Ristiriitaisia fiiliksiä ja haaste

Olen tässä viime aikoina pohdiskellut aika paljon sitä, että mihin suuntaan haluan viedä Pörriä tämän vuoden aikana. Ensinnäkin mikä on eri lajien suhde (rally/toko/aksa), mihin näistä keskitytään erityisesti, missä kisataan ja milloin kisataan. Olen jo pidempään harkinnut, että jäisin Pörrin kanssa rallyn ohjatuista treeneistä tänä vuonna tauolle, sillä haluan nyt tänä vuonna panostaa enemmän tokoon, jotta saisin Pörrin kisavalmiiksi ja saisin kaiken hyödyn irti nuorten koirien tokoringistä. Päätös tauosta tietenkin tuo mieleen kysymyksen siitä, että aionko kisata Pörrin kanssa rallyssa vielä ennen taukoa ja olen tullut siihen tulokseen, että aion. Pörri on kuitenkin osaamistasoltaan kisavalmis avoimeen luokkaan, joten on järkevin kisata avo pois alta ja alkaa pikku hiljaa omatoimisesti valmentautua kohti voittajaa. Avosta voittajaan on tosi suuri harppaus, joten meidän on käytännössä järkevintä opetella oikean puolen juttuja iteksemme jonkin aikaa ennen kuin alamme taas tavoitteellisesti treenata ryhmässä kohti voittajaluokan kokeita.

Tokon puolella tunteet ovat olleet viime aikoina tosi ristiriitaisia. Toisaalta mulle koko ajan vahvistuu oma näkemys siitä, että millainen haluaisin Pörrin olevan ja miten haluan sitä kouluttaa, mutta toisaalta joudun koko ajan kyseenalaistamaan näkemyksiäni, sillä eri kouluttajilta tulee aika ristiriitaisia ohjeita siitä, mitä mun pitäis Pörrin kanssa tehdä. Pahiten pakkaa pisti sekaisin viime perjantain koulutus, jossa sain aika tylyä palautetta siitä, etten saisi Pörrin antaa tarjota enää niin paljon asioita. Tämä nyt vähä vei mattoa jalkojen alta, sillä Pörrin koko tähänastinen koulutus perustuu siihen, että se itse aktiivisesti tarjoaa asioita ja mä vahvistan sitä oikeaa käytöstä ja pyrin karsimaan väärää käytöstä pois. Toisten mielestä Pörri on ihan huikea, kun se on niin aktiivinen ja käyttää omia aivojaan ja toisten mielestä Pörrin aktiivisuus ja tarjoaminen on ongelma. Kraah. Ota nyt sitten selvää. Kai tässä täytyy pitää vaan oma päänsä ja tehdä niinkuin itestä parhaalta tuntuu. Pörri on kuitenkin meidän koira ja me Jannen kanssa ollaan vastuussa siitä, millainen siitä tulee. Siitä ei koskaan tule tokotaivaan kirkkainta tähteä, mutta haluan, että siitä tulee mun näköinen koira eli että Pörrin työskentely näyttää kivalta mun omaan silmään. 

 Sitten kevyempiin aiheisiin. Saatiin jo ennen joulua haaste Sabinalta. Haaste meinasi kokonaan unohtua tuonne luonnoksien syövereihin, mutta raapustelin nyt vastaukset valmiiksi. Olkaapa hyvä.

1. Nimeä yksi koirasi/koiriesi persoonallinen piirre tai tapa.

Näitä tuli täällä postauksessa jo 11, joten kannattaa kurkata sieltä.

2. Miten olet päätynyt koiraharrastusten pariin?

Kun Pörri tuli meille, oli selvää, että jotain sen kanssa aletaan harrastaa. Olin nähnyt tokoa ja mielestäni oli tosi hienoa, että koirat olivat niin tottelevaisia. Siksi päätin aloittaa Pörrin kanssa tokon harrastamisen. Viimeistään kipinä syttyi yksissä mätsäreissä, kun näin tokonäytöksen. Katsoin sitä suu auki ja totesin, että noin taitava koira mullakin on vielä joskus.

3. Miten olet päätynyt juuri siihen koiraan tai niihin koiriin mitä sinulla on?

Mietittiin aluksi australianpaimenkoiraa, mutta sitten todettiin, että meille sopisi paremmin joku hieman pienempi rotu. Meidän naapurilla Hervannassa oli iso trikkiurossheltti ja mielestäni se vaikutti kauhean kivalta koiralta. Päädyttiin sitten shelttiin. Pörri meille tuli koska tykättiin Pörrin äidistä ja pennut oli reippaita ja rohkeita. Myös kasvattaja oli mukava.

4. Onko sinulla ollut tai oletko suunnitellut hankkivasi muun rotuisia?

Joo seuraavaksi tulee todennäköisesti muun rotuinen, mutta luulen, että tulen joskus vielä omistamaan toisen sheltinkin. Pörrin jälkeen vaan on vaikea enää löytää toista yhtä huippua shelttiä.

5. Kuinka monta koiraa samassa taloudessa on sopiva määrä? ;)

Kaksi on ihan hyvä. Kolmekin käy. Neljä, jos ne on pieniä. :D

6. Onko sinulla yhtä isoa "gurua", jonka ideologiaa seuraat kouluttaessasi?

Kyllä se varmaan Riitta on. :)

7. Mikä on paras piirteesi kouluttajana?

Ainakin Pörrin kanssa harrastaessa se on pitkä pinna. Moni olisi löynyt hanskat tiskiin jo ajat sitten.

8. Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät ominaisuudet ihanteellisessa harrastuskoirassa?

Hyvä harrastuskoira on mielestäni ennen kaikkea tasapainoinen niin ulkoa kuin sisältä. Ihanteellinen harrastuskoira keskittymiskykyinen, sitkeä ja aktiivinen. Koira ei saa olla arka, herkkä tai liian pehmeä, mutta sen pitää olla kuitenkin tarpeeksi nöyrä ottaakseen palautetta vastaan. Koiran hermot ovat kunnossa ja se ei tiukassakaan paikassa paineistu tai menetä toimintakykyään, eikä pura itseään hallitsemattomalla ääntelyllä.

9. Kuinka hyvin koirasi vastaa näitä?

Pörrissä on paljon kullanarvoisia ominaisuuksia. Pörri on poikkeuksellisen tervepäinen sheltti. Sen hermot pysyvät kasassa tilanteessa kuin tilanteessa, mikä tekee siitä hyvän harrastuskoiran. Toivoisin kuitenkin, että Pörri olisi nöyrempi ja ottaisi joskus opikseen. Sen röyhkeys ja itsenäisyys tekee siitä välillä aika haastavan koiran minulle ja tuntuu, että päätä saa hakata seinään ihan urakalla.

10. Mitä ovat mielestäsi tärkeimmät hyvän kouluttajan ominaisuudet?

Hyvä kouluttaja on mielestäni pitkäjänteinen ja osaa suunnitella treenejä ja tavoitteita sekä lyhyellä että pitkällä aikajänteellä. Hyvä kouluttaja on reilu koiraa kohtaan ja pitää omat hermonsa kurissa. Hyvä kouluttaja tekee kaikensa sen eteen, että koira on halukas ja innokas treenaamaan ts. huolehtii, että treenit ovat kehittäviä, monipuolisia ja mielenkiintoisia ja koiralle jää riittävästi aikaa myös palautua ja olla vaan ihan koira.

11. Mikä koiraharrastamisessa on sinulle palkitsevinta?

Onnistumisen kokemukset ja se, että koira nauttii yhdessä tekemisestä mun kanssa.