen, mutta löysä ja minun noustessa seisomaan kapula valahti Pörrin suussa takahampaita vasten. Tätä ollaan korjattu tänä kesänä laipattomalla kapulalla siten, että Pörri on opetettu vastustamaan vetoa. Vetoliike voi suuntautua joko kohti koiran etuhampaita tai sivusuunnassa. Oheiselta videolta selviää paremmin, mitä harjoituksessa tapahtuu.

Itse noutoliikkeessä suurin ongelma on ollut se, että Pörri on mennyt kapulalle tassut edellä ja pökkinyt kapulaa pahimmillaan 2-3 m eteenpäin ennen kuin on ottanut sen suuhunsa ja lähtenyt tuomaan sitä takaisin. Tähän saatiin usealta eri kouluttajalta korjausvinkiksi opettaa Pörri kiertämään kapulan taakse ja ottamaan kapula takakautta suuhun. Kapulan takakautta nostaminen oli aiemmin suosittu tapa opettaa nosto, mutta nykyisillä tokosäännöillä hyppy-kierto-noudossa koira joutuu joka tapauksessa ottamaan kapulan edestäpäin, joten koiralle joutuisi opettamaan kaksi nostotapaa. Itse koen varsinkin Pörrin kohdalla fiksummaksi opettaa vain yhden tavan ja muutenkin pidän enemmän siitä, että koira nappaa kapulan edestäpäin.

Toinen vinkki oli viedä kapula aina seinän viereen, ettei se pääse pökkimään kapulaa ja palkkaa itseään sillä. Kapulan seinän viereen vieminen on hyvä keino, mutta pidän sitä periaatteessa vähän poppaskonstina, joka ei välttämättä opeta koiraa tajuamaan todellista ongelmaa. Siistien nostojen vahvistamisella ja tekemällä näitä seinän vierusnoutoja saatiin pahin pökkimisongelma pois, mutta uutena ongelmana tuli kapulan palautus ravilla. Ravihan ei minulle kelpaa, vaan haluan koiran palauttavan laukalla, koska se palauttaa laukalla pallon ja frisbeenkin.

Seuraavaksi neuvoksi saatiin, että Pörrille pitää vahvistaa palautusta. Viime talvena vahvistettiin todella paljon näitä palautuksia siten, että appari piti Pörriä ja antoi Pörrille kapulan suuhun ja minä kutsuin Pörriä. Välillä juoksin karkuun ja välillä otin perusasentoon saakka. Vahvistin palautusta kaikessa mahdollisessa esim. treeneissä Pörrin piti alkaa palauttaa lelut minulle käteen ja kotona se sai iltaruuan, kun toi lelukopasta leluja minulle perusasentoon yms. Lisäksi jatkoin siistien nostojen vahvistamista. Tällä päästiin jota kuinkin fiksuihin noutoihin. Pörri meni kapulalle ripeällä laukalla, nappasi kapulan ja toi sen hitaalla laukalla tai ripeällä ravilla takaisin. Moni olisi kelpuuttanut tällaisen noudon jo kisanoudoksi, sillä kyllähän tämäkin nouto pisteitä kisoissa toisi.

Halusin kuitenkin lisää vauhtia ja paremman mielentilan liikkeeseen ja näytin Riitalle kesällä meidän noutoa. Riitan tarkan silmän alla päästiin vihdoin ongelman ytimeen. Meidän noudon suurin ongelma oli se, että Pörrillä ei ollut kiire minun luokse. Kesällä alettiin työstämään tätä parilla eri harjoituksella. Ensimmäiseksi siten, että heitin namin, vapautin Pörrin namille ja lähdin juoksemaan vastakkaiseen suuntaan. Kun Pörri söi namia, kutsuin sitä ja vauhdista vapautin sen namiin tai leluun. Kun idea tätä kautta saatiin ajettua Pörrille sisään, sitä alettiin vapauttaa lelulle samalla idealla. Samalla aloin sisään ajaa uutta käskysanaa. Pörrin vanha käskysana kapula nosti aivan hillittömästi sen kierroksia ja aiheutti helposti lähtöhaukun. Päätin valita uudeksi käskysanaksi tuo ja pyrkiä liittämään siihen aivan uudenlaista mielentilaa. Tässä videolla Voltin tekemänä samoja harjoituksia.

Vauhtiharjoitusten lisäksi vahvistin edelleen nostoa. Tähän Riitalla oli hyvä huomio. Nostossa palkka pitää tulla ylös, jotta koiralle tulee fiilis, että sen pitää nostaa esineitä nopeasti ylöspäin. Noston jälkeen voi esineen ottaa käsitargettiin, kuten tässä videolla parin epäonnistuneen kokeilun jälkeen Pörri tekee. Käsitargettia voi hyödyntää myös myöhemmin noudon harjoittelussa, sillä palautuksen voi ottaa joko käsitargettiin tai sivulle. Video lopussa hieman epäonnistunutta erottelutreeniä. Kuten videolta huomaatte noutoa on hinkattu meillä viime aikoina muilla tavaroilla kuin kapulalla. Videolla Pörri nostelee kolmea eri tavaraa ja materiaalia: lelua (kangas), kynä (kova muovi) ja lusikkaa (metalli).

Sitten lopuksi vielä miltä se Pörrin nouto näytti lähes kokonaisena puolen vuoden tauon jälkeen kapulalla tehtynä. Olen tämän hetkiseen tilanteeseen todella tyytyväinen. Nopea laukka kapulalle, siisti ja nopea nosto, nopea laukka takaisin. Loppuperusasennosta se oli edelleen vielä hieman epävarma (hidasti lopussa), joten sitä pitää vahvistaa lisää. Lisäksi tuli aavistuksen liian eteen ja taisi olla hieman vinossakin. Uusi perusasennon paikka ei ole vielä siirtynyt noutoon saakka, mutta tekniikka oli oikea. Kyllä tästä vielä kokonainen nouto saadaan aikaiseksi ennen avoimen luokan korkkausta.

Joanna Heweltin tokokoulutus osa 1

Torstai-illalla meillä oli Voltin kanssa koirakkopaikka Joanna Heweltin tokokoulutukseen. Joanna on Puolan lahja tokomaailmalle. Hän kuului tänä vuonna Puolan tokomaajoukkueseen molempien koiriensa kanssa. Olin viime kesänä kuunteluoppilaana Joannan koulutuspäivässä ja sain sieltä yhden hyvin tärkeän ajatuksen, joka johti suureen läpimurtoon mun ja Pörrin tokouralla. Tiesin, että tänäkin vuonna Joannan koulutukseen on päästävä, kun on mahdollisuus.

Nyt kaikki tietenkin miettii, mikä tämä läpimurto oli. Kyse oli häiriöistä ja niiden hallinnasta. Siitä, että häiriöitä ei saa nähdä pahana mörkönä, vaan joskus häiriöistä voi olla jopa apua, kun niitä oppii hyödyntämään. Eli esim. jos koira jää kiinni johonkin taustalla olevaan häiriöön esim. kentän reunalla juoksevaan lapseen, ohjaaja voi tehdä itse jonkun paljon suuremman häiriön esim. heiluttaa lelua, jolloin koira unohtaa lapsihäiriön, kun se keskittyy luopumaan leluhäiriöstä.

Kuva Helmi Salmiheimo

Tänä vuonna olin koirakkopaikalla Voltin kanssa. Kysyin neuvoja kahteen asiaan: Voltti on herkästi taipuvainen passiivisuuteen, miten saan sitä aktiivisemmaksi ja miten Joanna opettaa seuraamisen käännökset. Pennun aktiivisuutta Joanna pyrkii vahvistamaan leikin keinoin. Ensimmäiseksi Joanna kertoi, että hän käyttää lelulle ja namille eri palkkasanoja ja tekee niillä vaihtoleikkiä. Nami-sanan kuultuaan koiran pitää pyrkiä tavoittelemaan namia ja lelu-sanan kuuluaan lelua. Koiran pitää osata vaihtaa sujuvasti palkasta toiseen, eikä se saa jäädä kiinni kumpaankaan palkkaan. Kun Joanna kuuli, että Voltilla on eri palkkasanat lelulle ja namille, hän pyysi näyttämään, miten me ollaan treenattu. Joanna sanoi, että Voltti vaihtaa hyvin namista leluun ja lelusta namiin. Hän toivoi, että laittaisin leikkiin lisää intesiteettiä, sillä lelulla saisi olla Voltille enemmän arvoa. Nyt Voltti on ehkä enemmän namimies, kun palkat pitäisi saada pidettyä tasapainossa.

Joanna pyysi meitä tekemään harjoituksen, jossa Voltille syötettiin monta namia putkeen ja tämän jälkeen vaihdettiin leluun. Voltti leikki kivasti, mutta vaihtoi hieman hitaammin leluun kuin jos palkat tulee nami-lelu-nami-lelu. Palkkojen ollessa hyvin tasapainossa koira vaihtaa salamannopeasti leluun. Tämä harjoitus antaa hyvin pohjaa myös vireensäätelytreeniin. Ensin koira syötellään nameilla rauhalliseksi ja rentoutuneeksi, tämän jälkeen sitä riekutetaan lelulla, kunnes taas syötellään nameja, jotta koira rauhoittuu. Voltilla on luonnostaan todella hyvä vireensäätelykyky, joten meille tämä harjoitus on sikäli helppo, mutta Voltillekin voisi vahvistaa erityisesti sitä, että se oppisi nopeasti nostamaan virettään.

Toinen sovellus nami-lelu-vaihdoista oli se, että koiraa leikitetään ja sitten sille sanotaan namipalkkasana. Ohjaaja voi laittaa kättä taskun suuntaan, mutta namia ei anneta, vaan koiran odottaessa namia sille sanotaankin lelupalkkasana ja jatketaan leikkiä. (Samaa harjoitusta voidaan tehdä myös toisinpäin. Voltille tehtiin näin päin, koska lelu heikompi.) Tällä tavalla voidaan jo pennulle tehdä kuuntelutreeniä positiivisella tavalla, mutta erityisesti tämä harjoitus opettaa koiraa päästämään irti ajatuksistaan (rikkoo odotusarvoa) ja vaihtamaan suunnitelmaa lennosta. Tämä on tärkeä harjoitus erityisesti koirille, joilla on tapa agilityssä lukita joku este ja mennä sinne vaikka ohjaaja ohjaisi mitä tai koirille, jotka tokossa jäävät kiinni vaikkapa ruutuun. Tällä harjoituksella koira oppii, että vaikka sen päässä pyörisi vain "ruutu, tuolla on ruutu", se kykenee päästämään tästä ajatuksesta irti ja juoksemaan merkille ohjaajan niin pyytäessä. Kun tätä treeniä tehdään jo heti pennusta lähtien, voidaan pienentää riskiä kiinnijäämiselle aikuisena.

Nami-lelu-vaihtojen lisäksi voidaan tehdä vaihtoja leluista toisiin. Joanna pyrkii leikkimään pennun kanssa mahdollisimman monenlaisilla leluilla, jotta pennusta ei aikuisena tule valikoivaa lelujen suhteen. Ei-niin-kivojen lelujen arvoa saa nostettua näillä lelu-lelu-vaihdoilla (ei-niin-kivalla lelulla leikkimisestä saa palkkioksi leikkiä kivalla lelulla, jolloin ei-niin-kivan lelun arvo kasvaa). Lelu-lelu-vaihdoilla saa myös opetettua leluja omivalle koiralle, ettei leluja kannata omia. Leluja omivalle koiralle Joanna tekee harjoituksia, joissa ohjaajalla on ensin käsissään kaksi lelua, joilla koiraa leikitetään vuorotellen. Pikkuhiljaa toinen lelu siiretään lattialle ja kun tämä sujuu, voidaan lattialla olevaan leluun ottaa etäisyyttä ja koira tietää, ettei sillä ole syytä omia lelua, sillä ohjaajalla on toinen lelu, johon tulee vaihtaa käskystä. Katri on selittänyt tämän hyvin blogissaan, joten kannattaa katsoa sieltä, jos harjoitus kiinnostaa. Voltille en osannut opettaa tätä järkevästi, vaan sössin jotain ajoituksessa. Tämä johti siihen, että Voltti tiputti lelun heti, kun en pitänyt siitä kiinni (odotti minulta vaihtolelua). Tämän vuoksi olen kotona tehnyt Voltille harjoitusta, jossa annan Voltin voittaa lelun ja sen jälkeen menen passiiviseksi. Jos Voltti tulee lelun kanssa askeleenkin minua kohti, kehun sitä. Jos se tiputtaa lelun kehusta, lähden kisaamaan sen kanssa lelulle. Jos se tuo lelua minua kohti, alan sanallisesti hetsata sitä ja kun se on tarpeeksi lähellä tartun lelusta ja alan leikkiä. Tällä tavalla olen saanut Volttia tuomaan lelua minulle leikkiä varten.

Koiran aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan voi lisätä leikin keinoin myös siten, että koiran kanssa leikitään hurjasti. Tässä vaiheessa sekä ohjaaja ja koira ovat aktiivisia. Kun koira leikkii hyvin, ohjaaja passivoituu, mutta pitää edelleen lelusta kiinni. Jos koira vähänkään kiskoo lelua, ohjaaja muuttuu taas aktiiviseksi ja jatkaa hurjaa leikkiä. Näin koira oppii heti pennusta lähtien, että olemalla aktiivinen koira saa passiivisen ohjaajan muuttumaan aktiiviseksi. Liian usein käy niin, että koiran passivoituessa ohjaaja aktivoituu, mistä tulee helposti itseään ruokkiva noidankehä.

Leikkimisestä Joanna sanoi myös, että hän pyrkii leikkimään pennun kanssa mahdollisimman monenlaisissa tunnetiloissa (vihainen, ahdistunut, jännittynyt, surullinen...). Näin pentu oppii, että kummallinen ohjaaja on kiva juttu. Erityisesti tämä harjoitus on hyvä kisajännittäjille, sillä harjoituksella saadaan koiralle luotua mielikuva, että ohjaajan jännittäessä tapahtuu jotain mukavaa ja koira tarjoaa aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan. Itse olen hyödyntänyt esimerkiksi Pörrin tokokisat ja leikittänyt Volttia ennen Pörrin kisakehää, kun olen pahimman jännityksen kourissa. Samalla oma mielikin on rentoutunut ja jännitys helpottanut.

Kuva Helmi Salmiheimo

Tykkäsin kovasti Joannan ajatuksista ja koulutus antoi taas niin paljon insipiraatiota. Päällimmäisenä koulutuksesta jäi mieleen se, että leikki ei ole vain koiran palkkaamista, vaan leikin varjolla koiralle saa opetettua ihan hurjan määrän tokossa tärkeitä taitoja eli niitä niin sanottuja pohjataitoja. Monesti ihmiset sanovat, että pohjatyö kannattaa tehdä kunnolla tai että ollaan pennun kanssa tehty vasta pohjia, mutta ne pohjat oikeastaan ovat? Olen huomannut, että eri ihmisillä on todella erilaiset käsitykset siitä. Joannan koulutus avarsi taas omia ajatuksia sen suhteen, että mitä sinne pohjatyökalujen pakkiin oikein kuuluu.

Koska kaikki asiat eivät mahdu samaan postaukseen, teen vielä toisen postaukseen koulutuksesta. Toivottavasti näistä on iloa teillekin!

Voldemort 6 kk

Meidän pieni söpö pentunen on kasvanut pitkäjalkaiseksi nuoreksi mieheksi. Järki tuntuu kaikkoavan samaa tahtia kuin jalat kasvavat ja söpöstä pikkuvirkamiehestä on tullut hirviöloikkia tekevä rasavilli korvaton keppostelija. Onhan Voltti ollut mukava ja järkevä pentu. Se ei ole ikinä ollut samanlainen lahkeissa roikkuva ihmistenpurija tai sukkia varasteleva ilkikurinen kakara kuin Pörri. Voltti on myös luontaisesti todella hyvä rauhoittumaan ja laittaa aina itse pelin poikki ennen kuin kuppi meinaa mennä nurin. Yhtäkään kunnon pentuhepuliakaan ei ole vielä nähty. Ehkä Pörri hepuloi aikoinaan Voltinkin puolesta. Voltin energian purkua toki auttaa Pörri, joka välillä saa melkoisia hyökkäyksiä päällensä. Pörri onneksi teki heti alusta asti pelisäännöt selväksi ja Voltti kunnioittaa niitä edelleen todella hyvin. Voltti tietää, ettei Pörriä kannata kiusata, sillä kyllä Pörri kyllä sanoo takaisin ja on niin sisukas, että varmasti jää muut toiseksi. Poikien yhteiselo sujuu siis edelleen varsin mallikkaasti ja molemmat vaikuttavat onnellisilta juuri tässä laumassa. Eilen treenien jälkeen pojat pääsivät yhdessä juoksemaan metsään ja Pörrikin innostui vallan hurjiin juoksu/paini/retuutusleikkeihin ja autoon sain keräillä kaksi kuraista onnellista nuorta miestä.

Voltti 7 vk

Eilen treeneissä ollessa sain myös todeta, että pönöttävästä virkamiehestä alkaa pikkuhiljaa kuoriutua aktiivinen ja iloinen treenikaveri. Edelleen joudutaan opettelemaan tekemään töitä yhdessä, mutta tuntuu, että parin viikon loman aikana ehdittiin Voltin kanssa lähentyä lisää ja tutustua toisiimme. Tällä viikolla olen käynyt Voltin kanssa kahdestaan lenkillä ja treenaamassa, mikä vie myös meidän suhdetta eteenpäin. Voltti on nyt myös aloittanut hihnakävelyn opettelemisen, sillä sen hihnakävelystä on tullut viime aikoina aivan kamalaa. Tuntuu, ettei tuolle pennulle ole asennettu ollenkaan moodia "kävele rauhallisesti eteenpäin" vaan se sinkoilee kuin ohjus paikasta toiseen eikä osaa kuin kaksi nopeutta: olla paikallaan tai juosta täysillä. Voltti myös edelleen rakastaa kaikkea ja kaikkia suurella tunteella ja jokainen vastaantulija pitäisi moikata. Eilen Riitan tokoissa asetettiin meidän loppuvuoden tavoitteeksi, että Voltti osaa kulkea joulukuussa hienosti hihnassa. 

  

Voltti 6 kk

Painoa Voltilla on nyt reilu 12 kg ja korkeutta reilu 40 cm. Voltti on siis nyt aikalailla samoissa mitoissa Pörrin kanssa. Voltti saikin heittää hyvästit pentuvaljaille ja sai omakseen yhdet Pörrin vanhoista valjaista. Vielä Voltilla on kasvupatit jaloissa eli korkeutta tulee, mutta vaikuttaisi siltä, että Voltti jää aika kompaktinkokoiseksi urokseksi.

Pörri on Voltin tulon jälkeen muuttunut todella paljon. Pörristä on tullut selvästi miellyttämisen haluisempi, hellyydenkipeämpi, kiltimpi ja rauhallisempi. Tuntuu, että Pörri on näiden 4 kk aikana aikuistunut ihan valtavasti ja siitä on tullut todella helppo koira arjessa. Kaikki pentumaiset viiraukset ovat loppuneet ja siitä kasvanut tasapainoinen ja mukava koira, jolla on päänupissa kaikki palikat kohdillaan. Tässä vielä lopuksi vanha video kesäkuulta pojista. Meno on edelleen samanlaista <3

Luoksetuloon uutta twistiä

Pörrin kolmen viikon tokotauko päättyi eilen, kun treenattiin Millin kanssa Voltin pentutokon jälkeen. Kolmen viikon tauon aikana olen ehtinyt pohtia kaikenlaista. Jopa kaikkea syvällistä koiraharrastamiseen ja sen järkevyyteen liittyen. Kuumeisimmin olen pohdiskellut koko kesän tapetilla ollutta Pörrin luoksetulo-ongelmaa. Pörrin kanssa pitää treenata luoksetuloa paljon, jotta saataisiin se kuntoon, mutta leipääntymisen välttämiseksi luoksetulotreeniin olisi hyvä löytää mahdollisimman paljon erilaisia variaatioita.

Mökkikyylä

Tässä jotain variaatioita, joita me ollaan Pörrin kanssa treenattu:

1. Jätä koira ja poispäin kävellessä vapauta yhtäkkiä leluun (vahvistaa jäämistä, parantaa koiran fokusta ohjaajaan)

2. Jätä koira, kutsu poispäin kävellessä seuraamaan (kuuntelutreeniä)

3. Jätä koira, kävele poispäin, käänny, vapauta leluun/namiin (vahvistaa jäämistä, parantaa koiran fokusta ohjaajaan)

4. Jätä koira, kutsu, vapauta leluun/namiin (parantaa lähtönopeutta, lisää odotusarvoa luoksetulon alkuosaan)

5. Jätä koira, kutsu, lähde juoksemaan poispäin, vapauta leluun/namiin (parantaa lähtönopeutta, lisää odotusarvoa luoksetulon alkuosaan)

6. Heitä lelu koiran taa (voi olla myös ruokakuppi), jätä koira, kutsu ja juoksuta itsesi ympäri lelulle (vähentää palkan kyttäämistä kädestä, lisää vauhtia luoksetuloon)

7. Heitä lelu koiran taa, jätä koira, kutsu, ota normaalisti sivulle ja vapauta lelulle (vähentää palkan kyttäämistä kädestä)

8. Lähetä koira kiertämään jotain/putkeen ja kutsu siitä sivulle (sivulle tuloihin lisää vauhtia ja virettä)

9. Jätä koira suoran putken taakse ja juoksuta putken läpi sivulle tai vapauta vauhdista (tuo vaihtelua, nostaa virettä agilitykoiralla, saattaa auttaa kaarratusongelmaan)

10. Jätä koira hyppyesteiden taa ja kutsu niin, että koira joutuu hyppäämään 1-3 hyppyä matkalla (tuo vaihtelua, nostaa virettä agilitykoiralla, saattaa auttaa kaarratusongelmaan)

11. Jätä koira apparille, joka pitää koiraa valjaista/pannasta, loppu oman maun mukaan (tuo vaihtelua, nostaa virettä)

12. Jätä koira apparille, joka hiljakselleen pakittelee koiran kanssa ohjaajasta poispäin, loppu oman maun mukaan (tuo vaihtelua, nostaa virettä)

13. Jätä koira joko istumaan, makaamaan tai apparille, kutsu, koiran ollessa tullut 2/3 matkasta avaa käsitarget ja ota koira targettiin perusasennon sijaan (tuo vaihtelua, mahdollistaa treenaamisen, jos koira ei vielä osaa perusasentoa)

Näiden "perinteisempien" ideoiden lisäksi sain lomalla älyväläyksen, että miksi ei luoksetuloa voisi tehdäkkin siten, että koira vietäisiin ohjaajan luota pois ja kutsuttaisiin. Kokeiltiin tätä Pörrille eilen Millin kanssa siten, että mulla oli luoksetulon lopussa laatikko perusasennon vahvistamiseen. Jäin seisomaan pönöttämään paikoilleni, kun Milli lähti taluttamaan Pörriä pois. Kun Milli ja Pörri olivat tavallisen luoksetulomatkan päässä, he kääntyivät ympäri ja kutsuin Pörrin normaalisti. Hemmetti, että se tuli lujaa! En muista, että Pörri olisi ikinä tehnyt noin vauhdikasta luoksetuloa.

Kokeiltiin myös suorapalkkaa siten, että tehtiin luoksetulo kuten edellä, mutta laatikon sijaan laitoinkin (tai no laatikon päälle pitkän ruohon vuoksi) jalkojeni juuren namirasian. Näytin Pörrille namirasian ennen kuin Milli lähti taluttamaan Pörriä pois. Pörri tuli hurrrrrrjaa kyytiä nameille. Toivon, että tällä ns. suorapalkalla saisin sille vahvistettua ajatusta siitä, että sen pitää tulla kovaa minun luokse asti, eikä hidastella 2 metriä ennen. Katsotaan, miten nämä kaksi uutta ideaa alkaa toimia. Eilen Pörri ainakin vastasi niihin todella hyvin. Näiden lisäksi treenataan myös variaatioita 1-13. Onko teillä vielä mielessä jotain muita treenitapoja/variaatioita suoran luoksetulon treenaamiseen?

Koulutuspohdintaa

Minä en ole opettanut Voltille oikeastaan mitään varsinaisesti sheippaamalla. Voltti on tyypiltään sellainen koira, että se helposti vaipuu passiivisuuteen, eikä aktiivisesti yritä ratkaista pulmia. Se on tässä suhteessa tyypiltään hyvin erilainen koira kuin Pörri, joka rakastaa ratkoa itse ongelmia. Pörrille tuntuu palkkioksi riittävän se, että se saa itse oivaltaa ja palkkioksi saatu nappula on sille toissijainen. Voltti on erilainen. Sen kanssa täytyy pitää huoli, että sen saa pysymään liikkeessä, eikä se jähmety paikoilleen möllöttämään.

ILO-training blogissa kuvattiin hyvin meidän tilannetta. Blogin pitäjän nuorempi koira on samankaltainen kuin Voltti siinä mielessä, ettei sille paras koulutusmenetelmä ole sheippaaminen. Olen viime aikoina myös hieman kyseenalaistanut puhtaan sheippaamisen järkevyyttä tokoliikkeiden opettamisessa. Vaikka haluan koirien olevan aktiivisia ja tarjoavan asioita minulle, en näe järkeväksi aina lähteä liikkeelle ns. tyhjästä. Voltin kanssa olen tehnyt paljon sitä, että olen aluksi auttanut sitä oivaltamaan, mitä siltä haluan ja tämän jälkeen alkanut odottaa siltä omaa aktiivisuutta. Tämä on toiminut sille todella hyvin. Samalla olen saanut minimoitua roskakäytöksen syntymistä ja etenkin vahvistumista. Jos olisin opettanut Voltille asioita puhtaasti naksutin kädessä, olisin tahattomasti saattanut vahvistaa sille esim. sitä möllöttämistä.

Olen toki myös naksutellut Voltille, mutta enemmänkin sillä ajatuksella, että tarjoa ihan mitä vaan. Tämän naksuttelun idea ei ole päästä johonkin lopputulokseen vaan ainoastaan vahvistaa koiran ajatusta, että aktiivisuus on kannattavaa. Nämä "tarjoa ihan mitä vaan"-sessiot Pörrin ja Voltin kanssa ovat olleet hauskoja ja opettaneet erottamaan myös koirien eroja. Pörrin tarjoaa yleensä koko session ajan kaikkia sellaisia asioita, joista se joskus ennen on saanut palkkaa. Voltti taas tarjoaa herkemmin uusia juttuja. Pörrille on vaikeampi opettaa naksutellen jotain täysin uutta, koska ensin se käy koko oppimishistoriansa läpi, kun taas Voltti rohkeammin kokeilee jotain sellaista, mitä se ei ole ikinä ennen tehnyt.

Varsinaisia tokoliikkeitä en ole opettanut Voltille vielä juurikaan. Muutama puolituttu on jo hyvinkin vahvasti olettanut, että olemme menossa Voltin kanssa ensi vuoden tokon SM-kisoihin alokasluokkaan. Voin kertoa, että ei olla menossa. Tarkoituksenani ei ole kisata Voltin kanssa ennen sen 2 v syntymäpäivää yhtään missään. Voltin kanssa haluan tehdä pohjatyöt paremmin kuin Pörrin kanssa. Pörrin kanssa hutiloitu pohjatyö puskee esiin joka treenisessiossa. En halua siinä suhteessa toistaa omia koulutusvirheitäni. Haluan, että siinä vaiheessa, kun todenteolla alan tehdä Voltin kanssa tokoa, sen työskentelytapa ja palkkautuminen on kunnossa. Tällä hetkellä se ei työskentele vielä siten kuin haluaisin sen työskennellä ja työstän tätä parempaan suuntaan humpuukijuttujen kanssa. Haluan myös, että se leikkisi paremmin lelulla ennen kuin alan palkata sitä tokoliikkeistä, sillä en halua sen kanssa sellaisia tilanteita, joissa koira teki huippuhyvin, mutta palkatessa koira pettyykin leluun eikä koe sitä palkkioksi. Haluan luoda Volttiin myös parempaa suhdetta. En kiintynyt Volttiin yhtä nopeasti kuin Pörriin. Pörri on ollut siitä jännä koira, että jo Pörrin tullessa meille olisin ollut valmis hyppäämään vaikka kaivoon sen puolesta. Voltin kanssa suhteen luominen on ollut paljon pidempi prosessi. Olen koittanut myös hellittää tekniikkaperfektionistiotettani ja olla koirille armollisempi tässä suhteessa, mutta se on vaikeaa. Oman pääkopan työstö siis myös jatkukoon. Odotan kovasti on jo talvea ja uusia treenikuvioita molempien koirien kanssa. Jännä nähdä, miten paljon päästään molempien koirien kanssa eteenpäin treeneissä.

Vaihteeksi agilitya

Ollaan Jannen kanssa tultu laiskemmaksi kuvaamaan Pörrin aksatreenejä, sillä Janne on viime aikoina käynyt paljon yksin treeneissä tai mä olen ollut mukana, mutta puuhastellut lähinnä Voltin kanssa. Keskiviikkona kuitenkin kuvasin pienen pätkän. Itse, kun en mitään agilitysta ymmärrä, niin en analysoi tämän enempää. Tässä siis Pörrin tämän hetkistä agilitya.

Tokon piirinmestaruuskisat

Lauantaina meillä oli Pohjois-Hämeen kennelpiirin tokon piirimestaruuskilpailut, jossa olimme alo-luokan koirakkona TamSKin joukkueessa. Aiemmin viikolla meillä oli näyttökoe TamSKin tokon tehoryhmään, joten kisamaista settiä tuli tälle viikolle enemmän kuin tarpeeksi. Näyttökoe ei mennyt kaksisesti. Pörri haisteli(!!!!!!) maata liikkeiden väleissä ja liikkeetkään eivät menneet mitenkään kamalan kaksisesti. Päästiin kuitenkin alo-avo-luokan tehoryhmään, joten nyt on Pörrillekin tokoryhmä talveksi. Näyttökokeen jälkeen jälkeen ei ollut kovin loistavat fiilikset lauantain koetta ajatellen. Onneksi Pörri on aina hallissa parempi kuin ulkona, jossa hajut tahtoo vielä pienen miehen mielen.

Näyttökokeen jälkeen pidin Pörrille kaksi tosi tylsää päivää ja lällyttelin sitä huomattavasti vähemmän kuin normaalisti. Perjantai-iltana se alkoi olla aika kivassa vireessä ja lauantaina se oli hallilla ihan into piukassa ja vire oli jopa hieman liian korkea kehään, joten pystyin vielä hiukan treenailemaan odotusalueella. Meidän onneksi paikallaolot oli viimeisenä, joten pystyin viemään Pörrin yksilöliikkeiden kehään paljon korkeammassa vireessä kuin normaalissa kokeessa. Kehään mennessä Pörri oli vähän kuutamolla, mutta kun seuraaminen alkoi, niin se skarppasi. Eri liikkeiden pisteet on tarkemmin alla, mutta noin kokonaisuutena voisi sanoa, että Pörri oli todella kivalla asenteella liikkeellä ja teki tasoonsa nähden selvästi odotettua paremman suorituksen. Mielestäni palkattomuuskaan ei sitä painanut, vaan sillä oli hyvä fiilis koko kisasuorituksen. Oikeastaan ainoastaan palkattomuus näkyi liikkeiden väleissä, joissa Pörri jäi osin aika pahasti kiinni yleisöön (jossa oli paljon tuttuja), sillä iso osa liikkeistä tehtiin kentän laidassa.

Tuomarina kokeessa oli Riitta Räsänen.

Seuraaminen 8,5
Taas 8,5 seuraamisesta, vaikka se oli paljon parempi kuin viimeksi. Pistevähennykset käännöksistä, joten armoton käännöshinkutus jatkuu!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Meidän bravuuriliike.

Luoksetulo 8
Olisi tullut loppuun asti hyvällä vauhdilla, mutta bongasi törpön, joka piti käydä tutkimassa.

Noutoesineen pitäminen 9
Otti kivasti kapulan. Piti aavistuksen löysästi. Irroitti viiveellä, mistä pistevähennys.

Kauko-ohjaus 10
Ripeät vaihdot. Istumaan nousussa pienet tassutukset, kun tasasi pompun jälkeen tassut vierekkäin.

Estehyppy 10
Vähän laiska, mutta tuli sivulle ensimmäistä kertaa kokeen omaisessa tekemisessä uudella tekniikalla ja oikeaan paikkaan. Tästä iso <3

Paikkamakuu 10
Pörri oli neljän koiran ryhmässä reunimmaisena. Vieressä collie. Katseli lähes koko makuun ajan taaksepäin Milliä. Meni maahan ja nousi melko nopeasti. Riitan mielestä ripeästi.

Kokonaisvaikutus 8,5

En yhtään kuunnellut, miten tuomari tätä perusteli, mutta pisteitä lähti varmaan ainakin Pörrin haahuilusta ja kalastelusta perusasentoon.

Yhteensä 184,5 pistettä KP 

Kuva Sanni Lempiäinen

Alokasluokan kokonaistuloksia saatiin odottaa pieni ikuisuus. Meidän kouluttaja-Riitta tosin tuli spoilaamaan ja kertoi, että ollaan voitettu alokasluokka. Tässä vaiheessa ainoa ajatus oli, että mitä hemmettiä?! En katsonut kehässä ollenkaan meidän pisteitä, sillä keskityn niin 110 % Pörriin ja meidän tekemisiin etten ehdi miettiä muuta. Ablodeista päättelin, että kymppejä tuli useammastakin liikkeestä. Pörri hämmentyi ablodeista ihan hirveästi, joten saatiin treenilistalle uusi harjoiteltava häiriö (kaikkeen sitä onkin varauduttava, kun on noin pätevä koira :D). En olisi uskonut, että meidän osaaminen riittää näin pitkälle. Alokasluokassa oli kuitenkin 10 koirakkoa meidän lisäksi ja kaikki koirakot olivat omien seurojensa parhaita. On Pörri vaan koira. Aina se jaksaa yllättää.

Kehän jälkeen sain paljon onnitteluja treenikavereilta. Kiitos vaan kaikille rakkaille ja erityisesti Millille, joka toimi erinomaisena koiran ulkoiluttajana ja Pörrin henkilökohtaisena tsempparina!



Yksilövoiton lisäksi meidän joukkue tuli kisoissa kolmanneksi, joten palkintopallilla saatiin kököttää useampikin tovi. Palkintojen jaossa tuli sellainen olo, että me ollaan niin ansaittu tämä. Tokoilu Pörrin kanssa on ollut välillä sellaista tuulimyllyjä vastaan taistelua, että monta kertaa on joutunut kyseenalaistamaan, miksi viitsin itseäni tällä tavalla kiusata. Mutta näköjään ne kaikki ajetut tuhannet kilometrit ja sadat työtunnit eivät ole menneet hukkaan. Pörri on kasvattanut minua paljon ja laittanut minut sellaiseen koiran kouluttamisen korkeakouluun, etten voi olla muuta kuin kiitollinen sille. Tästä tämä kaikki vasta alkaa ja mihin asti me päästäänkään. Olet Pörri sanoin kuvaamattoman rakas!


Facebook muuten päätti tänään muistuttaa minua siitä, että Pörrin ensimmäisestä virallisesta kisastartista on tänään tasan vuosi. Vuoden aikana ollaan kisattu kahdeksan kertaa. Kuusi rally-tokostarttia ja kaksi tokokoetta. Yhteensä meillä on kahdesta kisasta täydet pisteet, kolme voittoa, yksi kakkossija, yksi kolmossija, tittelit RTK1, RTK2 ja 2xALO1. Pörri on muuten tällä hetkellä hallitseva alokasluokan "piirimestari" sekä rally-tokossa että tokossa. Saavutus tämäkin! Jos joku olisi minulle Pörrin pentuaikoina sanonut, että ennen 3 vuoden ikää Pörri olisi menestynyt näin hyvin, olisin varmaan pyörtynyt. Pörri oli aika kova pala purtavaksi aloittelevalle koiraharrastajalle. Monikaan kouluttaja ei ole meihin uskonut, mutta itse olen aina nähnyt, että Pörrin sisällä on timantti. Se vaan vaatii kovasti hiontaa ennen kuin alkaa loistaa. Työt ei todellakaan ole tehty, vaan pitkä treenisuunnitelma on jo odottamassa, mutta tiistaina Pörrillä alkaa ansaittu kolmen viikon treeniloma.

Pörrin koetreeni

Kävästiin sunnuntai-illalla TamSKin tokon koetreeneissä hakemassa lisää kokemusta kisamaisesta tilanteesta, sillä meillä on tällä viikolla edessä niin näyttökoe seuran tokon tehoryhmään kuin myös tokokokeet. Tuli vähän yllätyksenä, että Pörri valittiin Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruuskisoihin edustamaan TamSKia. Tosi hienoa päästä edustamaan tätä meidän yli 800 jäsenistä seuraa jo toistamiseen. Viime vuonnahan Pörri edusti TamSKia rally-tokon piirimestaruuskisoissa, joista muistona alokasluokan voitto täysillä pisteillä ja joukkuekulta.

Viime kisojen jälkeen mua alkoi ahdistaa, että onko Pörrille kuitenkaan tehty tarpeeksi palkattomuutta ja onko sillä kuitenkaan tarpeeksi kokemusta vieraiden koirien vieressä makaamisesta. No eilen saatiin kokemusta molemmista. Pörri pääsi kahden meille täysin vieraan koiran väliin, jotka molemmat oli vielä bortsuja. Jostain syystä Pörri ei oikein tykkää monista bortsuista. Hienosti se kuitenkin minuutin pönötti kahden vieraan koiran välissä ja tuijotteli vain kehän laidalla seisonutta Milliä. Kokonaisuudessaan puhtaan kympin paikkamakuu: meni hyvin maahan, pysyi tismalleen samassa asennossa (ei siirrellyt tassuja tai valahtanut lonkalle) ja nousi täpäkästi heti ensimmäisestä käskystä. Sain myös kokemusta siitä, että Pörri pystyy tekemään puhtaan paikkamakuun myös korkeassa vireessä. Treeneissä se on tupannut korkeassa vireessä joko siirtelemään tassujaan tai valahtamaan lonkalle.

Yksilöliikkeissä tehtiin ne liikkeet, joissa oli ongelmia viime kokeessa: luoksetulo, kaukokäskyt ja hyppy sekä lisäksi pito, joka on näyttökokeessa. Pörri on tehnyt hyviä luoksetuloja treeneissä, mutta taas kisamaisessa hidasti lopussa. Tulee siis todennäköisesti taas kisoissa tekemään tämmöisen hitaan luoksetulon. Lisää vaan treeniä. Kaukokäskyt teki tänään hyvin. Vaihdot juuri sellaiset kuin haluaisin niiden olevan. Toivottavasti lauantaina onnistuu kisoissa samalla tavalla. Myös hypyssä hidasti nyt sivulle tulossa. En oikeasti jaksa, jos sama ongelma siirtyy hyppyynkin, sillä aiemmin hypyssä ei ole tätä ongelmaa ollut. Perusasento kuitenkin suora ja muuten hyvä. Pito oli kamala! Otti löysästi, piti löysästi ja vaati kolme käskyä irroitukseen. Tätä pitää treenata tällä viikolla kotona!

Liikkeet Pörrillä meni tänään sinänsä hyvin ja onhan sen suoritusvarmuus omaa luokkansa, mutta sen mielentila ja asenne oli ihan hukassa. Siirtymät ja liikkeiden välit oli ihan kamalat. Pörri tuli kehään ihan kuutamolla, eikä ollut yhtään mukana. Jouduin koko ajan kalastelemaan sitä mukaan. Otti myös häiriötä vieraasta liikkurista. Ei kiva. Onneksi lähti hyvin mukaan, kun kehuin sitä ihan reippaasti. Tänään ei ainakaan palkattomuus painanut Pörriä, sillä sen suoritus vaan parani koko ajan loppua kohti. Tällä viikolla ei enää ehdi ihmeitä tehdä kisoja varten, mutta piirimestaruuskisojen jälkeen alkaa taas liikkeiden välien tehotreenaus. Koitan myös löytää meille vieraita liikkureita.

Kesäkuulumisia

Ollaan oltu koko kesä enemmän ja vähemmän menossa jonnekin tai tulossa jostakin, joten kuulumisten kirjaaminen blogiin on jäänyt selvästi vähemmälle. Olen treenaillut säiden suosiessa poikien kanssa lähinnä ulkona ja hallilla ollaan käyty tosi vähän. Tämä "ulostulo" on altistanut meidät myös törmäämään oman seuran ulkopuolisiin tuttuihin. Eräät nuorten koirien tokoringin treenit meillä oli naapuriseura Levekin kentällä ja sattumalta törmättiin Pörrin veljeen, jolla oli samaan aikaan agilitytreenit viereisellä kentällä. Veljekset haistelivat toisiaan tovin jos toisenkin. Pörri ei ole ikinä haistellut ketään toista koiraa niin kauaa, joten taisi tunnistaa, että tässä kaverissa on jotain samaa kuin minussa.

Pörri ja Pörrin veli Riku

Kävästiin myös kauniina kesäiltana Teivossa, jossa kisattiin agirotu. Pörri alkaa olla agilityssä kisavalmis ja se mitattiin maksiksi, joten Pörri oli maksishelttien joukkueessa varakoirakkona. Varakoirakon tehtäväksi jäi kannustaminen, joten raahauduttiin koko perheen voimalla kentän laidalle kannustamaan joukkuetta, jossa kisasi mm. Pörrin puoliveli Ykä.

Pörri ja Pörrin puoliveli Ykä ( Svarzekoks My Lord & Svarzekoks Kind of K 9)

Milli yllytti mut lähtemään turistiksi tokon SM-kisoihin, joten ensimmäisen kesälomaviikon päätteeksi suunnattiin Laukaaseen. Mukaan otin Voltin ja jätin Pörrin huilimaan kotiin, sillä se oli selvästi uupunut lomaviikosta. Voltti osasi käyttäytyä kisapaikalla oikein mallikkaasti lukuunottamatta sitä, että sunnuntain finaalissa piti kajauttaa parille osallistujalle kannustushaukut hyppy-kiertonoudossa.

Kisaturistin puuha väsyttää

Kisaturisteilu on vakavaa puuhaa.

Jotta Voltin sosiaalistaminen ei nyt vaan jäisi liian vähäiseksi, päätettiin tokon SM-kisojen jälkituoksinnassa suunnata Vantaalle moikkaamaan yhtä ystävääni. Voltti pääsi elämänsä ensimmäiselle junamatkalle ja tutustuman Tikkurilan rautatieasemaan, jossa vaihdettiin kaukojunasta lähijunaan ja toisinpäin. Hienosti Voltti selviytyi ensimmäisestä junamatkastaan ja ensimmäisestä hissimatkastaan asemalla. Sosiaalinen, rento ja hyvähermoinen kaveri on oikein mukava reissukumppani.

Voltti otti junassa rennosti

Kyläpaikassa Voltti osasi käyttäytyä yllättävänkin fiksusti. Se sulatti suloisella olemuksellaan myös kaverin 1,5 vuotiaan saksanpaimenkoiranartun sydämen ja toverit painivat tuntikaupalla talon pihalla. Instagramista löytyy leikeistä myös video KLIK.

Voltti otti myös kylässä rennosti

Voltti ja Kirppu leikkivät

Voltti lähijunassa

Voltilla on taas unilelu<3

Ollaan me jossain välissä oltu hiukan kotonakin ja sen ajan pojat on kyllä käyttäneet tehokkaasti akkujen lataamiseen.

Pukalan virkistysmetsä

Meidän Lapin vaellus alkaa lähestymään ja päätettiin kesäloman kunniaksi lähteä poikien kanssa minivaellukselle Pukalan virkistysmetsään testaamaan varusteita. Lauhavuoren jälkeen Pukalan maastot oli hieman pieni pettymys. Maasto oli osittain todella vaikeakulkuista rinkan kanssa ja onnistuttiin heti alkumatkasta hakkuuaukealla jopa eksymään polulta, koska mitään selkeää polkua ei näkynyt. Kauneimmat maisemat oli Pukala-järven ympäristössä ja sinne myös majoituttiin teltan kanssa iltahämärässä.

Reiteillä sai kulkea aika ylhäisessä yksinäisyydessä, sillä ei tavattu yhtäkään vastaantulijaa. Ihanaa luonnon rauhaa häiritsi vain sitkeä hyttysarmeija, joka oli koko ajan kimpussa karkotteista huolimatta. Käveltiin yhteensä kahtena päivänä rinkkojen kanssa noin 20 kilometriä. Maastoon ja ilmastoon nähden meillä oli liian vähän ruokaa ja juotavaa mukana. Onneksi maastosta löytyi runsaasti mahan täytettä ja syötiinkin niin mustikoita, suomuuraimia, vadelmia kuin ahomansikoitakin reitin varrelta.