Kohti kokeita

Viime aikoina meidän treenaamiset ovat keskittyneet teknisten yksityiskohtien sijaan kisasuoritukseen valmistautumiseen. Meillä on tiedossa lähitulevaisuudessa kaksi koitosta: rally-tokokisat ja tokoringin pääsykokeet. Ilmoitin, että olisimme käytettävissä rally-tokon piirimestaruuskisoihin ja niinpä meidät valittiin TamSKin joukkueeseen. Hienoa päästä edustamaan Suomen suurinta koiraurheiluseuraa. Toivottavasti teemme hyvän kisasuorituksen ja tuomme joukkueellemme ja seuralle mainetta ja kunniaa.

Meidän tokopuolen koitos liittyy siihen, että meidän tokokouluttajamme Riitta yllytti meidät hakemaan Pohjois-Hämeen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin. En usko, että päästään rinkiin, mutta haistoin hyvän tilaisuuden päästä kisamaiseen tilanteeseen testaamaan meidän alokasluokan liikkeitä. Treenikaverit ovat minua herättelleet, että Pörri alkaisi kohta olla kisavalmis alokasluokkaan. Olen suunnitellut, että sen jälkeen, kun saan Pörrille rally-tokosta RTK1 tittelin, panostan taas enemmän tokoon ja hion meidän kisavalmiiksi alokasluokkaan. Saimme Pörrin kanssa oikeuden treenata itsenäisesti seuramme uudella hallilla, mikä parantaa kivasti talven treenimahdollisuuksia.

Kuva Satu Tuomela

Moni treenikaveri ja puolituttu on meiltä kysynyt, että miksi ei olla Pörrin kanssa vielä kisattu tokon alokasluokasta. Tähän ei ole ehkä mitään yksittäistä syytä, vaan se on enemmänkin monen tekijän yhteissumma. Olisin saanut Pörrin alokasluokan liikkeet valmiiksi hyvinkin nopeasti, mutta en ole halunnut hioa niitä. Sen sijaan olen entistä enemmän palannut taas takaisin perusasioihin. Teknisen suorittamisen sijaan olen halunnut parantaa meidän yhteistyötä, tuoda pikkuhiljaa palkattomuutta treeneihin, opettaa Pörrille etäpalkkaa ja parantaa sosiaalista palkkaa. Olen nostanut vaatimustasoa hiljalleen. Olen halunnut saada meidän tekemiseen lisää suoritusvarmuutta ja sitä, että oppisin tulkitsemaan paremmin Pörrin virettä ja sitä, miten joku tietty asia vaikuttaa Pörrin vireeseen. Pörri on vielä hetken alle 2-vuotias ja edelleen täysin kakara. Voisi hyvin luulla, että sillä on lähestymässä vasta 1-vuotissynttärit. Olen halunnut antaa Pörrille aikaa kasvaa, kehittyä ja aikustua. Kerätä järkeä päähänsä, jotta sen kakaramaisista viirauksista päästäisiin eroon ja mun ei tarvi pelätä, että se karkaa kokeessa kehästä.

Kuva Satu Tuomela

Palkkauksessa olen siirtynyt taas hieman enemmän lelupalkasta ruokapalkkaan. Ei olla viime aikoina käytetty taisteluleikkejä palkkana oikestaan ollenkaan, sillä Pörri kiehuu niillä helposti yli ja sen vire nousee niin korkeaksi, ettei se pysty enää keskittymään. Meillä onkin treenileluna ollut enemmän vinkupossu, jota Pörri tykkää noutaa ja palauttaa mulle. Noutoleikit sopivat Pörrille paremmin, sillä se pääsee vähän irroittelemaan, mutta ei nosta virettään överiksi. Syitä, miksi olen viime aikoina käyttänyt entistä enemmän ruokaa palkkiona, on monia. Ensinnäkin Pörri valitsee aina ruuan, jos sen pitää valita ruuan ja lelun väliltä. Toisekseen olen halunnut kisatilanteita varten sisäänajaa Pörrille etäpalkkaa. Riitta on vaatinut meiltä tokossa, että treenipaikan vieressä pitää olla treenien ajan avoin kippo, jossa on runsaasti nameja. Olen huomannut, että namikippo parantaa huomattavasti Pörrin treenimotivaatiota ja saa sen keskittymään paremmin. Olen opettanut Pörrille, että vapautan sen välillä treenien tuoksinnassa kipolle eli tavallaan kippo toimii etäpalkkana. Kipon avulla Pörri on alkanut selvästi tarkemmin kuuntelemaan mua, että jos vaikka vahingossa lipsauttaisin sanan vapaa ja se pääsisi kipolle. Vähän ollaan jouduttu vääntämään siitä, että voiko kipon olemassa ollessa leikkiä, mutta tämäkin alkaa jo sujua. Samaa kippokeinoa olen käyttänyt kotona siten, että laitan Pörrin ruuan keittiön lattialle ja me mennään olohuoneeseen puuhailemaan jotain toko/rally-juttuja. Pätkät ovat eripituisia ja Pörri tekee suorituksen ilman välipalkkaa. Kun sen tekeminen on oikein hyvää vapautan sen kipolle. Voin joku päivä kuvata meidän iltatreenit videolle niin näette tekin, mitä me tehdään.