Vuosikatsaus

Nyt tuntuu olevan muotia kirjoitella blogiin jonkinlainen vuosikatsaus. Viime vuonna en asettanut meille mitään julkisia tavoitteita ja ihan hyvä niin. Omassa päässä kolkutteli tavoite korkata Pörrin kanssa kisaura tokossa ennen kuin Pörri täyttää 2 vuotta. Tavoite ei kuitenkaan täyttynyt, mistä olen kaikkea muuta kuin pahoillani. Riitan sanoin "joskus on hyvä osata vaihtaa suunnitelmaa lennosta". Olen oppinut tämän vuoden aikana jotain paljon arvokkaampaa kuin yksikään tokotulos. Olen vihdoin päässyt jäljille siitä, mikä tokossa (ja kaikessa koiran kanssa harrastamisessa) on oikeasti kaikista tärkeintä.

Aloitimme tammikuussa 2015 Riitan valkkuryhmässä Koirakoutsilla ja tokomotivaatio oli huipussaan. Opin paljon uutta, mutta monen tekijän yhteissummana motivaatio laski kevättä kohti. Kävin keväällä Christa Enqvist-Pukkilan tokokoulutuksessa kuunteluoppilaana ja ymmärsin, ettei nuoren koiran kanssa ole kiire mihinkään, vaan kannattaa tehdä pohjatyö rauhassa ja huolella. Hautasin hetkeksi kisahaaveet ja päätin hakea vauhtia yhdessä tekemiseen rally-tokon puolelta. Pörri osoitti olevansa rally-tokossa luonnonlahjakkuus ja päästiin kesällä Tamskin rally-tokon tehoryhmään ja jäätiin tokosta tauolle. Heinäkuussa korkattiin kisaura rally-tokossa Pörrin ollessa vielä aika keskeneräinen. Selvittiin ensimmäisestä kisaradasta kuitenkin 5 virheellä ja saatiin 77 pistettä eli hyväksytty tulos. Loppukesään/alkusyksyyn osui kaksi loistavaa koulusta, kun olin kuuntelemassa puolalaisen Joanna Heweltin tokokoulutusta ja Juha Korrin laumaviettiseminaaria. Näistä molemmista jäi käteen hyvin ratkaisevia oivalluksia, jotka auttoivat meitä suurin harppauksin eteenpäin. Syksy olikin yhtä nousukiitoa. Suhteeni Pörriin vahvistui ja opimme molemmat rakastamaan treenaamista. Hyvä yhteishenki ja yhteen hiilen puhaltaminen siivittävät meidät hattutemppuun rally-tokon piirimestaruuskisoissa ja teimme täyden 100 pisteen radan. Joulukuussa meidät valittiin vielä Pohjois-Hämeen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin.

Tällä hetkellä treenimotivaatio tokon suhteen on todella hyvä. Tamskin uusi halli on mahtava treenipaikka ja tuntuu jo kovin kotoisalta. Olen saanut loistavaa treeniseuraa ja saan treenata kahdessa inspiroivassa ryhmässä ihan huippujen treenikavereiden kanssa. Alkavaan vuoteen olemmekin suuntaamassa innosta puhkuen Pörrin kanssa. Rakastan sitä, miten paljon Pörri tykkää nykyään treenata mun kanssa ja miten se antaa itsestään treeneissä nykyään niin paljon. Ei ole ollut mitenkään itsestään selvää saada sitä työskentelemään niin täydellä sydämellä minun kanssa ja juuri minulle. Toivon, että uusi alkava vuosi ei muuta suuntaa, vaan jatketaan Pörrin kanssa yhteen hiileen puhaltamista. Toivon mukaan me tullaan vieläkin läheisemmiksi ja opitaan vieläkin paremmin ymmärtämään toisiamme.

Yksi hyvä osoitus tästä toisensa ymmärtämisestä on Pörrin keppiprojekti. Pörriä juoksutettiin pentuna kujakepeillä ja Pörri olisi luultavasti oppinut kepit aika nopeasti kujalla. Vaihdettiin kuitenkin treenipaikkaa ja siellä ei ollut mahdollisuutta käyttää kujakeppejä. Niinpä Pörrille vaihdettiin verkot. Verkoista ei kuitenkaan päästy eroon. Syksyllä verkkoja alettiin häivyttämään ohjureiksi ja päästiin tilanteeseen, jossa Pörrillä oli 6 ohjuria, mutta se ei silti oikein tajunnut keppien ideaa. Verkoista kuuteen ohjuriin siirtymiseen oli mennyt aikaa lähes 1,5 vuotta. Keppiprojekti alkoi tuntua ikuisuusongelmalta. Marraskuussa aloin pohtia, että mitä jos kokeilisi keppien opettamista sheippaamalla. Janne tilasi meille joululahjaksi 2x2-kepit. Joululoman aikana edistyttiin niin paljon, että tammikuun alussa Pörri pujotteli täydet 12 keppiä hallilla, eikä siis olla todellakaan treenattu joka päivä, vaan opettamiseen meni viisi treenikertaa.

Yksi kokenut agilitykouluttaja kerran paasasi kepeistä, että "valitaan se yksi menetelmä ja sitten käytetään sitä, eikä vaihdeta menetelmää". Rohkenen olla vahvasti eri mieltä. Jos joku menetelmä ei toimi, niin sitten kannattaa vaihtaa suunnitelmaa. Mielestäni tämä pätee ihan kaikkeen treenaamiseen. Parhaiten edistyy, kun ymmärtää oman koiransa ajatusmaailmaa ja erityisesti sen tapaa oppia asioita. On turha hinkata toimimattomilla koulutusmenetelmillä, jos ratkaisu löytyisi nopeasti oikeilla menetelmillä.

Pörrin kohdalla olen huomannut, että se oppii selvästi parhaiten, jos saa itse keksiä ratkaisun ja minä vain vahvistan oikeaa käytöstä. Positiivinen vahvistaminen on siis ollut meille se paras tapa. Positiivisen vahvistamisen hyödyiksi voi myös laskea sen, että tällä koulutustavalla Pörristä on kasvanut aika sitkeä. Se ei lannistu virheistä, vaan yrittää koko ajan itse aktiivisesti keksiä oikeaa ratkaisua. Se on myös kasvanut kestämään hyvin palkattomuutta, kun se on jo heti alusta asti oppinut, ettei kaikki toiminta tuo palkkaa. Mielestäni oleellista ko. koulutustavan onnistumiselle on se, että ohjaaja osaa kasvattaa koko ajan vaatimustasoa järkevillä askelilla (ts. ei palkkaa huonoja toistoja) ja palkkiot ovat aidosti koiraa motivoivia.

Mutta takaisin asiaan. Mitään erityisiä tulostavoitteita en halua ensi vuodelle sen kummemmin asettaa. Alo1 tokosta ja RTK1 rallysta ovat aika todennäköisiä, mutta tuloksia tärkeämpää on se, että treeni kulkee ja saadaan Pörrin kanssa kulkea tätä hienoa opinpolkua terveinä ja reippaina. Haluan ymmärtää vieläkin paremmin Pörrin tapaa hahmottaa maailmaa ja asiayhteyksiä. Haluan vielä enemmän päästä sisälle siitä, miten se oppii asioita. Itse aion ensi vuonna entistä enemmän kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin. Joogata enemmän ja pitää huolta riittävästä unesta. Aion myös jatkaa perusterveellistä ruokavaliotani ja liikkua paljon luonnossa Pörrin kanssa.

Kaikkia varmaan kiinnostaa, mitkä ne vuoden aikana saamani suuret oivallukset olivat. Osa tuli jo tekstissä, mutta tässä vielä loput:

- Nuoren koiran kanssa ole kiire mihinkään, vaan kannattaa tehdä pohjatyö rauhassa ja huolella.
- Häiriöitä ei voi poistaa, joten pitää oppia hallitsemaan. Häiriöt eivät aina ole negatiivinen asia, vaan ne voi kääntää myös vahvuudeksi.
- Koira ei mene rikki, jos siltä vaatii asioita. Tosin ennen kuin siltä voi vaatia sen pitää olla syttynyt harrastamiseen ja rakastaa treenaamista (ts. rahaa pankkiin ajatus: pankkiin pitää ensin laittaa rahaa, ennen kuin sieltä voi tehdä nostoja).
- Koiran kanssa ei kannata koskaan asettua vastakkain, vaan ajatella koirakkoa tiiminä, joka yhdessä tekee tuloksen. Toko on yhteistyötä koiran kanssa ja pisimmälle siinä pääsee, kun puhaltaa yhteen hiileen koiran kanssa.
- Kaiken perusta on hyvä suhde koiraan. Mieti, mitkä asiat parantavat teidän suhdetta ja mitkä puolestaan heikentävät. Jos joudut tilanteeseen, jossa joudut toimimaan teidän suhdetta heikentävästi, mieti voisitko toimia tilanteessa jotenkin toisin ja kääntää tilanteen jopa eduksi. Esim. koira haistelee maata. Sen sijaan, että tarttuisit koiraa kaulapannasta ja moittisit, mitäpä jos kutsuisit sitä ja teettäisit kivan tempun ja osoittaisit, että sinun kanssa yhdessä tekeminen on moninverroin hauskempaa kuin maan haistelu.