Iiiks joko saa panikoida?! Pörri on nimittäin ilmoitettu elämänsä ensimmäisiin rally-tokokisoihin. Kisat pidetään meidän treenikentällä ja oma seura järjestää. Tuomarina rally-tokoleiriltä tuttu Tiia Hämäläinen. 6 viikkoa aikaa treenata ja panikoida. Nimenomaan panikoida... Mun elämäni ekat viralliset kisat koiran kanssa. Pörrin elämän ensimmäiset viralliset kisat. Ääks. Tulostavoitteita meillä ei ole, eikä hyväksytty tulos ole mitenkään kirkossa kuulutettu. Jos sattuu huono päivä, eikä Pörri ole yhtään menossa mukana tai mä mokailen pahasti, voidaan hyvin saada hylätty, mutta mennään koittamaan. Kisojen jälkeen ainakin tietää, että mitä pitää treenata. Teknisesti ollaan hyvällä tasolla ja henkimaailman asiatkin ovat pikkuhiljaa menossa parempaan suuntaan.

Sunnuntaina käytiin treenaamassa toisella lähikentällä. Erityisesti treenattiin häiriöitä, sillä niitä riitti. Kentän ohi meni tie, jossa kulki autoja, mopoja ja busseja. Tien vieressä meni kevyen liikenteen väylä, jolla kulki juoksijoita, koiranulkoiluttajia, lastenvaunuja, pyöräilijöitä, sauvakävelijöitä ja ties mitä. Kentän ohi ja läpi kulki lintuja ja lapsia ja parkkeerasipa yksi pariskuntakin kentän vierelle piknikille. Tehtiin vähän tokoa ja rallya. Ei mitään vaikeaa. Enemmänkin treenattiin sitä, että Pörri keskittyisi hommiin ja jättäisi häiriöt omaan arvoonsa. Lisäksi treenattiin sosiaalista palkkaa ja opettelin hetsaamaan ja innostamaan Pörriä. Pörri lähti hyvin treeniin mukaan, mutta pari kertaa jouduin palauttamaan sen tauolle, kun se vaipui omiin ajatuksiinsa. Piia laittoi meille tällä viikolla tiukan kurin ja sanoi, ettei Pörrille saa nyt yhtään antaa siimaa. Omiin ajatuksiin vaipumista ei suvaita enää yhtään. Ei kokeessakaan ole aikaa miettiä, että koskahan tuo koira malttaisi lopettaa lintujen tuijottelun ja tehdä mun kanssa hommia.
Ollaan muutenkin saatu Piialta aika tiukkoja neuvoja ja olen saanut sellaista palautetta, jota moni muu kouluttaja ei uskaltaisi edes antaa. Me vaan ollaan Pörrin kanssa sellaisia, että meitä molempia pitää välillä vähän puskea eteenpäin, jotta homma lähtee käyntiin. Hienosti Piia on osannut tarttua juuri niihin asioihin, jotka meidän tekemisessä kiikastaa. Piian opeilla ja neuvoilla ollaan nyt saatu ihan uutta puhtia ja asennetta tekemiseen. Treenimotivaatiokin on noussut ihan uusiin mittasuhteisiin.
Tässä vielä ote sähköpostista, jonka Piia lähetti minulle viime viikolla treenien jälkeen:
"Marja: Mustavalkoisuus vihjeiden noudattamiseen. Jos pyydät jotain, huolehdi, että palkkaat koiran heti kun 1) koira tekee jotain (joko itse tarjoaa tai esim. kädellä houkutellen, 2) merkkaus sillä hetkellä, kun koira tekee haluamasi asian (naksu tai jesh tms.), 3) palkkaus suunnasta joka vahvistaa mahdollisimman hyvin tehtyä toimintaa. Jos koira hukkaa fokuksen, ota sitä rauhallisesti pannasta/hihnasta kiinni ja ohjaa se uuteen aloitukseen. Heti! Älä anna koiran hukkua omiin ajatuksiinsa, sillä yhtä lailla kuin haluat sen tekevän temppuja, haluat sen varmaan olevan kanssasi (=sekin on opetettava temppu siinä missä muutkin). Ja lisäksi muista, ettei Pörri mene rikki, vaikka hieman hulluttaisit sitä."
Rally-tokoleirin jälkeen saatiin Piialta aika kovaa läksytystä tuosta palkkaamisesta. Muistuttaisin jokaiselle rally-tokoilijalle ja tokoilijalle, että kun olette treenaamassa kavereiden kanssa tai ohjatuissa ryhmissä, muistakaa aina palkata koira suorituksen jälkeen ja jutelkaa sitten vasta kaverin/kouluttajan kanssa. Kiinnitin omissa rally-tokotreeneissäni huomiota siihen, että ihmiset palkkasivat koiriaan todella nihkeästi radan jälkeen, vaikka koirat olivat tehneet hienoja suorituksia. Itseltänikin tämä meinaa usein unohtua, mutta yritän oikeasti ryhdistäytyä tämän kanssa.
Mahtavaa että saitte koepaikan! Tsemppiä treeneihin :)
VastaaPoistaOnneksi oman seuran jäsenillä on viikon etumatka ilmoittautumisessa. :)
Poista