Pörri 1 v

Meillä juhlittiin tällä viikolla synttäreitä, kun Pörri täytti tiistaina 1 v! Pörrin syntymäpäivään kuului treffit Bertan kanssa. Pörri ja Bertta ovat muuten syntyneet tismalleen samana päivänä, joten molemmat koirat olivat synttärisankareita. Pörri ja Bertta tutustuivat aikoinaan 9 viikon iässä Mustin ja Mirrin pentupaineissa ja ollaan sen jälkeen nähty säännöllisesti. On ollut hauska seurata näiden kahden trikkipaimenen kasvua tämän vuoden aikana. Pörri sai muuten Bertalta lahjan. Pörrin lahjan avaamisesta on video alla. Muilta osin synttäripäivä kului lähinnä leikkiessä uudella lelulla ja lenkkeilessä. Harmi, kun ulkona oli jo töistä tullessa niin hämärää, ettei saanut mitään kivoja synttärikuvia.

Vasemalla olevassa kuvassa Pörri on kuvattu sinä iltana, kun Pörri muutti meille ja oikeanpuolinen kuva on Pörrin synttäripäivältä. Pienestä pentupullerosta on kasvanut oikein sutjakka ja reipas nuorimies. Pörrin piirto päässä on pysynyt yllätävän samankokoisena toisin kuin Pörrin sisaruksilla.

Virailemassa valmennusryhmässä

Ollaan loppuvuodesta menossa Pörrin kanssa Koirakoutsille tokon jatkokurssille ja siitä voisi sitten jatkaa valmennusryhmään. Käytiin tänään vähän haistelemassa valmennusryhmän tunnelmaa, kun sain kaverialennuksella yhden valkkukerran Annalta.

Tunnin aikana meillä oli neljä teemaa:
- ruutu
- stopit
- paikkamakuu
- luoksepäästävyys

Pörrin kanssa on tehty ruutua kaksi kertaa. Kerran tokon alkeiskurssilla namialustan kanssa ja kerran porukkatreeneissä lelun kanssa. Pörri on aina tykännyt ruudusta todella paljon ja menee sinne ihan into piukassa. Kerrankin tokossa on hyötyä Pörrin hyvästä irtoavuudesta. Koitin leikittää Pörriä lelulla, mutta Pörri kiihtyi lelusta vähän liikaa ja sen keskittyminen herpaantui. Päätettiinkin tehdä ruutu namialustan kanssa ja namialusta toimi hyvin. Pörri juoksi hyvin ruutuun. Ruudussa annoin Pörrille vielä toisen namin.

Hyvä, että viime keskiviikkona otin puheeksi kimppatreeneissä stopit. Saatiin Milliltä hyviä vinkkejä stoppien tekemiseen ja ollaankin nyt harjoiteltu niitä joka päivä ja tänään saatiin kehuja, että stopit näyttää oikein hyviltä. Saatiin vinkkejä, miten stoppeja aletaan työstämään eteenpäin.

Paikkamakuu oli tänään ihan mahti! Tehtiin monta suht lyhyttä paikkamakuuta, mikä oli mukavaa vaihtelua, sillä ollaan tehty viime aikoina pääasiassa yksi pitkä paikkamakuu per treeni. Pörri oli tosi skarpinoloinen ja pysyi hyvin. Ainoastaan kerran taisi vilkaista viereistä koiraa. Keskittymiseen auttoi varmasti se, että laitettiin koirat riviin ns. vastakkain: kuono, pylly, kuono, pylly.

Viimeisenä tehtiin luoksepäästävyys, jossa Pörri sai kouluttajalta kehuja. Pylly pysyi nätisti maassa, eikä se rientänyt kouluttajan luokse, kuten yleensä. Pörri piti myös hyvin katsekontaktia minuun, kun kouluttaja käveli meitä kohti. Huomasin, että perusasentotreeni alkaa todellakin tuottaa tulosta.

Valkkukerrasta jäi hyvä mieli, kun huomasin, miten paljon Pörri on muutamassa kuukaudessa edistynyt.

Pörrin viikonloppu

Pörrin viikonloppu sujui varsin rennoissa tunnelmissa. Lauantaina nukuttiin Pörrin kanssa pitkään, kun Janne oli talkoilemassa Tamskin agilitykilpailuissa. Jannen kotiutuessa mentii kimppalenkille ja kyläilemään aussiepoikien Datan ja Nanon luokse. Pojat teurastivat yhdessä tuumin yhden lelun. Tämän jälkeen olikin aika lähteä kotiin valmistautumaan iltaa varten, sillä mentiin istumaan iltaa Kodan luokse. Pojat eivät paljon istuskelleet vaan koko ilta kului enemmän ja vähemmän painimisen merkeissä.

Sunnuntai onkin sitten mennyt pääasiassa akkuja ladatessa kotosalla ja lähimetsässä. Aamupäivällä Pörrillä tosin piti kiirettä, sillä herralla oli tärkeä tehtävä toimia Jannen apuna pyörän keulan vaihdossa. Alla time lapse video Jannen ja Pörrin pyöräremontista.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava viikonloppu!

Shelttilenkki

Lauantaina Tampereella oli mitä ihanin syyssää, joka sopi meille paremmin kuin hyvin, sillä oltiin sovittu Tampereen seudun shelttien kanssa kimppalenkistä. Kimppalenkki suuntautui Kangasalle Katajajärven laavulle, jossa grillailtiin makkaraa ja vaihdettiin kuulumisia. Meillä ei ollut omia makkaroita mukana, mutta saatiin Kodan porukoilta maistiaiset Pirkka-makkarasta, joka oli kyllä suuri positiivinen yllätys. Ensi kerralla meillä taidetaankin grillata Pirkkaa. 

Tänään sunnuntaina olikin sitten vähemmän aurinkoisempi sää. Treffailtiin tänään pitkästä aikaa Pörrin bestistyttöystävää Berttaa. Kaksikko oli nähnyt toisensa viimeksi reilu kuukausi sitten ja voi sitä riemua, kun trikkikaverukset pääsivät painimaan. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon. Toivottavasti teillä muillakin oli mukava syysviikonloppu.

Ekat SDP-agit

Päästiin runsaan kolmen viikon tauon jälkeen taas treenailemaan. TamSKin kesäkausi ehti sillä välin vaihtua talvikauteen ja treenipaikka siirtyi Tallilta Sport Dog Parkkiin (SDP).

Kolmen viikon tauon kyllä huomasi Pörrin tekemisessä. Samaten sen, että Marja on treenaillut paljon tokon perusasentoa Pörrin kanssa. Pörri hakeutui lähes aina minun vasemmalle puolelle vaikka yritin saada sen tulemaan oikealle puolelleni.

Itse treeneissä harjoiteltiin hyppyesteiden suorittamista takaakiertona. Ensimmäisellä yrityksellä kaikki sujui hienosti, mutta sen jälkeen Pörri tuntui hakeutuvan joka kerta ohi vasemmalta puoleltani, vaikka yritin ohjata oikealta puolelta.

Lisäksi harjoiteltiin vasemmalle kaartuvasta putkesta ulostuloa siten, että putken suulta tulee lähteä oikealle. Pörrille tuntui olevan luonnollisempaa lähteä vasemmalle kaartuvasta putkesta vasemmalle. Pienellä avustuksella Pörri tajusi lopulta lähteä oikealle putken suulta.

Putkien jälkeen otettiin pari irtoamisharjoitusta. Ensimmäisellä yrityksellä olin auttamatta liian hidas ja meinasin jyrätä Pörrin yli. Seuraavilla kerroilla otinkin sitten vähän ripeämpiä askelia.

Lopuksi ehdittiin vielä ottamaan pari kontaktiharjoitusta puomilla. Ne sujuivat kyllä aivan tajuttoman hyvin. Kontaktien kotiharjoittelu alkaa tuottamaan tulosta :)

Seuraamisen perusteet osa 2

Seuraamisen teemakoulutuksessa kouluttaja sanoi, että kaiken seuraamisessa tarvittavan voi opetella yhden neliömetrin alueella eli toisin sanoen olkkari riittää kaiken oleellisen treenaamiseen. Matkaa ei kannata ahnehtia vaan matkaa kasvatetaan pikku hiljaa, kun muut palaset on treenattu. Seuraamispostauksen toisessa osassa ajattelin keskittyä käännöksiin.

Kun yhden askeleen ottaminen eteen alkaa onnistua, voidaan pikku hiljaa aloittaa kääntyminen. Aluksi käännökset kannattaa olla 90 asteen sijaan esimerkiksi 45 astetta. Tämän jälkeen käännöstä pikku hiljaa jyrkennetään koiran kehittymisen mukaan. Vauhdissa otettavat käännökset kannattaa tehdä siten, että koiralla on tarpeeksi aikaa kääntyä. Eli käännöksiin kannattaa kuluttaa muutama askel.

Alla olevat käännökset eivät ole sellaisia käännöksiä, joita tehtäisiin vauhdissa, vaan nämä ovat paikallaan käännöksiä, jotka tehostavat takapään käyttöä. Takapään käyttöä on hyvä harjoitella laatikon avulla. Teinkin laatikkotouhuista postauksen, johon kannattaa tutustua ennen kuin alkaa tehdä näitä harjoituksia.

Paikallaan käännöksissä aloittaa aina oikea jalka. Kun oikea jalka aloittaa, kroppaa kääntyy huomaamatta, jolloin koira saa vihjeen käännöksestä ja pysyy paremmin käännöksissä mukana.

Tässä oikealle käännös paikallaan:

Vaihe 1. Koira perusasennossa.

Vaihe 2. Siirrä oikea jalka 90 asteen kulmaan vasempaan nähden.
Vasemman jalan kantapää koskee oikean jalan sisäsyrjään.

Vaihe 3. Siirrä vasen jalka oikean viereen ja koira siirtyy mukana.

Vasemmalle käännös:

Vaihe 1. Koira perusasennossa.

Vaihe 2. Siirrä oikea jalka vasemman jalan eteen 90 asteen kulmaan vasempaan nähden.

Vaihe 3. Siirrä vasen jalka oikean jalan viereen ja koira siirtyy mukana.

Tein eilen agilityharjoituksissa omaa vuoroa odotettaessa seuraamisharjoituksia ja voi että Pörri teki hyvin. Me päästään jo kaksi askelta siten, että Pörri seuraa innokkaasti. Kolmannen askeleen kohdalla alkaa jo motivaatio vähentyä. Lisää siis rahaa pankkiin.

Alla vielä Jannen ottamaa timelapse-videota mun ja Pörrin kotitreeneistä menneeltä viikolta.

Seuraamisen perusteet osa 1

Ajattelin kirjoittaa tämmöisen pienen kaksiosaisen seuraamiseen liittyvän teemapostaussarjan. Perusasento laatikon avulla olisi sopinut tähän postaussarjaan hyvin yhdeksi osaksi, mutta ehdin jo julkaista sen. Tässä tulee kuitenkin vinkkejä siitä, miten me ollaan Pörrin kanssa nyt aloitettu kokonaan uudelleen alusta lähtien seuraamisen opetteleminen. Luulin, että olin ainoa kivikaudelle jäänyt ohjaaja, mutta yllättävän moni opettaa vielä koiraansa seuraamaan namin avulla. Mekin opeteltiin aluksi seuraamista namin avulla, mutta siitä ei seurannut mitään hyvää. Kuten aiemmin jossakin seuraamispostauksessa sanoin, jos opetatte koiralle seuraamista nami vasemmassa kädessä, lopettakaa välittömästi!

Etsin aikoinaan paljon netistä tietoa, miten seuraaminen kannattaa opettaa. Toinen toistaan useammin tuli esille hieno sana imuttaminen. Googlen hakutuloksissa ohjeistettiin imuttamisesta näin kivasti: "Pennulle seuraamisen tekniikka opetetaan imuttamalla, jolloin pentu saa kaiken aikaa syödä ohjaajan vasemmasta kädestä. Käden asento on erittäin tärkeä; sillä opetetaan koiralle oikea seuraamispaikka." Mitä mieltä te olette? Oppiiko koira tällä tavoin todellakin oikean seuraamispaikan? Palkan paikka kyllä ohjaa koiraa hakeutumaan tiettyyn asemaan ohjaajan suhteen, mutta jos pentu syö koko ajan namia katseleeko se samalla, että "mun pitää kävellä tässä lapa ohjaajan housun sauman kohdalla, jotta saan nakkia".

En sano, etteikö imuttamalla olisi saatu hyviä tuloksia aikaiseksi. Nami (namikäsi) vain tulisi häivyttää tarpeeksi nopeasti. Jos namikättä ei häivytä tarpeeksi nopeasti, käy kuin meillä. Enää en missään tapauksessa lähtisi harjoittelemaan seuraamista näin. Nyt olen lähtenyt ihan uudesta näkökulmasta liikkeelle. Seurautin Pörriä pitkään niin, että nami oli vasemman käteni sisässä. En uskaltanut poistaa namia, koska Pörrin motivaatio seuraamiseen laski kuin lehmän häntä ilman namia. Seuraukseksi sain koiran, joka seurasi kättäni. Pörri siis sahasi ees taas käteni liikkeen mukana ja katse oli käteeni liimautuneena. Kun vihdoin ymmärsin luopua namista, Pörrin motivaatio seuraamista kohtaan laski. Kyllähän Pörri seurasi joten kuten ilman namiakin, mutta seuraaminen oli innotonta laahustamista, kontakti saattoi rakoilla, paikka vaihdella, Pörri alkoi helposti jätättää, jos lopetin sanallisen kehumisen. Sain eri kouluttajilta erilaisia vinkkejä, miten intoa, halua ja motivaatiota voisi yrittää rakentaa. Oli lelua kainalossa, namia huulten välissä ja ties mitä. Millään keinolla en kuitenkaan saanut Pörrille sellaista intoa ja halua kuin olisin halunnut. Tämä johtui siitä, ettei Pörrillä ollut sisäistä paloa seuraamiseen. Kukin tietysti saa tehdä tyylillään, mutta en usko, että namilla houkuttelemalla / imutustekniikalla tulisin koskaan samaan Pörrille tarpeeksi hyvää motivaatiota seuraamiseen.

Onneksi näin ilmoituksen Koirakoutsin seuraamisen teemakoulutuksesta. Kurssin ensimmäinen opetus oli se, että kaikki lähtee koiran motivaatiosta. Motivaatio seuraamiseen luodaan vahvalla perusasennolla, sillä seuraaminen on oikeastaan vain perusasennon ylläpitämistä.

Kaiken perusta on kontakti, joten aloitetaan siitä.

Seuraamisen harjoittelemiseen tarvitaan koiralle mieluisia nameja, koiralle mieluisa lelu, innokas oppilas ja innokas ohjaaja. Naksuttimesta voi olla myös apua, mutta ilmankin pärjää hyvin.

Harjoitus 1:  Koira ottaa kontaktia

Ohjaaja on passiivinen koiraa kohtaan, mutta tarkkailee katseellaan koiraa. Kun koira ottaa ohjaajaan kontaktia, palkitaan koira (mieluiten) lelulla. Ohjaaja ei saa houkutella koiraa millään tavoin, vaan koiran pitää olla aktiivinen.

Harjoitus 2: Luopuminen

Koiran elämä on luopumista. Ympärillä pörrää mitä ihanampia tyttöjä ja komeita poikia. Maassa tuoksuu mitä suloisimmat tuoksut. Ohjaajalla on mitä herkullisimmat namit ja kivoimmat lelut. Luopumisella opetetaan, että koira voi saada haluamansa asian vain, jos se oppii ensin luopumaan siitä.

Ota avoimelle kädelle nami ja katso koiraa. Älä anna koiralle mitään käskyjä. Anna koiran itse kokeilla ja oivaltaa, mitä sen kannattaa tehdä. Jos koira yrittää rohmuta namia kädestä, sulje käsi nyrkkiin. Kun koira katsoo sinua silmiin, anna vapautuskäsky ja nami.

Luopumisharjoitus

Tee luopumisharjoitusta eri asennoissa ja eri tavoin. Heiluttele namikäsiä. Ota leluja. Heiluttele leluja. Ripottele leluja pitkin lattiaa tai kenttää, kun treenaat. Pyydä avustajaa houkuttelemaan koiraa namin tai lelun kanssa, kun koira istuu perusasennossa tai seuraa. Palkkaa kontaktin säilymisestä. Palkka mieluiten jotain parempaa kuin houkutukset.

Kun katsekontakti alkaa olla hanskassa on aika siirtyä perusasentoharjoituksiin.

Harjoitus 3. Rahaa pankkiin

Laita lelu taskuusi piiloon. Ota oikeaan käteesi kuusi maukasta namia. Käske koiran istua ja palkkaa namilla. Siirry koiran viereen seisomaan siten, että koira on perusasennossa. Kun koira istuu oikeassa paikassa ja pitää yllä katsekontaktia, kehu/naksauta. Kehun tai naksautuksen jälkeen ota vasemmalla kädellä oikeasta kädestä nami ja anna koiralle nami vasemmalla kädellä.

Vaihe 1. Kehu koiraa, kun se pitää kontaktia.

Vaihe 2. Siirrä nami oikeasta kädestä vasempaan.

Vaihe 3. Palkkaa vasemmalla kädellä.

Kun olet antanut koiralle kaikki viisi namia, palkkaa seuraavasta kontaktista lelulla. Itse levitän käteni ottaessani lelun esiin, sillä Pörri odottaa usein namia, eikä välttämättä halua leikkiä, vaan jatkaa namin odottamista. Jos Pörri tietää seuraavaksi tulevan lelun, se lähtee leikkiin paremmin. 5xnami+1xlelu+5xnami+1xlelu taktiikalla saadaan mukavaa rytmitystä harjoitteluun. Namin avulla saadaan nopeasti monta toistoa, jotta toiminto vahvistuu. Lelupalkka ja pieni leikkituokio taas antaa koiralle pienen tauon harjoitteluun, nostaa virettä ja estää kyllästymistä.

Itse olen treenannut perusasentoa Pörrin kanssa 2-3 kertaa päivässä pienen tuokion. Jo muutamassa päivässä alkoi näkyä selvää edistymistä. Perusasentoharjoitusta kannattaa jatkaa myös myöhemmässä vaiheessa. Kun normaali asentoharjoitus alkaa tuntua helpolta, voi mukaan ottaa lisähaastetta. Voit esimerkiksi heilutella namia tai lelua koiran vieressä tai pyytää avustajaa houkuttelemaan koiraa esimerkiksi namilla.

Kun olet laittanut mielestäsi tarpeeksi rahaa pankkiin, voit yrittää tehdä ensimmäisen noston. Toisin sanoen vasta silloin, kun koira on huomannut sivulla olemisen olevan sille kannattavaa toimintaa, voidaan ottaa ensimmäinen askel.

Harjoitus 4: Ensimmäinen askel

Kun koira on perusasenossa ja pitää hyvin kontaktia, ota yksi askel eteenpäin (älä sano seuraamiskäskyä, vaan astu vain eteenpäin). Jos koira seuraa, onneksi olkoon! Olet laittanut tarpeeksi rahaa pankkiin yhtä askelta varten. Jos koira ei seuraa tai se seuraa viiveellä/innottomasti, jatka rahan laittamista pankkiin.

Vaikka koira ottaisi nätisti yhden askeleen, älä rupea ahnehtimaan! Laita lisää rahaa pankkiin ennen kuin teet seuraavia nostoja. Askeleiden määrässä kannattaa muistaa, että määrä ei korvaa laatua vaan pikemminkin päin vastoin.

Pörrin paikkamakuu

Aloitettiin Pörrin kanssa paikkamakuun treenaaminen jo pentuna. Ensin opeteltiin tietysti ihan yleistä paikallaolemista. Ensimmäisiä harjoituksia oli se, että Pörri odotti lupaa saada saada ruokansa. Sitten opetettiin, ettei ulos ovesta saa mennä ilman lupaa. Aluksi Pörrille opetettiin siis ihan vain kärsivällisyyttä ja pinnaa. Pikku hiljaa aloitettiin varsinaiset paikkamakuuharjoitukset. Aloin kasvattamaan kestoa ja vähän myös matkaa. Otin mukaan välipalkkaukset. Pörri pysyi kuin tatti. Otettiin ryhmäpaikkamakuita. Pörri otti ihailtavan vähän häiriötä muista koirista.

Tuli kerta, kun Pörri nousi. Vein takaisin. Tuli toinen kerta, kun Pörri nousi. Vein takaisin ilman sen kummempaa showta. Kohta huomasin, että me ei olla muuten tehty pitkään aikaan yhtään onnistunutta paikkamakuuta.

Käytiin tänään tokoilemassa lähikentällä. Fiilis kentälle kävellessä oli hyvä. Pörri oli yhteistyökykyinen ja meillä oli hauskaa. Sen sijaan Pörrin fiilis lähes koko treenin ajan oli poissa oleva. Ei kiinnostanut, ei innostanut. Leikki huonosti, jos leikki ollenkaan. Seuraaminen sujui hyvin ja siitä olen onnellinen. Pörristä huomaa, että ollaan harjoiteltu paljon perusasentoa, sillä se hakeutuu todella mielellään perusasentoon iloinen virne naamallaan. Kaikki muu menikin sitten enemmän ja vähemmän pieleen. Paikkamakuussa Pörri ei pysynyt taaskaan, vaan ponnahti heti pystyyn. Laitoin uudelleen maahan ja pistin namia maahan kannustimeksi. Lopulta Pörri pysyi. Hetken.

Minne on kadonnut minun pieni, onnellinen ja tyytyväinen paikallamakaaja? Katsoin äsken peiliin ja totesin, että minä olen pilannut Pörrin paikkamakuun. Sisällä menee hyvin, mutta ulkona ongelmat tulevat esiin. Pörri on rauhaton ja hermostunut. Se nousee omia aikojaan. Kaukana ovat ne päivät, jolloin jätin Pörrin kentän laitaan ja kävelin toiseen laitaan. Viime aikoina on tehty paikkamakuuta siten, että olen ollut kyykyssä Pörrin edessä.

Missä sitten mokattiin?

Epäilen, että suurin ongelma on ollut väärä mielentila. Olen ollut itse liian levoton ja tartuttanut levottomuuteni myös Pörriin. Yritetään nyt pienin askelin päästä tästä suosta ylös. Tästä lähin paikkamakuuta pitää tehdä vain, kun itelläni on levollinen olo. Palkan suunta pitää tulla enemmän alhaalta päin, jottei Pörrille tule fiilistä, että pitäisi nousta ylös. Pörrille pitää myös yrittää luoda mahdollisimman turvallinen olo, jotta Pörri pystyy paremmin sulkemaan ympäristön tapahtumat oman tekemisen ulkopuolelle.

Onko teillä teillä jaettava jotain hyviä vinkkejä paikkamakuun parantamiseksi?

Perusasento laatikon avulla

Seuraamisen teemakurssilla meille opetettiin perusasentoa laatikkomenetelmällä. Tämä oli minulle täysin uusi tapa. Aiemmin olin opettanut Pörrille perusasentoon tuloa namin avulla, mutta en ole ollut tähän menetelmään tyytyväinen, sillä Pörri on oppinut kiertelemään ja kaartelemaan. Perusasentoon tulo ei siis ole nopea, eikä kovin innokas, vaan enemmän päämäärätöntä haahuilua.

Laatikoksi kannattaa valita tarpeeksi pieni laatikko, jotta koira saadaan opetettua laatikon avulla oikeaan paikkaan perusasennossa. Pörrin kokoiselle koiralle hyvä laatikko on 15x15 cm tai siitä vähän isompi. Astia voi olla myös pyöreä.

Vaihe 1. Opeta koira laittamaan etutassut laatikon päälle.
Naksutin on tässä oiva apu. Ensin palkataan siitä, kun koira edes katsoo laatikkoa. Sitten, kun se koskee sitä ja lopulta, kun molemmat tassut on laatikon päällä.

Vaihe 2. Sama seisovaltaan.
Tassujen laittaminen laatikolle kannattaa treenata ensin tarpeeksi vahvaksi ennen kuin alkaa tehdä muuta.

Vaihe 3. Siirrytään koiran sivulle ja palkataan siitä namilla. Palkkauksen aikana siirrytään hieman.

Vaihe 4. Odotetaan, että koira siirtää takapäätään.

Isi, mä en tajuu. Auta!

Vaihe 5. Odotetaan, että koira siirtää takapäätään ja palkataan namilla. Namin syöttämisen aikana siirrytään taas hieman.

Vaihe 6. Pikku hiljaa aletaan vaatia, että koiran pitää siirtyä loppuun saakka eli oikeaan perusasentoon.

"No perkule siirrytään sitte"

Vaihe 7. Taas palkatessa siirrytään.

Ja odotetaan, että koira pyörii oikeaan paikkaan.

"Hölmöläisten puuhaa, mutta namia tippuu."

Vaihe 8. Jätetään koira istumaan vastapäätä laatikkoa 1-2 metrin päähän ja siirrytään laatikon viereen. Kutsutaan koira sivulle ja koiraa tulee sivulle laatikon avulla.

Vaiheita 7 ja 8 toistetaan niin monta kertaa, että laatikosta voidaan luopua ja silti homma sujuu hyvin. Sitä ennen kuitenkin paljon hurjaa leikkiä. 

Meiltä meni homman harjoitteluun 2,5 viikkoa. Lähtötilanne oli se, että laatikon nähdessään Pörri kiipesi siihen välittömästi kontaktiasentoon ja ihmetteli hölmistyneenä, miksei namia kuulunut. Vielä pitäisi saada lisää nopeutta, jotta laatikosta voitaisiin luopua, joten harjoittelu jatkukoon.