torstai 24. marraskuuta 2016

Kuherruskuukausi

Mulla ja Voltilla on viime aikoina ollut menossa kuherruskuukausi ja ollaan oltu kuin vastarakastunut pariskunta. Jotenkin yhtäkkiä monet palaset ovat loksahdelleet paikoilleen ja meistä on tullut tiimi. Kävin perjantai-iltana tokoilemassa lyhyesti Voltin kanssa ennen Pörrin tokotreenejä ja voi että se oli ihana. Voltin ilme ja asenne oli juuri sellaista, mitä olen siltä kaivannutkin. Voltti oli liikenteessä melko höpsöllä asenteella, sillä kesken treenin se karkasi kentän toisessa päässä oleviin putkiin into soikeana moneen kertaan. Jotenkin rakastan tuollaista vallatonta asennetta. Pörrin kanssa olen tottunut ehkä vähän liiankin vallattomaan menoon, mutta jotenkin nautin siitä, kun koira osaa treeneissä höpsötellä. Silloin koiralla on yleensä kiva ilme ja mielestäni se myös oivaltaa asioita ja uskaltaa rohkeasti tarjota outojakin juttuja ilman pelkoa epäonnistumisesta. Epäonnistumisen pelko tappaa helposti luovuuden ja hidastaa tarjomisen kautta koulutettavan koiran oppimista.

Voltin kanssa olen joutunut miettimään erityisen paljon näitä koiran aktiivisuuteen liittyviä juttuja, sillä Voltin ratkaisu kaikkeen tuntuu olevan passivoituminen. Sen aktiivisuus pitää kaivaa jostain syvältä piilosta. Kun saan sen aktiiviseksi, yksikin virhe minulta ja se vaipuu taas passiivisuuteen. Aktiivisuuden siemeniä pitäisi ahkerasti lannoittaa ja kastella, jotta ne lähtisivät kasvuun ja kukoistukseen. Kaikkiin siemeniin en ole ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti ja ne ovat ehtineet kuivua ja kuihtua ennen itämistään. Joudun olemaan Voltin kanssa tosi tarkkana ja valmiina koko ajan muokkaamaan omaa käytöstäni, jotta saisin hyödynnetyä kaikki aktiivisuuden siemenet. Voltti tarvitsee hienovaraista tsemppaamista ja tuuppimista, jotta sen saa aktivoitua, mutta joudun olemaan kärppänä, milloin voin vähentää omaa rooliani ja milloin minun pitää tukea sitä. Tässä on vielä paljon opeteltavaa, sillä tunnen Voltin käyttäytymistä ja kulloiseenkin käyttäytymiseen vaikuttavia syitä edelleen huonosti verrattuna Pörriin. Pörrin kanssa en ole ikinä joutunut painimaan tämmöisten aktiivisuusongelmien kanssa, sillä siltä aktiivisuus on tullut niin luonnostaan. Onneksi olen Pörrin kanssa oppinut paljon koulutustekniikkaa, joten ehdin Voltin kanssa koulutustilanteissa keskittymään enemmän henkimaailman asioihin kuin siihen, missä vaiheessa käsi menee taskuun ja missä kädessä naksutin on järkevää olla.

Maanantaina jatkettiin treeneissä höpsöttelyasenteella. Tehtiin tuttuja juttuja ja ainoa tavoitteeni oli saada Voltti tarjoamaan asioita kivalla ilmeellä ja asenteella, sillä teknisiä piiperryksiä ehtii sitten myöhemminkin. Ensimmäisessä setissä huomasi hyvin, miten se on nyt viime aikoina syttynyt leluun. Se juoksi lelu suussa pitkin kenttää ja tapporavisteli sitä ensimmäistä kertaa elämässään. Aiemmin Voltille the juttu on ollut liikkuva lelu eikä se ole ollut kiinnostunut kuolleesta lelusta, mutta nykyään jo pelkkä lelu on the juttu. Tämä video on toisesta treenisessiosta, jossa Voltti oli selvästi vähemmän lennokas kuin ensimmäisessä, mutta kivalla asenteella se on tässäkin liikkeellä.


Tästä tulikin mieleeni, että Voltti on reilun kuukauden päästä 10 kk eli toisin sanoen se olisi pian kisaikäinen. Volttia katsoessa tämä tuntuu suoraan sanottuna täysin järjettömältä. Se on vielä täysin keskenkasvuinen lapsi niin kropaltaan kuin mieleltäänkin. Toivon, ettei kenelläkään ole tavoitteena kisata koiran kanssa tokossa heti, kun se on saavuttanut kisäiän vaan silloin kuin koira tuntuu kisavalmiilta. Voltti saa kasvaa rauhassa ja tehdään yhdessä juttuja, jotka tuntuu sen kanssa hyvältä, jotta meidän kuherruskuukausi saisi jatkoa pitkälle tulevaisuuteen.

12 kommenttia:

  1. "Jotenkin yhtäkkiä monet palaset ovat loksahdelleet paikoilleen ja meistä on tullut tiimi."

    Kivasti sanottu! Olen kyllä tosi iloinen teidän puolesta! :)

    VastaaPoista
  2. Oi ihana lukea, että teillä menee hyvin ja yhteinen sävel löytynyt! Oon ihan samaa mieltä tosta, että ei pitäisi kiirehtiä kisaamaan (ei tokossa eikä missään muussakaan lajissa) heti kun koira on kisaikäinen vaan odottaa rauhassa että koira kehittyy ja on kisavalmis. Cavalla on nyt ikäö 1v ja 1kk ja se on niin kakara. Juuri viime treeneissä kouluttajakin totesi, että ihan lapsikoira vielä. Tämä tuppaa itseltä välillä unohtumaan kun Cava niin kovin etevä ja alkaa jo kuitenkin kropaltaan vähitellen muistuttaa aikuista, mieleltään kuitenkin kovin pentumainen vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Antaa lasten kasvaa rauhassa ja treenailla vaikka ylempien luokkien liikkeitä eteenpäin ennen kuin kiirehtii ensimmäiseen kokeeseen. :)

      Poista
  3. Teidän blogia piiitkään seuranneena täytyy välillä jotain kommentoidakin :) Pörri on kyllä ihan huippu hieno ja onnea teidän viimeisimmistä huikeista pisteistä! Ja ihanaa kun ootte voltin kanssa löytäneet toisenne. Mukavaa loppu vuotta teidän porukalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja mukavaa loppu vuotta myös teille! :)

      Poista
  4. Tuo 10 kk kisaikäraja on kyllä hurjan alhainen. Meidän otus täyttää kohta 15 kk ja on ihan lapsi vielä.
    Lueskelin muuten eilen useampia vanhoja juttuja blogistanne, jonne päädyin kaukokäskyjuttuja kaivaessani ja löysin monia hyviä vinkkejä.

    VastaaPoista
  5. ''Tiimiys'' on asia jota tulee mietittyä paljon! Ja olen siitä varmaan kaikista enten huolissani aina pentua ottaessa. On hassua, miten vähän osa ihmisistä tätä miettii tai edes on käynyt mielessä, että ettehän te pennun kanssa tunne toisianne, tiedä toisistanne mitään ettekä mitenkään suinpäin toisianne rakasta syvästi :D

    Siihen menee tovi, ja matka sinne on kyllä onnenkyynelillä varustettu <3 Me oltiin Ruun kanssa tiimi koiran täyttäessä 6kk. Ja Leevin kanssa koiran täyttäessä 1v 8kk! Nämä näkyy tosi konkreettisesti treenipäiväkirjassa, joten voin vaan kuvitella miten onnellinen sääkin oot.

    Onnea siis uudelle Tiimille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Tää on niin hassua, kun Pörriin kiinnyin ihan heti ja tulisesti kiinnyinkin. Pörri taas kiintyi muhun vasta reilun vuoden ikäisenä. Voltti taas kiintyi muhun heti, mutta sitten minä kiinnyin siihen hitaammin.

      Poista
    2. Koirat on kyllä tosi erilaisia. Itse lähdin kisaamaan 10 kk ikäisen koiran kanssa, koska halusin lähteä sen kanssa harjoittelemaan kisatilanteessa olemista yhdessä, jotta se saisi mahdollisimman varhain siitä positiivista kokemusta. Toki oltiin jo tehty kisamaista treeniä ja tiesin että kaikki kokeessa eteentulevat asiat ovat sille helppoja. :) En ole katunut tätä päätöstä jälkikäteenkään, koska Ihme on ollut sellainen "pikkuvanha" jo tosi nuorena ja koin, että se oli kokeeseen valmis. Mutta seuraavan koiran kanssa mennään taas koiran mukaan, enkä oleta, että se on koevalmis saman ikäisenä. Yhteistyö ja asenne on kuitenkin ne, joiden ehdoilla mennään. Mutta automaattisesti en siis kauhistele ketään, joka hyvin nuoren koiran kanssa kokeeseen menee. :)

      Poista
    3. Mukava kuulla myös toisenlaista näkökulmaa!

      Poista