Maaliskuun alkupuolella tuskailin teille siitä, että Pörrin seuraaminen on lahnamaista. Riitta valoi muhun taas uskoa toteamalla, että Pörri on tokossa teknisesti erittäin taitava, mutta sen vire on turhan matala, jotta suoritukset olisi hyviä. Pörristä pitäisi kaivaa esiin lisää virettä ja vietikkyyttä, sillä kumpaakin tuosta karva-apinasta löytyy. Mullehan hetsaaminen yms. on ollut vierasta, sillä ei Pörriä ole koskaan tarvinnut hetsata. Pikemminkin ollaan aina opeteltu rauhoittumista, ettei Pörri kävisi niin kierroksilla. Korkea vire johtaa Pörrin kanssa helposti haukkumisongelmaan. Haukkuongelman helpoin ratkaisu on ollut muuttaa lelupalkka namipalkaksi ja opettaa Pörri tokoilemaan matalammassa vireessä. Nyt ollaan kuitenkin tultu siihen pisteeseen, että Pörrin vire on turhankin matalalla, mikä vie parhaimman terän suorituksista.
Lelupalkkaa olen arkaillut käyttää ohjatuissa treeneissä, sillä ensinnäkin Pörri on leikkinyt vähän huonosti ja toiseksi lelupalkka on lähes takuuvarma keino saada Pörri haukkumaan. Leikkimisongelmat on onneksi suureksi osaksi selätetty ja nykyään saan Pörrin innostumaan leikkimisestä kanssani lähes milloin vain. Haukkumisongelman eteen olen tehnyt töitä jo pidemmän aikaa. Ratkaisuna meillä on ollut Karisen Piian kullanarvoinen neuvo: opeta koira istumaan lelusta irroituksen jälkeen. Pörrillähän ongelma on nimenomaan siinä, että irroituksen jälkeen se alkaa louskuttamaan leukojaan. Nyt Pörri on aika hyvin alkanut itse tarjoamaan istumista ja katsekontaktia irroituksen jälkeen, jolloin voin palkata sen uudelleen tai teettää tehtävän ja palkata. Tämän toimintamallin sisäänajamista pitää jatkaa ahkerasti edelleen. Myös kahden lelun leikkiä pitää edelleen kehittää, jolloin se lelusta irroittaminen ei ole enää niin suuri juttu.
Mutta palataampa seuraamisen sotasuunnitelmaan. Seuraamisen sotasuunnitelman ensimmäisessä vaiheessa lähdin ehdollistamaan Pörriä siihen, että seuraamista voi tehdä, vaikka minä kävelen rennosti. Ongelma oli siis se, että olin ehdollistanut vahingossa Pörrin siihen, että seuraamista tehdään vain, jos itse liikuin jäykästi ja kankeasti. Ehdollistamista olen tehnyt siten, että olen palkannut Pörriä aina, jos se hakeutuu oikeaan seuraamispaikkaan, kun vain käveleskelen treenikentän ympäri. Tämä ns. seuraamisen opettaminen sieppaamalla on tuottanut tulosta ja Pörri on osoittanut varsin hienoa seuraamista, vaikka kävelen rennosti.
Nyt olen alkanut pureutumaan seuraamisen mielentilaan ja ilmeeseen. Ilmettä olen nyt hakenut sillä, että seurautan Pörriä keppi kainalossa. Muutenkin olen palkkaillut Pörriä nyt paljon kepeillä, sillä ne vaan yksinkertaisesti ovat Pörristä kivempia kuin mikään muu lelu. Janne otti tänään videota meidän pikatreeneistä. Halusin nähdä, miltä seuraaminen näyttää videolla. Mielestäni Pörrin ilme on nyt kiva, mutta paikka vähän heiluu ja vaihtelee. Olen pyrkinyt lausumaan palkkasanan sillä hetkellä, kun Pörri pitää intensiivistä kontaktia, sillä on halukas ilme ja paikka hyvä. Kun lähdettiin tänään kävelemään kentältä kotiin päin, Pörri tarjosi minulle tosi makeen näköistä seuraamista, vaikka Pörri siis oli Jannella fleksissä. Pörri on alkanut myös muissakin tilanteissa esim. agilitykentällä tarjoamaan itse todella kivan näköistä seuraamista. Ilmeisesti Pörri on alkanut kokea seuraamisen kivaksi jutuksi, kun se sitä niin halukkaasti tarjoaa. Pitää ensi kerralla ottaa huomioon se, että seuraamispätkät olisivat enemmän eripituisia. Nyt nuo pätkät on kaikki suht saman pituisia. Käännöksiä ja eri nopeusvariaatioita pitää myös tehdä lisää. Täyskäännöksessä Pörri levisi tosi pahasti.
Toinen hiottavana ollut asia on ollut luoksetulo. Pörrillehän on tehty paljon vauhtiluoksetuloja, eikä se osaa vieläkään tulla luoksetulossa sivulle (nopeasti). Olen nyt ensimmäiseksi yrittänyt saada kuntoon sen, että Pörri tulisia ripeää laukkaa mun luokse asti. Tämän olen tehnyt sillä, että olen vapautellut sitä palkalle eri kohdista. Tosin nyt ongelmana ollut se, että Pörrin vauhti on kasvanut ihan hirveeksi. Se on juossut niin lujaa, ettei sillä ole ollut mitään mahiksia pysähtyä mun luo. Olenkin palkkailut sitä nyt oikeastaan vain kädestä, jotta se oppisi, että mun luo pitäisi hidastaa. Tänään Pörri tarjosi ensimmäistä kertaa järkevää luoksetulovauhtia. Sellaista, että se ehtii pysähtyä mun luo eikä vain painele tuulispäänä menemään. Lähitulevaisuudessa voidaan jo ottaa projektiksi se, että Pörrille aletaan tehdä selväksi, että luoksetulossa on tarkoitus tulla sivulle. Kyllä tästä vielä hitaasti mutta varmasti saadaan aikaan näyttävä ja nopea luoksetuloliike.
Mutta tässä se video tämän päivän treeneistä. Ennen videota tehtiin muutama luoksetulo, mutta niistä ei ole liikkuvaa kuvaa. Tässä nyt kuitenkin näitä seuraamispätkiä. Hyvää pääsiäistä kaikille!
PS. Meidän Riitta-koutsi valittiin tokon maajoukkueeseen. Ainakin opiskellaan hyvässä opissa. Onnea Riitta ja Tikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti