Tällä hetkellä minulla on kova motivaatio harrastamiseen ja erityisesti itsensä kehittämiseen entistä paremmaksi koirankouluttajaksi. Alkuvuoteen olen buukannut itselleni paljon koulutuksia, sillä Tampereen seudulla järjestetään monta mielenkiintoista tapahtumaa:
- Pörrille Senni Vesterisen pitämä tokon VOI-EVL-kurssi, jossa on viisi kurssikertaa ripoteltuna alkuvuodelle. Kivaa päästä pitkästä aikaa Pörrin kanssa jonnekin koulutukseen ja saada toivottavasti hiottua voittaja kisavalmiiksi ja päästä keväällä vihdoin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen kilpailemaan.
- Jenny Jalosen pitämä workshop Vire ja impulssikontrolli. Ilmoitin Tacon workshoppiin, jotta saisin jotain keinoja oppia hallitsemaan sen virettä. Pieleen mennyt näyttökoe oli aika märkä rätti vasten kasvoja. En ymmärrä, miten olin niin sokea, että Tacon vire näyttökokeessa tuli minulle yllätyksenä. Tai oikeastaan kiihkoilu ei tullut yllätyksenä, vaan se, miten kädetön olin tekemään vireelle kehässä mitään ja miten nopeasti Taco kiihtyi ja miten pitkään se pysyi korkeilla kierroksilla. Näyttökokeen jälkeen olen ottanut aktiivisen otteen sen suhteen, että haluan oppia tuntemaan Tacon virettä, sen vaihtelua ja oppia keinoja, joilla voin säädellä sitä. Taco osoitti näyttökokeessa kaiken pinnan alla kuplivan kiihkeytensä, jota meidän yhdessä pitää oppia käsittelemään. Tällä hetkellä Taco + vire + toko = hiiohoi ongelmia horistontissa.
- Tommy Wirenin pitämä luento Reaktiiviset ja impulsiiviset koirat. Ajattelin mennä mielenkiinnosta kuuntelemaan, mitä Wirenillä on aiheesta sanottavaa. Parasta olisi, jos täältäkin irtoisi jotain vinkkejä Tacon kiihkeyden suhteen.
- Tiina Kuusisto tulee kouluttamaan meidän seuran kouluttajia. Olen jo pitkään halunnut päästä Tiinan koulutukseen, joten ilmoittauduin innokkaana koirakkopaikalle Tacon kanssa. Koulutus keskittyy pohjataitojen opettamiseen nuorelle koiralle ennen lajiharjoittelua, mikä on aiheena mielenkiintoinen, sillä vedän tälläkin hetkellä pentukurssia, jossa on eri lajien tulevia harrastajia.
- Sokerina pohjalla vielä Jaana Pohjolan kolmen koulutuspäivän sarja, jossa aiheena: 1. käsittelytoimenpiteet ja omaehtoisuus, 2. motivaatio ja vahvisteet ja 3. valinnan mahdollisuudet harjoituksissa. Tätä Jaanan koulutussarjaa odotan innolla, sillä toivon koulutuksista heräävän uusia ajatuksia omiin treeneihin.
Perinteisiä tokokoulutuksia on tiedossa aika vähän. Lähes kaikissa koulutuksissa kouluttajat ovat hyvinkin tieteelliseen tietoon nojautuvia. Jotenkin itseä kutittelee edelleen ajatus tehdä tokoa vähän eri tavalla kuin perinteisesti on totuttu. Sain kesän jälkitreeneistä jo paljon ajatuksia, joita voi soveltaa tokossakin ja siksi aion pysyä tällä ns. poikkitieteellisellä polulla myös jatkossa ja etsiä sitä omaa tapaa treenata ja viedä koiraa eteenpäin. Kiinnostaa kovasti oppia tuntemaan koiria ja niiden tunnetiloja syvemmin ja ratkoa ongelmia perinpohjaisemmin pelkkien laastariratkaisuiden sijaan.
Tuntuu, että pikku hiljaa alkaisi riittää nämä vastoinkäymiset koirien kanssa, sillä takana on melkoinen epäonnen vuosi. Keväällä Pörri sai tokotreeneissä polveensa ligamenttivamman, jota paranneltiin koko kesä ja syksy. Kun Pörri toipui, Tacolta repesi takareisi, jota paranneltiin useampi viikko. Kun päästin koirat vihdoin ekaa kertaa juoksemaan yhdessä, Pörri hyppäsi huonosti puunrungon yli ja tuli kolmijalkaisena takaisin. Siitä onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta viime viikon maanantaina Taco hyppäsi auton takakontista suoraan Pörrin päälle. Pörrillä oli onneksi jo heti seuraavalle päivälle hoitoaika ja se hoidettiin kraniolla. Samalla testattiin ja tunnusteltiin sen ranka ja raajat läpi ja todettiin, että murtumia ei ole, mutta sen koko kroppa oli täysin tiltissä tällistä. Pahin isku oli kohdistunut niskaan ja päähän ja Pörrin pään oikea puoli oli aivan tukossa. Oli vaikuttavaa nähdä, miten hoito toimi Pörriin ja miten koko koiran olemus muuttui Helmiinan taikanäpeissä. Pörri oli hoidon jälkeen vielä kipeä useita päiviä ja mietin jo, että joudun kuitenkin viemään sen ortopedille ja kuvattavaksi. Onneksi jalkaepisodista oli jäänyt ylimääräisiä kipulääkkeitä, joten pystyin pitämään Pörrin viikon kipulääkekuurilla. Tänään tuosta onnettomuudesta tuli jo viikko, mutta pidän Pörriä edelleen levossa. Viikonloppuna sen olo onneksi jo koheni. Oli muuten pirun raskasta katsella taas kipeää koiraa.
Olen nyt tässä katsellut kolmea koiraa kipeänä. Näistä kaikilla on ollut vähän erilainen tapa reagoida kipuun. Tacon kivusta olen oppinut sen, että se sillä on korkea kipukynnys. Se ei näytä kipua, vaikka olisi kovinkin kipeä. Kun vein Tacon takareisivamman jälkeen hoidettavaksi, en nähnyt sen liikkeessä itse mitään outoa. Hieroja näki, että Taco kevensi takatassuaan ihan pikkuisen. Tacon hoidettuaan ja vamman vakavuuden todettuaan hieroja totesi, että moni muu koira olisi tullut vastaanotolle selvästi ontuen. Takareisivamman akuuttivaiheessa huomasin myös, että Taco tärisi, kun harjasin sen takareittä. Se ei ollut missään kohtaa aggressiivinen tai tehnyt selväksi, että älä koske. Se vain näytti surkealta ja tärisi. Tällöin en vielä tiennyt, että se oli edes reväyttänyt koko koipeaan. Muuten vamma näkyi Tacossa siten, että se seisoi vähän oudosti ja oli normaalia vaisumpi, mutta ei osoittanut hellyydenkipeyttä tai vetäytymistä vaan oli vain normaalia rauhallisempi ja lepäili enemmän.
Voltti ei koskaan näyttänyt kipua selvästi kodin ulkopuolella. Ulkona ainoa oire sen kivuista oli järjetön kiihtyminen, minkä seurauksena se oli aivoton juoksuhullu ja hirveä hihnassa kiskoja. Kotioloissa se oli rauhallinen, mutta vetäytyvä. Se nukkui pääosin yksin pienellä kerällä keittiön pöydän alla ja murisi, jos havaitsi liikettä lähellään. Voltti osoitti aggressiivisuutta, jos sitä koski kipeisiin paikkoihin ja siksi sitä oli rajalliset mahdollisuudet hoitaa ilman kuonokoppaa. Siinä missä Voltista tuli vetäytyvä Pörristä taas tulee ihan megahellyydenkipeä kipeänä. Pörriä pitäisi olla koko ajan rapsuttamassa ja paijaamassa, kun se on kipeä. Se haluaa olla ihmisessä kiinni. Pörri näyttää kivun selvästi ja siitä ei tarvitse arvuutella, onko se kipeä vai ei, sillä Pörrin käytös muuttuu kipeänä niin paljon. Sen häntä ei nouse tötterölle ja maailmanvalloittaja-asenne muuttuu surkeaksi hissukaksi, joka raahustaa häntä koipien välissä.
Jos jatketaan ankealla linjalla niin tänään tuli tieto siitä, että Tacoa ei valittu Pohjois-Hämeen nuorten koirien rinkiin, mitä ei voi pitää muuta kuin todennäköisenä seurauksena täysin penkin alle menneen näyttökokeen jälkeen. Moni Tacon treenikaveri pääsi, joten heidän puolestaan ollaan onnellisia. Vähän olen tänään jossitellut, että olisi pitänyt kesällä ja syksyllä vaan treenata tavoitteellisemmin näyttökoetta ajatellen, eikä treenata ylempien luokkien juttuja, mutta toisaalta halusin hyödyntää isot ulkokentät vauhtiliikkeiden tekemiseen ennen hallikauden alkua. Vähän olen myös mietiskellyt, että onko tosiaan niin, että Pörri on mun koirista potentiaalisin tokokoira, kun se on ainoa, joka rinkiin on tullut valituksi. Voltin kanssa tosin ei ehditty edes hakea, kun se lopetettiin ennen hakuajan alkamista. Onneksi meillä on hyvät treenipuitteet seuran puolesta ja paljon tokoa treenaavia ystäviä, joten treenimahdollisuuksia meille löytyy ilman rinkiäkin. Keväälle on myös suunnitteilla Riitan viikkoryhmän lisäksi myös Mari Leiviskän säännöllisiä valmennuksia, joten koulutustakin on tarjolla todennäköisesti ihan riittävästi.
Noin yleisesti ottaen Tacon kanssa on ihan mahdottoman kiva treenata tällä hetkellä. Jotenkin tuntuu, että olen nyt oppinut lukemaan sitä paremmin ja osannut suunnitella sille hyviä treenejä, mikä on vienyt meitä eteenpäin ihan hurjaa vauhtia. Ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, että osaan kouluttaa koiraa niin että se oikeasti kehittyy ja oppii harjoituksista jotain. Tuntuu, että Taco on kaikesta kiihkeydestään huolimatta myös minulle tosi käteensopiva koira, joka kerta toisensa jälkeen hurmaa minut oppimiskyvyllään.
Tacosta on kasvanut itsenäinen, reipas, iloinen ja kiihkeä neitokainen. Kiihkeys siitä on tullut esiin erityisesti nyt kesän jälkeen, kun siirryttiin ulkokentiltä halliin. Ensimmäisen vuoden aikana Tacolle tehtiin pääasiassa palasia alo-voi liikkeisiin. Kesällä sillä alkoi olla palaset sen verran hyvällä mallilla, että joitakin alo-avo liikkeitä aloin koota kokonaisiksi liikkeiksi. Tällä hetkellä Taco osaa kokonaisina liikkeinä seuraamisen, luoksetulon, paikkamakuun, pidon, noudon, hypyn ja alo-kaukot. Kesällä ja nyt syksyn kuluessa olen alkanut yhdistää tehtäviin myös enemmän liikkurointia sekä opetin Tacolle toimintamalleja liikkeiden väleihin.
Joskus on rankkaa, kun on joutunut treeneissä ajattelemaan
3.11. Tacolla oli näyttökoe Pohjois-Hämeen nuorten koirien rinkiin. Näyttökoe tuli vähän liian aikaisin meille ja kokonaisuustreeniä ja palkkattomuutta ei ehditty treenata tarpeeksi. Olen joutunut palkkaamaan Tacoa paljon, jotta olen saanut sitä sitoutettua yhteistoimintaan minun kanssani. On ihan erilaista ottaa tuollainen vanhempi pentu, jota ei ole pikkupenskasta asti aivopessyt siihen, että äiti on maailman paras ja tärkein. Pohjien tekeminen yhteistyöhön on ollut paljon hankalampaa varsinkin Tacon kanssa, joka on muutenkin aika itsenäinen ja vilkas. Taco ei vieläkään palkkaannu juurikaan minun kehuista, vaikka olen sitä yrittänyt sille opettaa. Nykyään se tosin sentään jo heiluttaa minulle häntää. Paljon olen joutunut myös sosiaalista palkkaa buustaamaan lelulla, mistä on seurannut tiettyjä lieveilmiötä ja nyt olenkin vienyt sen ajatusta enemmän sosiaalinen palkka => nami -ajatukseen.
Näyttökoe itsessään oli melkoinen farssi, sillä Taco ei ollut vielä valmis noin pitkään palkkattomaan suoritukseen ja suuri odotusarvo leluun johti runsaaseen ääntelyyn ja minun puremiseen. Näyttökoe oli sikäli mielenkiintoinen kokemus, että opin Tacosta paljon uutta. Näin ihan uusin silmin sen kiihkeyden, mikä sen pinnan alla kuplii ja opin, että se nousee palkan odotuksesta todella paljon. Nyt ollaan uudessa murrosvaiheessa, joka minua vähän jännittää. Toivon, että osaan nyt hallitusti lähteä rakentamaan Tacolle palkattomuutta ja että osaan sen sille riittävän hyvin opettaa, ettei siitä tule kompastuskivi meidän tokouralla.
Tässä videolla on näyttökoetta edeltävältä illalta Tacon kokonaisuustreeni. Tässä Taco saa jokaisessa liikkeen välissä nameja palkaksi. Taco suoritti kokonaisuuden hiljaa, mutta hyvin pienestä oli kiinni, että se pysyi pöksyissään. Pinnan alla kiehui aika lujaa. Seuraamisessa Taco vielä välillä herpaantuu, joten se tarvitsee siihen edelleen kestoharjoittelua. Lisäksi kaukoissa Taco jäi kiinni ystäväänsä Popaan, joka äänteli kentän laidalla, joten kaukoihin tarvitaan vielä paljon lisää fokusta minuun. Myös muihin liikkeisiin tarvitaan lisää fokusta ja suoritusvarmuutta ennen ensimmäistä koetta. Vähän vaivihkaa olen katsellut kalenteria siten, että Tacon ensimmäinen koestartti voisi olla kotihallissamme 13.4.2019.
Pörri on pikkuhiljaa syksyn kuluessa palaillut saikulta. Nyt olen vapauttanut sen tekemisiä niin, että se on käytännössä tehnyt kaikkea muuta samaa kuin ennen saikkua paitsi agilitya. Pörri valittiin Tamskin rally-tokon tehoryhmään, missä meillä on ollut parit ekat treenit. Pörristä on ollut siistiä päästä treeneihin ja se on esittänyt treeneissä aika hienoa oikean puolen seuraamista. Olen ihan häkeltynyt siitä, miten nopeasti Pörri loppujen lopuksi oppi oikean puolen. Vielä kesällä itkin, ettei Pörri ikinä opi olemaan suorassa oikealla puolella, mutta kun sain sen hiffaamaan takapään käytön myös oikealla työskennellessä niin palat alkoi loksahdella paikoilleen aika nopeasti.
Takapään käyttöä ollaan treenattu Pörrin kanssa paljon korokkeilla sekä muilla kehonhallintatempuilla: peruuttaminen, peruuttaminen korokkeelle, laatikkoon meneminen, tasapainotyynyillä yms. alustoilla temppuileminen. Periaatteessa Pörrillä oli siis hyvin palikat olemassa hyvään takapään käyttöön myös oikealla puolella, mutta sen oli silti vaikea hahmottaa, että se oli vinossa. Käännöksissä sain Pörrin hiffaamaan takapään sillä, että seurautin sitä tiiviisti korkean kartion ympäri. Jos se käänsi vain etupään ja takapää jäi laahaamaan, sen takapää törmäsi tötteröön. Pörri hoksasi heti ekassa treenissä, että kannattaa työstää myös takapäätä, ettei törmäile esteisiin. Paikallaan käännöksissä ja vinoissa perusasennoissa huomasin, ettei Pörri tajunnut, mitä hain. Jos pyysin sitä korjaamaan itseään suoremmaksi, se vaan käänsi etupäätä ja takapää jäi samoille sijoilleen vinoon. Jouduin miettimään tovin, että miten saan Pörrille kerrottua, mitä siltä haluan. Päätettiin Jannen kanssa kokeilla, että jos Pörri jää vinoon, eikä osaa korjata, kosketetaan sitä kevyesti kepillä oikeaan takajalkaan. Ensin Pörri oli sitä mieltä, että "tää on nyt taas näitä häiriötreenejä" eikä noteerannut keppiä, mutta lopulta, kun saatiin se väistämään keppiä, oli sen ilme näkemisen arvoinen. Jos Pörri olisi osannut puhua, se olisi varmasti sanonut, että "jaa tätä sä oot koko ajan halunnu, olisit nyt heti sanonut". Nykyään se osaa hyvin jo korjata, jos pyydän sitä korjaamaan vinoa asentoa.
Olen tehnyt Pörrin kanssa kevyesti myös tokoa. Yksissä tokotreeneissä päätin päästää Pörrin juoksemaan ruutuun ja se veti kylmiltään niin sairaan hienon ruudun, että tokoilukipinä iski ihan kunnolla. Ollaan tässä kevyesti tsekkailtu, missä kuosissa kaikki liikkeet on. Kaukoissa on vihdoin havaittavissa pientä läpimurtoa ja mulle on alkanut tulla toivo, että saan vielä Pörrille joskus ylempiin luokkiin kelpo kaukot. Kaikki noudot ovat myös ihan ok mallilla. Suurin treenin aihe onkin luoksetulo.
Kävin viime keväänä Maarit Hellmanin tokokoulutuksessa, jossa kysyin vinkkejä siihen, miten Pörrin tapauksessa kannattaisi lähteä työstämään luoksetuloa, kun taustalla on pitkä ja kivinen tie luoksetulon opettamisessa. Olen Pörrin ongelmista täällä paljon avautunut, mutta lyhyesti sanottuna Pörrillä on ollut pahoja jähmimisongelmia luoksetulossa. Ongelmat on alunperin saaneet alkunsa runsaasta lelupalkasta, jota Pörri on jäänyt kyttäämään. Palkan odotus on saanut Pörrin jopa pysähtymään kesken luoksetulon "heitä lelu, heitä lelu".
Maaritin idea oli laittaa Pörrin suosikkilelu vinkupossu Pörrin selän taakse luoksetulon jätössä. Kun kutsun Pörriä, voin ottaa siltä luoksetulon loppuun ja vapauttaa possulle, kierrättää Pörrin itseni ympäri palkalle tai stopata matkalle ja vapauttaa lelulle. Alkuun Pörri hidastui, mutta Maaritin mukaan vauhti pitäisi kasvaa, kun erilaisia luoksetuloja tekee sopivassa suhteessa. Luoksetulon treenaaminen Pörrin kanssa jäi saikun takia pitkälle tauolle. Pörrin lonkan tilanne on saanut minut välttämään Pörrillä kaikkia tiukkoja käännöksiä, joita välttämättä tulee tällä tyylillä treenatessa. Sain koirakkopaikan Korrien tokokoulutuksesta, jossa päätin kysyä uudelleen vinkkejä luoksetulon opettamiseen. Pekka neuvoi Pörrille, että vinkupossun voisi jättääkin jo matkalle. Tämä kuulemma parantaa luoksetuloa erityisesti sellaisilla koirilla, jotka alkaa jähmiä, jos ohjaajalla on lelu. Lelu laitetaan selvästi luoksetulolinjasta sivuun sille kohdalle, johon koira aiotaan pysäyttää. Tällöin vaihtoehdot on:
1. Koira kutsutaan luokse ja se tulee normaalisti perusasentoon. Perusasennossa koiralle teetetään temppu, kuten käsitarget tai kieppi, josta koira palkitaan sosiaalisella palkalla ja tämän jälkeen vapautetaan lelulle. (Tempun tehtävä on estää lelukoomaa ja lisätä koiran aktiivisuutta).
2. Koira kutsutaan luokse, mutta stopataan lelun kohdalle ja kun koira on seisahtanut, se vapautetaan lelulle.
Tämän lisäksi Pekka neuvoi luomaan jännitettä lyhyille luoksetulomatkoille yy-kaa-koo peleillä, joissa koira kutsutaan ja vapautetaan matkalta ja se saa iskeä leluun. Pörrille tämä toimi lyhyellä matkalla, mutta pitemmällä se alkoi jo jähmiä. Pitää testailla tätä lyhyillä matkoilla ja kokeilla mihin se johtaa.
Riitan setissä katsottiin Pörrin kaukoja ja jääviä. Riitan mielestä molemmat oli hyvällä mallilla. Kaukoihin haetaan lisää aktiivisuutta temppujen avulla. Esim. seisomisesta voikin seurata peruutus tai istumisesta käsikosketus. Jääviin koitettiin sellaista, että seurautan Pörriä ja yhtäkkiä käsken tehdä sen kiepin ja kiepistä tulee käsky esim. maahan. Jäävissä pitäisi rikkoa tylsää kaavamaisuutta enemmän, jotta jähmeyttä saataisiin pois. Jähmeys näkyy hyvin esimerkiksi tällä videolla, joka kuvattiin tässä syksyllä Tamskin hallilla.
Jatkan Pörrin kanssa treenailua rauhassa ja katsotaan, mihin tämä johtaa. Treenimäärät meillä on 1/4 entisestä, mikä on lisännyt kovasti Pörrin motivaatiota tehdä. Kova kuume olisi vielä päästä Pörrin kanssa kisakentille myös tokossa, kun se on tauon jälkeen ollut niin hyvä. Tavoitteena on suunnitella Pörrin treenit huolellisesti ja määrän sijasta ehdottomasti panostaa treenien laatuun.
Onko teille koskaan tullut jossain paikassa sellainen tunne, että ihan kuin olisi tullut kotiin, vaikka saapuu ensimmäisen kerran kyseiseen paikkaan? Joistakin paikoista muodostuu vaan tärkeämpiä kuin toisista ja joku niissä sykähdyttää niin syvälle sydämeen, että sinne samaan paikkaan on vaan päästävä uudelleen ja uudelleen. Mulle yksi tämmöinen paikka on Kaldoaivin pohjoisosa Pulmankijärven ympäristössä. Lisätietona mainittakoon, että Kaldoaivi on Suomen laajin erämaa-alue ja se sijaitsee Utsjoen ja Inarin kuntien alueella. Suosikkihuudeilleni pääsee Nuorgamin kylästä, josta vie tie Pulmankijärvelle. Kun ensimmäistä kertaa ajettiin Pulmankijärventietä, tuli täysin epätodellinen olo. Tuli olo, että tällaista paikkaa ei voi olla Suomessa. Maisema oli jotain täysin käsittämätöntä. Jotain niin erilaista, kuin mitä olin koskaan aiemmin nähnyt. Vuoden 2015 jälkeen ollaan palattu Kaldoaiviin kahdesti: viime vuonna ja tänä vuonna.
Viime vuonna emme voineet Jannen käsileikkauksen vuoksi tehdä yön yli kestäviä retkiä, joten Kaldoaiviin teimme yhden pidemmän (+20 km) päiväretken ja lyhyempiä päiväretkiä. Tänä vuonna vietimme Nuorgamissa kuusi päivää ja jokaisena päivänä kävin tekemässä joko yksin tai Jannen kanssa päiväretken. Tällä kertaa päiväretkien pituudet jäivät alle 10 kilsaan ja lähinnä kävimme vain muutamilla järvillä, jonne meni jonkin näköinen kulku-ura. Viimeisenä päivänä kävimme kävelemässä Pulmankijärvi - Sevettijärvi vaellusreitin alkuosaa.
Edessä näkyy Tenojoki ja joen takana Norja
Tänä vuonna meitä eivät säät juuri suosineet, sillä lähes joka päivä satoi. Pieni tihkusade sinänsä ei haittaa kulkemista, mutta heikentää näkyvyyttä. Mielestäni Kaldoaivin huikeus perustuu isoksi osaksi juuri sen puuttomiin tuntureihin ja pitkälle ulottuviin näköaloihin. Sinänsä maasto on miellyttävää kulkea, sillä se on melko loivapiirteistä tunturiylänköä ja heti autosta pois hypätessä on huikeissa maastoissa. Me mikä Kaldoaivista tekee niin mielenkiintoisen on sen maasto. Yhtäkkiä lähellä tunturin lakea voikin olla suo, joka on aivan täynnä täydellisen kypsää hillaa. Hillaa poimittiin ja syötiin tuolla reissulla paljon, sillä sitä tuntui kasvavan vähän joka paikassa. Myös mustikkaa tuli syötyä. Kuten hillamäärästäkin voi päätellä, maasto on monin paikoin myös todella märkää. Hyvät vaelluskengät tai saappaat on aika ehdottomat maastossa liikuttaessa. Hyvät varusteet on muutenkin tarpeen, sillä tuntuu, että Kaldoaivissa tulee aina ja jos tuulen lisäksi sataa niin sitten on nopeasti luihin ja ytimiin asti jäässä, jos ei ole veden- ja tuulenpitäviä vaatteita.
Päiväretkeilyn lisäksi Janne ajoi ensimmäistä kertaa järjestetyn Kaldoaivi Ultra Trail -maastopyöräkilpailun. 130 km reitti kulki halki erämaan ja pyörän lisäksi se oli mahdollista suorittaa myös juosten. Kilpailun kuvauksessa sanottiin: "Reitti on pitkä, haastava, raastava, äärimmäisen kaunis ja tunteita herättävä. Ei sovellu missään tapauksessa kaikille. Tämä ei ole matalan kynnyksen pyöräily- eikä juoksutapahtuma!" Maaliin tulleista jokainen vaikutti olevan samaa mieltä. Keli oli todella haastava ja reitti raastava lukuisine nousuineen sekä jokien että soiden ylityksineen, sillä siltoja tai pitkospuita ei tietenkään erämaassa ole.
Blogin päivitys on ollut viime aikoina melkoisen retuperällä, mutta voisin nyt loman kunniaksi vähän kirjoitella jotain juttuja. Viimeksi kirjoittelin Pörrin ligamenttivammasta. Pörrin jalka parantui kesän aikana oikein hienosti. Tällä hetkellä olemme lomamatkalla Lapissa, jossa Pörri on kävellyt parhaimmillaan (pahimmillaan) 15 km päivämatkan. Hyvin se on jaksanut mennä maastossa ja menohaluja olisi kovasti. Vielä en ole antanut sen yhtään juoksennella. Kaikki liikunta on toteutettu edelleen käynti-ravi -akselilla. Jos Pörri vaikuttaa Lapin reissun jälkeisellä kontrollikäynnillä hyvältä, alan vapauttaa sen liikkumista lisää.
Taco on kesällä tehnyt neljää eri lajia. Alkukesästä Taco kävi henkilöhaun alkeiskurssin. Aluksi Tacoa vähän jännitti mennä maalimiesten luokse, mutta ujous karisi aika nopeasti, kun selvisi, että maalimiehillä on ruokaa. Loppukurssista sainkin pidellä keskilinjalla hyvin intopinkoa bc-lasta. Taco tarjosi hienosti luonnostaan maalimiesten luona istumista ja istui tärkeän näköisenä syömässä nakkeja, kun saavuin maalimiehen luokse. Harmittavasti ei päästy jatkokurssille aikatauluongelmien vuoksi, mutta ehdottomasti jatketaan hakutreenejä ensi kesänä, jolloin koitan saada meille jonkin ryhmäpaikan.
Jo hakukurssilla näkyi, että Taco on vahvasti maavainuinen koira. Onneksi Tacolla alkoi hakukurssin jälkeen metsäjäljen alkeiskurssi, jossa päästiin hyödyntämään Tacon maavainuisuutta. Kurssin alussa Tacolle opetettiin, että metsässä merkityksellisiä on ihmisen hajuiset esineet/kepit. Kun Taco oppi reagoimaan keppeihin ja ilmaisemaan niitä, alettiin tehdä lyhyitä jälkiä. Nopeasti jälkiä päästiin jo pidentämään. Jatkokurssilla Tacolle esiteltiin kulmat ja alettiin opetella janatyöskentelyä. Taco osoitti olevansa ilmiömäinen jäljestäjä. Se on vetänyt jo tosi vaikeita jälkiä mm. tunturimaastossa. Sen jäljillä on ollut tuoreita harhoja, teiden ja polkujen ylityksiä, purojen ylityksiä, soiden ja kosteikkojen ylityksiä, heinikoita, rinnemaastoa, suopursua, eri eläinten kakkaa, vesisadetta, äärimmäistä kuivutta jne. Ainoastaan kerran se joutunut katsomaan minua todetakseen, että hukkasi jäljen. Kun vein sen takaisin paikkaan, jossa se oli varmasti jäljellä, se nosti jäljen hienosti ja jatkoi itsevarmasti eteenpäin. Tiheitä, vaikea kulkuisia pusikoita märässä maastossa pitää siis ainakin treenata. Keppimotivaation kanssa on tehty töitä. Vaikea on keksiä palkkiota, joka olisi parempi kuin itse jäljestäminen. Syksyllä Tacolla jatkuu jäljen valmennusryhmä, jossa jatketaan keppimotivaatio-ongelmien kanssa painimista. Jäljen puolesta Taco tulee tänä vuonna varmaan lähelle jo kisavalmista. Tähän mennessä pisin Tacon ajama jälki on ollut 650 m. Ensi kesänä pitäisi miettiä jotain tottiskuvioita, jos sen kanssa aikoo joskus kisata.
Jälki- ja hakukurssin lisäksi ollaan Millin kanssa käyty esineruutuilemassa. Taco on esineruudussa kehittynyt kesän aikana, mutta treeniä se vaatii edelleen. Liian kivat esineet omitaan itselle ja vain tylsät palautetaan. Välillä se vaan juoksentelee pitkin ruutua ja vaikuttaa siltä, että ei ihan tiedä, mitä on tekemässä. Koitetaan vielä syksyn aikana päästä muutaman kerran esineruutuilemaan.
Kuva Kaisa Jalava
Pk-lajien lisäksi Tacon treenannut tottakai tokoa. Taco valittiin Tamskin tokon junnuvalmennusryhmään, jossa se on treenannut muiden ikäistensä koirien kanssa. Kesällä ollaan työstetty erityisesti irtoavia liikkeitä, sillä Tacon on ollut vaikea irrota minusta kauas. Näiden lisäksi ollaan hiottu seuraamista, jossa riittää vielä talvikaudellekin paljon tehtävää. Talvikauden suurin projekti tulee kuitenkin olemaan sosiaalisen palkan opettaminen, sillä tällä hetkellä sellaista ei ole olemassa.
Oltiin alkukesästä myös Riitta Kivimäen ja Päivi Saarilahden pitämällä Tottelevaisuus – Suhde – Yhteistyö leirillä Jämillä. Leiriltä sain motivaatiobuustin taas työstää Tacoa eteenpäin myös tokossa. Lämmin kesä on hieman rajoittanut treenaamista, sillä Taco on ollut kuumalla säällä melko veltto tokoilija. Odotan kovasti syksyn alkua, kun päästään taas Riitan ryhmään ja treenaamiseen tulee enemmän rytmiä ja suunnitelmallisuutta.
Kuva Kaisa Jalava
Kuva Kaisa Jalava
Heinäkuussa osallistuttiin myös puolalaisen Joanna Heweltin tokokoulutukseen. Koulutuksen muistiinpanot on kotona, mutta sain koulutuksesta paljon uusia kivoja ideoita, joita voisi soveltaa myös Tacolle. Tacosta Joanna sanoi, että se Taco on koira joka ei parane toistoista. Hän suunnittelisi Tacon kanssa treenit niin, että harjoitukset olisivat vaihtelevia. Toisto liikettä x, toisto liikettä y, toisto liikettä z, toisto liikettä x, toisto liikettä y jne. ja hakisi sitä kautta Tacoon toistokestävyyttä lisää.
Lentävän toko-bc:n kuvasi Kaisa Jalava
Neljäntenä lajina Taco on treenannut agilitya. Pörrin sairastuttua Taco tuurasi myös Pörrin ryhmässä, joten Tacolla oli aksatreenit kaksi kertaa viikossa. Ollaan Jannen kanssa vitsailtu, että Tacon mielestä aksa on sitä outotokoo. Taco yrittää tarjota perusasentoa ja seuraamista, mutta ihmiset sanoo, että pitäisi hyppiä jotain esteitä kaukana oman ohjaajan vasemmasta jalasta. Vähemmästäkin menee pienen bc:n aivot ihan solmuun. Kesän aikana Taco on oppinut kaikki kontaktiesteet: keinun, puomin ja A:n. Kontakteja pitää vielä harjoitella ja vahvistaa, mutta suuremmaksi projektiksi syksylle voidaan ottaa kepit. Myös irtoamista ja estehakuisuutta pitää työstää Tacon kanssa edelleen paljon. Taco on kuitenkin edennyt aksassa isoin askelin kesän aikana ja treenit jatkuu taas syksyllä.
Täytyy olla kiitollinen, että Taco on ollut koko kesän terveenä vesihäntää lukuunottamatta ja ollaan sen kanssa päästy näin aktiivisesti treenaamaan. Vaikka välillä tuntuu, että edistyminen on tuskallisen hidasta ja kaikki junnaa paikoillaan, on taas tätä postausta kirjoitellessa huomannut, että paljon ollaan monessa asiassa menty eteenpäin ja moni juttu on hyvässä alussa. Tällä viikolla tuli muuten tasan vuosi siitä, kun Taco muutti meille. Paljon on vuoteen mahtunut sekkailuita Tacon kanssa. Tästä on hyvä jatkaa kohti talvikautta ja tulevaa kisauraa!
Tiistaina 5.6. oltiin sovittu kaverin kanssa tokotreenit kivalle kentälle. Tein ensin Tacon kanssa ja kaveri teki oman koiransa kanssa. Pörri oli joutunut odottelemaan tovin ja käytin sen pienellä lenkillä. Päätin ensimmäiseksi tehdä Pörrin kanssa ruutua. Lähetin koiran ruutuun ja se meni sinne hyvin. Palkaksi heitin Pörrin sen lempilelun: vinkupossun. Possu vieri maata pitkin ja Pörri sinkosi possun perään. Tämän jälkeen luokseni saapui kolmijalkainen koira.
Pörri vaikutti kivuliaalta. Se puski jalkojani häntä koipien välissä ja yritti kertoa, että äiti nyt sattuu. Nopeasti Pörri alkoi onneksi käyttää neljää jalkaa ja kipuilukin meni ohitse. Kävelytin sitä vähän pitkin kentän reunaa pitkin ja se käveli mielestäni ihan hyvin. Todettiin kaverin kanssa, että onneksi selvittiin säikähdyksellä. Ajattelin tehdä sille vielä nopeasti tunnarin. Kaveri meni viemään kapuloita ja minä otin Pörrin perusasentoon. Se tuli kyllä sivulle, mutta ei kyennyt istumaan. Aina, kun Pörri yritti istua, se nousi ylös ja vaikutti kivuliaalta. Laitettiin tunnarit laatikkoon ja lähdettiin kotiin.
Kotona Pörri pystyi istumaan lyhyitä aikoja kuvan mukaisessa asennossa. Kun iskin tämän kuvan Facebookiin alkoi kavereilta sadella ristisidevammaepäilyjä. Varasin Pörrille lääkäriajan seuraavalle päivälle. Yöksi sain Pörrille onneksi kipulääkkeen kaveriltani. Lääkäri tutki Pörrin polven ja polvesta tuli voimakas kipureaktio, mutta eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ristarivammasta ei olisi kyse. Pörri päätettiin nukuttaa ja kuvata varmuuden vuoksi. Kuvat vahvistivat eläinlääkärin epäilyjä. Ristisidevammapotilaille tyypillisellä alueella ei näkynyt turvotusta. Jotain polvessa oli vialla, mutta eläinlääkäri ei osannut sanoa, että mitä. Pörri sai kipulääkkeen ja kaksi viikkoa lepoa. Kahden viikon jälkeen kontrollikäynti ortopedille.
Kontorolliajan varasin Pörrille Ortopetiin lääkärille, joka on leikannut useita tuttavien ristisidevammapotilaita. Tässä Pörrin sairaskertomus:
Pörrille tehtiin ontumatutkimus. Selkeä ja voimakas kipureaktio ulommaiseen polven nuljuluuhun eli ns. fabellaan. Röntgenkuvissa itse luu ehjä, joten todennäköisesti kyseessä on alueen ligamenttivamma. Jatketaan lepoa vielä 4 viikkoa, kevyttä remmilenkkeilyä. Suosittelen alueen laserterapiaa. Lisäksi jatketaan vielä kipulääkekuuria. Kotona iltaisin kylmäpussia, jatkossa ennen liikuntaa alueen lämmitys joko kevyesti hieromalla tai lämpöpussilla. Lisäksi aina treenin jälkeen jatkossa kylmäys. Varovainen paluu treeniin kuukauden kuluttua. Alkuun vältettävä tiukkoja käännöksiä! Jos tuntuu, että kipeytyy herkemmin, sitten mietitään paikallista krotisonipistosta.
Ortopetin käynnin jälkeen sain Pörrille nopeasti ajan Koirahieronta ja kuntoutus Helmiin. Pörri oli hoitoon mennessä todella jumissa ja tallusteli vain tönkköä peitsiä. Onneksi Helmiinalla oli mahdollisuus tehdä Pörrille normaalia pidempi hoito ja kuonat saatiin hyvin liikkeelle. Helmiinan taikanäppien jälkeen Pörrin liike näytti tyystin erilaiselta.
Nyt Pörrillä olisi yhteensä kuusi viikkoa lepoa takana. Tänään Pörri kävi uudelleen Helmiinalla ja oli selvästi paremmassa kunnossa kuin viimeksi ja saatiin lupa alkaa lisätä liikuntaa maltillisesti. Parin viikon päästä meillä on taas uusi aika ja katsotaan, miten Pörrin kroppa on reagoinut liikunnan lisäykseen.
Myös Taco kävi hoidossa Helmiinalla. Taco oli hyvässä kunnossa. Pahimmat jumit sillä oli niskassa. Myös selässä ja lähentäjissä oli kireyksiä. Seuraavan kerran tehdään ylläpitohoitoa syksyllä.
Ikävin asia koko keississä oli se, että röntgenkuvista paljastui, että Pörrin vasen lonkka on mennyt kolmen vuoden aikana todella paljon huonompaan suuntaan ja sinne on muodostunut alkavaa nivelrikkoa. Pörri tuskin enää tulee harrastamaan agilityä ja tokonkin aktiiviharrastaminen jäänee varmaan pois. Aika näyttää, miten lonkan tilanne etenee, mutta toiveena olisi, että Pörri saisi vielä kivuttomia vuosia ja voisi elää edes normaalin kotikoiran arkea. Vielä en ole huomannut Pörrin oireilevan lonkkaa, mutta on vaikea sanoa, miten tilanne etenee. Elämme päivä kerrallaan eteenpäin.
Tacolla alkoi tiistaina toiset juoksut. Toisia juoksujaan Taco teki huomattavasti kauemmin kuin ensimmäisiä ja ehdittiinkin tässä jo hyvä tovi odottelemaan, milloin ne oikein tulee. Taco on merkkaillut ja ollut viime aikoina myös vähän korvaton. Sillä on myös ollut joku rasittava mörköikä ja se on niskairokeesi pystyssä haukkunut niin metsän kiviä kuin puiston penkkejäkin. Onneksi se on niin kiltti ja kiva koira, että se ei ole edes hormonihuuruissaan mahdoton.
Tacolla on nyt ikää 1 v 6 kk eli Taco on jo kuukauden vanhempi kuin Voltti oli silloin, kun se lopetettiin. Viime kuussa mulla oli joku ahdistuskriisi Tacon kanssa. Se ei johtunut siitä, että olisin esim. pelännyt Tacon menettämistä, vaan kriisi oli enemmän koulutuksellinen. Taco oli toukokuussa Voltin kanssa saman ikäinen ja se osasi käytännössä kaikki samat asiat kuin Voltti lopetettaessa. Nyt en voi enää muistista kaivella, mitä Voltin kanssa tehtiin samassa vaiheessa, vaan joudun ottamaan hypyn kohti tuntematonta ja kouluttaa Tacoa pidemmälle kuin minne Voltin kanssa koskaan ehdittiin ja yrittää tehdä asiat paremmin kuin Pörrin kanssa.
Juoksuja odotellessa ompelin Tacolle pari uudet juoksupöksyt, sillä totesin, ettei kaupassa myydä sopivia. Samalla sai pöksyt juuri sellaisilla väreillä ja kuoseilla kuin halusin. Toiset tummat, joissa ei tahrat näy ja sitten kotikäyttöön ylisöpöt kettupöksyt.
Pörri ja Janne osallistuivat agilitykisoihin kolmisen viikkoa sitten sunnuntaina 15.4.2018. Nämä oli vat Pörrin neljännet agilitykisat. Poikien työnjälki oli taas tasaisen varmaa ja kolmosiin nousu oli tosi pienestä kiinni.
Ensimmäisellä radalla tuomarina oli Elina Hannikainen-Himanen. Tällä radalla kaikki meni (yhtä piruettia lukuunottamatta) putkeen ja tuloksena LUVAan oikeuttava nollatulos. Ylimääräinen piruetti tuli ennen viimeistä putkeen menoa, jossa Jannen ohjaus ei ehkä ollut ihan loogisin. Onneksi tästä ei kuitenkaan tullut mitään virhettä.
Toisen radan tuomaroi Anne Savioja. Radan alussa oli melko pitkä suora ja heti siihen perään tiukka kolmen esteen pyöritys. Janne epäili jo alkuun, että pyöritys saattaa koitua tämän radan kohtaloksi ja niin siinä lopulta kävikin. Janne joutui hieman blokkaamaan Pörrin hyppyä, jonka seuraksena Pörri pudotti riman. Radan loppuun tuli vielä toinen virhe takaakierron kiellosta. Tuloksena tältä radalta siis 10.
Kolmas rata oli hyppyrata, jossa tuomarina taas Elina Hannikainen-Himanen. Tämä rata lähti oikein hyvin käyntiin ja näytti siltä, että toinen LUVA olisi tulossa. Jannelta jäi kuitenkin viimeiseen putkeen ohjaus hieman vajaaksi ja Pörri kääntyi viime hetkellä katsomaan, että oliko se nyt varmasti tämä putki. Tämä johti kieltovirheeseen ja yleisön huokaukseen.
Pikkuvirheistä huolimatta Pörri oli jokaisella radalla palkintopallilla ja kotiin viemisiä tuli taas ihan kiitettävä kasa. Tulevana viikonloppuna pojat on taas menossa kisaamaan ja metsästämään sitä puuttuvaa LUVAa.
Tacon geenitestin tulokset tuli tänään. Teetin Tacolle MyDogDNA:n perustestin ilman CEA:ta. Pitää CEA-testi teettää tarpeen vaatiessa myöhemmin. Tulokset näytti hyvältä, sillä Taco ei kantanut mitään testatuista sairauksista eikä lääkeaineyliherkkyyksistä.
Tässä Tacon tulokset:
Perimän terveysindeksi 107
Perimän terveysindeksi kuvaa koiran perimän terveyttä testattujen perinnöllisten sairauksien sekä mitatun perimän monimuotoisuuden pohjalta. Keskiverto koira saa indeksiksi 100, ja indeksin arvo on sitä suurempi, mitä geneettisesti terveempi koira on.
RODUSSA TUNNETUT SAIRAUDET
Hampaiden hypomineralisaatio; alun perin bordercollielta löydetty mutaatio C/C NORMAALI
Neuronaalinen seroidilipofuskinoosi tyyppi 5 (NCL5); alun perin bordercollielta löydetty mutaatio C/C NORMAALI
Sensorinen neuropatia, alun perin bordercollielta löydetty mutaatio -/- NORMAALI
Suoliston kobalmiinin imeytymishäiriö eli Imerslund-Gräsbeckin tauti; alun perin bordercollielta löydetty mutaatio -/- NORMAALI
Myotonia; alun perin australiankarjakoiralta löydetty mutaatio -/- NORMAALI
Von Willebrandin tauti (vWD), tyyppi II; merkkigeenitesti A/A NORMAALI
MUISSA RODUISSA ESIINTYVÄT SAIRAUDET
188 muissa roduissa esiintyvää sairausgeenimuotoa testattu. EI LÖYDÖKSIÄ
LÄÄKEAINEHERKKYYDET
Maligni hypertermia T/T NORMAALI
MDR1-mutaatio -/- NORMAALI
Tacon genominlaajuinen monimuotoisuus (35,9 %) oli hieman rodun keskiarvoa (36,2 %) pienempi. Parempi kuitenkin kuin rotukoirilla keskimäärin (33,8 %).
Karvan laatu ja väri
Jos ymmärsin oikein niin Taco ei kanna ns. valkotekijää eli sen pennuilla ei ole riskiä valkovoittoiseen väritykseen.
Talvinen sää jatkuu edelleen. Ollaan kyllä otettu tästä talvesta kaikki irti ja hiihdetty useampi kerta viikossa tunnin lenkki. Olisipa täällä etelässä joka vuosi tämmöinen talvi <3
Olen tehnyt nyt molempien koirien kanssa paljon Noseworkkia ihan vain nenänkäytön vahvistamiseksi. Tacolle en ole vielä esitellyt tunnaria ollenkaan, vaan ajattelin aloittaa tuolla Noseworkilla. Taco on kehittynyt nenänkäytössä ihan huimaa vauhtia ja on jo yhtä pätevä kuin Pörri. Tykkään tosi paljon Tacon tavasta työskennellä. Tuntuu, että Tacolla on tosi iso motivaatio hajun löytymiseen ja se jaksaa työskennellä pitkiäkin aikoja tarkasti ja huolellisesti löytääkseen hajun, kun taas Pörri alkaa nopeasti kysellä minulta apuja, jos hajua ei löydy. Tacon kanssa pitäisi päästä jonnekin kurssille, että saataisiin lisää oppia ja sitten jonain päivänä sen voisi viedä hajukokeeseen.
Tokoa ollaan myös tehty edelleen tavoitteellisesti Tacon kanssa. En ole hoppuillut sen kanssa, eikä sillä ole vieläkään yhtäkään valmista liikettä, mutta moni liike alkaa olla palaa tai paria vaille valmiita. Monessakin asiassa se on osoittanut sellaista työskentelyä, mistä tykkään ihan tosi paljon ja edelleen uskon, että siitä tulee hieno tokokoira.
Tässä videolla on vähän Tacon kaukojen tilannetta. Olen alokasluokkaa varten opettanut sille kaukoja takapää paikallaan, mutta ajattelin alokasluokan jälkeen vaihtaa sille etupääkaukot, joten vien rinnalla eteenpäin tätä etupääprojektia. Tässä vaikeimpia vaihtoja Tacolle ovat maahanmenot, sillä sen luonnollinen tekniikka mennä maahan on napa paikallaan. Se myös usein vetää etutassut tosi pitkälle eteen. Sillä on nyt ollut kriteerinä vain pitää etutassut tuossa laudalla ja kuten videolta huomaa, sen tassut liikkuu aika paljon. Kun saan sen tarjoamaan kaikkia vaihtoja ok tekniikalla, alan enemmän rummuttaa tuota etutassujen paikallaan pysyvyyttä. Nyt erityisesti takapään liike vaatii siltä vielä niin paljon ponnisteluita, että olisi vähän epäreilua vaatia täyttä liikkumattomuutta etutassuille.
Tässä video myös Tacon agilitysta. Taco on kehittynyt paljon hyppyjen kanssa, mutta edelleen se välillä hyppää hassusti ja tässäkin tiputtaa viimeisen riman. Meidän seurassa on onneksi ilmeisesti tulossa hyppytekniikkakurssi, joten pitää mennä sinne.
Päätettiin tarttua shelttiporukan kimppatarkkeihin ja ilmoitettiin molemmat koirat mukaan. Pörrin silmät on katsottu viimeksi ennen luovutusta ja silloin silmät olivat terveet. Sen jälkeen ei ole katsottu silmiä. Pörriltä löytyi shelttien vitsaus eli distichiasis, joka on myös Pörrin äidillä. Pörrillä oli nyt kaksi pientä hentoa ripseä. Toinen yläluomessa ja toinen alaluomessa. Ripsille ei tehty mitään, koska ne eivät ole häirinneet Pörriä millään tavalla. Ripsien lisäksi verkkokalvon heijaste oli hieman epätasainen, joten Pörrille suositeltiin uutta peilausta vuoden kuluttua.
Tacon silmät olivat muuten hyvät, mutta toisessa lasiaisessa oli juovaisuutta. Juovaisuus ei ole vaarallista, eikä esim. vaikuta Tacon mahdolliseen jalostuskäyttöön. Taco kävi viime viikolla antamassa myös verinäytteen Hannes Lohen tutkimusryhmän aineenvaihduntatutkimukseen, sillä tutkimukseen haettiin bordercollieita. Samalla oli mahdollista ottaa koirasta myös DNA-näyte. Tilasin Tacolle sitten samaan syssyyn myös My Dog DNA-tutkimuksen ja nyt odotellaan geenitestin tuloksia.
Tästä blogista meinaa nyt vallan tulla agilityblogi, mutta en nyt voi sille mitään, kun pojat tahkoo niin komeita tuloksia kisoista toisiin. Lauantaina Pörrillä oli siis uran kolmannet agilitykilpailut Ylöjärvellä Ylökkin hienossa uudessa hallissa. Tuomarina Jari Helin.
Radoilla on kakkosluokassa jo onneksi muutakin kuin pelkkiä suoria linjoja, joten ne ovat lähempänä niitä ratoja mitä Janne ja Pörri treeneissäkin harjoittelevat. Ensimmäinen rata olikin varmaa perussuorittamista Pörriltä.
Pörri tuli helpolla nollalla maaliin. Koska Pörri oli ainoa pikkumaksi, oli Pörri myös luokkavoittaja, joten radalta Pörrille ensimmäinen luva kakkosista.
Toinen rata oli myös agilityrata. Tällä radalla Pörrille tuli valitettava pujotteluvirhe kepeillä ja tulokseksi tuli 5. Tälläkin tuloksella Pörri kuitenkin voitti luokkansa ja sai palkintopussin herkkuja. Myös Pörrin akilleenkantapää (eli takaaleikkaus) onnistui tällä radalla hienosti. Radan voi katsoa täältä.
Kolmas rata oli hyppyrata. Kolmannelta radalta ei jäänyt kerrottavaa, mutta ainakin Pörrillä oli hauskaa (kuulemma myös Jannellakin) ja edellisen radan keppivirheen jälkeen Pörri päätti osoittaa osaavansa kepit ja pujotteli ne oikein kahteen kertaan. Radan voi katsoa täältä.
Loput viikonlopusta käytettiinkin sitten ahkerasti tokon parissa. Pörri treenasi tokoa sekä lauantai-illalla isolla kentällä että sunnuntaina oman tokoryhmäni jälkeen normaalilla kentällä. Pörrin tunnari alkaa olla vihdoin siinä mallissa, että toivo elää saada siitä joskus kokonainen kisaliike. Kunpa sama ihme toistuisi vielä myös niiden kaukojen kanssa... Pörri teki lauantaina myös tosi hienoja eteenlähetyksiä isolla kentällä ja pitkällä matkalla. Vielä en ole ottanut sitä osaksi ruutua, vaan ollaan treenattu paloja erikseen siten, että lähetän Pörriä vuoron perään ruutuun ja eteen. Tein Pörrille sunnuntaina myös zetaa ja ohjattua. Yksi isoimmista ongelmista on nyt se, että Pörri tuppaa päästämään lähtöhaukun, jos lähetän sen muualta kuin perusasennosta ruutuun tai kapuloille. Pitäisi melkein mennä jonnekin kouluttajalle kysymään, että mitä tähän avuksi.
Käytin sunnuntaista melkein 8 tuntia talkoilemalla tokon maajoukkuekarsintakoeturneen päätöskokeessa tuomarin sihteerinä. Valitsin kyseisen pestin sen takia, että pääsisin kärryille siitä, mitä tuomarit tuolla tasolla oikein arvostaa ja mistä ne pisteet lähtee. Oli kyllä mielenkiintoinen päivä kaiken kaikkiaan ja syttyi kipinä mennä samaan tehtävään myös ensi vuonna, jos karsintakoe järjestetään Tamskilla.
Ylöjärven koirakerho järjesti ystävänpäiväkisat 17.-18.2.2018, joissa tuomarina oli Henri Luomala. Ylökkillä on nykyään tosi hieno halli, jossa on uusi hyvä tekonurmi ja talvellakin lämmintä, joten kisojen puitteet olivat kunnossa. Ylökkin uusi halli on aika pitkämäinen, mikä varmasti aiheuttaa tuomareille haasteita ratojen suunnittelussa. Ystävänpäiväkisoissa oli lauantaina ykkösten ja kakkosten kilpailut ja sunnuntaina kolmoset. Ykkösille oli tarjolla neljä starttia, mutta päätimme ilmoittaa Pörrin vain kolmelle ensimmäiselle.
Ensimmäinen rata (hyppyrata):
Hallin pitkämäisyydesta johtuen ensimmäiset 6 estettä oli lähes suoralla linjalla. Jannella oli pieni pelko, että pysyykö hän Pörrin vauhdissa, sillä Pörrin irtoaminen ei vieläkään ole aivan toivotunlaista. Janne ja Pörri selvisivät alkusuorasta onneksi ilman virheitä parin Pörriltä tulleen protestihaukun siivittämänä. Loppurata sujui ilman ongelmia, lukuun ottamatta toiseksi viimeistä putkea, johon menemistä Pörri hieman arpoi. Tästä kuitenkaan onneksi tullut kieltoa, joten radalta hieno 0-tulos, 1. sija ja toinen LUVA.
Toinen rata (agirata):
Toisella radalla kaikki meni nappiin. Jos jotain parannettavaa halutaan hakea, ennen keppejä tehty kaarros olisi voinut olla vähän pienempi. Samoin A:n jälkeisestä putkesta Pörri olisi voinut kääntyä vähän tiukemmin. Nämäkin olisi varmasti onnistunut korjaamaan paremmalla ohjauksella.
Myös tältä toiselta radalta siis 0-tulos, 1. sija ja OIVA sekä siirto 2-luokkaan.
Pörri nousi siis viiden ykkösluokan startin jälkeen kakkosiin. Koska iltapäivälle oli tarjolla kakkosluokan startti niin päätettiin tämä tilaisuus hyödyntää. Tämä tiesi yli kolmen tunnin odottelua. Onneksi Ylökkin hallin lähellä on Elon kauppakeskus, jonne suunnattiin syömään ja ostoksille. Ruoka- ja shoppailutauon jälkeen palattiin hallille ja pian saikin lähteä taas lämppäämään Pörriä.
Kolmas rata(agirata):
Jo rataantutustumisessa Janne huomasi radalta mahdollisen vaaran paikan, jossa A-esteeltä jatkettiin kepeille. Esteiden välille oli lisäksi vielä laitettu hyppy, jonka koira huonolla ohjauksella olisi voinut hypätä. Tästä estehoukutuksesta Pörri selvisi, mutta ensimmäinen kepeille meno ei onnistunut (tästä viisi virhepistettä). Toisella yrityksellä kepit onnistui. Keppien jälkeen oli tarkoitus jatkaa putkeen, mutta Jannen rintamasuunta saattoi olla hieman väärä, jolloin Pörri lukitsi muurin keppien jälkeiseksi esteeksi ja näin ollen suoritus hylättiin. Loppurata sujui puomin huonoa pysäytyskontaktia lukuun ottamatta hyvin. Ei huono suoritus hakea agilityuran ensimmäinen hylly kakkosluokasta.
Kolmannella radalla huomasi, että päivän pituus alkoi jo painaa Pörrissä, eikä sen keskittyminen ollut enää parhaalla tasolla. Jo heti ensimmäisellä hypyllä Pörri arvioi hypyn jotenkin huonosti ja hyppäsi ihan miten sattui. Muutenkin se haukkui radalla aika paljon. Neljäs startti olisi ollut ihan liikaa, joten onneksi ei ilmoitettu Pörriä enää neljännelle radalle.
4.2.2018 oli vihdoin se maaginen päivä, jolloin Pörri pääsi korkkaamaan uransa agilitykilpailuissa. Pörrihän on mitattu aiemmin maksiksi, mutta sen fysiikka ei kestänyt maksikorkeuksia, joten kisatoiveet unohdettiin ja jatkettiin treenailua vain omasta ilosta matalilla rimoilla. Kun päätös pikkumaksiluokan perustamisesta tuli, meillä riemuittiin aika paljon. Sitten alkoikin piinaava odotus, että ensimmäiset uusien säkäluokkien kilpailut tulisivat. Ihan ensimmäisiin pikkumaksikisoihin ei päästy, jotta Pörri ehti hyvin toipua pallileikkauksesta, mutta helmikuussa päätettiin iskeä oman kotiseuran kisoihin.
Radat olivat Pörrille ja Jannelle helppoja, koska treeneissä radat ovat usein 2- ja 3-luokan tasoisia. Ensimmäiseltä agiradalta tulikin heti 0-tulos ja ensimmäinen LUVA. Toisella agiradalla Pörri valitettavasti tiputti yhden riman ja tästä tuli viisi virhepistettä. Ilahduttavaa oli se, että Pörrin loppuaika oli luokan nopein. Pörristä näyttäisi olevan vastusta bordercollieille ainakin alemmissa luokissa. Kolmas rata oli hyppyrata. Tällä radalla valitettavasti tuli myös riman pudotus ja viisi virhepistettä. Vitosista huolimatta Pörri pääsi palkinnoille jokaisella radalla, joten nyt meillä on kolme levyä suklaata ja kolme pakettia koiran puruluita sekä koirilla kolme uutta lelua.
Ruutu on tokossa ehdottomasti yksi mun suosikkiliike kaikkien noutojen lisäksi. Ruudun opettamisessa tällä hetkellä ehkä suosituin koulukunta on se, jossa koiralle viedään kosketusalusta ruutuun ja koira pysähtyy itsenäisesti kosketusalustalle, jonne se myös jää seisomaan. Ennen kuin kosketusalusta laitetaan ruutuun, koiralle opetetaan erillisenä ensin eteneminen kosketusalustalle ja alustalla pysyminen. Alustan avulla koiralle saadaan helposti myytyä idea: juokse paikkaan x, pysähdy ja pysy siellä, kunnes toisin käsketään. Kosketusalustan eduksi yleensä lasketaan myös se, että sillä voidaan hyvin tarkasti kertoa koiralle paikka, jonne sen toivotaan hakeutuvan. Tässä Voltin tyylinäyte kosketusalustan treenaamisesta ja ruudusta, jossa on kosketusalusta.
Kosketusalustalla on kuitenkin myös haittapuolia/ongelmia. Kun alusta otetaan pois, moni koira ei osaakaan hakea ruudusta oikeaa paikkaa, vaan alkaa etsiä kosketusalustaa. Tämän seurauksena moni alkaa ns. sheipata koiralle naksulla oikeaa paikkaa. Alustan poistamisen jälkeen moni koira alkaa myös pysähtyä itsenäisesti lähelle etunauhaa, mikä taas johtaa ruudun paikan sheippaamiseen. Monet koirat eivät myöskään juokse täysillä loppuun saakka, kun ne miettivät oikeaa pysähtymispaikkaa tai pysähtymistä, jolloin moni koira alkaa esim. kääntää kroppaansa jo ennen ruutua ja ohjaajan pysähtymiskäsky näyttää hyvin päälle liimatulle, kun koira selkeästi ennakoi pysähdystä. Kaikille koirille kosketusalusta ei myöskään ole riittävä motivaattori pitämään vauhtia yllä, vaan koiran vauhti ruutuun on verkkainen. Koira miettii ohjaajalla olevaa palkkaa ja vaikka palkka vietäisiin ruutuun koiralle, on se joutunut juoksemaan palkasta pois päin (mikä lisää riskiä ennakoimiseen, liian eteen jäämiseen ja hitaaseen vauhtiin).
Pörrille tein pennusta saakka ruutua alustan avulla, mutta en koskaan saanut hyviä ruutuja ilman alustaa. Kun se ohitti etunauhan, se päätti pysähtyä heti etunauhan taakse. Vaikka kuinka yritin opettaa sille ns. oikeaa paikkaa, asia ei edennyt, koska sillä ei ollut riittävää motivaatiota juosta ruutuun perille saakka. Kesän ja syksyn aikana minulla alkoi elää idea kokonaan uudesta tavasta ajatella ruutu. Mitä jos ruutu onkin tehtävä, jossa koiran pitää juosta suoraan eteenpäin kunnes ohjaaja toisin käskee, eikä tehtävä juosta paikkaan x? Ihan ensimmäiseksi opetin Pörrille terävän stoppikäskyn, jonka se kokee palkitsevaksi ja se reagoi käskyyn välittömästi. Tämän jälkeen aloin yhdistää stoppikäskyn lelulle juoksemiseen ts. vapautin Pörrin etäällä olevalle lelulle, stoppasin matkalle ja se sai minulta lelun (Pörrin mielestä minulla oleva lelu on kivempi kuin kuollut). Välillä vapautin sen suoraan leluun, jotta se ei alkanut ennakoida stoppia. Tämän jälkeen vein lelun ruudun taakse 1,5-2 m takanauhasta ja opettelin stoppaamaan Pörrin ruutuun. Kun ruutu oli ns. valmis, aloin satunnaistaa lelua ts. lelu oli toisinaan ruudun takana, toisinaan Pörri juoksi tyhjään. Olin yllättättynyt siitä, miten kaikki meidän aiemmat ongelmat haihtui taivaan tuuliin tällä tekniikalla:
- Pörri juoksee ruutuun hyvää vauhtia ja motivoituneesti
- Pörri juoksee ruutuun hyvin suoraviivaisesti, eikä enää kaarrata tai hakeudu ruudun toiseen reunaan
- Pörri juoksee koko matkan hyvin tasaista nopeutta, eikä hidasta lopussa
- Pörri ei pysähdy itsenäisesti ruudun etuosaan etunauhan taakse jne.
- Turhaumasta johtuva ääntely loppui
Pörrille se ratkaisevin juttu oli varmasti palkan suunta. Kun palkka tulikin välillä ruudun takaa, se ei enää miettinyt minulta tulevaa palkkaa niin paljon.
Pörrin kisaruudun voit katsoa tästä.Video on valitettavasti kuvattu kovin huonosta kuvakulmasta ruutua ajatellen.
En sano, että tämä keino olisi kaikki autuaaksi tekevä, mutta joillekin koirille sitä kannattaisi kokeilla. Jotta keino onnistuu, pitää lelut olla hyvässä kontrollissa, eikä koira saa olla liian leluhullu (leluhullulle voisi kokeilla namikuppia). Koira ei saa ottaa lelua maasta ilman lupaa. Maassa olevalle lelulle ja ohjaajan kädestä tulevalle lelulle pitää olla eri palkkasanat, jotta koira tietää kummalle lelulle se vapautetaan. Koiran pitää osata edetä kuolleelle lelulle suoraviivaisesti, eikä se saa esim. jumittaa silmällä leluun.
Tacon kohdalla saan aloittaa ruudun opettamisen nollasta ja olen paljon miettinyt, miten tulen sille opettamaan ruudun. Luultavasti käytän Tacolle kosketusalustaa jossain vaiheessa apuna ruudun opettamisessa, mutta tällä hetkellä panostamme kuolleelle lelulle irtoamiseen. Tacon kanssa on tehty niin paljon minun lähellä pysymiseen liittyviä asioita, että sillä on vaikeuksia irrota minusta kauas, joten mielestäni varsinaista ruutuharjoittelua ei ole syytä aloittaa vielä.
Pörri kävi joulukuun alussa taas kraniosakraaliterapiassa ja vaikutti olevan ihan hyvässä kunnossa. Kraniosta on kyllä ollut Pörrille paljon apua selän kanssa ja selän jumiutumista on saatu paljon vähennettyä pelkkään hierontaan verrattuna. Tällä kertaa pahin jumi löytyi Pörrin niskasta. Niskaa ei saatu täysin kuntoon, joten Airin kanssa oli puhetta, että Pörrille koitettaisiin alkuvuodesta ensimmäistä kertaa faskiakäsittelyä. Vielä en ole varannut aikaa, mutta aiotaan ehdottomasti kokeilla. Käynnillä todettiin myös, että Pörri on päässyt laihtumaan. Meidän liikuntamäärät on nykyään niin isoja, että pitää nostaa ruokamäärää aiempaan nähden.
Joulukuun loppupuolella vihdoin ja viimein pitkä pohdinta sai päätöksensä ja Pörri kastroitiin juuri ennen joulua. Oltiin mietitty Pörrin kastrointia vaikka ja kuinka pitkään. Yritin vielä viimeiseen asti jahkailla leikkauspäätöstä, mutta joululoman takia oli joka tapauksessa tulossa treenitaukoa, joten ajankohta leikkaukselle oli hyvä ja Pörri sai toipua rauhassa. Nyt kastroinnista on kulunut reilu kuukausi ja kaikki on mennyt hyvin. Arpi parani hämmästyttävän nopeasti ja Pörri on jo palannut normaaliin elämään. Onneksi haavan kanssa ei tullut mitään takapakkeja, sillä Pörri oli aika kävelevä katastrofi tötterönsä kanssa. Sen motto oli "maailma väistää, minä en" ja se paukutteli menemään päin seiniä, oven pieliä, ihmisten jalkoja ja Tacoa. Pörriltä olisi voinut leikkauksen yhteydessä putsata myös hammaskivet, mutta eihän sillä mitään hammaskiveä ollut. Kovasti toivon, ettei Pörrin turkki menisi leikkauksen vuoksi huonommaksi ja ettei Pörrin luonteessa tapahtuisi muutoksia.
Taco kävi tällä viikolla ensimmäistä kertaa fysioterapeutilla. Ajattelin Tacon 1 v synttäreiden kunniaksi käyttää sen perustsekkauksessa. Fysioterapeutti kehui Tacon kroppaa ja luonnetta (<3). Taco käyttäytyi kyllä hienosti fyssarilla, vaikka olikin ensimmäistä kertaa tuollaisessa tilanteessa. Se vaan niin kultainen <3. Taco näytti liikkeessä muuten hyvältä, mutta käännöksissä oli jäykkä. Siltä löytyikin alaselästä jumi, joka onneksi saatiin helpottamaan käynnillä. Taco saa ohjelmistoonsa myös säännölliset hieronnat, jotta pysyy kroppa vetreänä.
Hoidatuksien lisäksi ollaan taas käyty koirauimalassa. Taco on kyllä melkoinen uimamaisteri. Jouduin maanittelemaan, että sain sen pois vedestä ja kun olimme lähdössä altaalta pois niin se vielä kerran päätti hypätä altaaseen polskimaan, kun huomasi uudet uintikaverit altaan toisella puolella. Onneksi se oli hihnassa niin sain sen helposti vedestä pois.
Taco täytti 4.1. ensimmäisen kokonaisen vuoden. Taco on pieni, näppärä ja nopea harrastuskoiran alku, joka leikkii hyvin ja on ahne. En juuri huomaa ruualla ja lelulla suurta arvoeroa, vaan ne ovat aika tasapainossa, vaikka en ole asiaan kiinnittänyt erityistä huomiota. Tacon keskittymiskyky on kehittynyt hyvin juoksujen jälkeen, mutta tutut koirat ja ihmiset vaan ovat niin ihania, ettei ihan aina pysy pöksyissään. Taco korviin on tullut paljon ilmeikkyyttä ja sen mielenliikkeitä voikin nykyään aika helposti tulkita korvien asennosta. Se on jotenkin olemukseltaan niin hölmön vilpitön vilperi, ettei sille voi olla vihainen, vaikka se vähän mutustelisi varastamiaan sukkia. Arjessa se olisi varsin vaivaton, kunhan oppisi sisäsiistiksi. Joululomalla se petrasi hienosti sisäsiisteyden kanssa ja vajaan kahden viikon aikana teki vain yhdet pissat sisälle, mutta kun palattiin kotiin ja arki alkoi niin se palasi taas vanhoihin tapoihin ja pissaa ja kakkaa tuli sisälle sekä päivin että öin.
Tässä vielä pieni videopätkä Tacon 1 v treeneistä.
