Kirppu kylässä

Kerrankin voi olla iloinen, kun näkee Kirpun. Tällaisia Kirppuja voisi useamminkin toivottaa tervetulleeksi kylään. Kirppu omistajineen poikkesi ilostuttamassa meidän perjatai-iltaa. Kirppu on 4 kk ikäinen saksanpaimenkoiraneito. Oikein mukavanoloinen kiltti ja rauhallinen tapaus. Pörri ja Kirppu löysivät hyvin yhteisen sävelen, vaikka Pörri juoksikin Kirpun mielestä ihan liian lujaa.

Kummalla isommat hampaat?

Painitaan!

Lepotauko

Ota nyt nopeesti se kuva

Herkkujaa...

Olikos sulla niitä nameja?

Mua nolottaa..

Viime aikojen kuulumisia

Blogissa on ollut viime aikoina aika hiljaista ja sille on hyvin luonnollinen selitys: ei ole tapahtunut mitään oleellista raportoinnin arvoista. Viime viikon tiistaina meillä oli viimeiset Riitan pitämät valkkuryhmätokot Koirakoutsilla. Pohdittiin Riitan kanssa, miten Pörrin motivaatiota saisi tokossa paremmaksi ja Riitta epäili, että yksi motivaationkohotuskikka on se, että Pörrillä nostetaan kriteereitä. Oon palkannut Pörriä liikaa sinnepäin suorituksista, joten miksi se yrittäisi enempää, kun palkan saa haahuilemallakin. Toi koira pitäis laittaa oikeasti töihin ja vaatia siltä niitä hyviä suorituksia. Se on vaan vaikeaa, sillä pelkään, että romutan lopunkin motivaation, vaikka todennäköisesti vaikutus olisi päinvastainen.

Keskiviikkona Janne ja Pörri oli aksaamassa. Olin myös itse hallilla haahuilemassa ja tein Pörrille väliajalla kuuntelutreeniä. Pörrillä oli tehtävänä siis istua, maata tai seistä. Huutelin sille sekä hämykäskyjä että oikeita käskyjä, joihin piti reagoida empimättä heti ensimmäisellä käskyllä. Matto, maalari, malli ja maali alkaa olla jo hyvin peruskauraa, mutta ilta, ismo, ismi ja isku oli selvästi pahempia. Varsinkin, jos niihin yhdisti jonkinlaista käsimerkiä. Kun pidin oikeasti kiinni siitä, että hämyihin ei mennä ja oikeisiin käskyihin pitää reagoida, eikä uppoutua sellaiseen "en kuuntele, en kuuntele"-mielentilaan, oli jännä nähdä, miten kovasti Pörri keskittyi. En ole varmaan koskaan nähnyt sitä niin skarppina. Tuollaisessa mielentilassa sen soisi treenailevan useamminkin. Parasta oli huomata, että väliajan mielentila siirtyi osittain myös kentälle ja pojilta nähtiin varsin komeita suorituksia. Hitto, että tosta koirasta olis vaikka mihin, kun sen saisi keskittymään itse tekemiseen.

Torstaina meillä oli rally-tokon tehoryhmän treenit Tampereen keskustassa. Tehtiin ensimmäistä kertaa houkusta ja radalla tuli myös ylempien luokkien seisomiskylttejä. Pörri osaa ihan hyvin seisoa, mutta on seisominen sillä selvästi heikompi kuin istuminen tai maahanmeno ja sitä pitää alkaa tosissaan vahvistamaan, kunhan saisin päätettyä, miten rally-tokon seisominen tapahtuu suhteessa tokon kaukokäskyihin. Houkutus meni muuten hyvin, mutta noutokapula osoittautui pahaksi.

Kolmen päivän treenirupeaman jälkeen pidettiin loppuviikosta rennompaa tahtia. Perjantai oli lepopäivä ja käytiin vaan metsälenkillä. Lauantaina poikettiin lenkillä Vihiojan kentän kautta ja käytiin tekemässä vähän rally-tokoa ja tokoa. Harjoteltiin aluksi houkutusta ja sen jälkeen tein meille pari pientä radanpätkää. Pörri teki rally-tokoa tosi kivalla asenteella ja keskittyi hyvin, vaikka kentän toisessa päässä porukka heitteli frisbee-kiekkoja jalkapallomaaleihin ja osa kiekoista lensi hyvinkin lähelle meitä. Tokosta tehtiin lähinnä seuraamista ja kapulan nostelua. Tein myös useamman kuolleelle lelulle lähetyksen, minkä jälkeen villiä leikkiä. Sunnuntaina loikoiltiin ja kerättiin voimia seuraavalle viikolle. Iltapäivästä käytiin pitkällä metsälenkillä yhdessä australianpaimenkoira Bertan ja Bertan omistajien kanssa.

Maanantaina poikettiin iltalenkillä taas Vihiojalle ja käytiin hieman rally-tokoilemassa. Tein meille muutaman erilaisen radanpätkän ja Pörri teki tosi hienolla asenteella. Ensimmäistä kertaa Pörri vastasi myös oikeasti tosi kivasti sosiaaliseen palkkaan. Kesken rally-tokoilujen meitä tuli moikkaamaan joku mies oman shelttinsä kanssa. Shelttipojat tunsivat suurta vääryyttä, kun metalliverkkoaita kulki heidän välissään. Mies oli kovin kiinnostunut siitä, mitä me harjoittelimme kentällä ja jäikin toviksi kuikuilemaan verkkoaidan taakse. Pörri keskittyi treeneihin hienosti, vaikka rotukaveri omistajineen katseli aidan takana. Aivan kuin tuo koira olisi vihdoin oppinut työskentelemään mun kanssa välittämättä muista. Lopuksi tehtiin vielä vähän tokoseuraamista ja pari luoksetuloa. Pörrillä on ollut ongelmana, että se lähtee luoksetuloon vähän hiipien palkkaa kytäten asenteella "mahtokohan se antaa mulle luvan lähteä". Tein nyt niin, että kutsuin Pörriä jo kävellessäni poispäin ja samalla sekunnilla pinkaisin juoksuun ja hihkaisin vapautuksen. Koitin myös sitä, että kävelin normaalisti ja käännyin. Kutsuin luo ja samalla lähdin juoksemaan takaperin. Kivasti tuli Pörrille vauhtia varpaisiin.

Eilen meillä olikin sitten kevään viimeiset tokovalkut Koirakoutsilla. Riitalla painaa arvokisarupeama sen verran harteilla, että saatiin sijainen. Tulipa taas todettua, miten paljon tokossa kouluttajalla on väliä. Hyvästä kouluttajasta maksaa mielellään sen 18 euroa/kerta ja ajaa yli 50 km. Jos kouluttaja ei ole mieleinen niin melkein mielummin jää kotiin tekemään jotain omia juttuja kuin ajaa 50 km päähän. Mutta asiaan: tehtiin luoksetuloa, jossa selvästi näki, että edellisen päivän treeni oli auttanut. Pörri lähti todella hyvällä vauhdilla ja kouluttajakin kommentoi, että vauhti on nyt hyvä. Tehtävänä oli vapauttaa koira vauhdista ja vapautin Pörrin, kun se oli tullut noin 2/3. Pörrille vapautus tarkoitti lähinnä vapautusta, että saa mennä tekemään ihan mitä haluaa ja ensimmäisellä kerralla se meni treenikaverin repulle herkkuvarkaisiin ja toisella kerralla se meinasi karata naapurikentälle. Lelun arvoa häiriötilanteissa pitää saada edelleen paremmaksi. Kouluttaja myös kommetoi, että kun luoksetulossa jätän Pörrin yksin, se keskittyy ympäristöön eikä muhun. Epäilen, että tässä on myös syy, miksi se on reagoinut niin jähmeästi luoksetulokäskyyn. Pörri vaipuu ihan omaan kuplaansa, jossa kyylää treenikavereita ja ajattelee omiaan. Kun kutsun luokse, se epäröi, koska se ei kuunnellut, mitä huusin sille ja olinko se ylipäätään edes minä, joka siellä huuteli. Nyt pitäis harjoitella luoksetuloja, joissa käsky ja vapautus voivat tulla ihan missä kohtaa vaan: kun olen kävellyt yhden askeleen poispäin, kun olen kävelemässä 10 m päässä poispäin jne. Tällä tavalla saataisiin Pörrin keskittymistä paremmaksi. Tehtiin myös liikkuroitua paikkamakuutreeniä, joka meni Pörrillä tosi hyvin. Se pysyi skarppina, eikä haistellut tai kyylännyt muita. Mun mielestä sillä oli tosi kiva ilme ja hyvä mielentila. Näitä lisää!

Tuleva viikonloppu kuluu tiivisti aksan parissa, sillä Jannella ja Pörrillä on edessä sekä juoksu-A- että hyppytekniikkakoulutukset. Miten voikaan kaikki kiva osua samalle viikonlopulle... Sama teema jatkuu myös seuraavana viikonloppuna, sillä samalle viikonlopulle osuu sekä kaverin häät, että tokon SM-kisat, jonne olen menossa talkoilemaan.

Eteentulon opettaminen

Tulostelin ja rakentelin tänään rally-tokokylttejä ja tein jopa pienen radan olkkariin. Ennen kuin päästiin suorittamaan yhtäkään kylttiä totesin, ettei Pörri osaa vieläkään eteentuloa. Hetken pohdin, että milloinkahan olen aikonut sen sille opettaa ja päätin, että tänään tartutaan oikeasti härkää sarvista. Saatiin ensimmäiseltä rally-tokon tehokurssikerralta yksi uusi vinkki eteentulon opettamiseen ja se näkyy videon lopussa. Rally-tokossa koiran voi ehdollistaa käsimerkkeihin, mikä helpottaa asioiden opettamista.

Itse olen kokenut, että tokopohjalta rallyyn ponnistavalle koiralle vaikeinta on sellaiset liikkeet, joissa koiran pitää tulla ohjaajan eteen. Pk-puolen koirilla on omat vaikeutensa, sillä usein pk-eteentulo on rallymaailmaan hieman turhan tiivis. Pk-koiran kanssa pääsee kuitenkin varmaan helpommalla kuin pelkän tokokoiran kanssa, kun koiralle on iskostunut päähän, että se voi joskus tulla ohjaajan eteen. Pörrille eteentulo ja edessä oleminen on ollut todella vaikeita hahmottaa. Se ei useinkaan tiedä menisikö eteeni vai sivulle ja sitten se jää epäuskoisen näköisenä johonkin puoliväliin.

Tepastellessani ympäri olkkaria keksin yhtäkkiä aivan nerokkaan tavan, miten opetan Pörrille siirtymisen sivulta eteen ja takaisin. Hetken jouduin etsimään, missä meidän rakas laatikko luurasi. Opetin aikoinaan Pörrille perusasennon laatikon avulla, mutta viime ajat laatikko on saanut pölyttyä kaapin perällä. Tokoa varten Pörri on opetettu kiertämään laatikkoa vain vastapäivään eli toisin sanoen siirtymään edestä sivulle. Nyt tehtävänä oli tehdä juuri päinvastoin eli Pörrin piti pyöriä laatikkoa myötäpäivään. Onneksi on koira, jolle on sheipattu paljon. Suht pienellä sheippaamisella sain Pörrin kiertämään laatikkoa epätavalliseen suuntaan. Näissä videolla näkyvissä harjoituksissa huomaa hyvin sen, ettei Pörri vieläkään hahmota, että missä asemassa sen pitää olla suhteessa muhun ja se yrittää tarjota ties mitä asentoa. Itse olen myös sen verran nipo, että haluan Pörrin olevan luotisuorassa eikä vinossa mihinkään suuntaan. Jos tätä laatikkojuttua nyt tekee Pörrille päivittäin niin uskon sen oppivan sivulta eteentulemisen melko nopeasti. Väännettiin Pörrin kanssa tunti näitä eteentuloja tänään ja huomaa, että koira on tehnyt aivotyötä, sillä Pörri on nukkunut koko illan ihan taju kankaalla.

Christa Enqvist-Pukkilan tokokoulutus

Christa Enqvist-Pukkila koulutti kaksi päivää TamSKin innokkaita tokoilijoita. Torstaina oli vuorossa valmennusryhmä ja perjantaina muut. Itse otin kuunteluoppilaspaikan perjantain koulutukseen. Samalla pääsin myös vakoilemaan, mitä Christa on mieltä Millin ja Priyan suorituksista. Millin postaus aiheesta löytyy täältä.

Christa vaikutti oikein mukavalta ja pätevältä kouluttajalta. Huomasi, että hänellä oli pitkä kokemus erilaisista koirista ja tokosta, sillä sen verran rautaisella otteella hän kommentoi jokaisen suorituksia ja antoi hyviä neuvoja. Koirakkoja päivässä taisi olla yhteensä kymmenen aina alle vuoden ikäisistä pennuista maajoukkuetasoon asti, joten päivän aikana näki varsin monipuolisen kirjon eritasoisia koiria. Myös rotukirjo oli mukavan laaja, sillä päivässä oli niin noutajia, bortsuja kuin myös berni, kelpie, aussie ja sheltti.

Tässä sekalaisia muistiinpanoja päivästä:

Älä tee kokonaisia liikekokonaisuuksia ennen kuin koira on ymmärtänyt jokaisen liikkeen osasen.

Jokainen liike koostuu monesta pienestä osasta, joita treenataan erikseen. Tässä vaiheessa pitää varmistua siitä, että koira on varmasti ymmärtänyt kunnolla jokaisen osan. Jos koira ei ymmärrä/ei ole oppinut kaikkia osia, kokonaista liikettä ei kannata tehdä, sillä muuten lopputulos ei ole hyvä.

Tokossa vaadittavat perusasiat opettaa koiralle noin 1 vuodessa. Kunnon perusta on kaiken pohja, jonka päälle aletaan rakentaa. Treenatessa  pitää varmistua siitä, että koiran keskittyminen on oikeasti ohjaajassa. Koira voi näyttää näennäisesti keskittyneeltä, vaikka se kelaa päässään jotain ihan muuta kuin treenattavaa asiaa. 

Motivaatio ja mielentila rakennetaan nuorena.

Kun koira on nuori, sen kanssa kannattaa keskittyä erityisesti oikeanlaisten mielentilojen luomiseen. Myöhemmin koiran mielentiloja voi olla täysin mahdoton muuttaa. Nuoren koiran kanssa ei kannata kiirehtiä, vaan antaa koiralle aikaa kasvaa ja aikuistua rauhassa. Palkkaamattomuutta ei saa treenata liian nuoren koiran kanssa, sillä tällä voi olla kauaskantoiset vaikutukset koiran motivaatioon. 1,5 vuotiaalle koiralle Christa antoi ohjeeksi, ettei vielä vuoteen kannattaisi tehdä paljoa palkkaamattomuusharjoituksia. Christa arvosteli nykyistä trendiä, että jo nuorilla koirilla kisataan korkeammissa luokissa. Christa sanoi, ettei hänen koiransa yhtä lukuun ottamatta ole kisaanneet evl:ssä alle 3-vuotiaina. Mitä pidemmälle tokossa tähtää, sitä enemmän tulee esiin hyvän pohjatyön merkitys.

Siirtymiä ja liikkeiden välejä kannattaa treenata jo nuorenkin koiran kanssa ja palkata näistä ruhtinaallisesti, jotta koiralle saadaan etenkin liikkeen alkuun odotusarvoa. Liikkeiden välit puolestaan ovat liima, joka pitää koko suorituksen kasassa. Nuorella koiralla myös korjaukset kannattaa palkita, jotta motivaatioon ei tule säröjä. 

Jos koira on laiska tai hidas, sille kannattaa tehdä paljon vauhtiliikkeitä lelupalkalla treenin aluksi, jotta sen mielikuva tokosta on vauhdikas. Toko ei saisi koskaan olla koiran mielestä tylsää puurtamista, vaan hauskaa yhteispeliä, jossa voi palkka tulla milloin vain. Namiliikkeet ja tekniikan hiominen tehdään vasta treenin lopuksi. Jos koira arvottaa namin paremmaksi kuin lelun, lelun suhteen ei saa luovuttaa, sillä tällöin koiran kiinnostus leluun vain laskee. Koiralle ei kerrota, että namipalkkaakin olisi, vaan palkataan sitä lelulla. Vasta treenin loppupuolella namiliikkeitä treenattaessa kerrotaan, että hei on täällä herkkujakin.

Pidä kiinni kriteereistä!

Sivulla olemiseen kannattaa olla kaksi käskyä. Esimerkiksi että "sivu"-käskyllä koiralla on oikeus vilkuilla ympärilleen. Tällöin koira voi bongailla kentältä esim. merkkiä, ruutua, ohjatun noudon kapuloita, tunnaria yms. On suotavaakin, että koira katsoo ympärilleen. "Seuraa"-käsky taas pitää sisällään vaatimuksen täysin ehdottomasta kontaktista. Koiran täytyy pitää kontaktia, vaikka sitä seurautettaisiin päin seinää, aidan sivua pitkin tai ihmisjoukon keskellä. 

Seuraamisessa edistävää/haahuilevaa koiraa voi muistutta oikeasta paikasta pysähtymällä äkisti. Täten koira pysyy paremmin hereillä. Koira kannattaa opettaa seuraamaan vasenta jalkaa. Kun vasen jalka liikkuu, koira liikkuu sen mukana. Kun oikea jalka liikkuu tai kroppa liikkuu, koira ei saa reagoida. Tätä voi harjoitella kätevästi esimerkiksi portaissa.

Vauhtinoudot ja -luoksetulot
Hyvän vauhdin ylläpitämiseksi koiran kanssa pitää tehdä paljon vauhtinoutoja ja vauhtiluoksetuloja. Tällöin usein perusasentoon hakeutuminen jää liian vähäiselle treenille. Tämän vuoksi perusasentoon tuloja kannattaa treenata erikseen kierron kautta sekä kapula suussa että ilman kapulaa.

Kiertäminen

Koiralle toinen kiertosuunta on luontaisempi kuin toinen. Koiran kannattaa antaa kiertää asioita (puita, siivekkeitä, tolppia) luontaiseen suuntaan. Jos kierto alkaa muodostua ns. banaaniksi eli koira kiertää esineen hyvin leveää kaarta käyttäen, kannattaa kisaliike merkinkierto opettaa päinvastaiseen suuntaan kuin koiran luontainen suunta, sillä tällöin koira tekee todennäköisesti tiukemman kaarteen. Christa epäili, että merkin kierron yksi suurimmista arvostelukriteereistä on juuri se, miten tiukalla kaarteella koira kiertää merkin. Joka tapauksessa olipa kiertosuunta mikä vain, pitää merkin kierrolla ja "kierrä mitä vain" käskyillä, olla eri käskysanat.

Tunnari

Tunnari on liike, jossa koira tarvitsee yleensä hyvin paljon toistoja. Riittävää määrää toistoja on hankala saada, jos asiaa treenaa vain treeneissä. Sen vuoksi Christa opettaa aktiiviopetusvaiheessa koiralleen tunnaria jopa kolme kertaa päivässä: aamulla ennen töihinlähtöä, iltapäivällä töistä tullessa ja illalla. Christa suosii treeneissään myös hyvin vaikeita tunnareita, jotta kisatunnari on koiralle mukavan helppo.

Kapulan ottaminen suuhun ja metalli
Joillakin koirilla on ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ottaa kapulaa suuhunsa. Jos koira ei järkevän ajan kuluessa ja kaikkien käytettävissä olevien keinojenkaan jälkeen halua ottaa kapulaa suuhunsa, Christan mielestä on ihan järkevää vaan laittaa kapula koiran suuhun ja palkita koira tästä ruhtinaallisesti. Joillekin koirille metalli on erityinen inhokki. Christa sanoi, että joillekin koirille metallin suuhun ottamista on pidetty kynnyskysymyksenä saada iltaruoka. Jos koira ei ota kapulaa suuhunsa, viedään ruoka pois. Hetken päästä koiralle annetaan uusi mahdollisuus jne.

Ohjatun noudon suunnat

Ohjatun noudon suunnat voi opettaa esim. kosketusalustoilla tai leluilla. Jos koira lähtee väärälle, toiminta kannattaa keskeyttää heti, eikä odottaa, että koira pääsee kohteelle. Keskimmäinen kohde kannattaa lisätä jo hyvin aikaisessa vaiheessa, sillä silloin se aiheuttaa koiralle vähiten hämminkiä. Jos kohde lisätään vasta myöhemmin, kohde saattaa olla koiralle turhan suuri ihmetyksen aihe.

Maajoukkuekoira Tikka

Täytyy sanoa, että hyvin antoisa päivä jäi taakse ja treeni-into kasvoi ihan uuteen potenssiin. Vähän ehkä jopa harmitti, etten sittekkään ottanut sitä koirakkopaikkaa. Olisi ollut kiva tietää, mitä Christa olisi sanonut minusta ja Pörristä. Koulutus oli hyvin lohdullinen minulle, sillä olen kokenut suuria paineita siitä, ettei Pörri ole vielä kisavalmis, vaikka on "jo" 1,5-vuotias. Taitavamman ohjaajan käsissä Pörri olisi varmasti jo kisannut, mutta itse hinkkaan sen kanssa vielä paljon pohjia ja teen motivaatiotreeniä. Pentuna keskityin siihen, että Pörristä tulisi hyvä koirakansalainen, enkä osannut kouluttaa sitä harrastuskoiran näkökulmasta. Tehdään Pörrin kanssa nyt samoja asioita, joita moni tekee jo pienen pennun kanssa. Christa osasi onneksi hyvin sanoin lohduttaa toista samoin ajatuksin liikkeellä olevaa ohjaajaa ja tajusin, ettei me olla yhtään sen huonompia kuin muut. Christa myös sanoi, että jotku koirat vain ovat sellaisia, että ne vaativat enemmän aikaa kuin toiset. Olen tullut siihen tulokseen (ja niin ovat jotkut ihmiset minulle sanoneet), että Pörri on juuri tällainen koira. Se tarvitsee aikaa kehittyäkseen ja kasvaakseen. Pörrin keskittymiskyky ja häiriöherkkyys ovat nyt jo parantuneet jonkin verran, kun ikää on tullut lisää ja se on antanut minulle toivoa, että Pörristä voisi vielä joskus kasvaa kelpo harrastuskoira.