Kimpale kultaa ja 100 pistettä

Käytiin viime lauantaina pyörähtämässä Pörrin kanssa kotiseuran rally-tokokisoissa. Kisoissa oli tuomarina tuttu Tiia Hämäläinen. Tiian radat ovat aina sopineet meille. Oman jännityksensä kisoihin toi se, että Pörri ei ollut koko viikolla ollut oma itsensä. Ei oikein tiedetty, mikä sitä vaivasi, mutta se oli tosi aneeminen. Ruoka ei maittanut ja se ei jaksanut oikein innostua mistään. Meinasin monta kertaa viikon aikana perua kisailmoittautumisen. Pörrin fiilikset kuitenkin nousivat loppuviikkoa kohden, mutta oma itsensä ei todellakaan ollut. Myös lauantaiaamuna Pörri vaikutti aika flegmaattiselta, eikä asiaa parantanut lämmin sää, johon Pörri reagoi. Radalle menin täysin kauhun sekaisin tuntein, sillä en tiennyt yhtään, mitä odottaa.

Pörrin flegamaattisuutta ajattelen radan aloitus oli täydellinen: ensin vähän juoksua ja sitten perään hyppy. Hypylle lähetettiin aika kaukaa ja jopa aksakoirat ottivat hypystä virheitä. Pörri onneksi on sen verran estehakuinen, että osasi hakea hypyn kauempaakin. Seiskakyltillä Pörri tuli aika vinoon perusasentoon ja ajattelin, että tästä tullaan ihan varmasti rokottamaan 1 piste, mutta ei sitten rokotettukkaan. Loppuradasta ei juuri erityistä sanottavaa. Pörri teki tuota yhtä vinohkoa perusasentoa lukuunottamatta teknisesti erittäin tarkkaa työtä. Radan aikana sen kontakti ei tippunut kertaakaan seuraamisessa ja sen vire oli rally-tokoon optimaalinen. Se oli skarppi ja innokas, mutta työskentely oli erittäin korrektia. Koko rata oli meiltä todella saumatonta yhteistyötä, enkä havainnut, että Pörrin ajatukset olisivat kertaakaan radan aikana harhailleet radan ulkopuolelle. Kaikin puolin varsin täydellinen suoritus, jossa oli hyvä flow ja tämä palkittiin 100 pisteellä, RTK2 tittelillä ja avoimen luokan voitolla. Radan jälkeen herkistyin kyyneliin, mikä on mulle varsin epätyypillistä, mutta jotenkin se fiilis oli vain niin huikea. Vaikka Pörri on varsin omalaatuinen koira, minulle se on kimpale kultaa. Kun pitkän työn tuloksena olen ansainnut Pörrin luottamuksen, on vaikea kuvailla sanoin sitä, miten rakas siitä on tullut minulle. Pörri on vaan niin <3

Kuva Mimoza Vierikko

Meillä rally-tokoura jää nyt vähän tauolle. Itsellä olisi kova hinku jatkaa treenaamista ylempiin luokkiin, mutta nyt ei vain ole yksinkertaisesti aikaa. Koitetaan kuitenkin rallytella se, mitä ehditään ilman sen suurempia tavoitteita. Katsotaan voittajaluokan kisoja sitten joskus ensi vuonna tai sitä seuraavana. Pörri on kyllä luontainen rally-tokokoira ja tykkää rally-tokosta kuin hullu puurosta.