keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Viime aikojen kuulumisia

Blogissa on ollut viime aikoina aika hiljaista ja sille on hyvin luonnollinen selitys: ei ole tapahtunut mitään oleellista raportoinnin arvoista. Viime viikon tiistaina meillä oli viimeiset Riitan pitämät valkkuryhmätokot Koirakoutsilla. Pohdittiin Riitan kanssa, miten Pörrin motivaatiota saisi tokossa paremmaksi ja Riitta epäili, että yksi motivaationkohotuskikka on se, että Pörrillä nostetaan kriteereitä. Oon palkannut Pörriä liikaa sinnepäin suorituksista, joten miksi se yrittäisi enempää, kun palkan saa haahuilemallakin. Toi koira pitäis laittaa oikeasti töihin ja vaatia siltä niitä hyviä suorituksia. Se on vaan vaikeaa, sillä pelkään, että romutan lopunkin motivaation, vaikka todennäköisesti vaikutus olisi päinvastainen.

Keskiviikkona Janne ja Pörri oli aksaamassa. Olin myös itse hallilla haahuilemassa ja tein Pörrille väliajalla kuuntelutreeniä. Pörrillä oli tehtävänä siis istua, maata tai seistä. Huutelin sille sekä hämykäskyjä että oikeita käskyjä, joihin piti reagoida empimättä heti ensimmäisellä käskyllä. Matto, maalari, malli ja maali alkaa olla jo hyvin peruskauraa, mutta ilta, ismo, ismi ja isku oli selvästi pahempia. Varsinkin, jos niihin yhdisti jonkinlaista käsimerkiä. Kun pidin oikeasti kiinni siitä, että hämyihin ei mennä ja oikeisiin käskyihin pitää reagoida, eikä uppoutua sellaiseen "en kuuntele, en kuuntele"-mielentilaan, oli jännä nähdä, miten kovasti Pörri keskittyi. En ole varmaan koskaan nähnyt sitä niin skarppina. Tuollaisessa mielentilassa sen soisi treenailevan useamminkin. Parasta oli huomata, että väliajan mielentila siirtyi osittain myös kentälle ja pojilta nähtiin varsin komeita suorituksia. Hitto, että tosta koirasta olis vaikka mihin, kun sen saisi keskittymään itse tekemiseen.

Torstaina meillä oli rally-tokon tehoryhmän treenit Tampereen keskustassa. Tehtiin ensimmäistä kertaa houkusta ja radalla tuli myös ylempien luokkien seisomiskylttejä. Pörri osaa ihan hyvin seisoa, mutta on seisominen sillä selvästi heikompi kuin istuminen tai maahanmeno ja sitä pitää alkaa tosissaan vahvistamaan, kunhan saisin päätettyä, miten rally-tokon seisominen tapahtuu suhteessa tokon kaukokäskyihin. Houkutus meni muuten hyvin, mutta noutokapula osoittautui pahaksi.


Kolmen päivän treenirupeaman jälkeen pidettiin loppuviikosta rennompaa tahtia. Perjantai oli lepopäivä ja käytiin vaan metsälenkillä. Lauantaina poikettiin lenkillä Vihiojan kentän kautta ja käytiin tekemässä vähän rally-tokoa ja tokoa. Harjoteltiin aluksi houkutusta ja sen jälkeen tein meille pari pientä radanpätkää. Pörri teki rally-tokoa tosi kivalla asenteella ja keskittyi hyvin, vaikka kentän toisessa päässä porukka heitteli frisbee-kiekkoja jalkapallomaaleihin ja osa kiekoista lensi hyvinkin lähelle meitä. Tokosta tehtiin lähinnä seuraamista ja kapulan nostelua. Tein myös useamman kuolleelle lelulle lähetyksen, minkä jälkeen villiä leikkiä. Sunnuntaina loikoiltiin ja kerättiin voimia seuraavalle viikolle. Iltapäivästä käytiin pitkällä metsälenkillä yhdessä australianpaimenkoira Bertan ja Bertan omistajien kanssa.

Maanantaina poikettiin iltalenkillä taas Vihiojalle ja käytiin hieman rally-tokoilemassa. Tein meille muutaman erilaisen radanpätkän ja Pörri teki tosi hienolla asenteella. Ensimmäistä kertaa Pörri vastasi myös oikeasti tosi kivasti sosiaaliseen palkkaan. Kesken rally-tokoilujen meitä tuli moikkaamaan joku mies oman shelttinsä kanssa. Shelttipojat tunsivat suurta vääryyttä, kun metalliverkkoaita kulki heidän välissään. Mies oli kovin kiinnostunut siitä, mitä me harjoittelimme kentällä ja jäikin toviksi kuikuilemaan verkkoaidan taakse. Pörri keskittyi treeneihin hienosti, vaikka rotukaveri omistajineen katseli aidan takana. Aivan kuin tuo koira olisi vihdoin oppinut työskentelemään mun kanssa välittämättä muista. Lopuksi tehtiin vielä vähän tokoseuraamista ja pari luoksetuloa. Pörrillä on ollut ongelmana, että se lähtee luoksetuloon vähän hiipien palkkaa kytäten asenteella "mahtokohan se antaa mulle luvan lähteä". Tein nyt niin, että kutsuin Pörriä jo kävellessäni poispäin ja samalla sekunnilla pinkaisin juoksuun ja hihkaisin vapautuksen. Koitin myös sitä, että kävelin normaalisti ja käännyin. Kutsuin luo ja samalla lähdin juoksemaan takaperin. Kivasti tuli Pörrille vauhtia varpaisiin.

Eilen meillä olikin sitten kevään viimeiset tokovalkut Koirakoutsilla. Riitalla painaa arvokisarupeama sen verran harteilla, että saatiin sijainen. Tulipa taas todettua, miten paljon tokossa kouluttajalla on väliä. Hyvästä kouluttajasta maksaa mielellään sen 18 euroa/kerta ja ajaa yli 50 km. Jos kouluttaja ei ole mieleinen niin melkein mielummin jää kotiin tekemään jotain omia juttuja kuin ajaa 50 km päähän. Mutta asiaan: tehtiin luoksetuloa, jossa selvästi näki, että edellisen päivän treeni oli auttanut. Pörri lähti todella hyvällä vauhdilla ja kouluttajakin kommentoi, että vauhti on nyt hyvä. Tehtävänä oli vapauttaa koira vauhdista ja vapautin Pörrin, kun se oli tullut noin 2/3. Pörrille vapautus tarkoitti lähinnä vapautusta, että saa mennä tekemään ihan mitä haluaa ja ensimmäisellä kerralla se meni treenikaverin repulle herkkuvarkaisiin ja toisella kerralla se meinasi karata naapurikentälle. Lelun arvoa häiriötilanteissa pitää saada edelleen paremmaksi. Kouluttaja myös kommetoi, että kun luoksetulossa jätän Pörrin yksin, se keskittyy ympäristöön eikä muhun. Epäilen, että tässä on myös syy, miksi se on reagoinut niin jähmeästi luoksetulokäskyyn. Pörri vaipuu ihan omaan kuplaansa, jossa kyylää treenikavereita ja ajattelee omiaan. Kun kutsun luokse, se epäröi, koska se ei kuunnellut, mitä huusin sille ja olinko se ylipäätään edes minä, joka siellä huuteli. Nyt pitäis harjoitella luoksetuloja, joissa käsky ja vapautus voivat tulla ihan missä kohtaa vaan: kun olen kävellyt yhden askeleen poispäin, kun olen kävelemässä 10 m päässä poispäin jne. Tällä tavalla saataisiin Pörrin keskittymistä paremmaksi. Tehtiin myös liikkuroitua paikkamakuutreeniä, joka meni Pörrillä tosi hyvin. Se pysyi skarppina, eikä haistellut tai kyylännyt muita. Mun mielestä sillä oli tosi kiva ilme ja hyvä mielentila. Näitä lisää!

Tuleva viikonloppu kuluu tiivisti aksan parissa, sillä Jannella ja Pörrillä on edessä sekä juoksu-A- että hyppytekniikkakoulutukset. Miten voikaan kaikki kiva osua samalle viikonlopulle... Sama teema jatkuu myös seuraavana viikonloppuna, sillä samalle viikonlopulle osuu sekä kaverin häät, että tokon SM-kisat, jonne olen menossa talkoilemaan.

4 kommenttia:

  1. Hyvä idea noi hämykäskyt! Otan omaankin repertuaariin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä kannattaa testata kuunteleeko koira mitään. :)

      Poista
  2. Voi miten tutulta tuo alku kuulostaakaan! Gatsby ei oikein ole kuulolla isossa häiriössä vaan sitä saa houkutella hommiin. Ja ehkäpä juuri tällä houkuttelulla olen van pahentanut haahuilua! Itsekin sain juuri vinkiksi alkaa vaatia siltä koiralta niitä asioita, mikä on mielestäni melkoisen pelottavaa! Mutta koira kuulemma osaa, joten sen pitää alkaa myös näyttää se osaamisensa! Vaateliaasti siis kohti tuntematonta, käymme me!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on hyvin samanlainen tilanne kuin meillä. On niin kauhean vaikea myöntää itselleen, että pienestä pentupallerosta on kasvanut iso mies, jonka pitäisi jo osata asioita. On niin kiva tuudittautua ajatukseen, että ei se vielä osaa ja kaivaa herkut taskusta. :/

      Poista