Kuvia tokon SM-kilpailuista

Tokon SM-kilpailut käytiin Tampereen lähellä Teivossa viime viikonloppuna. Lauantaina oli luvassa joukkuekilpailut ja karsinta sunnuntain yksilöfinaaliin. Henkilökohtaiset tokomestaruudet ratkottiin sunnuntaina 20 koirakon joukolla. Itse en pääsyt paikalle lauantaina, sillä olimme ystäväpariskunnan häissä, mutta sunnuntaina mentiin Millin kanssa pelipaikalle jo heti aamupäivästä.

Finaali oli rotukirjoa ajatellen melko tylsää katseltavaa, sillä 19 bordercollien lisäksi finaalissa nähtiin vain yksi kelpie. Finaalin 20 koirasta 12 oli vielä kaiken kukkuraksi eräästä T-kirjaimella alkavasta kennelistä. Pohdittiin eilen rally-tokon tehoryhmätreenien jälkeen sitä, että miksi tokossa rotukirjo on mennyt näin yksipuoliseksi. Rally-tokossa ainakin toistaiseksi rotukirjo on mukavan monipuolinen, mutta pitääkö tulevaisuudessa huippurally-tokoilijoillakin olla tietyn kennelin bordercollie menestyäkseen? Tokon arvosteluohjeessa sanotaan, että arvostelussa pitää ottaa huomioon koiran rotu, eikä corgilta ja työlinjaiselta bordercollielta voi odottaa yhtä säpäköitä suorituksia. Mietin, että toteutuuko tämä ohjenuora kuitenkaan todellisuudessa arvostelussa. Vai onko vain niin, että tavoitteellinen tokoharrastaja haluaa bordercollien? Ottavatko tavoitteelliset harrastajat bordercollien siksi, että se on harrastuskoirien eliittiä, jolla on mahdollisuudet päästä huipulle vai siksi, että kokevat nimenomaan juuri tämän paimenrodun parhaiten itselleen sopivaksi?

SM-kultaa voitti jo kolmatta kertaa peräkkäin Christa Enqvist-Pukkila ja Kaaos (Tending Able Tiger). Seuratessamme finaalia kuulin, miten meidän vieressä olleet ihmiset keskustelivat, siitä miten Christa voi vuodesta toiseen pysyä niin ylivoimaisena. Monilla tokoilijoilla uran huippuhetki kestää yhden koiran kisaiän tai muutaman kesän, mutta Christa pysyy kärkikahinoissa vuodesta toiseen. Voin yhtyä keskustelijoiden kanssa siihen, että tämän koirakon suoritusvarmuus on jotain täysin ainutlaatuista. Jos vain suinkin pääsette Christan koulutuksiin, menkää ihmeessä ja kuunnelkaa tarkkaan, mitä Christa puhuu, sillä jotain hän osaa tehdä paremmin kuin muut tokoilijat. Onnea vielä huippukoirakolle kullasta! Yksilöhopea saatiinkin sitten kotiseuran edustajalle: Hanna-Mari Ikonen ja Tosi (Borderness Just Tosi) ja pronssi meni Jessica Svanljungille ja Macille (Tending Knight).

Kaiken kaikkiaan finaali oli hurjan komeaa katseltavaa ja täytyy sanoa, että itseltä loppui analysointitaito siinä vaiheessa, kun omaan silmään varsin hyvältä näyttäneestä suorituksesta tuli 8,5 pistettä. Tajusin myös päivän aikana sen, miksi meitä ei Pörrin kanssa nähdä koskaan SM-finaalissa. Finaalikoirakoiden yhteistyö oli niin eri tasolla kuin meidän. Minä en ole onnistunut luomaan Pörrille sellaista motivaatiota tekemiseen, mitä näillä koirilla oli. Itse asiassa tällä hetkellä meidän toko on melkoisessa kriisissä ja tuntuu, että kaikki vain hajoaa käsiin. Haluaisin unohtaa koko tokon ja keskittyä pelkkään rally-tokoon, mutta toisaalta harmittaa heittää kaivoon kaikkea sitä työtä, mitä me ollaan näiden kuukausien aikana tehty. Olen tullut siihen tulokseen, että toko lajina yksi vaikeimmista juuri sen henkisen puolen kannalta. Arvostan todella paljon niitä, jotka tokossa menestyvät.

Lisää minun ottamia kuvia sunnuntain kisapäivältä löytyy täältä.