Kuherruskuukausi

Mulla ja Voltilla on viime aikoina ollut menossa kuherruskuukausi ja ollaan oltu kuin vastarakastunut pariskunta. Jotenkin yhtäkkiä monet palaset ovat loksahdelleet paikoilleen ja meistä on tullut tiimi. Kävin perjantai-iltana tokoilemassa lyhyesti Voltin kanssa ennen Pörrin tokotreenejä ja voi että se oli ihana. Voltin ilme ja asenne oli juuri sellaista, mitä olen siltä kaivannutkin. Voltti oli liikenteessä melko höpsöllä asenteella, sillä kesken treenin se karkasi kentän toisessa päässä oleviin putkiin into soikeana moneen kertaan. Jotenkin rakastan tuollaista vallatonta asennetta. Pörrin kanssa olen tottunut ehkä vähän liiankin vallattomaan menoon, mutta jotenkin nautin siitä, kun koira osaa treeneissä höpsötellä. Silloin koiralla on yleensä kiva ilme ja mielestäni se myös oivaltaa asioita ja uskaltaa rohkeasti tarjota outojakin juttuja ilman pelkoa epäonnistumisesta. Epäonnistumisen pelko tappaa helposti luovuuden ja hidastaa tarjomisen kautta koulutettavan koiran oppimista.

Voltin kanssa olen joutunut miettimään erityisen paljon näitä koiran aktiivisuuteen liittyviä juttuja, sillä Voltin ratkaisu kaikkeen tuntuu olevan passivoituminen. Sen aktiivisuus pitää kaivaa jostain syvältä piilosta. Kun saan sen aktiiviseksi, yksikin virhe minulta ja se vaipuu taas passiivisuuteen. Aktiivisuuden siemeniä pitäisi ahkerasti lannoittaa ja kastella, jotta ne lähtisivät kasvuun ja kukoistukseen. Kaikkiin siemeniin en ole ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti ja ne ovat ehtineet kuivua ja kuihtua ennen itämistään. Joudun olemaan Voltin kanssa tosi tarkkana ja valmiina koko ajan muokkaamaan omaa käytöstäni, jotta saisin hyödynnetyä kaikki aktiivisuuden siemenet. Voltti tarvitsee hienovaraista tsemppaamista ja tuuppimista, jotta sen saa aktivoitua, mutta joudun olemaan kärppänä, milloin voin vähentää omaa rooliani ja milloin minun pitää tukea sitä. Tässä on vielä paljon opeteltavaa, sillä tunnen Voltin käyttäytymistä ja kulloiseenkin käyttäytymiseen vaikuttavia syitä edelleen huonosti verrattuna Pörriin. Pörrin kanssa en ole ikinä joutunut painimaan tämmöisten aktiivisuusongelmien kanssa, sillä siltä aktiivisuus on tullut niin luonnostaan. Onneksi olen Pörrin kanssa oppinut paljon koulutustekniikkaa, joten ehdin Voltin kanssa koulutustilanteissa keskittymään enemmän henkimaailman asioihin kuin siihen, missä vaiheessa käsi menee taskuun ja missä kädessä naksutin on järkevää olla.

Maanantaina jatkettiin treeneissä höpsöttelyasenteella. Tehtiin tuttuja juttuja ja ainoa tavoitteeni oli saada Voltti tarjoamaan asioita kivalla ilmeellä ja asenteella, sillä teknisiä piiperryksiä ehtii sitten myöhemminkin. Ensimmäisessä setissä huomasi hyvin, miten se on nyt viime aikoina syttynyt leluun. Se juoksi lelu suussa pitkin kenttää ja tapporavisteli sitä ensimmäistä kertaa elämässään. Aiemmin Voltille the juttu on ollut liikkuva lelu eikä se ole ollut kiinnostunut kuolleesta lelusta, mutta nykyään jo pelkkä lelu on the juttu. Tämä video on toisesta treenisessiosta, jossa Voltti oli selvästi vähemmän lennokas kuin ensimmäisessä, mutta kivalla asenteella se on tässäkin liikkeellä.

Tästä tulikin mieleeni, että Voltti on reilun kuukauden päästä 10 kk eli toisin sanoen se olisi pian kisaikäinen. Volttia katsoessa tämä tuntuu suoraan sanottuna täysin järjettömältä. Se on vielä täysin keskenkasvuinen lapsi niin kropaltaan kuin mieleltäänkin. Toivon, ettei kenelläkään ole tavoitteena kisata koiran kanssa tokossa heti, kun se on saavuttanut kisäiän vaan silloin kuin koira tuntuu kisavalmiilta. Voltti saa kasvaa rauhassa ja tehdään yhdessä juttuja, jotka tuntuu sen kanssa hyvältä, jotta meidän kuherruskuukausi saisi jatkoa pitkälle tulevaisuuteen.

Voltin kuulumisia

Vihdoin musta tuntuu, että olen saanut puristettua Voltista esiin sellaista työskentelyasennetta, jonka sille haluaisin. Olen kouluttanut sitä viime aikoina todella vähän ruokapalkalla ja sen sijaan palkannut sitä paljon leikillä. Olen todennut, että lelun kanssa Voltin on pakko olla aktiivinen, eikä se voi vaipua omaan passiiviseen kuplaansa. Namien kanssa menetän sen niin helposti omaan kuplaansa ja sen herätteleminen sieltä on hankalaa. Olen myös työstänyt Voltille aktiivisuutta lelun kanssa. Olen tehnyt Voltille hieman samantyyppisiä harjoituksia kuin Pörrille aikoinaan. Pörrin kanssa pyrin näillä harjoituksilla karsimaan sen itsenäisyyttä ja saamaan sen kiinnostuneeksi minusta. Voltin kanssa tavoite taas olisi se, että Voltti oppisi olemaan aktiivinen minua kohtaan ja saamaan siten minut aktiiviseksi.

Kavereiden kanssa takakontissa

Viime aikojen suurin opetuksen aihe on ollut, että olen opettanut Volttia palauttamaan leluja minulle. Jos avaan käsitargetin, lelu pitää palauttaa suoraan käteen ja jos en avaa, Voltin pitää tuoda lelu minulle siten, että se hyppää minua vasten. Koska virkamiehelle tuollainen päinhyppiminen kesken treenien oli ihan järkyttävä ajatus, jouduin ensin opettamaan sille päinhyppimisen käskystä ja vasta sitten yhdistämään sen lelun palautukseen. Päinhyppimisessä Voltti joutuu olemaan pakosti aktiivinen ja oikeasti tyrkyttämään lelua minulle leikin jatkumiseksi. Päinhyppimisen vahvistaminen on saanut kivasti sen villiä puolta esiin ja sille on tullut kivaa ilmettä. Voltin leikkiminen on myös parantunut tosi paljon, kun se joutuu enemmän itse tekemään valintoja sen kanssa, että onko se aktiivinen ja haastaa minua leikkimään kanssaan vai vaipuuko se passiiviseen kuplaansa lelunsa kanssa. Voltin mielestä minun kanssa leikkiminen on melko kivaa. Vain suursuosikkilelujen kanssa lelun natustaminen yksin on mukavampaa, mutta jatketaan tämän asian työstämistä.

Treeneissä isoveikan kanssa

 Olen viime aikoina siirtänyt koulutuspaukkuja aika paljon tokohommista arkikäytökseen, sillä Voltin hihnakävely on suoraan sanottuna ollut melko melko järkyttävää p*skaa. Voltille on annettu sellaiset kiskogeenit, että meinasi jo epätoivo iskeä. Juuri pahimmalla hetkellä meidän rakas Riitta koutsi järkkäsi teinimosteriryhmälle hihnakävelykurssin Jirka Vierimaan opastuksella. Jirkan opeissa muistin taas, että miten paljon paremmin asioissa pääsee eteenpäin positiivisesti kuin nillittämällä. En vieläkään tajua, miten sorruin Voltin kanssa hihnakävelyn opettamisessa nillittämään sille väärin tekemisestä, kun olisin voinut palkita sitä oikein tekemisestä. Aluksi vahvistetiheys piti olla todella korkea, mutta nyt palkkaamista on voinut vähentää ja silti Voltti kävelee ison osan lenkistä kovinkin mukavasti. Myös sen ilme on muuttunut ihan toisenlaiseksi. Enää se ei luimistele hihnan päässä vaan menee iloisesti häntä heiluen vierelläni. Nykyään sen kanssa on jo melkein mukavaa mennä lenkille. Ollaan myös työstetty entistä tehokkaammin ihmisten ja toisten koirien ohittamista sekä autoihin suhtautumista. Autojen kanssa ollaan taas menty eteenpäin ja lauantaina se käveli vilkkaan autotien vartta rennosti häntä heiluen eikä kiinnittänyt autoihin huomiota. Se ei myöskään enää yritä rynniä jokaisen vastaantulijan luokse rapsuteltavaksi, vaan ottaa minuun kontaktia. Paljon on vielä tehtävää, mutta eiköhän johdonmukainen ja pitkäjänteinen työ tuota tulosta tässäkin asiassa.  

Treenien jälkeen iskee väsy

Ollaan aloitettu Voltin kanssa myös uimisprojekti, sillä Voltti ei ui. Sen sijaan se juoksee pitkin rantaa, pärskyttää vettä ja metsästä pärskeitä. Samalla se tulee juoneeksi melkoisen määrän vettä ja on vaarassa saada vesimyrkytyksen, johon voi kuolla. Ajattelin viedä Voltin koirauimalaan, jotta se oppisi uimaan, mutta nyt ollaan huomattu, että se pyrkii tekemään samoja pärskeitä tassuillaan myös uidessaan. Viime kerralla opetettiinkin Volttia pelkästään olemaan vedessä ihan rennosti. Voi olla, ettei Voltista ikinä tule uimaria, mutta pyritään ainakin siihen, ettei se olisi enää niin maaninen vettä kohtaan. Raportoin projektin edistymisestä täällä.

Pörrille TK1

Voiko sanoa hattutempuksi, jos koira tekee tokokokeessa pistettä vaille täydet pisteet? Tämmöiseen suoritukseen Pörri tänään venyi elämänsä kolmannessa tokokokeessa. Pörri oli kehässä aika matalassa vireessä, mutta tuomari Harri Laisi arvosti meidän työskentelyä kovasti. Tuomari sanoi, että Pörri on ehdottomasti hienoin sheltti, jonka hän on pitkään aikaan nähnyt tokokehässä. Kokonaisuutena tämä koe oli selvästi sujuvin. Liikkeiden välit olivat paremmat kuin aiemmin, eikä Pörri ottanut yleisöstä tai hallin muista tapahtumista häiriöitä. Matala vire näkyi kehässä muutamissa liikkeissä jähmeytenä. Esimerkiksi kaukoissa istumaan nousu oli jähmeä ja hidas, mistä meidän ainoa pistevähennys menikin. Huomenna meillä on Kiviahon Katjan koulutus ja paneudutaan siellä tähän kisavireasiaan.

Tämä vuosi on kaiken kaikiaan ollut Pörrin kanssa huikea. Tänä vuonna ollaan korjattu satoa oikein urakalla, sillä tänään saamamme koulutustunnus TK1 oli Pörrille kolmas koulutustunnus tälle vuodelle ja Pörri on täten nykyään RTK1, RTK2, TK1 Svarzekoks My Lord. Pörrillä on nyt myös oikeus anoa Shetlanninlammaskoirat ry:n ykkösruusuketta sekä tokosta että rally-tokosta.

Kisakirjasta myös huomasin, että Pörri on voittanut kaikki tokokokeet, joihin se on osallistunut. En voisi kiitollisempi olla näin luotettavasta ja hyvähermoisesta kisakumppanista. Pörri on kaikinpuolin hieno koira, jota arvostan kovasti. Seuraavaksi suuntaamme katseemme tokon avoimeen luokkaan. Avoimen luokan liikkeet alkaa olla kivassa vaiheessa ja olen katsellut jo keväälle avoimen luokan koetta. Sitä ennen pitää kuitenkin saada kokonaisuus toimimaan ja liikkeet hiottua valmiiksi.