Nousujohteista agilitya, osa 1.

Edellisestä agilitypostauksesta on taas päässyt vierähtämään tovi. Viime aikoina on tuntunut, että Pörri on kehittynyt pienen ajan sisällä todella paljon. Tämän postauksen videossa ei vielä nähdä Pörrin parasta antia. 

Kolmannet Koirakoutsin treenit aloitettiin kokeilemalla, miten saadaan Pörri ohjattua hypyn jälkeen etenemissuunnassa olevan hypyn yli omalla poikkisuuntaisella liikkeellä. Tämä saatiin kolmannella kerralla onnistumaan. Tämän jälkeen treenattiin erilaisia hyppyjen ja putkien yhdistelmiä. Takaakiertoa saatiin treenata aika moneen otteeseen ennenkuin se onnistui. Luultavasti muut koirat hieman aiheuttivat Pörrille häiriötä, koska hyppy oli niin lähellä odotusaluetta. Koitimme siirtyä lopuksi hieman kauemmas odostusalueesta treenaamaan takaakiertoa, joka auttoi ainakin osittain. Myös kouluttaja halusi kokeilla pariin kertaan, miten Pörri hakeutuu takaakiertoon.

Seuraavissa TamSK:n treeneissä harjoiteltiin myös pientä hypyistä ja putkista koostuvaa rataa vaihtelevalla menestyksellä. Pörrin ohjaaminen oikeassa suunnassa putken jälkeisen hyppyyn tuotti hieman vaikeuksia. Pörri tuntui joka kerta hyppäävän oikealla seuraavan putken ollessa vasemmalla. Tämä aiheutti Pörrille lähes joka kerta ylimääräisen pyörähdyksen. Lopuksi harjoiteltiin vielä A-estettä. Pörri ei meinannut aluksi uskaltaa ollenkaan kiivetä esteen päälle. Kun Pörri sitten ensimmäisen kerran uskalsi kiivetä ylös saakka, ei kiipeämisestä meinannut tulla loppua ollenkaan.

Neljännet Koirakoutsin treenit aloitettiin kokeilemalla Pörrin putkeen hakeutumista. Muutaman yrityksen jälkeen Pörri ymmärsi, mitä piti tehdä. Tämän jälkeen koitimme lisätä alkuun vielä pari hyppyä ennen putkia. Pörrin jäätävä vauhti meinasi taas vaihteeksi tuottaa vaikeuksia ja Pörri juoksikin monta kertaa ohi putkesta. Näin jälkeenpäin ajateltuna, Pörri olisi pitänyt lähettää aikaisemmin takaakiertoon, että olisin ehtinyt pois Pörrin alta. 

Seuraamisen tehokoulutus osa 1

Tänään palattiin joululoman jälkeen taas arkeen ja treeniarkeen. Pörrin joulusta on tulossa myöhemmin postausta, mutta kerrotaanpa tähän väliin meidän tämän päiväisestä seuraamisen tehokoulutuksesta. Koulutuksen järjesti Koirakoutsi ja kouluttaja kurssilla toimii Mika Jalonen. Mika on saavuttanut nykyisen kisakoiransa bordercollie Kaitsun kanssa TOKOssa pelkkiä ykköstuloksia alokasluokasta erikoisvoittajaluokkaan. Mikasta tiesin etukäteen kouluttajana sen verran, että tässä on mies, jota kannattaa kuunnella tarkkaan. Ensimmäisen kerran perusteella huomasin, että Mikan koulutusmenetelmät pohjautuvat paljon sheippaamiseen ja siihen, että koiraa pyritään rohkaisemaan tarjoamaan asioita ja olemaan itse aktiivinen ohjaajan suuntaan. Pitkälti Mikalla oli siis samoja ajatuksia kuin minulla, sillä olen huomannut, että Pörri oppii asioita hyvin sheippaamalla.

Haluaisin, että Pörrin työskentely olisi samankaltaista kuin alla olevalla videolla. Että koirasta paistaisi kilometrin päähän se, että sen jokainen solu haluaa töitä kanssani ja että meidän yhteistyö on hauskaa ja me nautitaan siitä molemmat. Vielä tästä ollaan kilometrin päässä. Tai no anteeksi valovuoden päässä, mutta miten hurjan pitkä matka me ollaan jo kuljettu. Paljon on tehty töitä ja paljon on edistytty, mutta edelleen riittää tekemistä ihan perusasioissa. Mika valoi minuun tänään uskoa, että Pörri on mahtava koira ja sen tekeminen näyttää hyvältä. Nyt vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja nostaa vaatimustasoa. Kaikenlaista haahuilua ja perseilyä ei saisi enää sietää entiseen malliin tai muuten käy niin, että me jämähdetään tälle tasolle. Nyt pitää alkaa tehdä tosissaan töitä sen eteen, että rakennetaan motivaatiota perusasentoon ja seuraamiseen. Ei sallita haahuiluita, kontaktirikkeitä, paikanvaihteiluita, yleistä laamailua, jätättämistä, poikittamista yms. vaan vaaditaan puhtaita suorituksia. Palkitaan koira silloin, kun se tekee hyvin. Ei silloin, kun se tekee (edes) jotain. Kun palkkaa tulee vain hyvin tehdystä työstä, koiran oma halu tehdä asioita hyvin kasvaa. Perusjuttuja, mutta niin vaikeita toteuttaa..

Pörri antoi tänään treeneissä kaikkensa. Se hakeutuu erinomaisesti perusasentoon ja paria poikkeusta lukuunottamatta tuli vieläpä hyvään asentoon. Seuraamista tehtiin muutamien askeleiden sarjassa ja Pörrin seuraamisen näytti näissä hyvältä. Saatiin Mikalta kehuja, että Pörri lukee erinomaisesti mun kropan liikettä. Nyt mun pitää vaan itse pysyä skarppina, että mun oma kroppa pysyy hallussa: ryhti hyvänä ja kädet oikeilla paikoilla. Myöhemmin entistä enemmän huomiota jalkoihin. Pörrin tekemisessä ei juuri ollut moitittavaa, vaan enemmänkin minussa.

Kirjasin alle muutamia kotiläksyjä, joita pitäisi tulevaisuudessa treenailla.

1. Palkkauskriteerit selville: Mieti, mistä palkkaat, sillä kaikki työ ei ole palkan arvoista!
2. Kontaktirikkeestä "huomautus" eli ohjaaja esim. karkaa sillä aikaa, kun koira katselee muualle
3. Rohkaistaan koiraa olemaan seuraamisessa aktiivinen palkitsemalla koiraa aktiivisuudesta
4. Luodaan hyvä motivaatio seuraamiseen tekemällä seuraamista lyhyitä pätkiä muutamia askeleita kerrallaan
5. Jos pidät kädessäsi namia, ole tarkka siitä, että oikealle käännöksissä koira ei ala seurata kättä
6. Kokeile seuraamista eri käden asennoilla (kädet selän takana, kädet ylhäällä, kädet viistosti sivuilla yms.)
7. Treenaa perusasentoon kestoa (rytmitä nameja siten, että joka toinen nami kasvattaa kestoa ja joka toinen parantaa motivaatiota eli ts. hidas nami - nopea nami - hidas nami - nopea nami jne.)

365 päivää Pörriä

Tänään on suuri päivä. Tänään tulee tasan vuosi siitä, kun pieni pallero muutti meille. Vuosi on ollut tapahtumarikas ja siihen on kuulunut monenlaisia tunteita. Tämän vuoden aikana Pörri on osoittanut olevansa ihan huikea persoona, jonka kanssa eläessä tosikommankin ihmisen on pakko opetella ymmärtämään huumoria. Pörri on koira, joka saa tempauksillaan nauramaan niin oman väen kuin vieraat ja treenikaveritkin. Pörrin ensimmäisestä elinvuodesta saisi vaikka kirjan, mutta onneksi sellaista ei tarvitse kirjoittaa, sillä tänne blogiin on ikuistettu suuri määrä ensimmäisen vuoden merkittävimmistä  tapahtumista. Viime aikoina blogi on pyörinyt paljolti treenikuulumisten ympärillä ja arki-Pörri on jäänyt vähemmälle, mutta korjataanpa tilanne.

Pörrin ensimmäisiä hetkiä meillä.

Nukkuminen

Pörri rakastaa nukkumista ja nykyään se ei juuri tee muuta kuin nukkuu. Meidän naapurin mummo ihmetteli, että miten Pörri voi nukkua kaikki työpäivät, iltanokoset ja sitten vielä koko yön siihen perään. Kyllä se vaan voi. Pörri on tunnettu hassuista nukkuma-asennoista ja sen voi bongata nukkumasta mitä eriskummallisemmista paikoista mitä eriskummallisemmissa asennoissa. Pörrin yksi ehdoton suosikkiasento on kyljellään kintut ojossa, mutta toinen suosikki on selällään esim. seinää vasten ja kintut levällään siten, että pallit tuulettuu hyvin. Nukkuessaan Pörrillä on usein onnellisen tyytyväinen virne naamalla. Välillä unissa taidetaan käydä hurjia rusakkojahteja, sillä sen verran rytmikkäästi tassut kipristelevät.

Ulkoilu

Pörrin mielestä koskaan ei voi ulkoilla liikaa. Pörri aina heti valmis lenkkikaveri. Se on häntä viuhuen lähdössä ulkoilemaan vaikka keskellä yötä kesken unien. Pörrin mielestä aina on myös hyvä sää ulkoilla. Sitä ei haittaa tuuli eikä sateet. Omistajat vannovatkin pyhästi goretexin nimeen. Pörrille mikään lenkki ei ole tarpeeksi pitkä vaan aina voisi heittää vielä toisen kierroksen. Usein Pörrin saakin miltei kiskoa hihnasta vetämällä sisälle.



Ruoka

Pörrin suuri intohimo. Pörrin mielestä koskaan ei voi olla liian kylläinen. Aina on hyvä aika syödä. Nappulat on sontaa ja vihannekset tarkoitettu jäniksille. Lihaa sen olla pitää. Mielellään vieläpä naudan sisäfilettä tai kanan kivipiiraa. Parasta maustettuna suolalla ja mustapippurilla. Myös erilaiset taikinat ovat Pörrin mieleen ja kaveri onkin melko näppärä nuolemaan vispilöitä ja taikinakulhoja. Ahneudestaan johtuen Pörri on innokas keittiöapulainen, joka kauniilla ruskeilla nappisilmillään tykkää tuijotella ruokaa laittavaa isäntää tai emäntää.

Treeneissä namit on pomminvarma keino saada Pörri tekemään mitä vaan. Useimmiten treeninameina meillä on kanan kivipiiraa, joka varsinkin juuri keitettynä saa Pörrin ihan hurmioon. Myös B-luokan namit kelpaavat. Nami kuin nami.

Kuopat

Kuoppien kaivaminen on ihan superjuttu. Pörrin kuopat on yleensä aika pieniä, mutta niitä ilmantuu useita ja yleensä keskelle nurmikkoa. Pörristä saa myös innokkaan puutarha-apulaisen, joka kaivaa kukkapenkkiin nopeasti 20 cm syvän istutuskuopan uudelle kukalle. Myös ruohonleikkurin jahtaaminen kuuluu tämän puutarhaapulaisen toimenkuvaan.

Kepit

Pörrin mielestä paras asia maailmassa heti ruuan ja nukkumisen jälkeen on kepit. Paras keppi on mahdollisimman iso ja hankala kantaa. Mielellään ainakin 2 metriä pitkä ja ranteen paksuinen. Mutta keppi kuin keppi käy. Varsinkin, jos se keppi lentää. Pörrille kepit ovat sydämenasia ja suuren intohimon kohde, joten aikalailla kaikki kahnaukset toisten koirien kanssa ovat syntyneet keppien omistussuhteita ratkottaessa.

Uiminen

Pörri on aivan pienestä asti tykännyt paljon vedestä. Pienempänä Pörri tuli suihkun alle seisomaan, kun itse kävi suihkussa. Ulkona Pörri löytää varmasti sen ainoankin kuralätäkön. Pörrin mielestä kuralätäköitä ei kuulu kiertää, vaan kävellä keskeltä läpi. Viime kesänä Pörri ihastui uimiseen ja siitä kuoritui kesänmittaan melkoinen vesipeto, jota ei meinannut saada mitenkään vedestä pois.

Saunominen

Pörri on saanut meiltä lempinimen saunakoira, sillä Pörri rrrrakastaaa saunomista. Jos erehtyy avaamaan saunan oven, kun Pörri on sikeässä unessa, salamaa nopeammin se on paikalla kiipeämässä parveen. Mieluiten Pörri istuskelee alalauteella ja hiippailee saunasta itsekseen pois, kun tulee liian kuuma. Pörri on aika perinteinen

suomalainen saunoja. Pörrin mielestä saunassa pitää istua hiljaa ja tuijottaa kiuasta. Jos löylyä ei heitetä tarpeeksi, voi mulkaista kiukkuisesti kanssasaunojia. Jotta saunaan varmasti pääsee mukaan, pitää itse olla kärppänä paikalla ja mielellään olla jo heti ensimmäisenä saunan lauteilla istumassa. Jos herra meinataan jättää saunan ulkopuolelle, tehokkain keino päästä sisään on sydäntäriipivä ulvonta.

Hassuttelu

Hassuttelu on Pörrin mielestä parasta silloin, kun omistajat ovat oikein väsyneitä ja kiukkuisia. Yksi hassu asento ja ilme saa hetkessä apeimmankin mielen rämähtämään naurunremakkaan. Omistajien nauru tuntuu olevan Pörrille paras palkinto kaikesta hassuttelusta. Pörri on keksinyt, että paras keino kerjätä huomiota on heittäytyä selälleen keskelle lattiaa, möyriä ja pitää samalla epämääräistä mouruavaa mörinää.

Pörri on koira, jolle ei voi olla pitkävihainen, sillä se kyllä keksii parhaat keinot lepyttää omistajansa. Lähestymistapana voi olla hassuttelu tai vieno lipaisu poskelle tai käteen. Tämän jälkeen, kun omistaja on lepytetty, on aika sulattaa sen sydän ryömimällä syliin ja laittamalla poski omistajan sydäntä vasten.

Kaverit

Pörrin mielestä painikaverit ovat vaan ihan parasta. Suuret kiitokset kaikille Pörrin kavereille ja heidän omistajilleen tästä kuluneesta vuodesta. Pörrin myötä meille Jannen kanssa on avautunut ihan uudenlainen maailma, johon on kuulunut paljon naurua ja hyviä yhdessä vietettyjä hetkiä. Kiitos myös tämän blogin lukijoille. Olette meille tärkeitä. <3

Kaukojumppaa

Ollaan tokon jatkokurssilla käyty läpi eräs tapa opettaa kaukokäskyjä. Tällä tavalla on tarkoitus jumpata kaukokäskyjen oikea suoritustapa koiralle lihasmuistiin. Olen tehnyt Pörrille pienestä asti pientä jumppaa ja esim. istu-maahan-vaihdot sujuvat Pörriltä todella hienosti. Istu-seiso- ja maahan-seiso-vaihdot ovat sitten olleetkin hankalammat ja tämä tekniikka vaikuttaa olevan hyvä tapa jumpata näitä vaihtoja. Ideana on pitää käsiä niissä paikoissa, joihin koiran kuonon pitäisi osua. Tänään Pörri sai iltaruuan kaukojumpalla, mutta enimmäkseen ollaan tehty näitä agilityssa taukojen aikana. Tauot ovat oiva aika treenata kaukokäskyjä, sillä samalla lihaksetkin pysyy lämpimänä agilitya varten.

Seuraavassa videota Pörrin kaukojumpasta ja lopussa tulee vähän myös pieni pätkä seuraamisharjoittelua, kun halusin nähdä, miltä meidän työskentely näyttää videolta katseltuna. Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

Pörriäinen söpöilee

Onks tää se shelttihymy?

Mitä, puhuiko joku kivipiirasta?!

Äiti olisko lenkkiaika?

Jooko?!

Mun mielestä Pörri on vaan ihan hirmu söpö. Vai mitä mieltä ootte?

(Onneks meillä on lauantaisin siivouspäivä..)

Huipputokot x 2 ja ensi vuoden treenisuunnitelmia

Voisin valua siirapista. Meillä on Pörrin kanssa eilen ja tänään ollut ihan huiput tokotreenit ja olen tässä tajunnut sen, miten paljon tykkäänkään tokosta. Ja Pörristä. Ja tokosta. Toko on monipuolista ja hauskaa. Koko ajan oppii lisää sekä itsestä että koirasta ja siitä, miten kummankin käyttäytyminen vaikuttaa toisen käyttäytymiseen.

Eilen tokoiltiin taas tuttuun tapaan Koirakoutsilla, jossa teemana oli ruutu. Ollaan tehty Pörrin kanssa jonkin verran ruutua, mutta lähinnä siten, että ruutuun jätetään lelu tai namikippo, jonka luokse Pörri on juossut. Nyt treenattiin kaikkia ruuttuun liittyviä liikkeenosia erikseen: ruutuun lähetys, maahanmeno ruudussa ja makaamisasennosta kutsu seuraamaan. Pörrille osoittautui yllävän vaikeaksi se, että itse seison kaukana ja käsken Pörrin seisomisasennosta maahan. Pörri lähti hiippailemaan perääni ja meni vasta sitten maahan. Tästä tuli yksi tärkeä treenikohde. Pörrille pitää alkaa siedättää välimatkaa käskyihin. Ihan jo kaukokäskyjäkin ajatellen. Saatiin ruutuun menoon myös hyviä vinkkejä siitä, miten pystyn häivyttämään Pörriltä namikipon ruudusta, vaikka treenaisimme Pörrin kanssa kahden. Jos on avustaja käytössä, avustajan on helppo poistaa namikippo, mutta yksin treenatessa palkkaaminen hankaloituu. Ruudun lisäksi tehtiin maahan-seiso-maahan-vaihtoja, jotka sujuivat huomattavasti paremmin kuin istu-seiso-istu-vaihdot.

Tiistain tokoissa aloitettiin seuraamisella. Tehtiin aluksi yhtä askelta ja nyt paljastui se, miksi Pörriltä on alkanut tippua kontakti ensimmäisellä askeleella. Olen palkannut usein Pörrin vasta, kun ollaan otettu yksi askel ja Pörri on istahtanut. Palkka olisi pitänyt antaa jo ennen istahtamista. Nyt pitääkin ottaa lisää yhden askeleen treeniä siten, että palkka tulee oikeaan aikaan oikeasta tekemisestä. Sitten kestoa kasvatetaan 2 askelta, 3 askelta jne. Saatiin myös neuvo, että käännökset kannattaa ottaa seuraamiseen mukaan vasta, kun suoraa seuraamista sujuu mallikkaasti 40 askelta. Sitä ennen käännöksiä harjoitellaan erillisinä osina.

Lisäksi tiistain tokoissa tehtiin jääviä liikkeitä: liikkeestä maahan, liikkeestä seiso ja liikkeestä istu. Vihdoinkin löysin kouluttajan, joka on jäävien opettamisesta samaa mieltä kuin minä. Todella monet kouluttajat neuvoo mielestäni hosumaan aivan liikaa sen kanssa, että jääviä pitäisi tehdä sivulta. Moni kouluttaja neuvoo siirtämään koiran mahdollisimman nopeasti edestä sivulle ennen kuin koira on kunnolla sisäistänyt käskyn merkityksen. Pahinta on se, että vielä sivullakin tarvitaan käsi- tai vartaloapuja. Mun mielestä paikka ei ole oleellisin, vaan enemmänkin se, että käskyt ovat vahvoja ja asennot nopeita. Kouluttaja kertoi, että hän treenaa edelleen kisakoirallaan jääviä liikkeitä siten, että koira on edessä. Tällöin hän pystyy parhaiten valvomaan liikkeen oikeaoppista suoritustapaa. Toki pidemmälle mentäessä on tärkeää tehdä jääviä myös sivulta, mutta edestä tekemisestä ei silti tarvitse luopua. Pörrillä on ollut liikkeestä seisomiseen aika vahva käsiapu ja sen häivyttäminen on hankalaa. Koska sheippaaminen sopii Pörrille hyvin, opetetaankin tästä eteenpäin liikkeestä seisomista Pörrille sheippaamisen avulla, jotta käsiavusta päästään eroon.

Viimeiseksi tehtiin noutoa. Noudossa yksi ongelma on se, että Pörri ei tuo esineitä käteen asti vaan tiputtaa ne eteeni. Tähän saatiin neuvoksi opettaa Pörrille käsitargetti eli opetetaan koira tökkäämään kuonolla kämmeneen. Tätä aion opetella nyt viikon aikana ahkerasti Pörrin kanssa. Pikkuhiljaa vaatimusta aletaan nostaa ja lopulta vaatimus on, että koira tuo tavaran suoraan käteen.

Voisin tähän loppuun kertoa vielä pari sanaa ensi vuoden treenisuunnitelmista. Toko jatkuu meillä ensi vuonna kaksi kertaa viikossa. Tiistaisin treenaillaan Koirakoutsin valkkuryhmässä Riitta Kivimäen opeissa. Riitta on yksi parhaista tokokouluttajista, johon olen törmännyt, joten odotan into piukassa tulevaa. Saatiin myös paikka Tamskin kisavalmiiden ryhmästä ja siellä olisi tarkoitus treenailla sunnuntaisin huhtikuun loppuun saakka. Tamskin tokoja odotan melko kauhun sekaisin tuntein, sillä viereisellä kentällä treenataan samaan aikaan agilitya. Katsotaan, mitä tuleman pitää. Agilityn puolelta suunnitelmat on vielä osittain auki, mutta ollaan Pörrin kanssa ilmottauduttu Tamskin para-agilityryhmään, jonka on tarkoitus treenata kaksi kertaa kuussa. Myös Janne jatkaa Pörrin kanssa agilitya Tamskilla. Kiireinen harrastustalvi siis tulossa, mutta talveksi on kiva haalia ryhmäpaikkoja, jotta pääsee näillä keleillä hallin suojiin treenailemaan.

Itsenäisyyspäivä

Meidän itsenäisyyspäivä kului tänäkin vuonna varsin rennoissa merkeissä kotosalla. Meillä on Jannen kanssa ollut viime aikoina molemmilla ihan hirveä hässäkkä töissä ja ollaan molemmat painettu melko pitkää päivää. Sellaiset päivät, jolloin ei tarvitse tehdä mitään, ovat suurta arjen luksusta. Itsenäisyyspäiväaamu alkoikin sillä, että nukuttiin koko porukan voimin pitkään. Aamupäivällä aloitettiin leffamaratoni ja katsottiin Nälkäpeli trilogian toinen osa Vihan liekit. Elokuva kesti 2,5 tuntia, minkä jälkeen olikin jo lounasaika. Nälkäpelin jälkeen katsottiin vielä toinen leffa Valekytät, joka oli kyllä hauska leffa. Pörristä on tullut ihan tosi kova nukkuja. Se ei kotona tee juurikaan mitään muuta kuin nuku. Eilenkin Pörri nukkui lähestulkoon koko päivän.

Leffamaratonin jälkeen lähdettiin pidemmälle iltalenkille ja kiivettiin korkealle kukkulalle, josta nähtiin Tampereen keskustaan. Keskustassa Ratinan suvannossa ammuttiin perinteinen itsenäisyyspäivän ilotulitus. Paukut kuuluivat melko vaimeina sillä kukkulalta oli matkaa keskustaan useita kilometrejä. Aluksi Pörri ei reagoinut paukkuihin mitenkään, mutta kun pauke vain jatkui ja jatkui ja Pörrille tuli jo vähän tylsää, kun seisottiin niin pitkään paikallaan se haukahteli muutamaan otteeseen, mitä ihmettä täällä tapahtuu. Ilotulitus kesti kaiken kaikkiaan 10 minuuttia ja oli huikea valoshow, sillä kukkulallekin asti näkyi kiitettävä määrä raketeita. Ilotulituksen jälkeen jatkettiin lenkkiä ja toisesta suunnasta ammuttiin vielä pari rakettia. Näihin raketeihin Pörri ei reagoinut millään tavalla. Uutena vuotena Pörri saa varmuuden vuoksi pysyä tiiviisti sisällä, ettei aiheuteta koiralle turhaa ylimääräistä stressiä.

Loppuilta kuluikin sitten tiiviisti television äärellä, kun katseltiin Linnan juhlia ja makailtiin koko perheen kesken olkkarin pörrömatolla. Ihanaa kiireetöntä yhdessäoloa! Linnan juhlista jäi sikäli hyvä mieli, sillä juhliin oli kutsuttu tosi paljon vapaaehtoistyöntekijöitä. Mm. Rescueyhdistys Kulkurit ry:n puheenjohtaja oli kutsuttujen listalla.

Onnistumisen tunteita agilityssa :)

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, ostimme loppuvuoden valkkupaikan Koirakoutsilta.

Jo ensimmäisissä treeneissä sain ohjaajalta paljon hyviä vinkkejä omaan ohjaamiseeni ja Pörrin palkkaamiseen, mihin ei ole kauheasti tullut kiinnitettyä huomiota. Olen palkannut Pörriä aikaisemmin treeneissä hyvin paljon nameilla. Kouluttaja kehotti palkkaamaan Pörriä huomattavasti enemmän lelun avulla ja se onkin nyt tuntunut Pörrille paljon paremmalta vaihtoehdolta. Lisäksi treeneissä oli paljon puhetta siitä, kuinka minun tulisi kiinnittää enemmän huomiota ohjaamiseeni.

Koirakoutsilla treenasimme pienen ratapätkän avulla takaaleikkausta. Kouluttaja kuitenkin totesi takaaleikkauksen olevan Pörrin tapauksessa huono vaihtoehto, koska Pörri oli niin nopea. Takaaleikkaus vaihdettiin valssiin, joka toimikin paljon paremmin. Pörrillä oli taas pientä putkikammoa, mutta siitäkin päästiin sitten lopulta yli. Lopuksi harjoiteltiin vielä peräkkäisten hyppyjen suorittamista siten, että rytmitin ohjaamistani. Videosta näkee hyvin, miten Pörri juoksi kolmannen hypyn ohi, mikäli en rytmittänyt ohjausta. 

Seuraavat treenit olivat taas SDP:lla. Treeneissä keskityttiin tällä kertaa keppeihin. Pörri teki nyt vasta toista kertaa varsinaisia keppejä ja yllätti meidät kyllä täysin tekemisellään! Pörrin tajuttua homman nimen, ei siihen meinannut tulla loppua ollenkaan. Edelliskerralla ollutta putkikammoa oli havaittavissa tälläkin kertaa.

Toisissa Koirakoutsin treeneissä harjoiteltiin erilaisia käännöksiä. Odotin hieman pelonsekaisin tuntein, mitä treeneistä tulee kun näin kouluttajan tekemän radan. Radassa oli monta uutta juttua, mitä ei oltu Pörrin kanssa vielä aikaisemmin harjoiteltu. Kouluttajan ohjeilla sain ohjauskuviot kuitenkin suurinpiirtein kohdilleen ja eikun kokeilemaan. Yllätys oli suuri, kun Pörri tekikin sen mitä halusin, eikä alkanut heti komentamaan, että "Koita nyt saateri ohjata mua kunnolla!". Tuli pitkästä aikaa vahva tunne siitä, että ehkä meistä vielä jotain tulee :)

Videon alussa oli kameran asetuksiin jäänyt vahingossa supeshidastus-toiminto päälle. Sen johdosta videon alkuosassa valot räpsyvät eikä ääntä ole. Videolta näkyy myös hyvin, kuinka Pörri välillä viihdyttää itseään suorittamalla esteitä itsekseen, sillä välin kun keskustelen kouluttajan kanssa :D