Tärkeitä oppeja

Mulla oli vielä tekemättä jatko-osa Joanna Heweltin koulutuksesta, mutta olen viime aikoina juossut niin monessa muussakin koulutuksessa, että ajattelin kirjoittaa tämmöisen yhteenvetopostauksen kaikista koulutuksista.

Jo aiemmin kesällä olin kuuntelemassa koulutuspäivässä, jossa valmennusrenkaan jäsenet kouluttivat tavistokoilijoita. Tässä koulutuksessa puhuttiin paljon erityisesti palkkauksesta. Rengaslaiset muistuttivat siitä, että olipa palkka mikä vaan, pitäisi ohjaajan olla sydämellä mukana palkkauksessa ja olla iloinen koiran onnistumisesta. Ohjaajan tyytyväisyys saattaa olla koiralle loppujen lopuksi tärkeämpi juttu kuin se, että koira saa palkkion (nami/lelu). Jos koulutuksessa käyttää paljon apuna naksutinta, täytyy pitää huoli, että myös sosiaalinen vuorovaikutus ohjaajan ja koiran välillä pysyy yllä, eikä koulutus mene liian mekaaniseksi suorittamiseksi.

Namipalkka on useimmiten hyvin lyhytkestoinen, minkä vuoksi koira ei välttämättä koe sitä aina palkaksi, vaikka tykkäisi namista. Namipalkkaan voi yhdistää sosiaalista palkkaa tai että koira joutuu olemaan jotenkin aktiivinen saadakseen namin esim. koiran pitää jahdata namia saadakseen sen. Lelupalkan yksi etu on sen pidempi kesto, jonka aikana koira pääsee oikeasti purkamaan tilannetta etenkin, jos tehtävä on ollut haastava. Haastavista tehtävistä koira olisi tärkeintä palkata hyvin, jotta sen motivaatio pysyy hyvänä. Koiralta ei voi vaatia, ellei palkkaus ole kunnossa.

Joannan koulutuksesta yksi mieleenpainuvimpia oppeja oli, että kaiken välillä pitäisi olla tasapaino. Samaa tasapainoa korosti eilen myös Nina Manner omassa koulutuksessaan. Tasapaino koskee sekä palkkoja, treenejä että liikkeitä. Sekä Joanna ja Nina korostivat palkkojen tasapainoa. Sujuvan koulutuksen varmistamiseksi koiran pitää vaihtaa sujuvasti palkkojen välillä. Jos esimerkiksi nami ja lelu ovat kovin eri arvoiset, tulee erityisesti paremmasta palkasta huonompaan vaihdettaessa usein turhia katkoksia. Koira saattaa myös pettyä huonompaan palkkaan niin, että jopa lannistuu yrittämästä. Molemmat korostivat myös tasapainoa treeneissä. Nina huolehtii jo pienestä pennusta saakka, että jokaisessa treenissä on aina sekä vauhdikkaampia osuuksia että rauhallisempia osuuksia (tekniikkatreeniä) riippumatta siitä, minkälainen pentu on ominaisuuksiltaan. Nina varoitti, että jos paljon vahvistaa jompaa kumpaa (esim. rauhalliselle pennulle riekkumista, vilkkaalle rauhallista keskittymistä) saattaa vaaka kallistua nurinpäin, kun koira kasvaa ja kehittyy. Tämän vuoksi on hyvä pitää yllä pennun kanssa molempia puolia.

Joanna puolestaan puhui omassa koulutuksessaan siitä, että koiran lähellä pysymisellä ja irtoamisella pitää olla tasapaino. Jos liian paljon vahvistaa vain toista, on koiralla vaikeuksia tietyissä liikkeissä. Erityisesti vanhojen tokosääntöjen aikana alokas- ja avoimessa luokassa liikkeet olivat pääosin ohjaajan lähellä tehtäviä, jolloin luokka kerrallaan eteneville koirakoille tuli ongelmia ylemmissä luokissa irtoamisen kanssa. Nykyisissä tokosäännöissä irtoavia liikkeitä tulee jo avoimessa luokassa, mikä ohjaa kouluttajia paremmin ottamaan huomioon irtoamisen tärkeyden jo nuorella koiralla.

Rauhalliselle Diesel-moottorikoiralle Nina suositteli erityisesti vauhdikkaita liikkeitä ja neuvoi välttämään liian teknistä treeniä. Tekniikkaakin pitää kuitenkin tehdä tasapainon vuoksi, mutta se kannattaa palastella pieniksi hauskoiksi tempuiksi muun tekemisen väliin. Jos koirasta yhtään on aistittavissa vilkkautta, Nina aloittaa häiriöiden tekemisen jo nuorella iällä. Häiriöiden tuomisen voi aloittaa esimerkiksi käy siihen -käskyyn, jolloin ne eivät yhdisty mihinkään tiettyyn tokoliikkeeseen. Häiriöt eivät tarkoita mitään hulabaloo-sirkusta vaan parhaat häiriöt ovat yllättäviä ja yksittäisiä, kuten kokeessakin. Nina kehotti myös aina virheen varalle pohtimaan toimintasuunnitelman, ettei ohjaajan tarvitse koiran mokatessa alkaa pohtia reagoinko, enkö reagoi, miten reagoin.

Kapulan pitotreenin osalta Nina varoitti, ettei koira saisi taistella kapulasta. Jos tekee harjoituksia, joissa koira vetää kapulaa itseensä päin, olisi kapula hyvä pitää polvien välissä (ohjaaja istuu tuolilla), jottei koira yhdistä taistelua ohjaajan käsiin. Jos koiralle lähestyvät kädet tarkoittavat taistelua, voi syntyä irroitusongelma.

"Ota koppi!"

Leiviskän Mari korosti omassa koulutuksessaan erityisesti motivaatiota. Marin mukaan jokainen tokoliike ja liikkeen osa pitäisi olla koiralle kivoja, mikä kannattaa ottaa huomioon jo koulutusvaiheessa (koulutusmetodit). Tunnariin Mari neuvoi tekemään paljon iloisia tunnareita läheltä, jotta koirasta tulee taitava ja itsevarma haistelija. Vasta, kun haistelu on tarpeeksi vahva, yhdistetään tunnariin varsinainen noutoliike. Jos tekee liian aikaisin koko liikettä pitkältä matkalta, koirasta tulee helposti epävarma.

Kiviahon Katja muistutti omassa koulutuksessaan, että moottori koiraan tehdään lelulla. Tämän vuoksi leikkimiseen panostaminen on erittäin tärkeää. Pennun tärkein tehtävä on oppia leikkimään ohjaajan kanssa ja kaikki muu toissijaista.

Lisää Volttia

Kävin maanantaina treenaamassa molempien koirien kanssa. Pörrin kanssa tehtiin (yllätys, yllätys...) luoksetuloa. Kokeeseen on aikaa vielä vajaat 3 viikkoa, joten nyt alkaa olla viime hetket paniikkitreenata luoksetuloa kuntoon kisoja varten. Perjantain tehoryhmässä sain Katrilta lämpimän suosituksen vaihtaa Pörrin luoksetulo takakautta sivulle tuloksi. Katrin mielestä näytti siltä, että Pörri kokee luoksetulon tällä hetkellä hirveän vaikeaksi liikkeeksi ja sen takia hidastelee. Se lähtee hyvällä vauhdilla, mutta puolivälissä se menee epävarmaksi, mitä siltä halutaan ja alkaa hidastella, jottei mokaisi. Suoraan sanottuna siis minä olen pilannut Pörrin luoksetulon suurilla vaatimuksillani ja huonoilla koulutustaidoillani. Pörri aistii sen, että minä en pidä sen luoksetuloista, vaikka palkkaisin sen. Pörrin luoksetuloa on yritetty korjata koko kesä ilman merkittävää edistymistä. Katrin mielestä nyt kannattaisi unohtaa kokonaan suoraan sivulle tehtävät luoksetulot esimerkiksi vuodeksi ja vaihtaa tekniikka ja käskysana. Katri myös antoi tiukan ukaasin, etten saa enää ikinä näyttää pettyneeltä luoksetulossa. Takaa sivulle tuleminen on Pörrille tuttu juttu jo rally-tokosta. Päätettiin kunnianhimoisesti testata heti normaalia luoksetulomatkaa ja Pörri tuli ihan törkeän hienosti sivulle takakautta! Olin ihan todella onneni kukkuloilla. Vihdoinkin meidän luoksetulo-ongelma voisi korjaantua.

Maanantaina muistuttelin ensin pari kertaa Pörrille luoksetulon takakautta. Tämän jälkeen yhdistettiin se kisamaiseen settiin, mutta sama hidastumisongelma tuli esiin. Palkkasin Pörrin normaalisti, mutta tämän jälkeen tunteeni purkautuivat. Olisi pitänyt viedä Pörri pois tilanteesta ennen kuin valtaisa pettymys ryöpsähti pintaan. Nyt Pörri taas näki sen, mitä oikeasti ajattelin sen luoksetulosta. Harmittaa aivan kamalasti Pörrin puolesta. On vaikea pitää omia tunteita kurissa, kun olo on sellainen, että märkä rätti läpsähti päin näköä. Teki mieli viillellä ranteet auki siitä, miksi olen niin surkea kouluttaja, etten osaa edes luoksetuloa opettaa. En tajua miten niin yksinkertaisesta liikkeestä on voinut tulla meille niin järkyttävä mörkö. Pirullisinta on että luoksetuloliike on vielä joka luokassa. Siitä ei pääse ikinä eroon, joten se pitäisi saada kuntoon. Harmitti myös, että niin itsevarmasti yhdistin uuden luoksetulon jo kisamaiseen settiin. Huonon luoksetulon jälkeen Pörri teki vielä pari onnistunutta luoksetuloa ja pientä hyvän mielen hömpöttelyä, joilla yritin paikkailla huonoja fiiliksiä.

Pörrin jälkeen oli kiva kaivaa Voltti häkistä ja vaihtaa toisenlaisten haasteiden pariin. Tehtiin vähän kaikkea mahdollista ja otettiin ne videolle. Voltti oli jotenkin ihan super. Se leikki todella hyvin, keskittyi hyvin ja oli reippaalla iloisella asenteella liikkeellä. Tässä videota siitä.

Tiistaina otin Piian kurssille mukaan Voltin, koska Voltti tuntui edellisenä päivänä niin hyvältä ja halusin antaa Pörrille lepopäivän. Menin treeneihin rinta rottingilla näyttämään, miten hyviä me ollaan, mutta aika nopeasti tipuin maanpinnalle. Voltin kanssa huomaan, että kun joudun poistumaan omalta mukavuusalueeltani ja itse hieman jännitän tai hermostun niin minulle tulee todella alaston ja turvaton olo. Pörrin kanssa ollaan niin tiimi ja tunnetaan toisemme, mutta Voltin kanssa en vielä kestä juuri minkäänlaista arvostelua ilman, että masennun. Tuli taas sellainen olo, että ei Voltti osaa vielä mitään, minä en osaa sitä opettaa eikä meistä ikinä tule mitään. Kierin vielä koko keskiviikonkin syvässä itsesäälissä. Parhaimmalta tuntui ajatus lopettaa koko toko, jos kaikki on vaan niin hankalaa, eikä mikään onnistu. Pilaan vaan kaikki koirat, eikä mistään tule mitään. Tuntuu, että Voltin kanssa minulta odotetaan hirveästi. Ajatellaan, että se osaisi jo vaikka mitä ja olisi paljon pidemmällä kuin se onkaan. Totuus on kuitenkin se, että koen Pörrin edelleen minun ykköskoirana ja Voltti treenaa vähän kuin siinä sivussa. Onneksi tänään on Riitan treenit molempien koirien kanssa ja sieltä saa varmasti taas hurjasti tsemppiä ja insipiraatiota jatkaa harjoituksia eteenpäin.

Mitä minulla on nyt?

Osallistun yhden suosikkikouluttajani Piia Karisen vetämälle kurssille, jossa opetellaan kouluttajataitoja. Päätoimisesti ajattelin kursseilla Pörrin kanssa, mutta teen harjoitukset myös Voltin kanssa ja Voltti pääsee varmasti vierailemaan myös käytännön tunneilla. Ihan ensimmäiseksi kurssilla meidän piti valita kolme liikettä, joita lähdemme työstämään talven aikana. Jouduin valitsemaan Pörrille ja Voltille samat liikkeet ja valitsin liikkeiksi noudon, kaukot ja seuraamisen.

Tässä Voltin alkutilanne ja mitä haluaisin keväällä minulla olevan.

1. SEURAAMINEN

MITÄ MINULLA ON NYT?
Osaa hakeutua perusasentoon. Kestoa ei ole vielä tehty. Osaa tarjota oikeaa seuraamispaikkaa eri vauhdeilla (hidas, normaali, juoksu). Kestoa ei ole vielä tehty. Ei osaa käännöksiä. 

MITÄ HALUAN?
Tulee hyvällä asenteella ja tekniikalla perusasentoon. Osaa seurata pieniä pätkiä, joihin kuuluu yksinkertaisimpia käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Kestää jonkin verran häiriöitä. 

2. NOUTO 

MITÄ MINULLA ON NYT?
Osaa nostaa erilaisia esineitä (lusikan, kynän, pallon, tunnarikapulan yms.). Tehty lelunoutoja siten, että vapautan Voltin lelulle ja lähden juoksemaan itse vastakkaiseen suuntaan ja palkkaan Voltin toiseen leluun. 

MITÄ HALUAN?
Osaa tasamaanoudon jollakin tavaralla. 

3. KAUKOT 

MITÄ MINULLA ON NYT?
Pientä alkeistreeniä tehty maasta seiso -vaihtoon. Ei osaa vielä mitään käskyjä. 

MITÄ HALUAN?
Osaa alokasluokan kaukot ja seisomiseen liittyviä vaihtoja lähietäisyydeltä. 

Tässä video alkutilanteesta

Tulen tänne blogiin päivittämään, miten Voltti edistyy harjoituksissaan kohti tavoitteita.

Päästiin viime viikolla Voltin kanssa myös pariin mielenkiintoiseen koulutukseen, sillä olimme Katri Mureen ja Katja Kiviahon valvovan silmän alla. Heistä molemmat sanoivat, että Voltissa on paljon potentiaalia ja moottoria, mutta niiden esiin kaivaminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Molemmat olivat sitä mieltä, ettei Voltin kanssa kannata kiirehtiä tokoliikkeiden opettamisessa, vaan panostaa paljon oikean työskentelyasenteen luomiseen. Sama fiilis on minulla itselläni ollut jo pidemmän aikaa. Katja suositteli kouluttamaan Volttia paljon tarjoamisen kautta, jotta siihen saisi aktiivisuutta lisää. Sen ei saa antaa yhtään vaipua passiiviseen kuplaansa, vaan pakottaa se pysymään liikkeessä. Katja neuvoi myös luomaan Voltille paljon jännitettä eri liikkeisiin ja opettaa sen olemaan röyhkeämpi. Katja sanoi, ettei Voltille saisi nillittää, jos se karkaa häkistä tai ryöstää leluja taskusta vaan hieman jopa kannustaa sitä tämmöisiin kolttosiin, jotta sen vakava virkamiesasenne hellittäisi.

Pörrin noutohistoria ja nykyhetki

Pörrin nouto on ollut oikea murheiden kryynin kryyni. Pörrihän on periaatteessa noutohullu. Se jaksaa hakea palloa niin kauan kuin jalat kantaa, jos vaan joku sitä sille jaksaa heitellä. Myös treeneissä sen lempipalkka on noutoleikit ja erityisesti vinkupossun noutaminen. Tämä noutohulluus on kuitenkin syntynyt sille vasta aikuisiällä, sillä pentuna se juoksi karkuun saadessaan jotain kivaa suuhunsa. Noutohulluudesta huolimatta Pörrin kanssa on ollut paljon vaikeuksia tokonoudon kanssa.

Varsinainen noudon opetus Pörrin kanssa aloitettiin sen ollessa noin 1-vuotias. Tässä vanhassa postauksessa on hyvin esitetty ne harjoitukset, joilla lähdettiin liikkeelle pari vuotta sitten. Pörrille siis sheipattiin kapulan nostaminen ja pito. En kuitenkaan saanut sille tarpeeksi levollista otetta tätä kautta, joten loppujen lopuksi Pörri opetettiin pito ns. pakkonoutona eli koiralle laitetaan kapula suuhun ja sen kuonoa painetaan hellästi käsillä kiinni. Siitä postaus tässä. Tällä tavalla sain Pörrille tosi kivan pidon, kunhan itse istuin. Kun nousin seisomaan, olikin taas uudet ongelmat. Pörri on sen verran pieni koira, että minun seisoessa se saa istua niska väärässä. Tässä vaiheessa paljastui, että Pörrin ote on levollinen, mutta löysä ja minun noustessa seisomaan kapula valahti Pörrin suussa takahampaita vasten. Tätä ollaan korjattu tänä kesänä laipattomalla kapulalla siten, että Pörri on opetettu vastustamaan vetoa. Vetoliike voi suuntautua joko kohti koiran etuhampaita tai sivusuunnassa. Oheiselta videolta selviää paremmin, mitä harjoituksessa tapahtuu.

Itse noutoliikkeessä suurin ongelma on ollut se, että Pörri on mennyt kapulalle tassut edellä ja pökkinyt kapulaa pahimmillaan 2-3 m eteenpäin ennen kuin on ottanut sen suuhunsa ja lähtenyt tuomaan sitä takaisin. Tähän saatiin usealta eri kouluttajalta korjausvinkiksi opettaa Pörri kiertämään kapulan taakse ja ottamaan kapula takakautta suuhun. Kapulan takakautta nostaminen oli aiemmin suosittu tapa opettaa nosto, mutta nykyisillä tokosäännöillä hyppy-kierto-noudossa koira joutuu joka tapauksessa ottamaan kapulan edestäpäin, joten koiralle joutuisi opettamaan kaksi nostotapaa. Itse koen varsinkin Pörrin kohdalla fiksummaksi opettaa vain yhden tavan ja muutenkin pidän enemmän siitä, että koira nappaa kapulan edestäpäin.

Toinen vinkki oli viedä kapula aina seinän viereen, ettei se pääse pökkimään kapulaa ja palkkaa itseään sillä. Kapulan seinän viereen vieminen on hyvä keino, mutta pidän sitä periaatteessa vähän poppaskonstina, joka ei välttämättä opeta koiraa tajuamaan todellista ongelmaa. Siistien nostojen vahvistamisella ja tekemällä näitä seinän vierusnoutoja saatiin pahin pökkimisongelma pois, mutta uutena ongelmana tuli kapulan palautus ravilla. Ravihan ei minulle kelpaa, vaan haluan koiran palauttavan laukalla, koska se palauttaa laukalla pallon ja frisbeenkin.

Seuraavaksi neuvoksi saatiin, että Pörrille pitää vahvistaa palautusta. Viime talvena vahvistettiin todella paljon näitä palautuksia siten, että appari piti Pörriä ja antoi Pörrille kapulan suuhun ja minä kutsuin Pörriä. Välillä juoksin karkuun ja välillä otin perusasentoon saakka. Vahvistin palautusta kaikessa mahdollisessa esim. treeneissä Pörrin piti alkaa palauttaa lelut minulle käteen ja kotona se sai iltaruuan, kun toi lelukopasta leluja minulle perusasentoon yms. Lisäksi jatkoin siistien nostojen vahvistamista. Tällä päästiin jota kuinkin fiksuihin noutoihin. Pörri meni kapulalle ripeällä laukalla, nappasi kapulan ja toi sen hitaalla laukalla tai ripeällä ravilla takaisin. Moni olisi kelpuuttanut tällaisen noudon jo kisanoudoksi, sillä kyllähän tämäkin nouto pisteitä kisoissa toisi.

Halusin kuitenkin lisää vauhtia ja paremman mielentilan liikkeeseen ja näytin Riitalle kesällä meidän noutoa. Riitan tarkan silmän alla päästiin vihdoin ongelman ytimeen. Meidän noudon suurin ongelma oli se, että Pörrillä ei ollut kiire minun luokse. Kesällä alettiin työstämään tätä parilla eri harjoituksella. Ensimmäiseksi siten, että heitin namin, vapautin Pörrin namille ja lähdin juoksemaan vastakkaiseen suuntaan. Kun Pörri söi namia, kutsuin sitä ja vauhdista vapautin sen namiin tai leluun. Kun idea tätä kautta saatiin ajettua Pörrille sisään, sitä alettiin vapauttaa lelulle samalla idealla. Samalla aloin sisään ajaa uutta käskysanaa. Pörrin vanha käskysana kapula nosti aivan hillittömästi sen kierroksia ja aiheutti helposti lähtöhaukun. Päätin valita uudeksi käskysanaksi tuo ja pyrkiä liittämään siihen aivan uudenlaista mielentilaa. Tässä videolla Voltin tekemänä samoja harjoituksia.

Vauhtiharjoitusten lisäksi vahvistin edelleen nostoa. Tähän Riitalla oli hyvä huomio. Nostossa palkka pitää tulla ylös, jotta koiralle tulee fiilis, että sen pitää nostaa esineitä nopeasti ylöspäin. Noston jälkeen voi esineen ottaa käsitargettiin, kuten tässä videolla parin epäonnistuneen kokeilun jälkeen Pörri tekee. Käsitargettia voi hyödyntää myös myöhemmin noudon harjoittelussa, sillä palautuksen voi ottaa joko käsitargettiin tai sivulle. Video lopussa hieman epäonnistunutta erottelutreeniä. Kuten videolta huomaatte noutoa on hinkattu meillä viime aikoina muilla tavaroilla kuin kapulalla. Videolla Pörri nostelee kolmea eri tavaraa ja materiaalia: lelua (kangas), kynä (kova muovi) ja lusikkaa (metalli).

Sitten lopuksi vielä miltä se Pörrin nouto näytti lähes kokonaisena puolen vuoden tauon jälkeen kapulalla tehtynä. Olen tämän hetkiseen tilanteeseen todella tyytyväinen. Nopea laukka kapulalle, siisti ja nopea nosto, nopea laukka takaisin. Loppuperusasennosta se oli edelleen vielä hieman epävarma (hidasti lopussa), joten sitä pitää vahvistaa lisää. Lisäksi tuli aavistuksen liian eteen ja taisi olla hieman vinossakin. Uusi perusasennon paikka ei ole vielä siirtynyt noutoon saakka, mutta tekniikka oli oikea. Kyllä tästä vielä kokonainen nouto saadaan aikaiseksi ennen avoimen luokan korkkausta.