Pulmankijärvi ja Suomen pohjoisin piste

Mun on pakko jakaa Nuorgam-postaukset kahteen osaan, sillä muuten yhdestä postauksesta tulee liian pitkä. Erämaajutut tulevat siis vasta seuraavassa postauksessa ja tässä keskitytään Pulmankijärveen. 

Utsjoen kirkonkylältä on Nuorgamiin matkaa noin 40 kilometriä, joten Nuorgamiin tekee kätevästi päiväreissun, jos yöpaikka on Utsjoella. Meidän Nuorgamin reissu alkoi vähän huonoissa merkeissä, sillä edellispäivän retkien jälkeen tulin illalla huonovointiseksi ja meninkin jo seiskan aikohin nukkumaan. Janne herätti mut illalla vielä saunaan ja syömään. Kurkkukipu yltyi ja loppujen lopuksi mulle nousi yöllä kuume. Kurkkukipu yltyi niin kovaksi, etten saanut yöllä nukuttua oikeastaan ollenkaan. Yritin vetää kaksin käsin särkylääkkeitä, mutta paremman olon sijaan onnistuin saamaan vielä vatsanikin sekaisin. Pörri seurasi huolestuneen oloisena mun hoiperteluja vessan, keittiön vesihanan ja sängyn välillä. Aamulla olo oli todella voimaton ja heikko, mutta aamupalan jälkeen virkistyin sen verran, että lähdettiin ajelemaan kohti Nuorgamia. 

Saatiin edellispäivänä meidän mökkinaapureilta vinkki, että kannattaa mennä käymään Pulmankijärvellä. Pulmankijärvi Suomen pohjoisin järvi. Järvestä tekee ainutlaatuisen se, että se on muodostunut vanhasta Jäämeren vuonosta. Järvi on muodoltaan pitkulainen ja sen pituus on yli 10 kilometriä. Järvi on tunnettu siitä, että siellä elää kampelaa. Järvelle pääsee Pulmankijärven tietä pitkin. Tie on aluksi asfalttipäällysteinen, mutta muuttuu myöhemmin hiekkatieksi. Tie on kuitenkin koko matkaltaan ihan hyvässä kunnossa. Järven päästä lähtee Sevettijärvi - Pulmanki -vaellusreitti, jonka pituus on 60-70 km.

Pulmankijärven tie on yhteensä noin 20 km pitkä ja se kannattaa ehdottomasti ajaa päästä päähän, sillä tie kulkee ihan törkeän komeissa maisemissa. Jos ei pysty itse retkeilemään esim. ajanpuutteen tai terveydellisten syiden takia, on tie oiva mahdollisuus saada kokea pieni ripaus Kaldoaivin seuduista. Tie ylittää monta pientä Pulmankijärveen virtaavaa tunturipuroa, joita kannattaa pysähtyä ihailemaan hetkeksi. Tien varresta pääsee kätevästi poikkeamaan myös Pulmankijärven rannassa.

Pulmankijärven tie

Tunturipuro

Pulmankijärvi

Äiti kato mä tarjoan seuraamista! Eikös kaikilla hiekkakentillä kuulu tokoilla?!

Pulmankijärven loputtoman pitkä hiekkaranta oli kyllä kaunis. Hiekka oli huomattavasti normaalia karkeampaa ja tuntui hauskalta kädessä. Olisi tehnyt mieli tepastella paljan varpain hiekalla ja pulahtaa kristallin kirkkaaseen Pulmankijärveen uimaan. Uimahalut tosin katosivat totaalisesti siinä vaiheessa, kun koitin kädellä järven veden lämpötilaa.

Pulmankijärven kierroksen jälkeen käytiin kiertämässä Skaidijärven polku, josta tulee oma postaus. Erämaaretkeilyn jälkeen palattiin sivistyksen pariin Nuorgamin keskustaan ja ajeltiin Suomen pohjoisimpaan pisteeseen. Paikalla on kivi, jonka kanssa turistit voi kuvauttaa itsensä. Pakollisen turistikierroksen jälkeen poikettiin ostoksilla Nuorgamin K-kaupassa. Nuorgamissahan on jopa kaksi ruokakauppaa ja tämän lisäksi sieltä löytyy mm. vaateliike. Norjalaiset käyvät paljon Nuorgamissa ostoksilla, sillä monet tavarat ovat Suomen puolella Norjaa halvempia. K-kaupan kassa palveli sujuvasti monella eri kielellä ja kaupan pihassa olleista autoista suurinosa oli Norjan kilvissä. Käytiin pyörähtämässä nopeasti myös GamiTex-vaateliikkeessä, jossa oli sekä käyttövaatteita että retkeily- ja moottorikelkkavaatteita. Hyllyistä löytyi myös kenkiä, lankoja yms.

Minä olen Suomen pohjoisin sheltti

Utsjoki

Oltiin etukäteen kotona perehdytty jonkin verran Utsjoen retkeilymaastoihin. Lähdettiin reissulle asenteella, että tehdään vain päiväretkiä ja yöt vietetään mukavuudenhaluisesti mökissä. Tähän päätökseen oli useita syitä. Ensinnäkin yksi oli se, ettei meillä ole yöpymiseen soveltuvia välineitä: meillä ei ole retkeilyyn sopivaa telttaa, Jannella ei ole tarpeeksi lämmintä makuupussia, meillä ei ole kahta rinkkaa yms. Toisekseen meillä oli niin vähän aikaa käytettävissä, että millekkään pidemmälle vaellusreissulle ei ollut aikaa. Ensi vuonna olisi tarkoitus lähteä ruska-aikaan Lappiin pidemmäksi aikaa ja myös vaeltaa siellä joku pidempi reissu. Tämän reissun tarkoitus olikin vähän katsella sopivia seutuja ja saada yleiskuvaa tästä osasta Lappia. Näin osaa paremmin tulevaisuudessa arvioida sitä, mitä edessä on.

Meidän ensimmäinen päiväreissukohde oli Ellin polku, joka lähti aivan meidän mökkien vierestä. Ellin polku kuljetaan opastukseen mukaan edestakaisin ja luultiin, että polun edestakainen pituus olisi 7,6 km, mutta se olikin 3,8 km. Lähdettiinkin matkaan vähän turhan varustautuneesti ja eväät jäivät syömättä.

"Ellin polku kulkee läpi Kuolleidenkuolpunan (Jámežiid guolb­ba) ja noin kilometrin päässä saapuu jyrkänteelle, josta avautuu näköala Ellinkuolpunaan (Elleguolbba) ja lähi­tuntureille aina Norjan Rastikaisalle (Rástegáisá) asti. Törmällä sijaitsee näköalatasanne, josta reitti jatkuu por­taita pitkin alas Ellinkuolpunaan. Tämän jälkeen reitti kul­kee Ellinkuolpunan läpi Tenon Aittikosken (Áiteguoika) rannalle, jossa sijaitsee Metsähallituksen ylläpitämä päivä­kota, tulistelupaikka, ulkokäymälä ja halkovaja."

Polku kulki todella kauniissa maisemissa ja oli leveä ja helppokulkuinen. Myös korkeuseroja oli aika maltillisesti. Reitti sopisi hyvin myös lapsiperheille pieneksi eväsretkeksi. Ollaan Jannen kanssa vähän tällaisia eräjoonaksia ja jo heti ensimmäisellä retkellä oli pakko poiketa pois merkityltä reitiltä. Tultiin takaisin toista reittiä, sillä löydettiin polku, joka johti suoraan meidän mökin pihaan. Endomondoon kertyi kilometrejä 4,5 km.

Näköalatasanne

Lomakylä Vallen kota

Ellin polun seikkailuiden jälkeen käytiin kaupassa Uulan säästössä. Uulan säästö on Utsjoen kirkonkylän ainoa kauppa, mutta iso ja mukavan monipuolinen. Kaupasta löysi aikailla kaiken, mitä ihminen peruselämään tarvitsee. Meillä oli jotain ruokia vielä jäljellä Rovaniemeltä, mutta esim. lihat yms. pilaantuvat tuotteet oli pakko ostaa vasta Utsjoelta. Oltiin Lapissa ruskaretkellä viimeksi v. 2011 ja silloin ei meinattu löytää mistään maitorahkaa, jota edelliskerrasta viisastuneena hamstrattiin Rovaniemeltä. Nyt tosin rahkabuumi oli saavuttanut jo Pohjois-Suomenkin ja Skyriä tuntui löytyvän joka kaupasta.

Kaupalla tavattiin myös vanha poromies, joka intoutui tarinoimaan meille muistojaan poronhoidosta. Tarinat kuulosti siltä, että aika oli tainnut vähän kullata muistoja. Oli silti kiva jutella paikallisen kanssa ja oli ilo huomata, miten paljon vanha poromieskin ilahtui siitä, että kaupalla näkyi alle 30-vuotiaita nuoria. Kauppareissun jälkeen palattiin mökille laittamaan ruokaa ja valmistuduttiin päivän toiseen retkeen.

Utsjoen kirkonkylältä lähtee useampikin reitti: Utsjoen retkeilyreitti 25 ja 35 km, Kalkujoenlammen polku 5,9 km ja Utsjoen geologinen luontopolku 3,5 km. Haluaisin joskus käydä kiertämässä Utsjoen retkeilyreitin, mutta nyt meillä ei ollut aikaa. Sen sijaan kierrettiin Kalkujoenlammen polku ja geologinen luontopolku. Yhteensä lenkille tuli mittaa Endomondon mukaan 8,9 km. Näillä reiteillä oli selvästi enemmän jyrkiä korkeuseroja kuin Ellin polulla.

Netissä reittiä kuvaillaan näin:
"Reitin alkuosa on jyrkkää kivistä nousua, mutta muuttuu sitten helpommaksi tunturiylängöksi. Reitin loppuosa, jossa polku kulkee Annakurua pitkin alas koululle, on jyrkkää kivistä laskua. Reitti on vaikeahko." 

Olin viimeisen viikon kärsinyt kurkkukivusta ja ylämäissä vihloi ikävästi keuhkoissa ja hiki virtasi. Reitti oli puolikuntoisena aika raskas, mutta peruskuntoiselle terveelle ihmiselle se on ihan jees. Jokaikinen nousumetri palkittiin tuntereiden laella, sillä maisemat olivat aika mahtavat. Ei nähty reiteillä ketään muuta kuin yksi poro, joka rapisteli tunturikoivikossa.

Tenojoki

Poroaita

Kalkujoenlammen kota

Saamen silta, jota pitkin pääsee Tenojoen ylitse Norjaan.

Geologisen luontopolun varrella on kuusi opastaulua, joissa kerrotaan Utsjoen kallioperästä, jääkauden jättämistä jäljistä ja roudan vaikutuksista. Polku oli mielenkiitoinen ja opin opastauluista uutta asiaa. Itselleni mielenkiintoisin opastaulu oli tietenkin roudasta kertova taulu. Olen tehnyt diplomityöni routaan liittyen ja työskentelen routa-asioiden kanssa töissä. Routataulussa kerrottiin ilmiöstä, jossa routa nostaa pikku hiljaa kiviä maan sisältä ja kivet kerääntyvät painanteisiin ja notkelmiin muodostaen kivi- ja lohkarekuoppia.

Seuraavassa osassa juttua Kaldoaivin erämäästä ja Nuorgamista. Lisää Utsjoen retkeilyreiteistä voi lukea täältä.

Tampere-Utsjoki

Vihdoinkin se eka reissupostaus!

Taitettiin matka Tampereelta Utsjoelle kahtena päivänä. Lähdettiin matkaan lauantaiaamuna ja ajettiin ensin Jämille, jossa Janne juoksi puolimaratonin. Jämiltä ajettiin vielä samana iltana Ouluun. Ouluun saavuttiin myöhään illalla. Majoituimme Finlandia Hotel Airport Oulu nimisessä hotellissa. Löysin hotellin sivustolta, jonne oli listattu koiraystävällisiä majoituspaikkoja Suomessa. Päädyttiin tähän hotelliin sen vuoksi, että sinne oli helppo saapua autolla ja sen ympäristössä oli hyvät lenkkimaastot. Oli turha lähteä seikkailemaan Oulun keskustaan, kun kuitenkin tarkoituksena oli jatkaa matkaa heti aamulla. Voin suositella hotellia kyllä lämpimästi. Huoneet olivat rauhalliset, niissä oli hyvät pimennysverhot ja aamupala oli runsas, monipuolinen ja maukas. Lenkkimaastot olivat hyvät, sillä hotellin pihasta lähti sopivan pituinen luontopolku hienoissa merenrantamaisemissa. Saatiin vieläpä lemmilisästä alennusta jostain syystä. Ehkä Pörri oli niin hurmuri (tai sitten me saavuttiin myöhään, etteivät kehdanneet ottaa täyttä hintaa).

Sunnuntaiaamuna lähdettiin ajelemaan kohti Utsjokea. Pysähdyttiin Rovaniemen Citymarkettiin ostoksille ja käytiin Hesessä syömässä. Seuraava pysähdys tehtiin Saariselällä. Oltiin aiemmalla Lapin reissulla Saariselällä pari päivää, joten paikka oli tuttu ja tiesin siellä olevan paljon kivoja lenkkimaastoja. Käytiin vajaan tunnin päivälenkillä. Olin täysin häkeltynyt siitä, miten paljon Saariselällä oli turisteja. Niitä oli PALJON. Ilmeisesti joku kuuma ruskasesonki käynnissä. Tulin tosi iloiseksi, kun niin monet retkeilijät halusivat rapsutella Pörriä. Pörri nautti tilanteesta kovasti ja meni iloisesti häntä heiluen kaikkien halukkaiden rapsuteltavaksi.

Saariselältä jatkettiin matkaa kohti Utsjokea. Tässä vaiheessa alkoi jo matkustusinto lopahtaa. Automatka tuntui loputtoman pitkältä, mutta onneksi maisemat komistuvat mitä pidemmäksi mentiin ja tiet olivat hyvässä kunnossa. Nähtiin tosi vähän poroja koko menomatkalla, mutta hyvä niin, sillä viime reissulla ajettiin porokolari. Inarin keskustan jälkeen sitä alkoi vihdoin tajuta, että miten harvaanasutulle seudulle me ollaan oikein menossa. Kahta erämaata (Kaldoaivi ja Paistunturi) halkova tie maisemineen oli vaikuttava kokemus. Näin jotain niin kaunista, etten ole koskaan nähnyt. Erämaiden jälkeen alkoi avautua Utsjoen keskusta. Laskeva aurinko värjäsi kaikki maisemat kullan keltaisiksi ja totesin, että olin keskellä kauneinta ikinä näkemääni ruskaa. Ajomatkan jälkeen seisoimme pitkään Tenojoen rannassa ja vain katsoimme maisemaa. Jotain niin kaunista!

Majoituimme Utsjoella Aittisuvannossa lomakylä Vallessa. Vallen mökit ovat erityisesti kalastajien suosiossa, joten mökkien hinnassa taisi olla pieni Tenojoki-lisä. Mökit itsessään olivat hyväkuntoisia, kodikkaita ja niissä oli oma sauna. Mökin hintaan olisi kuulunut lemmikkilisä, mutta loppujen lopuksi meiltä ei peritty sitä, vaan saatiin alennusta läheisen mökin rakennustyömaan vuoksi.

Meidän mökkitie

Meidän mökin piha

Meidän mökin ranta

Ensimmäisenä iltana ei ehditty oikeastaan muuta kuin asettua mökkiin ja sitten olikin jo pimeää. Kävimme iltalenkillä klo 23 aikaan. Tiesimme, että Lapissa olisi mahdollisuus nähdä revontulia meidän lomaviikolla, jos taivas vain on tarpeeksi selkeä. Selkeää yötä oli luvattu vain sunnuntai-maanantai väliselle yölle ja muuten oli luvattu pilvistä. Janne otti iltalenkille kameran ja jalustan mukaan. Toiveikkaana lähdettiin ulos ja kyllähän siellä näkyi jotain. Mitään superrevontulia ei nähty, mutta edes jotain. Kuulin myöhemmin, että parhaimmat revontulet olisivat olleet maanantain ja tiistain välisenä yönä aamuyöllä.

Seuraavassa osassa lisää juttua Utsjoelta.

Taas kotona

Blogissa on ollut viime aikoina pientä hiljaiseloa. Instagram-seuraajat tietävätkin jo, että olimme ruskaretkellä Pohjois-Suomessa. Ajoimme Jämin kautta Ouluun, Oulusta Saariselän kautta Utsjoelle ja Utsjoelta Nuorgamiin päiväreissu. Paluumatka tehtiin Kuusamon ja Kajaanin kautta. Reissusta on tulossa oma postaussarja, kun olen saanut kuvia käytyä tarkemmin läpi. Tässä yksi kuva maistiaisiksi Kaldoaivin erämaasta.

Pidettiin reissussa myös lähes täydellinen treenitauko. Jämillä treenasin hieman rally-tokoa Pörrin kanssa sillä aikaa, kun Janne juoksi puolimaratonin, mutta muuten pysyttiin visusti erossa treenikamppeista. Pörri ei treeniä kaivannut millään tavalla, enkä kyllä minäkään. Treenitauko tuli kaikille ihan tarpeeseen. Meidän päivät kuluivat autolla ajelusta ja tuntureissa kiipeilystä.

Sain reissulla myös yhden ilouutisen, sillä saimme talvikaudeksi paikan meidän seuran rally-tokon kisaavien koirien ryhmästä. Tehoryhmää vetää rally-tokon valmennusryhmä. Tehoryhmän vuoksi tullaan Pörrin kanssa todennäköisesti keskittymään tuleva talvi enemmän rally-tokoon ja toko jää sivummalle. Olen vähän pohtinut, että mitä jos Pörristä tulisi kokonaan rally-tokokoira.