Herra hurmurimies tokoilee

Tokoiltiin tänään Hervannassa kokoonpanolla Pörri ja seitsemän naista. Ei siis ihmekään, että nuorella miehellä oli vähän pää sekaisin. Käytiin Pörrin kanssa viikonloppuna koesuorituksen rakentaminen -nimisessä erikoiskoulutuksessa, josta tulossa postaus myöhemmin, kunhan saan sen valmiiksi. Erikoiskoulutuksessa saatiin noottia liinassa treenaamisesta. Liinasta pitää päästä eroon nyt heti pikimmiten. Ollaan nyt kokeiltu treenailla ilman liinaa kolmissa treeneissä ja suuria katastrofeja ei ole tapahtunut, mutta kyllähän herra karkaamisen jalontaidon osaa. Siitä päästäänkin meidän toiseen kompastuskiveen: kontaktiin ja yhteistyöhön. Taas kerran BACK TO BASICS. Hutiloin Pörrin kanssa melkolailla meidän tokouran alun ja monta perusasiaa jäi opettamatta tai opetin niitä hyvin puolivillaisesti. Ollaan nyt siis palattu niiden asioiden pariin, jotka olisi pitänyt oppia jo alkeiskurssilla (vaan ei opittu, koska niitä ei edes opetettu...)

Hei kaikki nätit tytöt!

Tänään meidän treeni koostui siis kontakti -> palkka, kontakti -> palkka jne. Tehtiin vähän myös jotain vauhtinoutoa muistuttavaa kapulasähellystä ja perusasentoa häirittynä. Kapula alkaa selvästi kiinnostaa Pörriä enemmän ja pitokin on parantunut huimasti lyhyessä ajassa, joten sen suhteen ollaan menossa oikein hyvään suuntaan. Tänään Pörri myös irroitti kapulasta ja vaihtoi leluun heti palkkasanan jälkeen toisin kuin viime viikolla ja eilen. Loppuun tehtiin vielä paikkamakuu, jossa ronttimies nousi kolmesti ja kerran varasti vielä maassa olleet palkkanamit. Pörri on tottunut melko koviinkin häiriöihin, mutta yllättäen Pörrin edessä (minun selän takana) olleet toiset tokoilijat häiritsivät Pörriä niin paljon, että se nousi. Pitänee palata tiheämpään välipalkkaukseen.

Saatiin erikoiskoulutuksessa yhdeksi vinkiksi, että Pörriä pitäisi palkata paljon enemmän lelulla. Tämän olen itsekin huomannut, sillä lelun avulla Pörrin mielenkiinto pysyy paljon paremmin yllä. Ongelmana on ollut se, että Pörri ei ole leikkinyt mun kanssa kuin silloin tällöin. Otin jouluna päämääräksi sen, että opettelen leikkimään Pörrin kanssa tilanteessa kuin tilanteessa ja vireessä kuin vireessä. Aiemmin Pörri on kiinnostunut leluista vain korkeassa vireessä (kotona ihan missä vireessä vaan, mutta tämä koskee treenitilanteita kodin ulkopuolella). Olen joulusta saakka palkannut Pörriä entistä rohkeammin lelulla ja opetellut erilaisia tapoja leikittää sitä. Ihan viime päivien aikana olen huomannut suuren läpimurron tapahtuneen ja Pörrin leikkimisinnon kasvaneen. Jotain on nyt naksahtanut tuon pienen otuksen päässä. Tänäänkin se revitteli lelua kuin raivohullu. Tällaisesta koirasta minä pidän.

Tokotavaroita

Hypättiin Pörrin kanssa tänään pitkästä aikaa bussin kyytiin ja huristeltiin Nekalan Wuffiin. Käytiin ostamassa hieman uusia tokotarvikkeita huomisia omatoimitreenejä varten. Ostettiin ruutunauha, jotta päästään kokeilemaan ruutua uudella tyylillä kosketusalustan kanssa. Lisäksi ostettiin neljä kartiota ja pari uutta lelua. Kuvassa oleva narulelu nousi ihan Pörrin suursuosikiksi. Punosrakenne tuo naruun kivaa joustavuutta ja Pörrille mahdollisuuden saada helposti hyvä ja pitävä ote lelusta. Pörrillä kun tuppaa olemaan ikävä tapa ottaa leluista vähän väljä puruote, jolloin ote ei pidä leikissä.

Laitoin kuvaan näytille myös meidän noutokapulat, joita ei ole tainnut ennen täällä blogissa kauheesti näkyä. Metallilla ei olla vielä tehty oikein mitään. Puukapula on ollut kovassa käytössä. Eilen meillä oli tokossa teemana noutojutut. Tehtiin sekä pitoa että vauhtinoutoa. Vauhtinouto on sellanen, että sitä pitäisi tehdä Pörrin kanssa paljon. Harmi, että mun akillesjänteet ei kestä. Onneksi Janne lupautui apuun.

Meidän tokosheltti vauhdissa

Liikkeestä seisomisen opettaminen

Taisin viime vuoden puolella teille luvata, että teen postausta siitä, miten olen Pörrille opettanut liikkeestä seisomisen. Liikkeestä seisominen alkaa olla kohta Pörrillä valmis liike. Häiriötreeniä pitäisi vielä saada paljon lisää, sillä tällä hetkellä ollaan treenattu paljolti vain olkkarissa.

Keräsin videoon kolme erilaista tapaa, joilla Pörrille on opetettu liikkeestä seisomista. Tavat ovat siinä järjestyksessä, missä olen niitä Pörrille käyttänyt.

1. Käsiapu
Käsiapu (tai vartaloapu) on varmaan yleisin tapa alkaa opettaa liikkeestä seisomista. Pallon heittäminen on yksi hyvä tapa lähteä liikkeelle. Pikkuhiljaa käsiapua lähdetään häivyttämään. Kun koira kävelee sivulla eli seuraa, voi käsiavun tilalle ottaa pääavun eli vihjesanan kanssa samalla hetkellä kääntää kevyesti päätä koiraa kohti. Lopulta poistaa tämänkin avun.

2. Sheippaaminen
Pörriltä on ollut todella vaikea häivyttää yhtään mitään vartalo-/käsiapuja, koska Pörrillä on ilmiömäinen kyky lukea mun kroppaa ja kroppa-avut ovat sille aina vahvempia kuin sanalliset avut. Se onkin yksi syy, miksi rakastan sheippaamista. Kun käsiavun häivyttäminen ei toiminut, lähdin uudella tekniikalla liikkeelle ja aloin sheipata liikkeestä seisomista. Sheippaamalla sain lopulta Pörrin oppimaan liikkeen.

3. Luopuminen
Tämä hauska keino opittiin tällä viikolla tokon valkkuryhmässä. Nyt, kun Pörri on oppinut liikkeen, luopumisharjottelun avulla seisomiseen saa kivaa napakkuutta ja terävyyttä ja samalla pääsee muistuttamaan siitä, että tassun liikautuskin on väärin.

Seisomisliikkeessä pysymistä pitää vielä harjoitella paljon. Meidän tokokouluttaja sanoi, että seisominen alkaa olla hyvällä tasolla siinä vaiheessa, kun vinkupallon tms. saa heitettyä koiran jalkojen välistä. Pörri ei vielä ihan tähän kykene, mutta kovasti harjoitellaan. Toinen pysymisharjoittelutapa näkyy videolla. Kun koira on halutussa asennossa (seiso - istu - maahan), koiran eteen voidaan laittaa nami, jolloin koira saadaan paremmin fokusoitumaan eteenpäin. Koiraa voidaan kevyesti kädellä yrittää horjuttaa asennostaan. Esim. herkästi lonkalleen menevää koiraa työnnetään lonkalle ja kun koira työnnöstä huolimatta pysyy paikallaan, eikä käänny lonkalle, koira vapautetaan namille. Näin koiralle selviää, että ei ole sama asia olla oikeassa makuuasennossa kuin lonkalla ja koira oppii keskittymään oikean asennon ylläpitämiseen.

Jäävissä liikkeissä olisi suotavaa, että koira fokusoituisi koko ajan eteenpäin. Korkeammissa luokissa ohjaaja kulkee koiran takana. Jos koira tällöin katsoo ohjaajan päin tulee uhkatilanne, että koira kääntyy ohjaajaa kohti tai siirtää tassuaan. Fokusoitumista voi harjoitella myös namikikalla. Jätetään koira haluttuun asentoon, laitetaan nami koiran eteen, kävellään koiran taakse ja kun koira katsoo namia, vapautetaan koira namille.

Oletteko te kokeilleet näitä keinoja? Mikä teidän mielestä on paras tapa opettaa liikkeestä seisominen?

Toinen paragility ja kentän laidalla rauhoittuminen

Lauantaina meillä oli toinen kerta paragilitya. Meidän kouluttaja ei päässyt paikalle, mutta saatiin vapaaehtoinen sijainen. Teemana meillä oli irtoaminen ja tehtiin pari erilaista eteenlähetys/irtoamistreeniä. Toinen harjoitus oli mulle vaikea, kun piti yhtäaikaa liikuttaa käsiä ja jalkoja. Onneksi en tee normaalivauhtista agilitya, sillä olisin solmussa jo ennen kuin ehtisin lähettämään Pörriä mihinkään. Saatiin tunnin lopuksi varakoutsilta erityiskehut, että Pörri irtoaa hyvin. Oman vuoron jälkeen käytiin vielä viereisellä kentällä treenaamassa keinua, joka alkaa sujua jo aika hyvin. Alla parin minuutin video treeneistä.

Lähestulkoon agilityn alkeiskurssista asti meillä on ollut suurena ongelmana Pörrin ylikuumeneminen kentän laidalla sillä aikaa, kun muut treenaavat. Saatiin kesän ja syksyn aikana lukuisia eri vinkkejä eri kouluttajilta. Yksi neuvoi opettamaan Pörrille temppuja, joita teetetään taukojen aikana. Yksi neuvoi opettamaan Pörrille "käy siihen" makailukäskyn. Yksi neuvoi pitämään koiraa autossa. Yksi neuvoi palkkaamaan, kun Pörri on hiljaa ja jättämään huomiotta haukkumisen. Sain Pörrin makoilemaan hiljaa, kun virittelin sille nameja tassujen päälle ja maahan. Ongelma ei kuitenkaan ollut pelkästään haukkuminen, vaan kiihkeä mielentila, joka heijastui koko agilityyn sekä radalla, hallissa että hallin ulkopuolella. Pahimmillaan Pörri kävi niin kuumana, että rähisi muille koirille, mikä ei ole ollenkaan Pörrin tyylistä. Rähinän kohteeksi joutui niin urokset kuin juoksuiset nartutkin. Tässä vaiheessa päätin, että nyt on oikeasti asialle tehtävä jotain.

Pörrillähän on ollut paljon ääntelyongelmia myös tokossa. "Käy siihen" käskyn opettaminen on ollut hankalaa, sillä Pörri on ollut käskyn alla kireänä kuin viulunkieli eli mielentila on täysin väärä. Ennen käskyn hyödyntämistä pitäisi saada mielentila oikeaksi. Tokokurssilla sain Piia Kariselta neuvoksi, että taukojen aikana voin kaapata Pörrin kainaloon. Kainalossa Pörri rauhoittui ja oli hiljaa.

Päätin agilitytauolla napata Pörrin kainaloon, vaikka en pakotteista koulutuksessa pidäkkään. Mitä kiihkeämpänä ja tulisempana  Pörri kävi, sitä kovempi oli ote. Rauhoittumalla ja olemalla nätisti ote löyseni. Lopulta, kun Pörri oli rauhoittunut, laskin sen pois otteesta makailemaan vierelleni. Samalla silittelin sitä hellästi pitkin vedoin ja juttelin rauhoittavalla äänellä. Samalla keinolla olen opettanut Pörriä rauhoittumaan myös tokotreeneissä, jos se käy liian kuumana halliin saavuttaessa. Jo muutamassa viikossa ollaan saavutettu ihan huikeita tuloksia. Yllä oleva kuva on lauantain paragilitysta, jossa Pörri istuskeli ja makaili rauhallisena kentän laidalla, vaikka aidan takana oli treeni käynnissä. Pörri on alkanut nyt itse tarjoamaan maassa makoilua, josta olen palkkaillut namilla. Vielä pää pyörii ja olemus on koko ajan valpas, mutta mielentila on selvästi rauhallisempi ja suhtautuminen toisiin koiriin on treeneissä neutraalimpi kuin ennen.

Jännää on ollut se, että Pörrin suhtautuminen myös minuun on muuttunut ja se turvautuu jännittävissä ja pelottavissa tilanteissa selvästi aiempaa enemmän minuun eikä ole suuna päänä häsläämässä, mitä mieleen juolahtaa. Yhtenä viikonloppuna meitä vastaan tuli metsässä kolme hyvin suurta koiraa, joita Pörri selvästi pelkäsi. Siirryimme yhdessä sivummalle, menin kyykkyyn ja Pörri tuli kainalooni, josta oli turvallista katsoa ohi meneviä koiria. Normaalisti Pörri ei olisi välttämättä pelännyt koiria, mutta sillä on nyt menossa joku ihmeen murkkuherkkyyskausi ja se on käyttäytynyt hyvin normaalista poiketen. Erityisesti isokokoiset koirat ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Meidän keskinäinen luottamussuhde on kuitenkin vahvistunut koko ajan, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja odottaa hormonimyrskyjen laantumista.