Oh, My Lord

Pakko jakaa näitä huonolaatuisia puhelinkuvia taas. Yhdessä shelttiryhmässä pyydettiin kertomaan omasta koirastaan. Oma tarinani alkoi näin: "Pörri 4 kk. Oikealta nimeltään Svarzekoks My Lord. Pörristä käytetään myös nimityksiä Herra ja Teidän ylhäisyytenne. Kuvannee osaltaan Pörrin luonnetta... Pörri rakastaa huomiota, läheisyyttä, sylissä olemista ja rapsuttelua..." Nyt, kun olen ollut sairaana, meillä on olohuoneen divaanisohva levitetty parivuoteen kokoiseksi. Herralla on ollut ilo irti. Aina sanotaan, että puolisot nukkuu keskellä sänkyä, mutta kyllä koiratkin osaa. Se on tullut todistettua viime päivien aikana. Alla olevat kuvat on vain esimerkkejä satunnaisista tilanteista. Kuvia vastaava sohvan valtaus on jatkunut jo 3 vuorokautta.

Montako tyynyä ja vilttiä vaaditaan, jotta shetlanninlammaskoira löytää hyvän nukkuma-asennon?

Jaa meinasiksä tulla tähän nukkumaan päiväunia? Mä kyllä ajattelin nyt nukkua tässä, kun oli peitto ja tyynyki niin sopivasti aseteltuna.

Heräsin eilen päikkäreiltä niin, että Pörrin takakoipi oli sentin päässä mun suusta. Ei ihmekään, että olin kuolannu niin paljon..

En vieny sun paikkaa. Ei pidä paikkaansa...

Viimeinen kuva on omalla tavallaan paras. Olin siis nukkunut tuossa kohdalla juuri 2 h päiväunet ja heräsin kamalaan yskänkohtaukseen. Menin juomaan keittiöön vettä ja kun tulin takaisin Pörri oli mennyt paikalleni. Istahdin tuohon paikalle, mistä otin kuvan. Nopeesti mun tuli kylmä ja aloin aivastella. Päätin nysvätä tuon viltin Pörriltä takaisin. Pörri ei tehnyt elettäkään viltiltä siirtymiseksi, vaikka vedin vilttiä melkoisella voimalla. Sen sijaan herra näytti mulle melkoisen nyrpeää ilmettä ja katsoi kuin halpaa makkaraa. Kuinka joku idiootti saattoikin viedä herran viltin. Kääriydyin itse vilttiin ja tarjosin Pörrille osaa viltistä, mutta herra vain mulkaisi nyrpeästi, meni hieman kauemmas ja laittoi makuulle selkä minuun päin. Toivon, että mun ääni palaa pian ja tähänkin talouteen saadaan joku kuri ja järjestys. Muuten tuo koira oppii ihan liian hyvälle.

Samaa sukua

Meidän torstaiaamuun tuli vähän säpinää, kun Pörrin velipuoli Ykä (Svarzekoks Kind of K 9) joukkoineen tuli moikkaamaan Pörriä. Laitettiin samalla Pörrin pystykorvaan hieman glyserolia, jotta se laskeutuisi takaisin alas. Joku sanonta taitaa kuulua, että samaa sukua, eri maata. Näiden kahden karvakuonon kohdalla se ei pidä paikkaansa. Samaa sukua ja niin samaa maata.

Mikäs vauva tämä on?

Aksua ei enää kiinnosta

Jaa miten niin velipuolissa samaa näköä?

Leikikkö mun kans? Jooko?

Jaa mikä mopo?! Missä?

Pennun tuoksu

Kyllä pienetkin osaa!

Herra harvahammas yritti esitellä olematonta purukalustoaan

Vielä oli pojilla kokoeroa

Ystävykset <3

Saikulla

Muhun iski pitkän tauon jälkeen flunssa. Tämä on ensimmäinen kerta tänä talvena, kun tunnen edes jonkinmoisia vilustumisoireita. Viime talvena sairastin pari hyvin lievää flunssaa, mutta tämä tauti kaatoi todenteolla petipotilaaksi ja jouduin hakemaan jopa sairaslomaa. Olen nyt ollut Pörrin kanssa kotona kahdestan 1,5 päivää. Eilen oli hauska seurata, miten Pörrin aika yksikseen täällä kotona kuluu. Herättiin normaaliin aikaan kuudelta ja sen jälkeen tehtiin kaikki normaalit aamurutiinit. Linnoittauduin sohvalle 8 aikaan, mikä on normaali aikani mennä töihin. Pörri laittoi lattialle nukkumaan ja nukkui katkeamatonta unta klo 12 asti, jolloin se tahtoi ulos pissalle. Käytiin ulkona ja sen jälkeen Pörri tuli nukkumaan kanssani sohvalle ja nukkui kello 15 saakka. Välillä Pörri kävi nukkumassa yksin yläkerrassa, sillä sillä taisi mennä hermo jatkuvaan yskimiseeni. Tämän jälkeen Pörri halusi taas ulos ja sillä olikin pissa- ja kakkahätä. Tämän jälkeen herralla oli virtaa syödä luita ja leikkiä omilla leluillaan. Neljän jälkeen Pörri alkoi selvästi odotella Jannea töistä kotiin. Se kävi useaan otteeseen ulko-ovella varmistamassa, että jokohan se isäntä sieltä tulisi. Musta tuntuu, että Pörri on aika tarkkaan oppinut meidän arkipäivärytmin ja tavallaan tietää, miten kauan me olemme poissa. Nyt ymmärrän, miksi Pörri on niin puulla päähän lyöty, jos tulen töistä aikaisemmin kotiin. Maanantaina palasin lääkärireissun jäljiltä jo ennen klo 12 kotiin, eikä herra oikein jaksanut innostua kotiinpaluustani. Eniten Pörri on onnesta soikeana silloin, kun tullaan ihan normaaliin aikaan kotiin, sillä tällöin Pörri on ilmeisesti jo ehtinyt kaivata meitä ja sitä, että saisi jotain toimintaa ja pääsisi ulkoilemaan.

Miksi Pörri näyttää aina tältä sen jälkeen, kun se on tavannut Kodan?

Tiistaina Kodan isäntä soitteli meille, että josko Pörri ja Koda voisivat treffailla. Itse tosiaan olin vuoteen oma, mutta Janne onneksi ehti Pörrin kanssa Kodaa moikkaamaan. Pojat olivat reissullaan pari tuntia ja minkälaisia herroja tulikaan sisälle. Miten Pörri voi olla aina niin hirvittävän kurainen sen jälkeen, kun se on leikkinyt Kodan kanssa? Ollessaan muiden koirien kanssa riittää pieni tassujen suihkuttelu, mutta Kodan kanssa leikkimisen jälkeen Pörri on pestävä shamppoolla päästä varpaisiin.

Painien ja kylpyjen jälkeen maistui uni peiton alla

Pesun jälkeen Pörrille jäi vielä kostea turkki. Laitettiinkin Pörrin päälle pyyhe ja fleecaviltti, jonka alla oli mukava nukkua päikkärit. Pörri taisi itsekin ihastua viltin lämpöön, sillä Pörri kiskoi vielä ennen nukahtamistaan vilttiä paremmin päälleen. Pörri oli viltin alla nukkuessaan melkoisen suloinen näky.

Meillä heitellään hyvästejä pentukarvalle

Kun Pörri heräili päiväuniltaan ja turkki oli kuivunut, harjailtiin Pörriä karstalla. Pörristä on lähtenyt tämännäköisiä karvakasoja useampanakin päivänä viime aikoina. Sen lisäksi, että Pörriltä lähtee hampaat, lähtee vielä karvatkin. Hampaita ollaan saatu talteen kaksi kappaletta, mutta niitä on kyllä lähtenyt useampiakin. Vaikka hampaita meillä säilötään kirjahyllyssä, karvoja ei sentään säilötä. Karvakasat lentävät nopsaan roskiin, sillä muuten Pörri syö omia karvojaan.

Maanantaipainit

Meidän viikonloppu kului Helsingissä musiikin parissa. Pörri oli Helsingin reissun jälkeen täynnä energiaa, joten oli hyvä, että saatiin tälle päivälle sovittua shelttitapaaminen. Tällä kertaa painittiin Ahlmannilla. Olen osin vähän tyytymätön Pörrin käytökseen, sillä herra leikki melkoisen rajusti pikkuisten shelttivauvojen kanssa. Pörri ei ole vielä tajunnut, ettei se ole enää porukan pienin pallero.

Alla vielä tunnelmapala tältä päivältä. Helsinkipostausta tulossa myöhemmin.

Pörrin kuulumisia

Pörri täytti tämän viikon maanantaina 16 viikkoa. Meille olikin varattu torstaiksi rokotusaika eläinlääkärille. Pörri sai nelosrokotteen vahvisteen ja rabbies-rokotuksen. Tein mielessäni pientä yhteenvetoa Pörrin kehityksestä.

Korvat 
Kuten olen aiemminkin sanonut, toivoisin Pörrille luonnonkorvia. Jos korvat ovat edes lähellä rotumääritelmää, en tahtoisi niitä liimata. Pörrillä on nyt pitkään korvat olleet hyvinkin rotumääritelmän mukaan taittuneet, mutta nyt hampaiden vaihtumisen myötä korvat ovat taas vähän vinksallaan. Niin pystyt ne eivät ole kuin oikeanpuoleisesta kuvasta voisi päätellä.

Hampaat
Pörrillä on alkaneet hampaat vaihtua ylhäältä ja sen kyllä huomaa herran pureskeluinnosta. Tällä hetkellä leukojen väliin kelpaa niin kädet kuin keittiön tuolitkin. Voitte varmaan arvata, miten sallittuja nämä ovat...

Hmm kivaa ruohoa

Tottelevaisuus
Pörrin perustotteleivaisuuden osalta ollaan hyvässä vauhdissa. Melkein joka päivä saa ilahtua siitä, miten Pörri on sisäistänyt jonkun uuden asian. Toki vielä on paljon tehtävää ja viimeisin työsarka on haukkumisen vähentäminen. Pörrin tullessa meille tuntui, ettei me saada tuosta pikkuisesta riiviöstä ikinä kunnon koirakansalaista, mutta pikkuhiljaa epätoivotut asiat karsiutuvat pois.

Hihnalenkkeily
Sujuu vaihtelevasti. "Tylsässä" ympäristössä hyvin, mutta jos herra havaitsee jotain mielenkiintoista, korvat katoavat ja hihnan olemassaolo tulee herralle yllätyksenä. Ollaan tähän nyt aloitettu tehotreeni, jonka avulla yritän parantaa kontaktia ja tottelevaisuutta ennen meidän tokon alkeiskurssia. Yritetään opettaa Pörrille, että lenkkejä on kahdenlaisia. Flexillä lenkkeiltäessä touhu on vapaampaa ja sillon herra saa touhottaa omaan tahtiinsa. Tavallista hihnaa käytettäessä on ehdottomasti pysyttävä lähellä ja oltava tottelevainen jo oman turvallisuudenkin takia (flexia vilkkaamat ympäristöt).

Sisäsiisteys
Tässä ollaan todella hyvällä mallilla. En edes muista, milloin Pörri olisi tehnyt tarpeensa sisälle meidän ollessa kotona. Tästä on jo useita viikkoja. Voi olla jo hyvin kuukausikin. Pörri pystyy jo aika hyvin pidättelemään työpäivän ajan (8-9 h). Joinakin päivinä herra on saattanut tehdä yhden pissan alustalle. Janne käyttää Pörrin edelleen yön aikana kerran ulkona.

Ratinanniemen koirapuisto

Kun Pörrin pentukaverille Kodallekin saatiin vihdoin rokotukset, ollaan aktivoiduttu koirapuistoissa käymisen suhteen. Lähdin tänään töistä hieman normaalia aiemmin ja sovittiin Kodan isännän kanssa treffit Ratinanniemen koirapuistoon Tampereen keskustan tuntumaan. Matkattiin puistoon Pörrin kanssa bussilla ja täytyy sanoa, että herrasta on tullut melkoinen bussimatkustaja. Pörrin mielestä bussi on ehdottomasti mukavin matkustusmuoto. Ikkunasta voi tiirailla maisemia ja välillä voi vilkuilla bussiin nousevia ihmisiä. Itse kuljen Pörrin kanssa hyvin mielelläni bussilla, sillä omistan kuukausikortin, jolloin kaikki työmatkojen päälle tulevat matkat ovat tavallaan ilmaisia. Kortti maksaa opiskelijalle reilu 30 euroa kuussa. Itse käytän talvisin niin paljon bussia, että yhden matkan hinnaksi tulee noin 60 senttiä. Sillä hinnalla ei paljon osteta bensaa tai makseta parkkimaksuja. Tampereella pysäköinti maksaa keskustassa 1. vyöhykkeellä 3,20 € tunnilta.

Puisto oli mielestäni hyväkuntoinen. Toki nyt siellä oli melko kuraista ja märkää, mutta mielestäni paikka oli kiva. Puistossa oli myös hyväkuntoisia penkkejä, joissa voi kesäkeleillä istuskella. Saatiin olla puistossa pitkään ihan omalla porukalla. Myöhemmin puistoon tuli lisäksi kaksi muuta pentua. Tässä vaiheessa Pörri ja Koda alkoivat olla melko väsyneitä ja suunnattiinkin keskustorille ja bussin kyytiin. Kuvia puistosta ei ole, sillä herrojen meno oli jokseenkin vauhdikasta. Yritin ottaa puhelimella vähän videota, mutta videokaan ei oikein pysynyt kyydissä mukana.

Pörri 16 viikkoa

Meidän pikkuinen poika täyttää tänään jo 16 viikkoa. Pörrillä vahvisterokotus torstaina. Muuten tällä viikolla on ohjelmassa ainakin painia Kodan kanssa ja reissu Helsinkiin sekä hotelliyö.

Pörriä ei tänään oikein inspiroinut mittailut ja kuvien ottaminen, mutta otettiinpa kuvia silti. Monen yrityksen jälkeen saatiin Pörri vihdoin seisomaan jotakuinkin hyvin. Pörrin kasvu -välilehdeltä voi kuvaa verrata edellisiin viikkokuviin. Tässä kuvassa Pörri seisoo paljon lähempänä kaapistoa kuin aiemmissa kuvissa ja näyttää, ettei Pörri ole kasvanut yhtään. Eipä Pörrille ole korkeutta tullut kuin noin sentti ja painoa vain 800 g kahdessa viikossa. Hurjin kasvuvaihe taitaa ollakkin jo takanapäin. Pörrillä kasvaa edelleen takapää etupäätä nopeammin. 

Piti tähän alle ottaa vielä nopeasti kuva Pörristä edestäpäin. Mun mielestä Pörrin naama on kehittynyt todella paljon ja sen ilmeeseen on tullut sitä rotumääritelmän mukaista suloisuutta. Suloisuus ei näistä kuvista oikein välity ja korvatkin näyttävät pystymmiltä kuin oikeasti ovat, sillä Pörri katsoo ylöspäin kameraan. Pörri on naamasta aikuistunut todella paljon, mutta muuten se on vielä ihan pennun näköinen.

Saatiin tänään taas kysely, että onko Pörri bordercollie vai tavallinen collie. Siihen on hyvä vastata, että eiku shetlanninlammaskoira. Saatiin naiselta takaisin vaan ihmettely, onpas se iso. Totesin vaan, että niihän se onkin. Naisella itsellään oli uros bordercollie. Itse kyllä tykkään tosi paljon, ettei Pörri jää miniksi. Mielummin otan maksin kuin minin. Jossain vaiheessa pohdin tosissaan myös australianpaimenkoiraa, joten olen henkisesti valmistautunut hieman isompaankin koiraan.

Pörrin viikonloppu

Pörrin viikonloppu sisälsi monenlaista ohjelmaa. Lauantaina oli vuorossa vihdoin kauan odotetut Akateemisen kyykän MM-kisat, joissa olin joukkueeni kanssa pelaamassa. Pelit sujuivat hyvin ja olin itse tyytyväinen omaani ja joukkuetovereideni suorituksiin. Harmiksemme hävisimme ensimmäisen pelimme viime vuoden kisoissa 8. sijoittunetta joukkuetta vastaan ja putosimme heti alkuerissä. No se ei hyvää fiilistä haitannut. 

Kisoissa meillä oli omat kannustusjoukot mukana, kun Data ja Pörri kannustivat joukkuettamme ahkerasti. Pörrille riitti touhua ja töpinää, sillä herralla riitti ihan solkenaan rapsuttelijoita. Lisäksi sinkoilevat kyykät ja kartut kiinnostivat Pörriä. Pörriä jouduttiin pitämään paljon sylissä, sillä ympäri ämpäri sinkoilevat kartut vaaransivat herran turvallisuutta. Nelituntisen kannustamisen jälkeen Pörri oli ihan puhki ja pääsi Jannen kyydillä kotiin huilimaan. Itse jäin vielä Hervantaan ja ensin kävimme tyttöjen kanssa syömässä ja vielä myöhemmin illalla seuraamassa yleisen sarjan MM-finaalin.

Tänä aamuna kävimme tekemässä hieman normaalia pidemmän aamulenkin. Yleensä aamulenkit ovat pituudeltaan 20-30 min, että ehdin ajoissa töihin. Kuljimme pitkin Ahlmannin peltoja ja löydettiin pieni kiva uusi metsikkökin tästä läheltä. Tahti oli taas rauhallinen ja Pörri sai tutkia ja katsella mielensä mukaan. Olen viime aikoina käyttänyt Pörrin kanssa melko paljon tavallista hihnaa, sillä olemme siirtäneet lenkkejä hieman vilkkaammille paikoille. Pörri kävelee nykyään melko nätisti sekä tavallisessa hihnassa että flexissä. Ollaan nyt valittu talutin lenkin mukaan. Vilkaille paikoille ja koirakaverien kanssa tavallinen hihna. Rauhallisille haistelu- ja tutkiskelulenkeille valitaan mielummin flexi, ettei tarvitse itse ryömiä pitkin ojan pohjia.

Pörri löysi kivenkolosta aarteen

Iltapäivällä saatiinkin vähän Pörrille ohjelmaa, kun Kodan isäntä soitteli meitä Hatanpäälle koirapuistoilemaan. Tämä oli Pörrin ensimmäinen varsinainen kerta koirapuistossa. Kerran aiemmin oltiin Hervannassa koirapuistossa yhdessä Pörrin koirakaverien kanssa. Nyt puistossa oli Kodan lisäksi ihan outoja koiria, mutta Pörri suhtautui koiriin hyvin ja sai nuoren villakoiran kanssa hyviä paineja aikaiseksi.

Kukkulan kuningas

Puistossa alkoi jo hieman hämärtää, joten hyviä kuvia enää saanut. Sen vuoksi otinkin teille pienen videopätkän Pörrin ja Kodan painista. Pörrin koulutuksessa on vielä ongelmana se, että Pörrin päästä haihtuu kaikki opitut asiat, kun Koda tai joku muu pentukaveri on lähistöllä. Aikuisten koirien kanssa Pörri osaa kävellä nätisti hihnassa ja kuuntelee minua. Pörrin ja Kodan rinnakkain kävely on täysin mahdotonta, sillä herrat ovat koko ajan painimassa. Pörri ei myöskään tule juuri luokse ja kontakti jää heikoksi, jos pentukavereita on muutaman metrin säteellä. Vieraiden koirien ohittaminen alkaa sujua jo jossakin määrin, jos toinen koira ei ole kiinnostunut Pörristä.

Hyvää viikonloppua ja alkavaa viikkoa kaikille!

Pörri pikkuisena

Pörrillä on ollut viime aikoina punoitusta silmissä. Tänään päätimme käydä näyttämässä silmiä lääkärille. Ylimääräisiä ripsiä ei löytynyt, joten lääkäri arveli, että silmät olisivat ärsyyntyneet ilmassa olevista pienhiukkasista (katupöly yms.) ja ärsytys olisi johtanut sidekalvontulehdukseen. Täällä kaupunki-ilmassa leijuu nyt ties mitä, kun lumet suli. Saatiin tulehdusta poistavaa lääkettä, jonka pitäisi auttaa. Meillä on rokotusaika viikon päästä ja silloin katsotaan silmienkin tilanne uudelleen. Tällainen sidekalvontulehdus on kuulemma juuri 3 - 4 kuukautta vanhoilla koirilla yleinen, kun silmät eivät ole vielä tottuneet kaikkiin ärsykkeisiin (tuuli, hiukkaset, katupöly yms.). Vaiva ei ole onneksi tarttuva, joten voidaan rauhassa treffailla koirakavereita.

Ystävänpäivän kunniaksi päätimme käydä kaverini kanssa ystävänpäiväkaakaoilla koirakahvila Vainussa. Pörri ja Koda painivat koko kaakaoiden siemailun ajan ja herrat pääsivät jopa videolle. Katso video täältä!

Koska viime päiviltä ei ole mitään kivoja kuvia, laitetaanpa tähän pentukuvia Pörristä. Kävimme katsomassa Pörriä pariin otteeseen ennen luovutusta. Tässä kuvia näiltä kerroilta. Harmi, että molemmilla kerroilla unohdimme järkkärin kotiin, joten kuvat ovat heikkolaatuisia puhelinotoksia.

Pörri 3 vk

Pörri 3 vk

Pörri 5 vk

Pörri 5 vk ottaa päikkäreitä.

Pörrin sisarukset pienellä kasalla.

Pikkuisesta pojasta on kasvanut melkoinen nuorimies. Pörri kävi lääkärissä puntarilla ja painoa oli jo 7,2 kg!

Kurainen tiistai

Taas vaihteeksi näitä huippulaadukkaita puhelinotoksia (köh köh), mutta muutakaan ei nyt ole. Puhelin tuppaa olemaan aina mukana toisin kuin järkkäri. Ehkä näistäkin jotain selvää saa. Pörrin maanantai kului hyvin laiskoissa merkeissä, sillä teimme Jannen kanssa koko illan koulujuttuja. Tänään tiistaina olikin kiva, että Pörrille tuli kylään shelttikaveri Nala, jonka kanssa Pörri sai painia pitkän tovin. Painipaikkana kaveruksilla oli Ahlmannin puoliksi sula pelto ja herra olikin painien jälkeen sen näköinen. Päätettiin pitkästä aikaa pestä Pörri.

Shetlanninlammaskoirat ovat tuuheineen karvapeitteineen melkoisia palleroita, mutta märkänä koirat onkin sitten hyvin erinnäköisiä. Pörriki on melkoisen solakka poika kaiken pörheän karvan alla. Pesemisen jälkeen, kun turkki oli kuiva, harjattiin Pörriä karstalla. Pörristä alkaa nyt lähteä pentukarva ja karsta alkaa olla tarpeen. Harjailun jälkeen leikattiin vielä Pörrin kynnetkin.

Tänään mulle kävi myös pieni flexikämmi lenkillä. Pörri töpsötteli ihan nätisti hihnassa. Päästiin suojatien reunaan. Katsoin, että vasemmalta ei tullut autoja ja lähdettiin ylittämään suojatietä. Oikealta tuli auto, joten jäätiin keskisaarekkeelle seisomaan. Auto pysähtyi suojatien eteen, joten lähdimme ylittämään tietä, kunnes kevyen liikenteen väylää pitkin kävellyt tyttö loikkasi suojatielle ja Pörri ryntäsi tytön perään. Itselläni oli täysi kakkapussi toisessa kädessä ja toisessa lapanen, joten pystynyt painamaan flexin nappia. Vedin nopeasti vain käsin flexinarusta. Herra olisi halunnut välttämättä lähteä tytön perään ja jouduin oikein kiskomaan, että sain Pörrin tien yli. Onneksi autoilijalla oli tilannetajua, eikä autoilija lähtenyt kaasuttamaan siinä vaiheessa, kun ihmiset olivat ylittäneet suojatien, mutta musta koira seisoskeli keskellä tietä mustaa asfalttia vasten. Koossa oli melkoiset katastrofin ainekset, mutta onneksi tyttökin vain hymyili, kun söpö pikkupentu ryntäsi hänen peräänsä. Voi olla, että säikähdin tästä sen verran, että seuraava lenkki tehdään taas normaalissa hihnassa.

Pojat söpistelee 

Koiratreffejä

Jos lauantaina liikuttiin australianpaimenkoirien kanssa, oli sunnuntaina vuorossa sitten rodunomaisempaa toimintaa. Tampereen seudulla asustelevat sheltti-ihmiset pitävät facebookissa ryhmää, jossa sovitaan yhteistapaamisia. Nyt sunnuntaina pidettiin ryhmätreffit Särkijärven jäällä ja mukaan pääsikin ilahduttavan suuri määrä koiria omistajineen. Mentiin paikalle autolla ja automatka sujui Pörriltä hyvin sylissäni. Takaisin tultiinkin sitten bussilla. Bussissa Pörri matkustaa mielellään. Vaikka Pörri olikin porukan nuorin ja pienin, pärjäsi Pörri hienosti muiden koirien mukana. Juoksuvauhdissa Pörri vielä hieman hävisi suuremmille lajitovereilleen, mutta se ei menoa haitannut.

Kotiin päästessä Pörri olikin todella väsynyt. Pörri valitsi itselleen erittäinkin mukavan nukkumapaikan sillä aikaa, kun kävin vessassa. Onneksi puhdistin herran tassut ja mahan hyvin kurapyyhkeellä ennenkuin jätin herrasen yksin alakertaan. Sohvasta on tullut viime aikoina Pörrin suuri suosikkipaikka, jossa nukutaan, syödään luuta ja leikitään leluilla. Pörrin varsinainen nimi on My Lord, jonka voi suomeksi kääntää esimerkiksi Minun Herrani tai Teidän Ylhäisyytenne tai Teidän Armonne. Ollaan Jannen kanssa moneen kertaan naureskeltu, että eipä olisi kasvattaja paremmin voinut pennulle nimeä valita. Pörri todellakin tuntee oman arvonsa ja on todellinen Herra, kuten alla olevan kuvan nukkumapaikkavalinnastakin näkee. 

Tässä vielä yksi kuva, jossa herra istuskelee sohvalla tärkeännäköisenä. Kuva on otettu pari päivää sitten. Tuosta paikasta on tullut yksi Pörrin lempparipaikka sohvalla.

Päätin tänään myös rohkaistua ja ilmoitin minut ja Pörrin tokon alkeiskurssille. Ollaan harjoiteltu Pörrin kanssa jo heti pienestä pitäen joitakin tokoliikkeitä kotona. Kurssi alkaa vasta huhtikuun puolivälissä, joten meillä on vielä hyvin aikaa harjoitella perusjuttuja ennen kurssia. Erilliselle pentukurssille en näe meillä tarvetta, sillä Pörri osaa melko hyvin peruskäskyt ja harjoitellaan niitä lisäksi kotona päivittäin. Myös koirakavereita Pörrillä riittää omasta takaa, joten kurssille ei tarvitse mennä sosiaalistamisenkaan takia.

Viime aikojen kuulumisia

Vietettiin viime viikonloppu Pohjanmaalla, josta nämä kuvatkin ovat. Meidän epäonnisesta automatkasta olikin jo aiemmassa postauksessa. Kiitos kaikille tutuille vinkeistä koiran autoiluun liittyen. Nyt on Pörrille ostettu pahoinvointia vähentävää lääkettä seuraavaa pitkää automatkaa varten. Meidän autoiluharjoittelu on vähän siitä hankalaa, että käytetään autoa todella vähän. Arkisin liikutaan aina pyörällä ja bussilla. Autolla ajellaan yleensä vain pidempiä matkoja, joten Pörri ei pääse kovinkaan usein auton kyytiin ja tottumiseen menee siten pitkä aika.

Pörri yrittää kävellä nätisti ja ottaa kontaktia ja meikä vaan katselee maata..

Viikonloppu meni automatkoja lukuun ottamatta todella hyvin. Pörrin rohkea ja sosiaalinen luonne tekee tämmöiset vierailut helpoiksi. Pörri oli Pohjanmaalla heti kuin kotonaan ja töhötti vinkuorava suussa. Herra nautti viikonlopun aikana saamastaan huomiosta ja oli tapansa mukaan tunkemassa vähän jokaisen syliin antamaan märkiä pusuja. Pörri on hauska, kun sen pitää aina olla siellä missä tapahtuu. Meidän seura ei herraa hirveästi kiinnostanut, jos tarjolla oli jotain paljon jännempääkin, kuten tiskikoneen täyttöä tai sängyn petausta.

Yksi asia, joka meitä jännitti etukäteen paljon, oli sisäsiisteys. Pörrillä on sattunut viime aikoina hieman vahinkoja kylässä. Toki pitää mainita, että kaikki matot, joihin Pörri on kylässä pissannut, ovat olleet sellaisia, joihin perheen oma koira on pissannut myös. Kotona Pörri on työpäiviä lukuunottamatta täysin sisäsiisti. Vahinkoja ei ole sattunut enää moneen viikkoon. Pörri osaa pyytää itse ulos hädän yllättäessä. Työpäivien aikana Pörri yleensä tekee yhden pissan keittiön alustalle. Tosin viime viikolla ja tällä viikolla on ollut päiviä, jolloin Pörri on jaksanut pidätellä koko 8,5 h yksinoloaikansa ajan. Sitten onkin kiire ulos, kun tullaan kotiin. Loppujen lopuksi jännitettiin sisäsiisteyden sujumista turhaan. Herralta ei tullut yhtäkään pissaa sisälle. Yksi kakka tuli matolle, sillä emme osanneet ennakoida tilannetta ja Pörri ei osannut vieraassa paikassa pyytää itse ulos. Onneksi kiinteät pökäleet oli helppo napsia pois matolta ja vaaleaan mattoon ei jäänyt mitään jälkiä. Veimme Pörriä viikonloppuna varuiksi noin tunnin välein ulos ja herra tajusi nopeasti, että kun tekee tarpeet, pääsee nopeasti takaisin sisään leikkimään ja syömään luita. Nyt, kun tietää Pörrin olevan melkovarmasti sisäsiisti myös kylässä, voikin rohkeammin mennä kyläilemään myös koirattomiin perheisiin.

Yksi jännitysmomentti viikonlopussa oli se, miten Pörri suhtautuu lapsiin. Pörri on jonkin verran päässyt ulkona naapuritalon lasten siliteltäväksi. Lasten äänet tai nopeat liikkeet eivät Pörriä pelottaneet, vaan saivat herran pikemminkin innostumaan turhankin innokkaaseen tutustumiseen. Herran haistelu ja pusuttelu oli lasten mielestä hieman pelottavaa. Ollaan yritetty opettaa Pörriä olemaan hyppimättä, mutta Pörri ei ole oppinut vielä asiaa. Lasten kohdalla asia korostui, sillä Pörrin hyppiminen aiheutti pikkuisille tasapaino-ongelmia. Loppujen lopuksi lapsetkin hieman tottuivat Pörriin ja antoivat sille leluja ja innostuivat kouluttamaankin Pörriä. Pörri osasi istua ja antaa tassua myös pienemmän kouluttajan ohjeistamana.

Pörrin korvista puheenollen herralla on taas lurppalorvat. Pystyyn noussut korva laskeutui viikonlopun aikana taas alas. Pörrin äidillä on luonnon korvat ja mun mielestä olisi tosi hienoa, jos Pörrinkään korvia ei tarvitsisi liimata. Jos Pörrin korvat vaan suinkin pysyy jotakuinkin shelttimäisessä asennossa, en haluaisi niitä manipuloida. Pörristä ei olla leipomassa mitään näyttelypuudelia, vaan reipasta seura- ja harrastuskoiraa, joten korvien tarkalla asennolla ei ole niin väliä.

Pörri 14 vk

Pörri täytti maanantaina 14 viikkoa. Pörrin kasvu -välilehdelle on päivitetty Pörrin uusimmat kokotiedot.

Pörrin automatka

Päätettiin suunnata viikonlopuksi Pohjanmaalle. Tämä oli Pörrin ensimmäinen pidempi automatka ja huonostihan se meni. Pörri ei tykkää olla autossa. Herra ottaa aina jalat alleen, jos tajuaa, että kohta pitäisi mennä autoon. Laitettiin Pörri yksin auton takaosaan, kuten yleensä on tehty, mutta se osoittautui huonoksi ideaksi. Herra oksensi jo muutaman kymmenen kilometrin jälkeen. Pysähdyttiin sitten tien reunaan ja Pörri pääsi käymään pissillä sillä aikaa, kun Janne siivosi oksennukset Pörrin pedistä.

Pörrillä on kengurubensaa

Koska ei voitu jäädä keskelle Jämijärven korpea, oli pakko jatkaa matkaa. Laitettiin herra takaisin takakonttiin ja jatkettiin matkaa uuden kuskin voimin. Takaosassa oli hiljaista ja luultiin, että kaikki olisi hyvin. Pysähdyttiin seuraavan kerran Honkajoelle. Kun avattiin takakontti, nähtiin todella surkea näky. Mutkainen ja pomppuinen tie oli tehnyt herralle tepposet. Pörri oli kuolannut koko auton takaosan läpimäräksi. Herra tärisi ja 15 cm pitkä kuolavana roikkui suusta. Koko koiran rinnus oli ihan märkä. Sillä hetkellä tajuttiin, että matka ei voi jatkua näin. Ulkoiltiin Pörrin kanssa pitkin huoltoaseman pihaa ja odotettiin, että se rauhoittuu vähän ja saa tarpeensa tehtyä.

Mitäs toi naapurin rakki taas tuolla räksyttää mulle

Päätettiin jatkaa matkaa siten, että Pörri tuli syliini etupenkille. Kuolaaminen jatkui sylissäni ja herra kuolasi takkini oikean hihan läpimäräksi. Yritin silitellä Pörriä rauhallisesti ja jutella sille mukavia rauhallisella äänellä. Pikku hiljaa Pörri alkoi rauhoittumaan. Kuolaaminen väheni ja Pörri katseli tarkaavaisena ikkunasta ulos ohi viliseviä maisemia. Loppumatkasta herra oli jo todella rauhallinen ja laittoi pötkölleen syliini ja taisi jo vähän nukahtaakin. Pian oltiinkin jo perillä ja herra pääsi pois tuosta kammottavasta heiluvasta kapistuksesta.

Hmm mitäs täältä löytyy

Illalla ja seuraavana päivänä Pörri kartteli silminnähden autoa. Jos kävelin vähänkin autoa kohti, herra lähti kävelemään häntä jalkojen välissä vastakkaiseen suuntaan. Seuraavana päivänä tehtiin lyhyt muutaman kilometrin automatka. Pörri sai olla sylissäni ja syödä nameja. Tämä matka menikin ihan ok, mutta ei se Pörrin mielestä mukavaa ollut.

Sunnuntaina ennen paluumatkaa siivottiin yhdessä lumet auton päältä ja käytiin Pörrin kanssa istumassa autossa. Samalla Pörrille annettin nameja ja herran annettiin haistella rauhassa autoa. Varsinaisella automatkalla päätettiin tehdä niin, että menin Pörrin kanssa yhdessä istumaan auton takaosaan (meillä on 7 paikkainen auto). Pörri viihtyi koko matkan sylissäni ja oli hyvin rauhallinen. Annoin Pörrille aina välillä kinkkua, silittelin ja lepertelin mukavia. Välillä Pörri istuskeli sylissäni ja katseli maisemia. Välillä taas makoili ja taisi herra vähän nukahtaakin.

Onneksi Pörri palautui nopeasti perjantain huonosta autokokemuksesta ja perille päästyämme töhötti omaan tapaansa. Pörrin sosiaalinen luonne oli viikonlopun aikana parhaimmillaan, sillä uusia ihmisiä ja paikkoja tuli roppakaupalla, mutta niistä lisää myöhemmin.

Herra ojatutkija