Vesi. Tuo kiehtova elementti, jota olen itse rakastanut syntymästäni saakka. Elementti, jota olen tutkinut yliopistossa yli vuoden ja josta kirjoitan parhaillaan 150 sivuista raporttia. Enää tässä taloudessa ei ole vain yhtä vesihullua vaan meitä on kaksi. Lenkillä pitää tutkia jokainen vesiränni ja sadevesikaivo. Jokainen oja pitää käydä tutkimassa ja kokeilemassa joko jää kestää pienen kasvapalleron painon. Jokaista puroa ja lätäkköä pitää ihmetellä. Vessan vetäminen se vasta jännää onkin. Pitää mennä tarkkaan katsomaan pöntön reunalle, kun vesivirta huuhtoo paperit viemäreiden uumeniin. Entä sitten suihku. Kummat ihmiset käyvät aina joka ilta suihkussa ja herran käsketään poistua vesisuihkun alta. Entä jos rakastaa tunkea päänsä vesisuihkun alle? Entä jos rakastaa tepsutella märällä kylpyhuoneen lattialla ja maistella pesuainevettä? Nykyään meillä on kylpyhuoneessa oma pyyhe Pörrille. Musta tuntuu, että voisin saada Pörristä pulikointikaverin kesälle. Rakastan itse uimista ja vesijuoksemista. Olisi kiva, jos voisi ottaa Pörrinkin kesällä mukaan uintireissuille. Koska kesään on vielä pitkä aika, voisi koirauinti olla hauska kokemus jo tässä talven/kevään aikana. Koirauinnissa Pörri myös oppisi oikeaa uintitekniikkaa. Tampereen koirauinnissa Nokialla on perjantaisin klo 18 pentu-uinnit, jonne voi mennä, kun pennun rokotukset ovat kunnossa.
Mutta jätetään uintihommat sikseen. Tänään oli taas pentupainipäivä Tampereen Koivistonkylän Mustissa ja Mirrissä. Pentupaineissa ei ollut kovin montaa tuttua naamaa viime viikolta, mutta monia uusia koiria oli. Tällä kertaa Pörrin suosikkileikkikaveri oli shetlanninlammaskoirapentu Koda, jota nähtiin tällä viikolla jo kerran aiemminkin, kun käytiin torstaina Kodan luona kylässä. Pojat painivat innoissaan lähes tunnin ajan. Toki välillä pidettiin vähän taukoa ja käytiin tyhjäämässä nameja älypelistä.
Pentupainien aluksi Pörri oli kehän suurimpia pentuja. Herra onneksi osasi leikkiä nätisti, eikä jyrännyt pienempiä alleen. Oheisessa kuvassa pääsivät pienemmät niskan päälle. Loppuvaiheessa kehään tuli myös suurempia pentuja, joiden kanssa Pörri tuli toimeen, mutta ei halunnut leikkiä. Onneksi kehässä oli Pörrin lisäksi myös Koda niin saivat kaverukset leikkiä.
Pentupainit toivat hyvää lisäpuhtia Pörrin arkeen, sillä viime aikoina on ulkona ollut vähän turhankin kovia pakkasia ja ulkona ollaan oltu melko vähän. Tänäänkin meidän lähtiessä aamulenkille näytti mittari -19,9 astetta. Hyvin Pörri pärjää ulkona, mutta tassut meinaavat noilla astelukemilla hieman palella. Iltaisin ollaan pidetty Pörriä vapaana pelloilla ja lähimetsässä. Eilen tehtiin myös pieniä piiloutumisleikkejä kuun valossa tuossa lähimetsikössä. Näissä piiloutumisleikeissä menimme Jannen kanssa vuorotellen johonkin helppoon piiloon esim. puun taakse. Ellei Pörri osannut heti etsiä meitä, annoimme itsestämme jonkun pienen äänimerkin, esim. vihellyksen. Kun Pörri tuli luokse, kehuttiin iloisesti ja annettiin herkullisia nameja. Pörristä on nyt parilla viime kerralla huomannut, että se on oppinut pitämään meitä enemmän silmällä, eikä lähde omille teilleen ja luota, että kyllä me perässä tullaan. Hihnalenkkeilytkin sujuvat nykyään huomattavasti paremmin, kun herra ei touhota suuna päänä kaukana edellä vaan haluaa kulkea minun lähellä.
Autosta Pörri ei tykkää vieläkään. Nykyään, kun Pörriä vie auton lähelle, se joko stoppaa täydellisesti tai lähtee luimistelemaan pakoon. Autossa Pörri kuitenkin rentoutuu ja makailee tai istuskelee paikoillaan. Pentupainien jälkeen meillä on ollut taas melkoisen väsynyt koira. Tosin väsynyt taisi olla isäntäkin. Työviikon univelat painavat päälle itse kullakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti