tiistai 18. heinäkuuta 2017

Käynti Anne Muhlella

Heinäkuu on ehtinyt jo pitkälle yli puolivälin. Viime viikolla meillä oli kesäloma. Mitään erityistä lomatekemistä meillä ei ollut, sillä Voltin tilanne on vienyt suurelta osin kaikki voimavarat. On raskasta elää epätietoisuudessa siitä, miten kipeä Voltti oikeasti on/on ollut ja mikä sen ennuste on. Tilannetta selvittääksemme päädyimme varaamaan ajan Anne Muhlelle Espooseen. Anne on koulutukseltaan lääketieteen tohtori ja hänen vastaanotollaan käy paljon kipupotilaita. Olimme Annen vastaanotolla loppujen lopuksi noin 1,5 tuntia. Katsoimme Voltin liikkeitä ulkona pariin otteeseen ja sen lisäksi Anne katsoi läpi Voltin luustokuvat, tunnusteli ja taivutteli läpi koko Voltin kropan.

Tässä Annen analyysia:


Heti ensimmäiseksi Anne huomasi saman kuin mitä olen itse katsellut: Voltti käyttää kävellessä huonosti takapäätään ja alkaa pompotella jalkoja jo melko pienessä vauhdissa. Voltti nostaa ravilta laukkaan hyvin herkästi jopa hihnassa. Ravissa sen askel on lyhyttä ja tikkaavaa sen sijaan että se menisi pitkällä askeleella. Anne huomasi myös Voltin vinouden. Samaa vinoutta olen katsonut itsekin jo pidemmän aikaa. Voltti kompesoi vinoutta pitämällä toista takajalkaansa hieman edempänä. Kun sen takajalat asetettiin samalle linjalle, sen selkä taipui aivan hurjalle mutkalle. Anne huomasi Voltin keventävän vasenta takajalkaansa. Voltin vinoutta ja jalkojen välistä tasapainoa aletaan parantamaan fysioterapian avulla. Ensiavuksi Voltti hierottiin heti Annen käyntiä seuraavana päivänä. Hieronnassa todettiin, että Voltti joutuu tekemään paljon töitä lihaksistollaan ja jänteillään, jotta saa pidettyä takajalat kasassa ja kompensoitua löysiä lonkkiaan.

Röntgenkuvista Anne katsoi, että tällä hetkellä nivelrikko näytti sikäli hyvältä, ettei sitä ollut niillä nivelpinnoilla, joissa se aiheuttaisi eniten oireilua. Anne toki myös muistutti, että nivelrikko aiheuttaa AINA kroonista kipua/särkyä, mikä tulee huomioida koiran hyvinvointia pohdittaessa. Tassujen kosketusarkuuteen Anne epäili syyksi Voltin heikkoja anturoita. Voltin elämäntapa on melko anturoita kuluttavaa ja kuluneet anturat taas ovat normaaleja anturoita herkemmät. Noin ylipäänsä Anne suositteli minua totuttamaan Volttia sekä kuonokoppaan että kosketteluun. Voltti tulee olemaan koira, jota joudutaan käsittelemään paljon ja tulevaisuudessa sillä tulee todennäköisesti olemaan entistä vahvempia kipureaktioita vastaanottokäynneillä, joten kuonokopan käyttö olisi hyvä kouluttaa positiivisesti kotona jo valmiiksi.

Kosketusarka Voltti on edelleen takapäähänsä, vaikka se on syönyt nyt 6 viikkoa kipulääkettä. Sovittiin vastaanotolla, että kipulääkettä jatketaan, kunnes saadaan Voltin kroppa suoristumaan ja toimimaan vähemmän toispuoleisesti. Voltin vinous, jalan keventäminen ja kaikki lihaskireydet todennäköisesti lisäävät kipuja. Kun ne saadaan hoidettua, voi tilanne parantua ja yritetään, jos Voltti pärjäisi ilman jatkuvaa kipulääkitystä tukihoitojen ja nivelravinteiden avulla. Lisänä käytetään myös nivelrustoa aktivoivia Cartrophen-pistossarjoja säännöllisesti.

Suurin kysymys tietenkin oli, että miten treenaamisen laita. Voltti ei ole ikinä ontunut tai mitenkään selvästi ollut kipeä treenien jälkeen, mikä on hyvä asia. Annen mukaan tokon, jäljen ja paimennuksen treenaamista saa ja pitääkin jatkaa, sillä kyseessä on nuori hyvin aktiivinen koira, jonka pää ei todennäköisesti kestä pelkkää sohvakoiran elämää. Pitkäkestoista kovaa rasitusta tulee välttää ja kavereiden kanssa rallaamiselle pitää laittaa ajoissa stoppi. Rallata saa hetken, mutta ei koko lenkkiä. Muutenkin pitäisi suosia lyhyehköjä lenkkejä usein ja välttää kovaa pitkäaikaista rasitusta. Vaelluksille Voltin kuulemma saa ottaa mukaan, mutta tällöin sillä olisi hyvä olla tukena kipulääkitys. 

Vaikka Annen vastaanotolla tuli paljon vastauksia kysymyksiin, turha tässä on sanoa, että fiilikset olisivat jotenkin erityisen loistavat ja huolet tipotiessään. Ikävintä on se, että Voltti ei koskaan tule terveeksi, vaan että nivelrikko etenee vuosien myötä. Onneksi Voltti itse ei tiedä tilannettaan ja elää vain hetkessä. Niin kauan kuin niitä hyviä hetkiä on iso osa arjesta, on fiilikset plussan puolella.



7 kommenttia:

  1. Tsemppiä teille... pidätte Voltista hyvää huolta ja toivon Voltille kivuttomia ja iloisia kesäpäiviä! Saanko kysyä missä vaiheessa huomasitte että askelluksessa on jotakin poikkeavaa? Vai oliko se ns. pitkän aikaa alitajunnassa ja sitten vasta tupsahti mieleen? Kun seuraan tietty meidän islanninpoikia koko ajan; huonot lonkat alkavat varmasti jossakin vaiheessa herrojen elämää oireilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voltti on liikkunut oudosti jo aika pienestä pennusta saakka. Alle puolivuotiaana yksi kaverini kysyi lenkillä, olenko varma, että Voltin takapää on terve. Siinä vaiheessa olin itse jo katsellut sen askellusta, mutta ohitin kysymyksen olan kohautuksella. Voltin ollessa reilun puolen vuoden ikäinen aloin tuskastella sen kanssa, että Voltille oli lähes mahdoton opettaa istumista ja maahanmenoa. Sen takapää oli niin löysä, ettei se pysynyt istuma- tai makuuasennossa, vaan valui aina johonkin suuntaan. Se on edelleen takapäästään löysä. Nykyään se istuu jo usein aika hyvin, mutta makuu on edelleen vaikeaa. Voltti kykenee olemaan makuulla noin reilut 30 sekuntia ja sitten se viimeistään valahtaa lonkalle. Alle vuotiaana Voltti ei ravannut käytännössä ollenkaan. Se meni aina joko laukkaa tai sellaista pomppuravia, että etupää ravasi ja takapää pomppi perässä tasajalkaa. Aggressiivisuutta Voltilla alkoi esiintyä noin 8-9 kk iässä eli tällöin sillä on ollut jo kipuja. Aggressiivisuusongelmaa alettiin hoitaa enemmän Voltin ollessa reilu 1-vuotias, koska päällekäymiset kävi entistä oudommiksi ja silmittömämmiksi. Ongelmakoirakouluttaja kävi meidän kanssa lenkillä ja huomasi, että Voltin toinen jalkaterä pääsee kääntymään sisään ja ulospäin. Hän epäili Voltilla olevan vikaa polvessa tai sitten sillä olisi todella löysät lonkat. Hän huomasi myös sen, että Voltin jalat pääsee liikkumaan sivusuunnassa ja jalkojen välinen etäisyys vaihtelee noin 5 - 15 cm välillä Voltin kävellessä. Tämän jälkeen aloin myös itse seurata Voltin jalkoja tarkemmin.

      Poista
    2. Ok kiitos tiedosta. Meillä on kipulääke varmaan edessä Ressulle, koska nyt kun se on tapaturman takia saanut kipulääkettä, se on paljon rennompi ja iloisempi eikä kiukuttele kun sitä nostaa. No ikääkin on jo 14 v :) nukuttaa sitä ei enää voi huonon sydämen takia, että tarkempi tutkiminen on pois suljettu.

      Poista
    3. Todennäköisesti Ressulla on kipuja. Oma kantani on se, että koiralle kannattaa syöttää kipulääkkeitä, jos niillä on vaikutusta koiran hyvinvointiin. :) Vaikka jotkut vastustaa nuoren koiran jatkuvaa kipulääkitystä, olen valmis niitä Voltille syöttämään. Oli surullista tajuta, miten apaattinen, ärtynyt, aggressiivinen ja omiin oloihinsa vetäytyvä Voltti oli ilman kipulääkettä. Se vietti aikansa lähinnä maaten pienellä kerällä pöydän alla ja muristen, kun joku meni lähelle. Nyt kipulääkkeen kanssa se on iloinen pallolla leikkivä vesseli, jonka häntä heiluu ja joka innokkaasti tarkkailee perheen puuhia. Nyt, kun se liikkuu enemmän asunnossa ja viettää aikaansa muuallakin kuin pöydän alla niin Pörrikin pääsee välillä nukkumaan lempipaikkaansa pöydän alle. Aiemmin Voltti puolusti hurjasti pöydän alustaa Pörriltä. Olen myös huomannut, että Voltti ei enää nuku niin paljon kerällä, vaan se saattaa nukkua reteesti koivet kohti kattoa aivan kuten silloin joskus pentuna. Se selvästi uskaltaa olla paljon rennompi nyt. :)

      Poista
    4. Ilman muuta, samaa mieltä kipulääkkeistä. Ressulla onkin ellikäynti taas edessä :)

      Poista
  2. Kiitos kun jaat voltin tarinaa ja paljon tsemppiä teille.
    Olisiko mahdollista saada tänne esim videolle voltin liikkumista ja kropan ongelmia. Onko agressiivisuus vähentynyt/poistunut kokonaan kipulääkkeen myötä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ajatuksissa on ollut videoida Voltin liikkumista, jotta itselläkin olisi jotain vertailukohtaa tulevaisuutta ajatellen. Aggressiivisuus on vähentynyt selvästi. Edelleen se saattaa murahtaa jossain tilanteissa, mutta sellainen jäykkänä hiipiminen ja päällekäyminen on jäänyt pois. Voltti on nyt selvästi rennompi sellaisissa tilanteissa, jotka ennen saattoivat johtaa ikävään käytökseen. Voltti on perusluonteeltaan kuitenkin avoin, sosiaalinen, kiltti ja iloinen koira, joten sen aggressiivinen käytös on ollut outoa.

      Poista