Voltti täyttää tänään 12 viikkoa! Voltista on hurjaa tahtia kasvamassa iso poika, sillä sille nyt on jo varattu aika ensimmäisille rokotuksille. Painoa naperolla on reilu 4 kg. Voltti on ollut tässä parin viikon aikana melko raskas, sillä se on ollut yökyöpeli. Vaikka ollaan Jannen kanssa nukuttu öisin korvatulpat korvissa, ovat yöunet jääneet 4 - 5 tuntiin ja sekin pienissä pätkissä. Voitte vaan arvata, mikä on fiilis, kun töissä on ihan kammottava kiire ja viikosta koittaa selvitä 4 - 5 tunnin yöunilla ilman päikkäreitä. Oma pääkoppa on käynyt melko hitaalla ja olen meinannut nukahdella minne sattuu. Tällä viikolla on kuitenkin tapahtunut käänne parempaan ja Voltti on alkanut nukkua paremmin öisin. Viime yönäkin se nukkui kiltisti koko yön.
Voltti ensimmäisellä pitkällä automatkalla
Voltti ei turhaan stressaa kylässä olemista
Ollaan yritetty nyt panostaa Voltin parhaaseen sosiaalistamisikään ja ollaan touhuttu ahkerasti kaikenlaista. Ollaan molempina viikonloppuina reissattu paljon autolla ja Voltti on kulkenut meidän mukana joka paikkaan. Se on ollut Pörrin toko- ja aksatreeneissä, lenkeillyt radan varressa, käynyt Mustissa ja Mirrissä ja Wuffilla. Se on ollut meidän mukana yökylässä ja nähnyt valtavasti uusia ihmisiä ja eri ikäisiä lapsia aina vauvoista kouluikäisiin. Voltti on kyllä tosi lunki ja hyvähermoinen kaveri. Se ei pienistä hötkyile ja suhtautuu kaikkeen uuteen ennakkoluuttomasti ja uteliaasti. Ihmisiä se rrrrrrrakkkastaa ja heittäytyy helposti selällen rapsuteltavaksi. Vieraisiin koiriin se suhtautuu uteliaan kohteliaasti, mutta osaa myös lenkillä ohittaa tarvittaessa toiset koirat hyvin. Se osaa rauhoittua ällistyttävän hyvin ja on oma itsensä joka paikassa.
Koko perheen voimin metsälenkillä
Voltti miettii, mitä lehmille pitäisi tehdä
Voltilla on nyt myös alkanut pyöriä omat harrastukset, sillä meillä alkoi pentukurssi, jota pitää rakas Milli sekä Riitan penturyhmä. Tähän mennessä ollaan harjoiteltu häkkiin menoa ja siltä poistuloa (sekä siellä oloa), käsitargettia, kosketusalustaa, istumista, maahanmenoa, luoksetuloa ja seuraamisen alkeita. Ollaan myös treenattu leikkimistä, joka ei ole lähtenyt sujumaan ihan toivotusti, sillä Voltti on sitä mieltä, ettei se leiki, jos tietää minulla olevan nameja.
Koulutusasioissa yritän päästä irti niistä luurangoista, jotka mulla on kaapissa pölyttymässä Pörrin nuoruusajoilta. Haluan kehittyä kouluttajana ja yrittää kouluttaa Volttia vähän eri filosofialla kuin Pörriä, mikä on minulle kamalan vaikeaa. Haluan olla Volttia kohtaan armollisempi tekniikassa ja yritän panostaa sen kanssa enemmän siihen, että meillä olisi kivaa ja Voltti haluaisi työskennellä minun kanssa. Pörriltä vaadin jo nuorena niin paljon teknistä täydellisyyttä, että kaikki muu unohtui siinä rinnalla ja niistä maksellaan nyt kalliita kalavelkoja. Tästä on tulossa lähiaikoina tarkempi postaus, jossa avaan ajatuksiani lisää.
Olen viime aikoina myös pohtinut paljon sitä, että mitä asioita haluan Voltin kanssa treeneissä tehdä, missä järjestyksessä ja millä aikataululla. Olen tullut siihen tulokseen, että haluan Voltin kohdalla panostaa erityisesti pohjatyöhön, mitä Pörrin kanssa en tehnyt ja siitäkin maksellaan nyt kalliita kalavelkoja. Olen päättänyt, että havainnoin meidän arkea ja mietin, että mitä asioita Voltin olisi hyödyllistä oppia sujuvan arjen takaamiseksi ja missä järjestyksessä. Samalla luon monia tokossa oleellisia taitoja Voltille arjen kautta. Esimerkkinä tästä esimerkiksi luopuminen. En halua opettaa Voltille ensimmäiseksi luopumista nameista, koska se ei ole kovin ahne, vaan tuon luopumista erilaisiin arjen tilanteisiin esimerkiksi ovesta ja porteista kulkemiseen sekä häkistä poistumiseen yms. tilanteisiin. Samaan tapaan opetan sille myös muita oleellisia taitoja, kuten seuraamista, irtoamista, esineiden nostamista ja palauttamista yms.
Voltti harjoittelee pallopaimennusta
Pojilla on kivaa
Voltti väsähti lettukesteille
Videoitiin yhtenä päivänä Voltin yksinoloa, jotta saataisiin käsitystä siitä, miten paljon se päivän aikana puuhastelee ja miten paljon nukkuu. Voltti on tällä hetkellä työpäivät yksin meidän makuuhuoneessa ja Pörri on keittiössä koiraportin takana. Tämä järjestely siksi, ettei Pörri omi kaikkia Voltin yksinoloherkkuja ja Voltti ei kiusaa Pörriä, kun se haluaa nukkua. Kummatkin pojat ovat omaksuneet järjestelyn hyvin ja yksinolot sujuu jo rutiinilla. Tässä siis Voltin 8 h työpäivä tiivistettynä 8 minuuttiin.
Viikonloppuna käytiin Millin kanssa treenaamassa. Pörri teki kiertoa, erilaisten tavaroiden nostoa ja palautusta sekä paikkamakuun. Voltti harjoitteli leikkimistä. Tämä oli Voltin ensimmäinen leikkiminen kodin ulkopuolella. Leikkimisessä ongelma on se, että olen oppinut leikkimään Pörrin kanssa tietyllä tavalla, mutta mun ei kannattaisi opettaa Volttia leikkimään samalla tavalla kuin Pörriä. Itse on vaikea havainnoida, että mitä mun pitäisi tehdä eri tavalla, mutta onneksi päästiin Millin leikkikouluun. Paljon on vielä parantamisen varaa ja keskusteltiinkin Millin kanssa treenin jälkeen pitkä tovi siitä, miten mun kannattais niitä leluja heilutella. Mulla on myös vielä vähän hakusessa se, että millaisista leluista Voltti pitää eniten. Vaikka mulla oli mukana repullinen leluja, en onnistunut ottamaan mukaan kahta samanarvoista lelua. Katsotaan, miten meidän leikkiminen lähtee tästä sujumaan. Treenien jälkeen käytiin porukalla metsässä lenkillä.
Porukalla metsälenkillä
Maanantai lähtikin sitten rullaamaan ikävämmin, sillä Voltti sai ripulin. Voltilla oli ollut jo aiemmin maha toisinaan hieman löysällä, mutta se oli välillä myös kiinteällä. Ruoka onneksi maistui ja Voltti joi itse. Jouduttiin Jannen kanssa lähtemään töihin, mutta varasin sitten meille eläinlääkäriajan Nekalan Evidensiaan iltapäiväksi, että saataisiin Voltin vatsavaivat hoidettua. Oli hyvä, että varasin eläinlääkärikäynnin, sillä päivän aikana Voltti oli ripuloinut lisää ja se oli melko rimpula, kun pääsin kotiin. Se oli kuitenkin edelleen ihan pirteä. Eläinlääkärissä Voltti alkoi olla jo vähän osoittaa väsymyksen merkkejä. Voltilla oli jonkin verran nestehukkaa ja se päädyttiin nesteyttämään selkänahan alle. Nahan alta neste imeytyi parin vuorokauden kuluessa Voltin elimistöön. Voltilla oli myös hieman lämpöä. Lääkkeeksi se sai antibioottikuurin ja lisäksi eläinlääkäri suositteli antamaan Canikuria. Tutkittiin myös Pörri samalla, jotta Pörri saatiin eläinlääkärin kirjoihin. Pörri, kun ei ole koskaan sairastanut mitään, niin sitä ei löydy mistään tiedoista. Eläinlääkäri totesi Pörrin olevan oikea sporttimalli ja kuulemma oikein hyvässä kunnossa kaikin puolin. Pörri on kuulemma fyysisesti erittäin kovassa kunnossa, sillä sen syke oli vain 60, kun monilla Pörrin kokoisilla koirilla syke saattaa olla 120.
Pörri ja Voltti eläinlääkärissä
Vielä
eläinlääkärissä ja sen jälkeen Voltilla oli hyvä ruokahalu. Illan
mittaan Voltin olo alkoi kuitenkin heiketä. Se alkoi voida pahoin ja
oksensi kaikki ruuat ulos. Vesi pysyi onneksi sisällä, mutta mikään
ruoka ei. Voltti oli melko rääpäle, kun se vaivoin horjui ulos käymään
pissalla. Itseäni kävi niin sääliksi pientä, että ihan itku tuli. Soitin
uudelleen Nekalan eläinlääkäriasemalle, että pitääkö meidän vielä
poiketa siellä, mutta Voltilla ei kuulemma ole hätää, sillä Voltin saama
neste estäisi sitä kuivumasta. Neuvoivat lähtemään päivystykseen, jos
Voltti ei kykene kävelemään, mutta niin kauan kuin se kävelee, ei olisi
hätää. Itseni tämä säikäytti kovasti, sillä Pörrillä ei ole koskaan
ollut ripulia. Noin pieni pentu meni todella nopeasti huonoon kuntoon,
mutta onneksi ympärillä oli paljon osaavia ihmisiä, jotka rauhoittelivat
ja vakuuttivat, että kyllä se selviää elossa. Sain ystävältäni onneksi
Voltille vielä pahoinvoinninestolääkettä.
Pikkupotilas nesteytyksen jälkeen. Kyljessä näkyy nestekyttyrä
Tiistaina sain esimieheltä luvan jäädä etätöihin kotiin. Voltille alkoi maistua ruoka. Syötin sille pieniä annoksia vartin/puolen tunnin välein ja seurailin pysyykö ruoka sisällä. Hyvin maistui ja ruokakin pysyi sisällä. Pikkuhiljaa päivän mittaan suurensin annoksia ja pidensin ruokavälejä tuntiin/1,5 tuntiin. Voltti nukkui valtaosan päivästä, mutta illalla se jo leikki papukaijalelulla ja innostui vähän kirmailemaan takapihalla.
Pörri on huolissaan pikkupotilaasta
Pojat lepäilee
Nyt Voltti on jo terve ja kakka kiinteää. Hui kamala, miten paljon sillä on taas energiaa, kun ehti jo tottua rauhallisempaan menoon. Ollaan jouduttu nukkumaan Jannen kanssa korvatulpat korvissa, kun pojat touhastaa niin paljon öisin. Tuntuu, että Voltilla on ihan koko ajan kamala nälkä ja Voltin uusi lempparipaikka on keittiössä mahdollisimman lähellä jääkaappia. Myös Pörrillä on ihan tosi kova ruokahalu, kun edellisviikko meni vähän heikoimmilla sapuskoilla. Mietin, että olisiko Pörrilläkin voinut olla joku mahapöpö, josta aneemisuus ja ruokahaluttomuus johtui. Vatsapöpöjä on kuulemma nyt kovasti liikkeellä täällä meidän seudulla. Pääasia kuitenkin, että nyt molemmat pojat voivat hyvin ja voidaan pikkuhiljaa palata normaaliin arkeen.
Molemmat pojat terveenä ja ruoka maistuu. Huomatkaa myös pikkumiehen uusi korvamuoti
Käytiin viime lauantaina pyörähtämässä Pörrin kanssa kotiseuran rally-tokokisoissa. Kisoissa oli tuomarina tuttu Tiia Hämäläinen. Tiian radat ovat aina sopineet meille. Oman jännityksensä kisoihin toi se, että Pörri ei ollut koko viikolla ollut oma itsensä. Ei oikein tiedetty, mikä sitä vaivasi, mutta se oli tosi aneeminen. Ruoka ei maittanut ja se ei jaksanut oikein innostua mistään. Meinasin monta kertaa viikon aikana perua kisailmoittautumisen. Pörrin fiilikset kuitenkin nousivat loppuviikkoa kohden, mutta oma itsensä ei todellakaan ollut. Myös lauantaiaamuna Pörri vaikutti aika flegmaattiselta, eikä asiaa parantanut lämmin sää, johon Pörri reagoi. Radalle menin täysin kauhun sekaisin tuntein, sillä en tiennyt yhtään, mitä odottaa.
Pörrin flegamaattisuutta ajattelen radan aloitus oli täydellinen: ensin vähän juoksua ja sitten perään hyppy. Hypylle lähetettiin aika kaukaa ja jopa aksakoirat ottivat hypystä virheitä. Pörri onneksi on sen verran estehakuinen, että osasi hakea hypyn kauempaakin. Seiskakyltillä Pörri tuli aika vinoon perusasentoon ja ajattelin, että tästä tullaan ihan varmasti rokottamaan 1 piste, mutta ei sitten rokotettukkaan. Loppuradasta ei juuri erityistä sanottavaa. Pörri teki tuota yhtä vinohkoa perusasentoa lukuunottamatta teknisesti erittäin tarkkaa työtä. Radan aikana sen kontakti ei tippunut kertaakaan seuraamisessa ja sen vire oli rally-tokoon optimaalinen. Se oli skarppi ja innokas, mutta työskentely oli erittäin korrektia. Koko rata oli meiltä todella saumatonta yhteistyötä, enkä havainnut, että Pörrin ajatukset olisivat kertaakaan radan aikana harhailleet radan ulkopuolelle. Kaikin puolin varsin täydellinen suoritus, jossa oli hyvä flow ja tämä palkittiin 100 pisteellä, RTK2 tittelillä ja avoimen luokan voitolla. Radan jälkeen herkistyin kyyneliin, mikä on mulle varsin epätyypillistä, mutta jotenkin se fiilis oli vain niin huikea. Vaikka Pörri on varsin omalaatuinen koira, minulle se on kimpale kultaa. Kun pitkän työn tuloksena olen ansainnut Pörrin luottamuksen, on vaikea kuvailla sanoin sitä, miten rakas siitä on tullut minulle. Pörri on vaan niin <3
Kuva Mimoza Vierikko
Meillä rally-tokoura jää nyt vähän tauolle. Itsellä olisi kova hinku jatkaa treenaamista ylempiin luokkiin, mutta nyt ei vain ole yksinkertaisesti aikaa. Koitetaan kuitenkin rallytella se, mitä ehditään ilman sen suurempia tavoitteita. Katsotaan voittajaluokan kisoja sitten joskus ensi vuonna tai sitä seuraavana. Pörri on kyllä luontainen rally-tokokoira ja tykkää rally-tokosta kuin hullu puurosta.
Pörri oppi todella nopeasti sisäsiistiksi ja näyttäisi siltä, että Voltti oppii vähintään samaa tahtia ellei jopa vielä nopeampaa. Pörri oli pääpiirteissään sisäsiisti 4 kk iässä ja kokonaan sisäsiisti (pidätti 8 h työpäivän) 5 kk iässä. Voltti menee hyvin Pörrin tassunjäljissä. Se osaa jo itse pyytää ulos, kun on hätä ja menee avoimesta ovesta takapihalle tekemään tarpeensa. Öisin ja yksinollessa se osaa tehdä hädät hyvin alustalle, jos kukaan ei vie sitä ulos. Janne toki on jaksanut käyttää Volttia ulkona myös öisin, jonne Voltti aina tehnyt pissat/kakat. Tuntuu, että Voltilla alkaa myös olla jo hivenen pidätyskykyä, ettei ulospääsy ole enää ihan sekunneista kiinni vaan varoaikaa saa jo useamman minuutin. Pörrillä lähti pidätyskyky kehittymään mielestäni hieman hitaammin ja Pörrillä ehti tulla monet pissat takapihan oven eteen ennen kuin joku riensi avaamaan Pörrille oven. Ihan huippuhienoa, jos molemmat pojat oppii näin nopeasti sisäsiisteiksi! Tässä pitää antaa kiitosta myös kasvattajille, sillä kummankin kasvattajat ovat käyttäneet pentuja ahkerasti ulkona pikkupentuina ja jo uuteen kotiin muuttaessa molemmilla pojilla on ollut joku haju siitä, että tarpeet kuuluu tehdä ulos.
Pojat viettää leppoisaa maanantaita
Voltti leikkii puutarhuria
Pörri sai omaa aikaa metsälenkillä, kun Voltti harjoitteli yksinoloa
Pörri on ollut tällä viikolla vähän aneeminen. Ollaan Jannen kanssa mietitty mistä Pörrin innottomuus ja normaalia huonompi ruokahalu voisi johtua. Pörrille tässä on tapahtunut montakin muutosta: Voltin muutto meille, päivärytmin muuttuminen ja levottomat yöt. Pörri on tosi orientoitunut siihen, että se saa joka arkipäivä nukkua omassa rauhassaan 9 tuntia ja vielä yöt päälle. Nyt on ollut koko ajan ympärillä hälinää ja häslinkiä. Vaikka Pörri on lepäillyt ja makaillut paljon, se ei ole pystynyt nukkumaan päivisin eikä öisin samalla tavalla kuin ennen. Ollaan analysoitu, että Pörrin aneemisuus johtuu pääosin siitä, että Pörri on vain ihan tolkuttoman väsynyt. Onneksi ensi viikolla me Jannen kanssa palataan töihin ja Pörrinkin arkirytmi normalisoituu ja herra pääsee nukkumaan omia päiväuniaan. Pörri on ennenkin reagoinut loma-aikoihin aika voimakkaasti, sillä se ei vaan millään malta nukkua, jos tapahtuu jotain mielenkiintoista. Pörrille parhaiten sopiikin tasaisen tylsä arki.
Varmasti osansa Pörrin alakuloisuuteen on sillä, että Pörri on hoksannut Voltin tulleen pysyvästi osaksi meidän laumaa. En kuitenkaan laittaisi alakuloa ja aneemisuutta kokonaan Voltin piikkiin, sillä Pörri kuitenkin tykkää Voltista ja haastaa sitä useita kertoja päivässä leikkimään. Ollaan myös koitettu antaa pojille tasapuolisesti huomiota ja huolehtia siitä, että kummatkin pojat saavat meidän molempien kanssa privaattiaikaa leikkimisen, lenkkeilyn ja pienen puuhastelun parissa sekä syliä ja rapsutuksia niin paljon kuin tahtovat.
Pojat leikkii
Voltti harjoittelee yksinoloa
Pojat metsälenkillä
Voltin kanssa ollaan tällä viikolla panostettu erityisesti sosiaalistumiseen. Ollaan käyty niin Tampereen keskustassa vappupiknikillä kuin hallilla, eri metsissä ja agilitykisoissa. Ollaan myös pikkuhiljaa laajennettu elinpiiriä tässä kodin lähellä. Ollaan tavattu kavereiden koiria ja eri ikäisiä ja näköisiä ihmisiä. Voltti on kyllä lunki kaveri. Agilitykisoissa se nukahti syliini. Myös ruuhkabussissa ja vappupiknikillä se nukkui tyytyväisenä. Olen saanut ulkopuolisilta ihmisiltä ihastelevia kommentteja, että miten hyvähermoisen ja tervepäisen pennun olen saanut. Olen itsekin ihan yllättynyt siitä, miten hienosti Voltti käyttäytyy tilanteessa kuin tilanteessa. Tällä tyypillä on kyllä palikat päänupissa järjestyksessä.
Tällä viikolla ollaan harjoiteltu arkikäytöstapoja: hihnakävelyä, toisten koirien ohittamista, ovella luvan odottamista, katsekontaktia, luoksetuloa, mukana kulkemista ja tietysti omaa nimeä. Voltti osaa kyllä hienosti oman nimensä eri ympäristöissä. Olen myös päivittäin leikkinyt Voltin kanssa ja tehnyt pieniä kropan hallintaharjoituksia esim. jalkojen yli ja ali kävelyä. Olen myös ehdollistanut Volttia naksuttimeen ja hieman yrittänyt saada Voltin tarjoamaan itse käytöksiä. Tähän mennessä Voltti osaa tarjota istumista ja katsekontaktia. Loppuun vielä pari videota:
