Rally-tokoleirin 2. päivä, osa 2

Viimeistä rally-tokoleiripostausta pukkaa. Tässä tiistaipäivän koulutusten antia sen verran, mitä enää niistä muistan.

Peruuttaminen ja eteentulo (Mari Kallio)
Eteentulo on Pörrillä teknisesti hyvä. Saatiin siitä juuri tänään kehuja. Opetin Pörrille eteentulon laatikon avulla ja Pörri oppi sen todella nopeasti. Laatikkomenetelmästä löytyy postausta täältä.

Pörrin peruutustreenistä ei ole tainnut täällä olla aiemmin videota, mutta laitoin sen nyt tähän. Pörrille on peruuttaminen opetettu (yllätys, yllätys) sheippaamalla. Tokossahan peruuttamista tehdään vain seuraamisessa, joten periaatteessa koiran ei tarvitse osata peruuttaa suoraan itsenäisesti, vaan suoruus tulee siitä, että koira ylläpitää oikeaa seuraamispaikkaa. Rally-tokossa taas koiran pitää juurikin itsenäisesti osata peruuttaa pitkä matka suoraan. Me saatiin nyt tehtäväksi, että Pörri pitää opettaa peruuttamaan suoraan ja peruuttamaan entistä pidempiä pätkiä. Nyt se tarjoaa vain 2-3 metriä peruuttamista ja jos se ei saa siitä palkkaa, se tarjoaa jotain muuta.

Suoraan peruuttamiseen Marilla oli yksi vinkki, joka tosin ei toiminut Pörrillä. Eli koira opetetaan peruuttamaan jollekin alustalle. Pörrillä on niin vahva kosketusalusta, ettei se tarjonnut enää muuta kuin sitä. Mutta kokeilkaa te koirillanne, jos teillä ei ole yhtä vahvaa kosketusalustaa.

Ratatreeni (Tiia Hämäläinen)
Päivän toinen koulutustunti oli taas Tiian pitämä. Tällä kertaa teemana ratatreeni. Tiia oli valmistellut kaksi erilaista rataa, joissa vielä oli vaihtoehtoisia kylttejä eri luokissa kisaaville koirille. Ensimmäinen rata oli nopeasti etenevä, sillä se sisälsi paljon käännöksiä ja pujottelun, muttei juurikaan pysäyttäviä kylttejä. Jälkimmäinen rata taas oli pysäyttäviä kylttejä toisensa perään. Rataan tutustumiselle ei ollut juuri varattu aikaa, joten varsinkin jälkimmäiselle radalle joutui lähtemään aika sokkona. Ensimmäiseen rataan ehdin tutustua ihan hyvin ja jälkimmäisenkin ehdin jotenkuten painaa mieleen edellisten tehdessä.

Maanantaina Pörri oli ihan laama Tiian tunnilla, eikä ollut yhtään työmoodissa. Nyt aloin herätellä sitä jo ajoissa omaan vuoroon. Tein lyhyttä seuraamispätkää erittäin runsaalla namipalkalla ja sainkin Pörrin kivaan työmoodiin ja skarpiksi. Radat olivat aavistuksen normaaleja kisaratoja lyhyempiä, mutta meille kuitenkin sen verran pitkiä, että päätin palkata Pörriä myös kesken radan. Teknisesti Pörri suoritti oikein hyvin ja asennekin oli kohdillaan. Ainoa suurempi ongelma oli se, että Pörri ei muistanut isossa häiriössä ohjaajan takaa sivulle tuloa ja jäi vähän kiinni viereisen kentän koirakkoihin. Ohjaajalle Tiia antoi neuvoksi, että omia kulkulinjoja kannattaa miettiä tarkemmin. Koiralle kannattaa jättää enemmän tilaa spiraaleissa ja pujotteluissa, eikä tunkea niin lähelle tötteröitä. Suoritusten jälkeen Tiia kysyi, että missä luokassa me kisasimmekaan. Vastasin, ettei olla vielä kisattu. Tiia oli todella ihmeissään ja käski meitä menemään heti pikimmiten kisoihin, sillä ollaan kisavalmiita.

Ainoa kuva Pörristä koko leirin ajalta.

Sosiaalinen palkka ja kisamainen treeni (Krista Karhu)
Ensimmäisenä tehtävänä oli sosiaalinen palkka. Pörri on tottunut jo pienestä asti siihen, että olen aika ilmeetön ja eleetön ohjaaja. Sittemmin sosiaalista palkkaa harjoitellessa ongelmaksi tuli se, että Pörri oli tosi hämmentynyt ja ehkä jopa vähän pelkäsikin minua, kun riehaannuin sen mielestä liikaa. Sittemmin olen saanut Pörrin lähtemään hyvin sosiaaliseen palkkaan mukaan, mutta se ei vastaa palkkaan siten kuin haluaisin. Ennäkin pitäisi saada haukkumista vähennettyä ja toisekseen toivoisin, että sillä olisi iloisempi ilme. Krista ehdotti, että voisin kääntää rintamasuuntaa enemmän pois Pörristä. Pörrille saattaa tulla painostava olo, jos olen rintamasuunta sitä kohti. Kokeiltiinkin sosiaalista palkkaa siten, että käänsin kyljen Pörriä kohti ja lähdin kävelemään hieman pois päin Pörristä. Tämä toimi selvästi paremmin ja olenkin nyt sen jälkeen toiminut näin. Tämä on myös vähentänyt haukkumista hieman ja lisännyt iloista ilmettä.

Puhuttiin Kristan kanssa myös haukkuongelmasta. Sosiaalisen palkan aikaiseen haukkumiseen liittyy Pörrillä vahvasti lelupalkan odotus. Jos se odottaa namipalkkaa tai aavistaa, ettei se saa sosiaalisen palkan lisäksi muuta palkkaa, haukkumista ei esiinny. Toivottavaa olisi, ettei se vastaisi koskaan sosiaaliseen palkkaan haukkumalla, mutta toisaalta en tohtinut puuttua haukkumiseen. Pelkkään, että Pörri luulee, ettei sen kuulukkaan reagoida ilakointiini. Krista oli sitä mieltä, että jos haukkumista lähtee karsimaan sitä ei kannata tehdä treeneissä tai treenikentällä vaan metsälenkeillä tms. vapaammassa ympäristössä.

Palkkaharjoitusten jälkeen tehtiin kisamainen treeni, joka meni ihan pyllylleen. Kristan tiistain piste oli ainoa, joka suoritettiin ulkona. Tiistaille osui juuri yksi kesän ensimmäisistä lämpimistä päivistä ja kenttä oli paahtavassa auringon paisteessa. Pörrillä oli ehkä jo ilmassa turnausväsymystä ja aurinko vei siltä loputkin voimat. Edellisen pisteen loistavat ratasuoritukset loistivat poissaolollaan ja meille tuli kova pudotus maanpinnalle. Me ei olla todellakaan kisavalmiita vielä. Suoritusvarmuutta, häiriön sietoa ja parempaa vireenhallintaa pitää ehdottomasti kehittää vielä ennen ensimmäistä kisastarttia.

Asennot (istu-seiso-maahan) ja niiden keston treenaaminen (Mika Jalonen)
Viimeisellä pisteellä Pörri oli kaikkensa antanut ja se nukahti kesken tunnin. En tohtinut sitä sitten enää juuri kiusata, vaan enemmänkin kuuntelin, mitä Mika puhui. Olin siinä vaiheessa tosin itsekin niin väsynyt, etten muista enää juuri mitään. Pörrin kanssa on nyt viime aikoina tehty paljon kuuntelutreeniä, jossa huutelen sille väliin hämykäskyjä oikeiden käskyjen väliin. Tämä on selvästi saanut Pörrin kuuntelemaan tarkemmin ja myös saanut sen välinpitämättömämmäksi muiden ihmisten käskyille. Tätä voidaan edelleen jalostaa eteenpäin ja lähteä häivyttämään käskyistä tahattomia käsi- ja vartaloeleitä. Saatiin Mikalta tehtäväksi toimia koekaniineina tehtävässä, jossa Pörri teki kaukokäskyjä samalla, kun minä kävelin paikallani ja katselin kattoon. Ei muuten ollut helppoa! Pörri oli ihan kuutamolla. Saatiin kotiläksyksi opetella tätä asiaa, sillä tätäkin kautta koiran kuunteleminen paranee.

Hitto vie tässä viimeisen parin viikon aikana on tullut ihan törkeästi uutta asiaa. Treenipostauksia tulossa pikapikaa lisää, sillä ollaan opittu vaikka mitä.