Nousujohteista agilitya, osa 1.

Edellisestä agilitypostauksesta on taas päässyt vierähtämään tovi. Viime aikoina on tuntunut, että Pörri on kehittynyt pienen ajan sisällä todella paljon. Tämän postauksen videossa ei vielä nähdä Pörrin parasta antia. 

Kolmannet Koirakoutsin treenit aloitettiin kokeilemalla, miten saadaan Pörri ohjattua hypyn jälkeen etenemissuunnassa olevan hypyn yli omalla poikkisuuntaisella liikkeellä. Tämä saatiin kolmannella kerralla onnistumaan. Tämän jälkeen treenattiin erilaisia hyppyjen ja putkien yhdistelmiä. Takaakiertoa saatiin treenata aika moneen otteeseen ennenkuin se onnistui. Luultavasti muut koirat hieman aiheuttivat Pörrille häiriötä, koska hyppy oli niin lähellä odotusaluetta. Koitimme siirtyä lopuksi hieman kauemmas odostusalueesta treenaamaan takaakiertoa, joka auttoi ainakin osittain. Myös kouluttaja halusi kokeilla pariin kertaan, miten Pörri hakeutuu takaakiertoon.

Seuraavissa TamSK:n treeneissä harjoiteltiin myös pientä hypyistä ja putkista koostuvaa rataa vaihtelevalla menestyksellä. Pörrin ohjaaminen oikeassa suunnassa putken jälkeisen hyppyyn tuotti hieman vaikeuksia. Pörri tuntui joka kerta hyppäävän oikealla seuraavan putken ollessa vasemmalla. Tämä aiheutti Pörrille lähes joka kerta ylimääräisen pyörähdyksen. Lopuksi harjoiteltiin vielä A-estettä. Pörri ei meinannut aluksi uskaltaa ollenkaan kiivetä esteen päälle. Kun Pörri sitten ensimmäisen kerran uskalsi kiivetä ylös saakka, ei kiipeämisestä meinannut tulla loppua ollenkaan.

Neljännet Koirakoutsin treenit aloitettiin kokeilemalla Pörrin putkeen hakeutumista. Muutaman yrityksen jälkeen Pörri ymmärsi, mitä piti tehdä. Tämän jälkeen koitimme lisätä alkuun vielä pari hyppyä ennen putkia. Pörrin jäätävä vauhti meinasi taas vaihteeksi tuottaa vaikeuksia ja Pörri juoksikin monta kertaa ohi putkesta. Näin jälkeenpäin ajateltuna, Pörri olisi pitänyt lähettää aikaisemmin takaakiertoon, että olisin ehtinyt pois Pörrin alta. 

Seuraamisen tehokoulutus osa 1

Tänään palattiin joululoman jälkeen taas arkeen ja treeniarkeen. Pörrin joulusta on tulossa myöhemmin postausta, mutta kerrotaanpa tähän väliin meidän tämän päiväisestä seuraamisen tehokoulutuksesta. Koulutuksen järjesti Koirakoutsi ja kouluttaja kurssilla toimii Mika Jalonen. Mika on saavuttanut nykyisen kisakoiransa bordercollie Kaitsun kanssa TOKOssa pelkkiä ykköstuloksia alokasluokasta erikoisvoittajaluokkaan. Mikasta tiesin etukäteen kouluttajana sen verran, että tässä on mies, jota kannattaa kuunnella tarkkaan. Ensimmäisen kerran perusteella huomasin, että Mikan koulutusmenetelmät pohjautuvat paljon sheippaamiseen ja siihen, että koiraa pyritään rohkaisemaan tarjoamaan asioita ja olemaan itse aktiivinen ohjaajan suuntaan. Pitkälti Mikalla oli siis samoja ajatuksia kuin minulla, sillä olen huomannut, että Pörri oppii asioita hyvin sheippaamalla.

Haluaisin, että Pörrin työskentely olisi samankaltaista kuin alla olevalla videolla. Että koirasta paistaisi kilometrin päähän se, että sen jokainen solu haluaa töitä kanssani ja että meidän yhteistyö on hauskaa ja me nautitaan siitä molemmat. Vielä tästä ollaan kilometrin päässä. Tai no anteeksi valovuoden päässä, mutta miten hurjan pitkä matka me ollaan jo kuljettu. Paljon on tehty töitä ja paljon on edistytty, mutta edelleen riittää tekemistä ihan perusasioissa. Mika valoi minuun tänään uskoa, että Pörri on mahtava koira ja sen tekeminen näyttää hyvältä. Nyt vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja nostaa vaatimustasoa. Kaikenlaista haahuilua ja perseilyä ei saisi enää sietää entiseen malliin tai muuten käy niin, että me jämähdetään tälle tasolle. Nyt pitää alkaa tehdä tosissaan töitä sen eteen, että rakennetaan motivaatiota perusasentoon ja seuraamiseen. Ei sallita haahuiluita, kontaktirikkeitä, paikanvaihteiluita, yleistä laamailua, jätättämistä, poikittamista yms. vaan vaaditaan puhtaita suorituksia. Palkitaan koira silloin, kun se tekee hyvin. Ei silloin, kun se tekee (edes) jotain. Kun palkkaa tulee vain hyvin tehdystä työstä, koiran oma halu tehdä asioita hyvin kasvaa. Perusjuttuja, mutta niin vaikeita toteuttaa..

Pörri antoi tänään treeneissä kaikkensa. Se hakeutuu erinomaisesti perusasentoon ja paria poikkeusta lukuunottamatta tuli vieläpä hyvään asentoon. Seuraamista tehtiin muutamien askeleiden sarjassa ja Pörrin seuraamisen näytti näissä hyvältä. Saatiin Mikalta kehuja, että Pörri lukee erinomaisesti mun kropan liikettä. Nyt mun pitää vaan itse pysyä skarppina, että mun oma kroppa pysyy hallussa: ryhti hyvänä ja kädet oikeilla paikoilla. Myöhemmin entistä enemmän huomiota jalkoihin. Pörrin tekemisessä ei juuri ollut moitittavaa, vaan enemmänkin minussa.

Kirjasin alle muutamia kotiläksyjä, joita pitäisi tulevaisuudessa treenailla.

1. Palkkauskriteerit selville: Mieti, mistä palkkaat, sillä kaikki työ ei ole palkan arvoista!
2. Kontaktirikkeestä "huomautus" eli ohjaaja esim. karkaa sillä aikaa, kun koira katselee muualle
3. Rohkaistaan koiraa olemaan seuraamisessa aktiivinen palkitsemalla koiraa aktiivisuudesta
4. Luodaan hyvä motivaatio seuraamiseen tekemällä seuraamista lyhyitä pätkiä muutamia askeleita kerrallaan
5. Jos pidät kädessäsi namia, ole tarkka siitä, että oikealle käännöksissä koira ei ala seurata kättä
6. Kokeile seuraamista eri käden asennoilla (kädet selän takana, kädet ylhäällä, kädet viistosti sivuilla yms.)
7. Treenaa perusasentoon kestoa (rytmitä nameja siten, että joka toinen nami kasvattaa kestoa ja joka toinen parantaa motivaatiota eli ts. hidas nami - nopea nami - hidas nami - nopea nami jne.)

365 päivää Pörriä

Tänään on suuri päivä. Tänään tulee tasan vuosi siitä, kun pieni pallero muutti meille. Vuosi on ollut tapahtumarikas ja siihen on kuulunut monenlaisia tunteita. Tämän vuoden aikana Pörri on osoittanut olevansa ihan huikea persoona, jonka kanssa eläessä tosikommankin ihmisen on pakko opetella ymmärtämään huumoria. Pörri on koira, joka saa tempauksillaan nauramaan niin oman väen kuin vieraat ja treenikaveritkin. Pörrin ensimmäisestä elinvuodesta saisi vaikka kirjan, mutta onneksi sellaista ei tarvitse kirjoittaa, sillä tänne blogiin on ikuistettu suuri määrä ensimmäisen vuoden merkittävimmistä  tapahtumista. Viime aikoina blogi on pyörinyt paljolti treenikuulumisten ympärillä ja arki-Pörri on jäänyt vähemmälle, mutta korjataanpa tilanne.

Pörrin ensimmäisiä hetkiä meillä.

Nukkuminen

Pörri rakastaa nukkumista ja nykyään se ei juuri tee muuta kuin nukkuu. Meidän naapurin mummo ihmetteli, että miten Pörri voi nukkua kaikki työpäivät, iltanokoset ja sitten vielä koko yön siihen perään. Kyllä se vaan voi. Pörri on tunnettu hassuista nukkuma-asennoista ja sen voi bongata nukkumasta mitä eriskummallisemmista paikoista mitä eriskummallisemmissa asennoissa. Pörrin yksi ehdoton suosikkiasento on kyljellään kintut ojossa, mutta toinen suosikki on selällään esim. seinää vasten ja kintut levällään siten, että pallit tuulettuu hyvin. Nukkuessaan Pörrillä on usein onnellisen tyytyväinen virne naamalla. Välillä unissa taidetaan käydä hurjia rusakkojahteja, sillä sen verran rytmikkäästi tassut kipristelevät.

Ulkoilu

Pörrin mielestä koskaan ei voi ulkoilla liikaa. Pörri aina heti valmis lenkkikaveri. Se on häntä viuhuen lähdössä ulkoilemaan vaikka keskellä yötä kesken unien. Pörrin mielestä aina on myös hyvä sää ulkoilla. Sitä ei haittaa tuuli eikä sateet. Omistajat vannovatkin pyhästi goretexin nimeen. Pörrille mikään lenkki ei ole tarpeeksi pitkä vaan aina voisi heittää vielä toisen kierroksen. Usein Pörrin saakin miltei kiskoa hihnasta vetämällä sisälle.



Ruoka

Pörrin suuri intohimo. Pörrin mielestä koskaan ei voi olla liian kylläinen. Aina on hyvä aika syödä. Nappulat on sontaa ja vihannekset tarkoitettu jäniksille. Lihaa sen olla pitää. Mielellään vieläpä naudan sisäfilettä tai kanan kivipiiraa. Parasta maustettuna suolalla ja mustapippurilla. Myös erilaiset taikinat ovat Pörrin mieleen ja kaveri onkin melko näppärä nuolemaan vispilöitä ja taikinakulhoja. Ahneudestaan johtuen Pörri on innokas keittiöapulainen, joka kauniilla ruskeilla nappisilmillään tykkää tuijotella ruokaa laittavaa isäntää tai emäntää.

Treeneissä namit on pomminvarma keino saada Pörri tekemään mitä vaan. Useimmiten treeninameina meillä on kanan kivipiiraa, joka varsinkin juuri keitettynä saa Pörrin ihan hurmioon. Myös B-luokan namit kelpaavat. Nami kuin nami.

Kuopat

Kuoppien kaivaminen on ihan superjuttu. Pörrin kuopat on yleensä aika pieniä, mutta niitä ilmantuu useita ja yleensä keskelle nurmikkoa. Pörristä saa myös innokkaan puutarha-apulaisen, joka kaivaa kukkapenkkiin nopeasti 20 cm syvän istutuskuopan uudelle kukalle. Myös ruohonleikkurin jahtaaminen kuuluu tämän puutarhaapulaisen toimenkuvaan.

Kepit

Pörrin mielestä paras asia maailmassa heti ruuan ja nukkumisen jälkeen on kepit. Paras keppi on mahdollisimman iso ja hankala kantaa. Mielellään ainakin 2 metriä pitkä ja ranteen paksuinen. Mutta keppi kuin keppi käy. Varsinkin, jos se keppi lentää. Pörrille kepit ovat sydämenasia ja suuren intohimon kohde, joten aikalailla kaikki kahnaukset toisten koirien kanssa ovat syntyneet keppien omistussuhteita ratkottaessa.

Uiminen

Pörri on aivan pienestä asti tykännyt paljon vedestä. Pienempänä Pörri tuli suihkun alle seisomaan, kun itse kävi suihkussa. Ulkona Pörri löytää varmasti sen ainoankin kuralätäkön. Pörrin mielestä kuralätäköitä ei kuulu kiertää, vaan kävellä keskeltä läpi. Viime kesänä Pörri ihastui uimiseen ja siitä kuoritui kesänmittaan melkoinen vesipeto, jota ei meinannut saada mitenkään vedestä pois.

Saunominen

Pörri on saanut meiltä lempinimen saunakoira, sillä Pörri rrrrakastaaa saunomista. Jos erehtyy avaamaan saunan oven, kun Pörri on sikeässä unessa, salamaa nopeammin se on paikalla kiipeämässä parveen. Mieluiten Pörri istuskelee alalauteella ja hiippailee saunasta itsekseen pois, kun tulee liian kuuma. Pörri on aika perinteinen

suomalainen saunoja. Pörrin mielestä saunassa pitää istua hiljaa ja tuijottaa kiuasta. Jos löylyä ei heitetä tarpeeksi, voi mulkaista kiukkuisesti kanssasaunojia. Jotta saunaan varmasti pääsee mukaan, pitää itse olla kärppänä paikalla ja mielellään olla jo heti ensimmäisenä saunan lauteilla istumassa. Jos herra meinataan jättää saunan ulkopuolelle, tehokkain keino päästä sisään on sydäntäriipivä ulvonta.

Hassuttelu

Hassuttelu on Pörrin mielestä parasta silloin, kun omistajat ovat oikein väsyneitä ja kiukkuisia. Yksi hassu asento ja ilme saa hetkessä apeimmankin mielen rämähtämään naurunremakkaan. Omistajien nauru tuntuu olevan Pörrille paras palkinto kaikesta hassuttelusta. Pörri on keksinyt, että paras keino kerjätä huomiota on heittäytyä selälleen keskelle lattiaa, möyriä ja pitää samalla epämääräistä mouruavaa mörinää.

Pörri on koira, jolle ei voi olla pitkävihainen, sillä se kyllä keksii parhaat keinot lepyttää omistajansa. Lähestymistapana voi olla hassuttelu tai vieno lipaisu poskelle tai käteen. Tämän jälkeen, kun omistaja on lepytetty, on aika sulattaa sen sydän ryömimällä syliin ja laittamalla poski omistajan sydäntä vasten.

Kaverit

Pörrin mielestä painikaverit ovat vaan ihan parasta. Suuret kiitokset kaikille Pörrin kavereille ja heidän omistajilleen tästä kuluneesta vuodesta. Pörrin myötä meille Jannen kanssa on avautunut ihan uudenlainen maailma, johon on kuulunut paljon naurua ja hyviä yhdessä vietettyjä hetkiä. Kiitos myös tämän blogin lukijoille. Olette meille tärkeitä. <3

Kaukojumppaa

Ollaan tokon jatkokurssilla käyty läpi eräs tapa opettaa kaukokäskyjä. Tällä tavalla on tarkoitus jumpata kaukokäskyjen oikea suoritustapa koiralle lihasmuistiin. Olen tehnyt Pörrille pienestä asti pientä jumppaa ja esim. istu-maahan-vaihdot sujuvat Pörriltä todella hienosti. Istu-seiso- ja maahan-seiso-vaihdot ovat sitten olleetkin hankalammat ja tämä tekniikka vaikuttaa olevan hyvä tapa jumpata näitä vaihtoja. Ideana on pitää käsiä niissä paikoissa, joihin koiran kuonon pitäisi osua. Tänään Pörri sai iltaruuan kaukojumpalla, mutta enimmäkseen ollaan tehty näitä agilityssa taukojen aikana. Tauot ovat oiva aika treenata kaukokäskyjä, sillä samalla lihaksetkin pysyy lämpimänä agilitya varten.

Seuraavassa videota Pörrin kaukojumpasta ja lopussa tulee vähän myös pieni pätkä seuraamisharjoittelua, kun halusin nähdä, miltä meidän työskentely näyttää videolta katseltuna. Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

Pörriäinen söpöilee

Onks tää se shelttihymy?

Mitä, puhuiko joku kivipiirasta?!

Äiti olisko lenkkiaika?

Jooko?!

Mun mielestä Pörri on vaan ihan hirmu söpö. Vai mitä mieltä ootte?

(Onneks meillä on lauantaisin siivouspäivä..)

Huipputokot x 2 ja ensi vuoden treenisuunnitelmia

Voisin valua siirapista. Meillä on Pörrin kanssa eilen ja tänään ollut ihan huiput tokotreenit ja olen tässä tajunnut sen, miten paljon tykkäänkään tokosta. Ja Pörristä. Ja tokosta. Toko on monipuolista ja hauskaa. Koko ajan oppii lisää sekä itsestä että koirasta ja siitä, miten kummankin käyttäytyminen vaikuttaa toisen käyttäytymiseen.

Eilen tokoiltiin taas tuttuun tapaan Koirakoutsilla, jossa teemana oli ruutu. Ollaan tehty Pörrin kanssa jonkin verran ruutua, mutta lähinnä siten, että ruutuun jätetään lelu tai namikippo, jonka luokse Pörri on juossut. Nyt treenattiin kaikkia ruuttuun liittyviä liikkeenosia erikseen: ruutuun lähetys, maahanmeno ruudussa ja makaamisasennosta kutsu seuraamaan. Pörrille osoittautui yllävän vaikeaksi se, että itse seison kaukana ja käsken Pörrin seisomisasennosta maahan. Pörri lähti hiippailemaan perääni ja meni vasta sitten maahan. Tästä tuli yksi tärkeä treenikohde. Pörrille pitää alkaa siedättää välimatkaa käskyihin. Ihan jo kaukokäskyjäkin ajatellen. Saatiin ruutuun menoon myös hyviä vinkkejä siitä, miten pystyn häivyttämään Pörriltä namikipon ruudusta, vaikka treenaisimme Pörrin kanssa kahden. Jos on avustaja käytössä, avustajan on helppo poistaa namikippo, mutta yksin treenatessa palkkaaminen hankaloituu. Ruudun lisäksi tehtiin maahan-seiso-maahan-vaihtoja, jotka sujuivat huomattavasti paremmin kuin istu-seiso-istu-vaihdot.

Tiistain tokoissa aloitettiin seuraamisella. Tehtiin aluksi yhtä askelta ja nyt paljastui se, miksi Pörriltä on alkanut tippua kontakti ensimmäisellä askeleella. Olen palkannut usein Pörrin vasta, kun ollaan otettu yksi askel ja Pörri on istahtanut. Palkka olisi pitänyt antaa jo ennen istahtamista. Nyt pitääkin ottaa lisää yhden askeleen treeniä siten, että palkka tulee oikeaan aikaan oikeasta tekemisestä. Sitten kestoa kasvatetaan 2 askelta, 3 askelta jne. Saatiin myös neuvo, että käännökset kannattaa ottaa seuraamiseen mukaan vasta, kun suoraa seuraamista sujuu mallikkaasti 40 askelta. Sitä ennen käännöksiä harjoitellaan erillisinä osina.

Lisäksi tiistain tokoissa tehtiin jääviä liikkeitä: liikkeestä maahan, liikkeestä seiso ja liikkeestä istu. Vihdoinkin löysin kouluttajan, joka on jäävien opettamisesta samaa mieltä kuin minä. Todella monet kouluttajat neuvoo mielestäni hosumaan aivan liikaa sen kanssa, että jääviä pitäisi tehdä sivulta. Moni kouluttaja neuvoo siirtämään koiran mahdollisimman nopeasti edestä sivulle ennen kuin koira on kunnolla sisäistänyt käskyn merkityksen. Pahinta on se, että vielä sivullakin tarvitaan käsi- tai vartaloapuja. Mun mielestä paikka ei ole oleellisin, vaan enemmänkin se, että käskyt ovat vahvoja ja asennot nopeita. Kouluttaja kertoi, että hän treenaa edelleen kisakoirallaan jääviä liikkeitä siten, että koira on edessä. Tällöin hän pystyy parhaiten valvomaan liikkeen oikeaoppista suoritustapaa. Toki pidemmälle mentäessä on tärkeää tehdä jääviä myös sivulta, mutta edestä tekemisestä ei silti tarvitse luopua. Pörrillä on ollut liikkeestä seisomiseen aika vahva käsiapu ja sen häivyttäminen on hankalaa. Koska sheippaaminen sopii Pörrille hyvin, opetetaankin tästä eteenpäin liikkeestä seisomista Pörrille sheippaamisen avulla, jotta käsiavusta päästään eroon.

Viimeiseksi tehtiin noutoa. Noudossa yksi ongelma on se, että Pörri ei tuo esineitä käteen asti vaan tiputtaa ne eteeni. Tähän saatiin neuvoksi opettaa Pörrille käsitargetti eli opetetaan koira tökkäämään kuonolla kämmeneen. Tätä aion opetella nyt viikon aikana ahkerasti Pörrin kanssa. Pikkuhiljaa vaatimusta aletaan nostaa ja lopulta vaatimus on, että koira tuo tavaran suoraan käteen.

Voisin tähän loppuun kertoa vielä pari sanaa ensi vuoden treenisuunnitelmista. Toko jatkuu meillä ensi vuonna kaksi kertaa viikossa. Tiistaisin treenaillaan Koirakoutsin valkkuryhmässä Riitta Kivimäen opeissa. Riitta on yksi parhaista tokokouluttajista, johon olen törmännyt, joten odotan into piukassa tulevaa. Saatiin myös paikka Tamskin kisavalmiiden ryhmästä ja siellä olisi tarkoitus treenailla sunnuntaisin huhtikuun loppuun saakka. Tamskin tokoja odotan melko kauhun sekaisin tuntein, sillä viereisellä kentällä treenataan samaan aikaan agilitya. Katsotaan, mitä tuleman pitää. Agilityn puolelta suunnitelmat on vielä osittain auki, mutta ollaan Pörrin kanssa ilmottauduttu Tamskin para-agilityryhmään, jonka on tarkoitus treenata kaksi kertaa kuussa. Myös Janne jatkaa Pörrin kanssa agilitya Tamskilla. Kiireinen harrastustalvi siis tulossa, mutta talveksi on kiva haalia ryhmäpaikkoja, jotta pääsee näillä keleillä hallin suojiin treenailemaan.

Itsenäisyyspäivä

Meidän itsenäisyyspäivä kului tänäkin vuonna varsin rennoissa merkeissä kotosalla. Meillä on Jannen kanssa ollut viime aikoina molemmilla ihan hirveä hässäkkä töissä ja ollaan molemmat painettu melko pitkää päivää. Sellaiset päivät, jolloin ei tarvitse tehdä mitään, ovat suurta arjen luksusta. Itsenäisyyspäiväaamu alkoikin sillä, että nukuttiin koko porukan voimin pitkään. Aamupäivällä aloitettiin leffamaratoni ja katsottiin Nälkäpeli trilogian toinen osa Vihan liekit. Elokuva kesti 2,5 tuntia, minkä jälkeen olikin jo lounasaika. Nälkäpelin jälkeen katsottiin vielä toinen leffa Valekytät, joka oli kyllä hauska leffa. Pörristä on tullut ihan tosi kova nukkuja. Se ei kotona tee juurikaan mitään muuta kuin nuku. Eilenkin Pörri nukkui lähestulkoon koko päivän.

Leffamaratonin jälkeen lähdettiin pidemmälle iltalenkille ja kiivettiin korkealle kukkulalle, josta nähtiin Tampereen keskustaan. Keskustassa Ratinan suvannossa ammuttiin perinteinen itsenäisyyspäivän ilotulitus. Paukut kuuluivat melko vaimeina sillä kukkulalta oli matkaa keskustaan useita kilometrejä. Aluksi Pörri ei reagoinut paukkuihin mitenkään, mutta kun pauke vain jatkui ja jatkui ja Pörrille tuli jo vähän tylsää, kun seisottiin niin pitkään paikallaan se haukahteli muutamaan otteeseen, mitä ihmettä täällä tapahtuu. Ilotulitus kesti kaiken kaikkiaan 10 minuuttia ja oli huikea valoshow, sillä kukkulallekin asti näkyi kiitettävä määrä raketeita. Ilotulituksen jälkeen jatkettiin lenkkiä ja toisesta suunnasta ammuttiin vielä pari rakettia. Näihin raketeihin Pörri ei reagoinut millään tavalla. Uutena vuotena Pörri saa varmuuden vuoksi pysyä tiiviisti sisällä, ettei aiheuteta koiralle turhaa ylimääräistä stressiä.

Loppuilta kuluikin sitten tiiviisti television äärellä, kun katseltiin Linnan juhlia ja makailtiin koko perheen kesken olkkarin pörrömatolla. Ihanaa kiireetöntä yhdessäoloa! Linnan juhlista jäi sikäli hyvä mieli, sillä juhliin oli kutsuttu tosi paljon vapaaehtoistyöntekijöitä. Mm. Rescueyhdistys Kulkurit ry:n puheenjohtaja oli kutsuttujen listalla.

Onnistumisen tunteita agilityssa :)

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, ostimme loppuvuoden valkkupaikan Koirakoutsilta.

Jo ensimmäisissä treeneissä sain ohjaajalta paljon hyviä vinkkejä omaan ohjaamiseeni ja Pörrin palkkaamiseen, mihin ei ole kauheasti tullut kiinnitettyä huomiota. Olen palkannut Pörriä aikaisemmin treeneissä hyvin paljon nameilla. Kouluttaja kehotti palkkaamaan Pörriä huomattavasti enemmän lelun avulla ja se onkin nyt tuntunut Pörrille paljon paremmalta vaihtoehdolta. Lisäksi treeneissä oli paljon puhetta siitä, kuinka minun tulisi kiinnittää enemmän huomiota ohjaamiseeni.

Koirakoutsilla treenasimme pienen ratapätkän avulla takaaleikkausta. Kouluttaja kuitenkin totesi takaaleikkauksen olevan Pörrin tapauksessa huono vaihtoehto, koska Pörri oli niin nopea. Takaaleikkaus vaihdettiin valssiin, joka toimikin paljon paremmin. Pörrillä oli taas pientä putkikammoa, mutta siitäkin päästiin sitten lopulta yli. Lopuksi harjoiteltiin vielä peräkkäisten hyppyjen suorittamista siten, että rytmitin ohjaamistani. Videosta näkee hyvin, miten Pörri juoksi kolmannen hypyn ohi, mikäli en rytmittänyt ohjausta. 

Seuraavat treenit olivat taas SDP:lla. Treeneissä keskityttiin tällä kertaa keppeihin. Pörri teki nyt vasta toista kertaa varsinaisia keppejä ja yllätti meidät kyllä täysin tekemisellään! Pörrin tajuttua homman nimen, ei siihen meinannut tulla loppua ollenkaan. Edelliskerralla ollutta putkikammoa oli havaittavissa tälläkin kertaa.

Toisissa Koirakoutsin treeneissä harjoiteltiin erilaisia käännöksiä. Odotin hieman pelonsekaisin tuntein, mitä treeneistä tulee kun näin kouluttajan tekemän radan. Radassa oli monta uutta juttua, mitä ei oltu Pörrin kanssa vielä aikaisemmin harjoiteltu. Kouluttajan ohjeilla sain ohjauskuviot kuitenkin suurinpiirtein kohdilleen ja eikun kokeilemaan. Yllätys oli suuri, kun Pörri tekikin sen mitä halusin, eikä alkanut heti komentamaan, että "Koita nyt saateri ohjata mua kunnolla!". Tuli pitkästä aikaa vahva tunne siitä, että ehkä meistä vielä jotain tulee :)

Videon alussa oli kameran asetuksiin jäänyt vahingossa supeshidastus-toiminto päälle. Sen johdosta videon alkuosassa valot räpsyvät eikä ääntä ole. Videolta näkyy myös hyvin, kuinka Pörri välillä viihdyttää itseään suorittamalla esteitä itsekseen, sillä välin kun keskustelen kouluttajan kanssa :D

Tuplatokot osa 2

Maanantai Koirakoutsi

Seuraamisen eri nopeudet

- juoksu
Pörri jätätti juoksussa ja oli ihan ulapalla. Tehtiin tätä kesällä aika paljon, mutta nyt ei oltu tehty pitkään aikaan juoksua ja se näkyi. Paikka seilasi ja Pörri jätätti.

- hidas kävely
Vau! Kouluttajakin haukkoi henkeään. Varmaan Pörrin parasta seuraamista ikinä. Voi olisipa seuraaminen muulloinkin tämmöistä. Pörrillä oli intensiivinen kontakti ja hyvä vire.

Liikkeestä maahanmeno
Pörrin ehdoton bravuuri. Tehtiin ihan ensimmäistä kertaa liikkuroitu kokonainen suoritus. Tämä taitaa olla meidän ihka ensimmäinen kokonainen kisaliike. Nyt vaan pitää kiinnittää huomiota, että Pörri ei opi liikaa ennakoimaan.

Kaukokäskyjen istu-maahan-istu -vaihdot
Pohdittiin kouluttajan kanssa, että onko Pörrin omituinen tapa kipristää varpaita maahanmenossa liikkumista ja todettiin, että ei ole. Nyt vaan pitää pysyä tarkkana, että liike pysyy pelkkänä varpaiden kipristelynä, eikä kasva tassujen siirtelyksi.

Luoksetulo
Meni ihan täysin päin mäntyä. Lelun sijaan Pörri juoksi kaverinsa Nanon luokse. Viime viikon tiistaina Tamskin tokoissa nähtiin Pörriltä monta aivan mahtavaa luoksetuloa, mutta nyt taisi Pörri olla niin väsyksissä, ettei se jaksanut enää yhtään keskittyä.


Tiistai Tamsk

Ruutu
Olen vienyt aiemmin ruutuun lelun, mutta se on toiminut vähän huonosti. Otinkin tänään mukaan namikipon, joka vietiin Pörrin kanssa yhdessä ruutuun. Pörri oli ruudun ulkopuolella ihan into piukassa ja odotti lupaa mennä ruutuun. Kun vapautin Pörrin se juoksi melkoista haipakkaa ruudun keskelle ja namikipolle. Tämä oli ehdottomasti toimiva keino.

Nouto
Nouto on meillä junnannut jo kauan täysin paikallaan. Saatiin tänään ihan uudenlaisia neuvoja, jotka tuntuivat Pörrille toimivilta ja lähdetään nyt viemään noutoa eteenpäin näillä neuvoilla. Noutopostausta luvassa tulevaisuudessa...

Kontakti ja yhden askeleen siirtymät
Sujuivat Pörriltä hyvin ja saatiin erityiskehuja siitä, että palkkaan Pörriä oikeaan paikkaan, jolloin Pörrin paikka pysyy hyvänä.

Lisäksi treenattiin omatoimisesti jääviä, luoksetuloja ja paikkamakuita.

Mitä pitäisi treenata kotosalla:
- Noutojutut
- Paljon liikkeellelähtöjä, jotta Pörrin kontakti ei tipahda ensimmäisen askeleen kohdalla
- Seuraamista eri nopeuksilla
- Liikkeestä maahanmenoja niin, että palkka ei tule heti maahanmenon jälkeen
- Kaukokäskyjen käsimerkkejä
- Luoksetuloja hallissa

Tuplatokot

Meillä on Pörrin kanssa nyt varsinaista tehotokoilua, kun on ohjatut treenit sekä maanantaisin että tiistaisin. Maanantaisin tokoillaan Koirakoutsilla ja tiistaina Tamskilla. Viime viikolla olin itse työmatkalla tiistaista keskiviikkoon ja Janne kävi tuuraamassa minua Pörrin kanssa Tamskin tokoissa. Tällä viikkolla ehdinkin sitten itse kumpiinkin tokoihin. Yllättävän vähän on mitään uutta tarttunut treeneistä mukaan, mutta muutamia hyviä neuvoja olen laittanut korvan taakse.

- Taukokäyttäytymistä kannattaa ja jopa pitää harjoitella
Kokeessa tuomari saattaa selitellä ummet ja lammet ja koiran pitää pysyä hiljaa ja lähellä omistajaansa. Kannattaa luoda itselleen omaan mieleen tietyt selvät kriteerit, miten koiran tulee käyttäytyä tauon aikana. Pörrillä haasteena on pysyä hiljaa, koska pikkusähikäisellä on treeni-intoa 10 koiran edestä ja Pörrin mielestä se pitää kertoa kaikille. Pörrille onkin nyt kriteerinä makailla paikoillaan ja olla hiljaa. Saa haistella maata, kääntyä lonkalle, katsella ympärillä tapahtuvia asioita yms.

- Mieti kummalla jalalla lähdet liikkeelle
Pörrin kanssa on hinkattu seuraamista ja perusasentoa niin paljon, että sille tuli yhdessä vaiheessa vaikeuksia jäädä paikoilleen, jos lähdin viereltä liikkeelle. Tähän on auttanut paljon se, että seuraamisessa lähden liikkeelle vasemmalla jalalla ja jos Pörrin on tarkoitus jäädä paikoilleen, lähden oikealla jalalla.

- Leikkimistyylillä on suuri vaikutus koiran leikki-intoon
Pörrin on vahvasti saalisviettinen koira, kuten paimenkoirat useimmiten on. Saalisviettiä kannattaa käyttää hyödyksi leikkimisessä. Ei siis tarjota koiralle lelua vaan mielummin liikutaan lelun kanssa poispäin koirasta, jolloin saalisvietti herää.

- Tuumaustaukojen aika on ohi
Jos koira on energinen häsläri (kuten Pörri), se kannattaa pitää kiireisenä. Ei jätetä koiralle miettimistaukoja käskyjen väliin, vaan heti välittömästi palkan loputtua uusi käsky. Muuten koira keksii kyllä itse aktiviteettia (haukkuminen, maan haistelu yms.)

- Ajoitus kuntoon
Käsky, kehu, palkka. Aina tässä järjestyksessä ja koskaan ei päällekkäin. Vasta kehun jälkeen kaivetaan taskua, ei kehun aikana. Fiksu omistaja olisi tietysti tauon aikana ottanut namit/lelut valmiiksi helposti saataville.

Kuvat kesältä ja kuvista kiitos Lauralle!

Aksaa

Lisäilläänpäs taas pitkästä aikaa agilityvideoita.

31.10. vedettiin rinkiä viiden hypyn ja putken yhdistelmällä. Pörri sai yhdessä vaiheessa oppia kantapään kautta mitä seuraa, jos ei keskity tekemiseen täysillä kokoajan. Yksi hyppy meni ihan muissa maailmoissa, minkä seurauksena meinattiin vetää katon kautta ympäri. Onneksi Pörrille ei kuitenkaan sattunut mitään. Pieni rimakauhu taisi iskeä, mutta siitäkin päästiin yli kun kouluttaja meni hypyn taakse odottamaan namin kanssa. Lopuksi harjoiteltiin vielä keppejä verkkojen kanssa. Tämä oli Pörrille ensimmäinen kerta ihan oikeilla kepeillä. Ollaan aikaisemmin harjoiteltu vain keppikujan avulla.

7.11. treenailtiin pientä ratapätkää. Jos Pörri meinasi vetää edelliskerralla katon kautta ympäri, niin nyt meinasin vetää minä! Lähetin Pörrin putkeen ja näytti siltä, että Pörri sinne myös meni ja lähdin kiirehtimään seuraavaa estettä kohti. Sillä välin Pörri olikin vetänyt lukkojarrut putken suulle ja videolta näättekin loput. Onneksi ei kummallekkaan sattunut mitään.

Huomenna mennäänkin sitten Koirakoutsille treenaamaan. Ostimme loppuvuodeksi treenipaikan valmennusryhmästä. Pääsee Pörri hetkeksi aikaa treenaamaan pari kertaa viikossa :)

Pitkästä aikaa lampailla

Huh tämä postaus oli unohtunut kokonaan luonnoksiin. Palataan siis alkusyksyyn. Ensimmäistä kertaa Pörrin kanssa käytiin paimentamassa kesäkuussa. Tällöin Pörri ei osoittanut mitään suurempaa intoa lampaita kohtaan. Pörri kyllä jonkun verran paimensi, mutta sitä kiinnosti paljon myös kaikki, mitä tapahtui kehän ulkopuolella.

Toisella kerralla olikin sitten ihan täysin eri ääni kellossa. Pörri kävi melko kuumana jo aitauksen ulkopuolella, kun odoteltiin omaa vuoroa. Paimennustapahtuma oli shelttiyhdistysten järjestämä, joten paikalla oli sheltti jos toinenkin ja jouduttiin odottelemaan omaa vuoroa melko kauan. Kun vuoro vihdoin koitti, oli Pörri aivan into piukassa ja lähti juoksujalkaa lampaita kohti.

Ensimmäisellä kerralla jouduttiin ottamaan tilan oma bordercollie Pörrille avuksi, kun Pörri ei oikein saanut lammaslaumaa liikkeelle. Toisella kerralla Pörri onnistui hoitamaan hommat ihan itsekseen ja saikin kouluttajalta kehuja hyvästä työskentelystä.

Pörri sai pidettyä lammaslaumaa koossa ja sai myös siirreltyä laumaa hienosti. Olimme Jannen kanssa ihan häkeltyneitä, miten ikä oli tehnyt tehtävänsä ja Pörri oli syttynyt lampaille. Ensi kesänä päästään toivon mukaan taas paimentamaan.

Talvi tuli Tampereelle

Tampereelle saatiin vihdoin torstaina ensilumi. Parasta tässä ensilumessa oli se, että se ei sulanut heti satamisen jälkeen, vaan on vieläkin maassa. Tällä viikolla talvi yllätti myös meidät. Keskiviikkona, kun olimme lähdössä tokotreeneihin, auto ei lähtenytkään käyntiin. Onneksi päästiin myös bussilla ja mentiinkin sitten sillä. Itse treenit meni tosi hyvin ja pallopalkka toimi Pörrillä hyvin. Ensi viikolla päästäänkin sitten pitkästä aikaa ihan ohjattuihin treeneihin.

Talviset vastoinkäymiset jatkuivat perjantaina, kun meidän piti lähteä agilitytreeneihin. Katseltiin Jannen kanssa kauhulla lumisadetta ja todettiin, että Jannen on pakko lähteä aikaisemmin kotiin vaihtamaan talvirenkaita autoon. Ehdittiin juuri ja juuri ajoissa ja turvallisesti treeneihin. Janne kirjoittelee treeneistä lisää pikapuoliin, mutta paljastettakoon, että treenit menivät oikein hyvin.

Jos tämä lumi on vielä huomenna maassa, voisi mennä ihan kameran kanssa nappaamaan pari kuvaa. Nämä kuvat nappasin vaan nopeasti  puhelimella, kun käytiin Pörrin kanssa parin tunnin metsälenkillä iltapäivällä. Tampereella on kiva lenkkeillä metsässä talvellakin, kun täällä polut tallautuvat niin hyvin. Vaikka illat ovat nykyään hurjan pimeitä, ollaan silti käyty Pörrin kanssa lähes päivittäin metsälenkeillä otsalampun kanssa. 

Pörri ja poroheijastin

Tähän loppuun vielä pieni loppukevennys siitä, mitä poikien mielestä tarkoittaa siivouspäivä.

Juoksuja ja kontakteja

Edellisen agilitypostauksen jälkeen on taas ehditty käymään muutamissa treeneissä.

17.9. olleet treenit oli kyllä täysi katastrofi, kiitos erään juoksuisen nartun. Pörrin ehti tehdä yhden harjoituksen ennen kuin samaan aikaan aidan takana treenaamassa ollut juoksuinen narttu pääsi omistajansa ajattelemattomuuden vuoksi tekemään lähempää tuttavuutta Pörrin kanssa. Olisi kyllä tehnyt siinä tilanteessa mieli sanoa pari valittua sanaa, mutta sain hillittyä itseni. Toivottavasti omistaja otti tilanteesta opikseen, eikä toista kertaa enää päästä juoksuista koiraan irti samassa tilassa, jossa uros treenaa. Varsinkaan, kun ei pysty koiraansa hallitsemaan. 

Enivei, alla videota treeneistä. Kyllä sinne loppuun muutama onnistunut suorituskin saatiin. Tarkoitus oli harjoitella menosuunnan kanssa samansuuntaisien hyppyjen suorittamista.

24.9. olleissa treeneissä harjoiteltiin kontakteja eri muodoissa. Nämä treenit menivätkin sitten huomattavasti paremmin kuin edelliset.

Ensin harjoiteltiin keinua. Pörri ei ollut aikaisemmin vielä tehnyt keinua kokonaan. Ehdimme Tähtitekniikalla treenaamaan ainoastaan keinun loppuosaa. Tälläkin kerralla tosin keinun laskeutumista hidastettiin kädellä.

Seuraavaksi oli vuorossa A-este. A-este oli Pörrillä täysin uusi tuttavuus. Aluksi Pörriä hieman pelotti nousta estettä ylös, koska se ei nähnyt mitä reunan takana odottaa. Pienellä huokuttelulla Pörri kuitenkin uskalsi kiivetä ihan ylös saakka.

Lopuksi treenattiin vielä puomia, joka oli Pörrille ihan tuttua kauraa.

Pörri 1 v

Meillä juhlittiin tällä viikolla synttäreitä, kun Pörri täytti tiistaina 1 v! Pörrin syntymäpäivään kuului treffit Bertan kanssa. Pörri ja Bertta ovat muuten syntyneet tismalleen samana päivänä, joten molemmat koirat olivat synttärisankareita. Pörri ja Bertta tutustuivat aikoinaan 9 viikon iässä Mustin ja Mirrin pentupaineissa ja ollaan sen jälkeen nähty säännöllisesti. On ollut hauska seurata näiden kahden trikkipaimenen kasvua tämän vuoden aikana. Pörri sai muuten Bertalta lahjan. Pörrin lahjan avaamisesta on video alla. Muilta osin synttäripäivä kului lähinnä leikkiessä uudella lelulla ja lenkkeilessä. Harmi, kun ulkona oli jo töistä tullessa niin hämärää, ettei saanut mitään kivoja synttärikuvia.

Vasemalla olevassa kuvassa Pörri on kuvattu sinä iltana, kun Pörri muutti meille ja oikeanpuolinen kuva on Pörrin synttäripäivältä. Pienestä pentupullerosta on kasvanut oikein sutjakka ja reipas nuorimies. Pörrin piirto päässä on pysynyt yllätävän samankokoisena toisin kuin Pörrin sisaruksilla.

Virailemassa valmennusryhmässä

Ollaan loppuvuodesta menossa Pörrin kanssa Koirakoutsille tokon jatkokurssille ja siitä voisi sitten jatkaa valmennusryhmään. Käytiin tänään vähän haistelemassa valmennusryhmän tunnelmaa, kun sain kaverialennuksella yhden valkkukerran Annalta.

Tunnin aikana meillä oli neljä teemaa:
- ruutu
- stopit
- paikkamakuu
- luoksepäästävyys

Pörrin kanssa on tehty ruutua kaksi kertaa. Kerran tokon alkeiskurssilla namialustan kanssa ja kerran porukkatreeneissä lelun kanssa. Pörri on aina tykännyt ruudusta todella paljon ja menee sinne ihan into piukassa. Kerrankin tokossa on hyötyä Pörrin hyvästä irtoavuudesta. Koitin leikittää Pörriä lelulla, mutta Pörri kiihtyi lelusta vähän liikaa ja sen keskittyminen herpaantui. Päätettiinkin tehdä ruutu namialustan kanssa ja namialusta toimi hyvin. Pörri juoksi hyvin ruutuun. Ruudussa annoin Pörrille vielä toisen namin.

Hyvä, että viime keskiviikkona otin puheeksi kimppatreeneissä stopit. Saatiin Milliltä hyviä vinkkejä stoppien tekemiseen ja ollaankin nyt harjoiteltu niitä joka päivä ja tänään saatiin kehuja, että stopit näyttää oikein hyviltä. Saatiin vinkkejä, miten stoppeja aletaan työstämään eteenpäin.

Paikkamakuu oli tänään ihan mahti! Tehtiin monta suht lyhyttä paikkamakuuta, mikä oli mukavaa vaihtelua, sillä ollaan tehty viime aikoina pääasiassa yksi pitkä paikkamakuu per treeni. Pörri oli tosi skarpinoloinen ja pysyi hyvin. Ainoastaan kerran taisi vilkaista viereistä koiraa. Keskittymiseen auttoi varmasti se, että laitettiin koirat riviin ns. vastakkain: kuono, pylly, kuono, pylly.

Viimeisenä tehtiin luoksepäästävyys, jossa Pörri sai kouluttajalta kehuja. Pylly pysyi nätisti maassa, eikä se rientänyt kouluttajan luokse, kuten yleensä. Pörri piti myös hyvin katsekontaktia minuun, kun kouluttaja käveli meitä kohti. Huomasin, että perusasentotreeni alkaa todellakin tuottaa tulosta.

Valkkukerrasta jäi hyvä mieli, kun huomasin, miten paljon Pörri on muutamassa kuukaudessa edistynyt.

Pörrin viikonloppu

Pörrin viikonloppu sujui varsin rennoissa tunnelmissa. Lauantaina nukuttiin Pörrin kanssa pitkään, kun Janne oli talkoilemassa Tamskin agilitykilpailuissa. Jannen kotiutuessa mentii kimppalenkille ja kyläilemään aussiepoikien Datan ja Nanon luokse. Pojat teurastivat yhdessä tuumin yhden lelun. Tämän jälkeen olikin aika lähteä kotiin valmistautumaan iltaa varten, sillä mentiin istumaan iltaa Kodan luokse. Pojat eivät paljon istuskelleet vaan koko ilta kului enemmän ja vähemmän painimisen merkeissä.

Sunnuntai onkin sitten mennyt pääasiassa akkuja ladatessa kotosalla ja lähimetsässä. Aamupäivällä Pörrillä tosin piti kiirettä, sillä herralla oli tärkeä tehtävä toimia Jannen apuna pyörän keulan vaihdossa. Alla time lapse video Jannen ja Pörrin pyöräremontista.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava viikonloppu!

Shelttilenkki

Lauantaina Tampereella oli mitä ihanin syyssää, joka sopi meille paremmin kuin hyvin, sillä oltiin sovittu Tampereen seudun shelttien kanssa kimppalenkistä. Kimppalenkki suuntautui Kangasalle Katajajärven laavulle, jossa grillailtiin makkaraa ja vaihdettiin kuulumisia. Meillä ei ollut omia makkaroita mukana, mutta saatiin Kodan porukoilta maistiaiset Pirkka-makkarasta, joka oli kyllä suuri positiivinen yllätys. Ensi kerralla meillä taidetaankin grillata Pirkkaa. 

Tänään sunnuntaina olikin sitten vähemmän aurinkoisempi sää. Treffailtiin tänään pitkästä aikaa Pörrin bestistyttöystävää Berttaa. Kaksikko oli nähnyt toisensa viimeksi reilu kuukausi sitten ja voi sitä riemua, kun trikkikaverukset pääsivät painimaan. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon. Toivottavasti teillä muillakin oli mukava syysviikonloppu.

Ekat SDP-agit

Päästiin runsaan kolmen viikon tauon jälkeen taas treenailemaan. TamSKin kesäkausi ehti sillä välin vaihtua talvikauteen ja treenipaikka siirtyi Tallilta Sport Dog Parkkiin (SDP).

Kolmen viikon tauon kyllä huomasi Pörrin tekemisessä. Samaten sen, että Marja on treenaillut paljon tokon perusasentoa Pörrin kanssa. Pörri hakeutui lähes aina minun vasemmalle puolelle vaikka yritin saada sen tulemaan oikealle puolelleni.

Itse treeneissä harjoiteltiin hyppyesteiden suorittamista takaakiertona. Ensimmäisellä yrityksellä kaikki sujui hienosti, mutta sen jälkeen Pörri tuntui hakeutuvan joka kerta ohi vasemmalta puoleltani, vaikka yritin ohjata oikealta puolelta.

Lisäksi harjoiteltiin vasemmalle kaartuvasta putkesta ulostuloa siten, että putken suulta tulee lähteä oikealle. Pörrille tuntui olevan luonnollisempaa lähteä vasemmalle kaartuvasta putkesta vasemmalle. Pienellä avustuksella Pörri tajusi lopulta lähteä oikealle putken suulta.

Putkien jälkeen otettiin pari irtoamisharjoitusta. Ensimmäisellä yrityksellä olin auttamatta liian hidas ja meinasin jyrätä Pörrin yli. Seuraavilla kerroilla otinkin sitten vähän ripeämpiä askelia.

Lopuksi ehdittiin vielä ottamaan pari kontaktiharjoitusta puomilla. Ne sujuivat kyllä aivan tajuttoman hyvin. Kontaktien kotiharjoittelu alkaa tuottamaan tulosta :)

Seuraamisen perusteet osa 2

Seuraamisen teemakoulutuksessa kouluttaja sanoi, että kaiken seuraamisessa tarvittavan voi opetella yhden neliömetrin alueella eli toisin sanoen olkkari riittää kaiken oleellisen treenaamiseen. Matkaa ei kannata ahnehtia vaan matkaa kasvatetaan pikku hiljaa, kun muut palaset on treenattu. Seuraamispostauksen toisessa osassa ajattelin keskittyä käännöksiin.

Kun yhden askeleen ottaminen eteen alkaa onnistua, voidaan pikku hiljaa aloittaa kääntyminen. Aluksi käännökset kannattaa olla 90 asteen sijaan esimerkiksi 45 astetta. Tämän jälkeen käännöstä pikku hiljaa jyrkennetään koiran kehittymisen mukaan. Vauhdissa otettavat käännökset kannattaa tehdä siten, että koiralla on tarpeeksi aikaa kääntyä. Eli käännöksiin kannattaa kuluttaa muutama askel.

Alla olevat käännökset eivät ole sellaisia käännöksiä, joita tehtäisiin vauhdissa, vaan nämä ovat paikallaan käännöksiä, jotka tehostavat takapään käyttöä. Takapään käyttöä on hyvä harjoitella laatikon avulla. Teinkin laatikkotouhuista postauksen, johon kannattaa tutustua ennen kuin alkaa tehdä näitä harjoituksia.

Paikallaan käännöksissä aloittaa aina oikea jalka. Kun oikea jalka aloittaa, kroppaa kääntyy huomaamatta, jolloin koira saa vihjeen käännöksestä ja pysyy paremmin käännöksissä mukana.

Tässä oikealle käännös paikallaan:

Vaihe 1. Koira perusasennossa.

Vaihe 2. Siirrä oikea jalka 90 asteen kulmaan vasempaan nähden.
Vasemman jalan kantapää koskee oikean jalan sisäsyrjään.

Vaihe 3. Siirrä vasen jalka oikean viereen ja koira siirtyy mukana.

Vasemmalle käännös:

Vaihe 1. Koira perusasennossa.

Vaihe 2. Siirrä oikea jalka vasemman jalan eteen 90 asteen kulmaan vasempaan nähden.

Vaihe 3. Siirrä vasen jalka oikean jalan viereen ja koira siirtyy mukana.

Tein eilen agilityharjoituksissa omaa vuoroa odotettaessa seuraamisharjoituksia ja voi että Pörri teki hyvin. Me päästään jo kaksi askelta siten, että Pörri seuraa innokkaasti. Kolmannen askeleen kohdalla alkaa jo motivaatio vähentyä. Lisää siis rahaa pankkiin.

Alla vielä Jannen ottamaa timelapse-videota mun ja Pörrin kotitreeneistä menneeltä viikolta.

Seuraamisen perusteet osa 1

Ajattelin kirjoittaa tämmöisen pienen kaksiosaisen seuraamiseen liittyvän teemapostaussarjan. Perusasento laatikon avulla olisi sopinut tähän postaussarjaan hyvin yhdeksi osaksi, mutta ehdin jo julkaista sen. Tässä tulee kuitenkin vinkkejä siitä, miten me ollaan Pörrin kanssa nyt aloitettu kokonaan uudelleen alusta lähtien seuraamisen opetteleminen. Luulin, että olin ainoa kivikaudelle jäänyt ohjaaja, mutta yllättävän moni opettaa vielä koiraansa seuraamaan namin avulla. Mekin opeteltiin aluksi seuraamista namin avulla, mutta siitä ei seurannut mitään hyvää. Kuten aiemmin jossakin seuraamispostauksessa sanoin, jos opetatte koiralle seuraamista nami vasemmassa kädessä, lopettakaa välittömästi!

Etsin aikoinaan paljon netistä tietoa, miten seuraaminen kannattaa opettaa. Toinen toistaan useammin tuli esille hieno sana imuttaminen. Googlen hakutuloksissa ohjeistettiin imuttamisesta näin kivasti: "Pennulle seuraamisen tekniikka opetetaan imuttamalla, jolloin pentu saa kaiken aikaa syödä ohjaajan vasemmasta kädestä. Käden asento on erittäin tärkeä; sillä opetetaan koiralle oikea seuraamispaikka." Mitä mieltä te olette? Oppiiko koira tällä tavoin todellakin oikean seuraamispaikan? Palkan paikka kyllä ohjaa koiraa hakeutumaan tiettyyn asemaan ohjaajan suhteen, mutta jos pentu syö koko ajan namia katseleeko se samalla, että "mun pitää kävellä tässä lapa ohjaajan housun sauman kohdalla, jotta saan nakkia".

En sano, etteikö imuttamalla olisi saatu hyviä tuloksia aikaiseksi. Nami (namikäsi) vain tulisi häivyttää tarpeeksi nopeasti. Jos namikättä ei häivytä tarpeeksi nopeasti, käy kuin meillä. Enää en missään tapauksessa lähtisi harjoittelemaan seuraamista näin. Nyt olen lähtenyt ihan uudesta näkökulmasta liikkeelle. Seurautin Pörriä pitkään niin, että nami oli vasemman käteni sisässä. En uskaltanut poistaa namia, koska Pörrin motivaatio seuraamiseen laski kuin lehmän häntä ilman namia. Seuraukseksi sain koiran, joka seurasi kättäni. Pörri siis sahasi ees taas käteni liikkeen mukana ja katse oli käteeni liimautuneena. Kun vihdoin ymmärsin luopua namista, Pörrin motivaatio seuraamista kohtaan laski. Kyllähän Pörri seurasi joten kuten ilman namiakin, mutta seuraaminen oli innotonta laahustamista, kontakti saattoi rakoilla, paikka vaihdella, Pörri alkoi helposti jätättää, jos lopetin sanallisen kehumisen. Sain eri kouluttajilta erilaisia vinkkejä, miten intoa, halua ja motivaatiota voisi yrittää rakentaa. Oli lelua kainalossa, namia huulten välissä ja ties mitä. Millään keinolla en kuitenkaan saanut Pörrille sellaista intoa ja halua kuin olisin halunnut. Tämä johtui siitä, ettei Pörrillä ollut sisäistä paloa seuraamiseen. Kukin tietysti saa tehdä tyylillään, mutta en usko, että namilla houkuttelemalla / imutustekniikalla tulisin koskaan samaan Pörrille tarpeeksi hyvää motivaatiota seuraamiseen.

Onneksi näin ilmoituksen Koirakoutsin seuraamisen teemakoulutuksesta. Kurssin ensimmäinen opetus oli se, että kaikki lähtee koiran motivaatiosta. Motivaatio seuraamiseen luodaan vahvalla perusasennolla, sillä seuraaminen on oikeastaan vain perusasennon ylläpitämistä.

Kaiken perusta on kontakti, joten aloitetaan siitä.

Seuraamisen harjoittelemiseen tarvitaan koiralle mieluisia nameja, koiralle mieluisa lelu, innokas oppilas ja innokas ohjaaja. Naksuttimesta voi olla myös apua, mutta ilmankin pärjää hyvin.

Harjoitus 1:  Koira ottaa kontaktia

Ohjaaja on passiivinen koiraa kohtaan, mutta tarkkailee katseellaan koiraa. Kun koira ottaa ohjaajaan kontaktia, palkitaan koira (mieluiten) lelulla. Ohjaaja ei saa houkutella koiraa millään tavoin, vaan koiran pitää olla aktiivinen.

Harjoitus 2: Luopuminen

Koiran elämä on luopumista. Ympärillä pörrää mitä ihanampia tyttöjä ja komeita poikia. Maassa tuoksuu mitä suloisimmat tuoksut. Ohjaajalla on mitä herkullisimmat namit ja kivoimmat lelut. Luopumisella opetetaan, että koira voi saada haluamansa asian vain, jos se oppii ensin luopumaan siitä.

Ota avoimelle kädelle nami ja katso koiraa. Älä anna koiralle mitään käskyjä. Anna koiran itse kokeilla ja oivaltaa, mitä sen kannattaa tehdä. Jos koira yrittää rohmuta namia kädestä, sulje käsi nyrkkiin. Kun koira katsoo sinua silmiin, anna vapautuskäsky ja nami.

Luopumisharjoitus

Tee luopumisharjoitusta eri asennoissa ja eri tavoin. Heiluttele namikäsiä. Ota leluja. Heiluttele leluja. Ripottele leluja pitkin lattiaa tai kenttää, kun treenaat. Pyydä avustajaa houkuttelemaan koiraa namin tai lelun kanssa, kun koira istuu perusasennossa tai seuraa. Palkkaa kontaktin säilymisestä. Palkka mieluiten jotain parempaa kuin houkutukset.

Kun katsekontakti alkaa olla hanskassa on aika siirtyä perusasentoharjoituksiin.

Harjoitus 3. Rahaa pankkiin

Laita lelu taskuusi piiloon. Ota oikeaan käteesi kuusi maukasta namia. Käske koiran istua ja palkkaa namilla. Siirry koiran viereen seisomaan siten, että koira on perusasennossa. Kun koira istuu oikeassa paikassa ja pitää yllä katsekontaktia, kehu/naksauta. Kehun tai naksautuksen jälkeen ota vasemmalla kädellä oikeasta kädestä nami ja anna koiralle nami vasemmalla kädellä.

Vaihe 1. Kehu koiraa, kun se pitää kontaktia.

Vaihe 2. Siirrä nami oikeasta kädestä vasempaan.

Vaihe 3. Palkkaa vasemmalla kädellä.

Kun olet antanut koiralle kaikki viisi namia, palkkaa seuraavasta kontaktista lelulla. Itse levitän käteni ottaessani lelun esiin, sillä Pörri odottaa usein namia, eikä välttämättä halua leikkiä, vaan jatkaa namin odottamista. Jos Pörri tietää seuraavaksi tulevan lelun, se lähtee leikkiin paremmin. 5xnami+1xlelu+5xnami+1xlelu taktiikalla saadaan mukavaa rytmitystä harjoitteluun. Namin avulla saadaan nopeasti monta toistoa, jotta toiminto vahvistuu. Lelupalkka ja pieni leikkituokio taas antaa koiralle pienen tauon harjoitteluun, nostaa virettä ja estää kyllästymistä.

Itse olen treenannut perusasentoa Pörrin kanssa 2-3 kertaa päivässä pienen tuokion. Jo muutamassa päivässä alkoi näkyä selvää edistymistä. Perusasentoharjoitusta kannattaa jatkaa myös myöhemmässä vaiheessa. Kun normaali asentoharjoitus alkaa tuntua helpolta, voi mukaan ottaa lisähaastetta. Voit esimerkiksi heilutella namia tai lelua koiran vieressä tai pyytää avustajaa houkuttelemaan koiraa esimerkiksi namilla.

Kun olet laittanut mielestäsi tarpeeksi rahaa pankkiin, voit yrittää tehdä ensimmäisen noston. Toisin sanoen vasta silloin, kun koira on huomannut sivulla olemisen olevan sille kannattavaa toimintaa, voidaan ottaa ensimmäinen askel.

Harjoitus 4: Ensimmäinen askel

Kun koira on perusasenossa ja pitää hyvin kontaktia, ota yksi askel eteenpäin (älä sano seuraamiskäskyä, vaan astu vain eteenpäin). Jos koira seuraa, onneksi olkoon! Olet laittanut tarpeeksi rahaa pankkiin yhtä askelta varten. Jos koira ei seuraa tai se seuraa viiveellä/innottomasti, jatka rahan laittamista pankkiin.

Vaikka koira ottaisi nätisti yhden askeleen, älä rupea ahnehtimaan! Laita lisää rahaa pankkiin ennen kuin teet seuraavia nostoja. Askeleiden määrässä kannattaa muistaa, että määrä ei korvaa laatua vaan pikemminkin päin vastoin.

Pörrin paikkamakuu

Aloitettiin Pörrin kanssa paikkamakuun treenaaminen jo pentuna. Ensin opeteltiin tietysti ihan yleistä paikallaolemista. Ensimmäisiä harjoituksia oli se, että Pörri odotti lupaa saada saada ruokansa. Sitten opetettiin, ettei ulos ovesta saa mennä ilman lupaa. Aluksi Pörrille opetettiin siis ihan vain kärsivällisyyttä ja pinnaa. Pikku hiljaa aloitettiin varsinaiset paikkamakuuharjoitukset. Aloin kasvattamaan kestoa ja vähän myös matkaa. Otin mukaan välipalkkaukset. Pörri pysyi kuin tatti. Otettiin ryhmäpaikkamakuita. Pörri otti ihailtavan vähän häiriötä muista koirista.

Tuli kerta, kun Pörri nousi. Vein takaisin. Tuli toinen kerta, kun Pörri nousi. Vein takaisin ilman sen kummempaa showta. Kohta huomasin, että me ei olla muuten tehty pitkään aikaan yhtään onnistunutta paikkamakuuta.

Käytiin tänään tokoilemassa lähikentällä. Fiilis kentälle kävellessä oli hyvä. Pörri oli yhteistyökykyinen ja meillä oli hauskaa. Sen sijaan Pörrin fiilis lähes koko treenin ajan oli poissa oleva. Ei kiinnostanut, ei innostanut. Leikki huonosti, jos leikki ollenkaan. Seuraaminen sujui hyvin ja siitä olen onnellinen. Pörristä huomaa, että ollaan harjoiteltu paljon perusasentoa, sillä se hakeutuu todella mielellään perusasentoon iloinen virne naamallaan. Kaikki muu menikin sitten enemmän ja vähemmän pieleen. Paikkamakuussa Pörri ei pysynyt taaskaan, vaan ponnahti heti pystyyn. Laitoin uudelleen maahan ja pistin namia maahan kannustimeksi. Lopulta Pörri pysyi. Hetken.

Minne on kadonnut minun pieni, onnellinen ja tyytyväinen paikallamakaaja? Katsoin äsken peiliin ja totesin, että minä olen pilannut Pörrin paikkamakuun. Sisällä menee hyvin, mutta ulkona ongelmat tulevat esiin. Pörri on rauhaton ja hermostunut. Se nousee omia aikojaan. Kaukana ovat ne päivät, jolloin jätin Pörrin kentän laitaan ja kävelin toiseen laitaan. Viime aikoina on tehty paikkamakuuta siten, että olen ollut kyykyssä Pörrin edessä.

Missä sitten mokattiin?

Epäilen, että suurin ongelma on ollut väärä mielentila. Olen ollut itse liian levoton ja tartuttanut levottomuuteni myös Pörriin. Yritetään nyt pienin askelin päästä tästä suosta ylös. Tästä lähin paikkamakuuta pitää tehdä vain, kun itelläni on levollinen olo. Palkan suunta pitää tulla enemmän alhaalta päin, jottei Pörrille tule fiilistä, että pitäisi nousta ylös. Pörrille pitää myös yrittää luoda mahdollisimman turvallinen olo, jotta Pörri pystyy paremmin sulkemaan ympäristön tapahtumat oman tekemisen ulkopuolelle.

Onko teillä teillä jaettava jotain hyviä vinkkejä paikkamakuun parantamiseksi?