Jo aiemmin kesällä olin kuuntelemassa koulutuspäivässä, jossa valmennusrenkaan jäsenet kouluttivat tavistokoilijoita. Tässä koulutuksessa puhuttiin paljon erityisesti palkkauksesta. Rengaslaiset muistuttivat siitä, että olipa palkka mikä vaan, pitäisi ohjaajan olla sydämellä mukana palkkauksessa ja olla iloinen koiran onnistumisesta. Ohjaajan tyytyväisyys saattaa olla koiralle loppujen lopuksi tärkeämpi juttu kuin se, että koira saa palkkion (nami/lelu). Jos koulutuksessa käyttää paljon apuna naksutinta, täytyy pitää huoli, että myös sosiaalinen vuorovaikutus ohjaajan ja koiran välillä pysyy yllä, eikä koulutus mene liian mekaaniseksi suorittamiseksi.
Namipalkka on useimmiten hyvin lyhytkestoinen, minkä vuoksi koira ei välttämättä koe sitä aina palkaksi, vaikka tykkäisi namista. Namipalkkaan voi yhdistää sosiaalista palkkaa tai että koira joutuu olemaan jotenkin aktiivinen saadakseen namin esim. koiran pitää jahdata namia saadakseen sen. Lelupalkan yksi etu on sen pidempi kesto, jonka aikana koira pääsee oikeasti purkamaan tilannetta etenkin, jos tehtävä on ollut haastava. Haastavista tehtävistä koira olisi tärkeintä palkata hyvin, jotta sen motivaatio pysyy hyvänä. Koiralta ei voi vaatia, ellei palkkaus ole kunnossa.
Joannan koulutuksesta yksi mieleenpainuvimpia oppeja oli, että kaiken välillä pitäisi olla tasapaino. Samaa tasapainoa korosti eilen myös Nina Manner omassa koulutuksessaan. Tasapaino koskee sekä palkkoja, treenejä että liikkeitä. Sekä Joanna ja Nina korostivat palkkojen tasapainoa. Sujuvan koulutuksen varmistamiseksi koiran pitää vaihtaa sujuvasti palkkojen välillä. Jos esimerkiksi nami ja lelu ovat kovin eri arvoiset, tulee erityisesti paremmasta palkasta huonompaan vaihdettaessa usein turhia katkoksia. Koira saattaa myös pettyä huonompaan palkkaan niin, että jopa lannistuu yrittämästä. Molemmat korostivat myös tasapainoa treeneissä. Nina huolehtii jo pienestä pennusta saakka, että jokaisessa treenissä on aina sekä vauhdikkaampia osuuksia että rauhallisempia osuuksia (tekniikkatreeniä) riippumatta siitä, minkälainen pentu on ominaisuuksiltaan. Nina varoitti, että jos paljon vahvistaa jompaa kumpaa (esim. rauhalliselle pennulle riekkumista, vilkkaalle rauhallista keskittymistä) saattaa vaaka kallistua nurinpäin, kun koira kasvaa ja kehittyy. Tämän vuoksi on hyvä pitää yllä pennun kanssa molempia puolia.
Joanna puolestaan puhui omassa koulutuksessaan siitä, että koiran lähellä pysymisellä ja irtoamisella pitää olla tasapaino. Jos liian paljon vahvistaa vain toista, on koiralla vaikeuksia tietyissä liikkeissä. Erityisesti vanhojen tokosääntöjen aikana alokas- ja avoimessa luokassa liikkeet olivat pääosin ohjaajan lähellä tehtäviä, jolloin luokka kerrallaan eteneville koirakoille tuli ongelmia ylemmissä luokissa irtoamisen kanssa. Nykyisissä tokosäännöissä irtoavia liikkeitä tulee jo avoimessa luokassa, mikä ohjaa kouluttajia paremmin ottamaan huomioon irtoamisen tärkeyden jo nuorella koiralla.
Rauhalliselle Diesel-moottorikoiralle Nina suositteli erityisesti vauhdikkaita liikkeitä ja neuvoi välttämään liian teknistä treeniä. Tekniikkaakin pitää kuitenkin tehdä tasapainon vuoksi, mutta se kannattaa palastella pieniksi hauskoiksi tempuiksi muun tekemisen väliin. Jos koirasta yhtään on aistittavissa vilkkautta, Nina aloittaa häiriöiden tekemisen jo nuorella iällä. Häiriöiden tuomisen voi aloittaa esimerkiksi käy siihen -käskyyn, jolloin ne eivät yhdisty mihinkään tiettyyn tokoliikkeeseen. Häiriöt eivät tarkoita mitään hulabaloo-sirkusta vaan parhaat häiriöt ovat yllättäviä ja yksittäisiä, kuten kokeessakin. Nina kehotti myös aina virheen varalle pohtimaan toimintasuunnitelman, ettei ohjaajan tarvitse koiran mokatessa alkaa pohtia reagoinko, enkö reagoi, miten reagoin.
Kapulan pitotreenin osalta Nina varoitti, ettei koira saisi taistella kapulasta. Jos tekee harjoituksia, joissa koira vetää kapulaa itseensä päin, olisi kapula hyvä pitää polvien välissä (ohjaaja istuu tuolilla), jottei koira yhdistä taistelua ohjaajan käsiin. Jos koiralle lähestyvät kädet tarkoittavat taistelua, voi syntyä irroitusongelma.
"Ota koppi!" |
Leiviskän Mari korosti omassa koulutuksessaan erityisesti motivaatiota. Marin mukaan jokainen tokoliike ja liikkeen osa pitäisi olla koiralle kivoja, mikä kannattaa ottaa huomioon jo koulutusvaiheessa (koulutusmetodit). Tunnariin Mari neuvoi tekemään paljon iloisia tunnareita läheltä, jotta koirasta tulee taitava ja itsevarma haistelija. Vasta, kun haistelu on tarpeeksi vahva, yhdistetään tunnariin varsinainen noutoliike. Jos tekee liian aikaisin koko liikettä pitkältä matkalta, koirasta tulee helposti epävarma.
Kiviahon Katja muistutti omassa koulutuksessaan, että moottori koiraan tehdään lelulla. Tämän vuoksi leikkimiseen panostaminen on erittäin tärkeää. Pennun tärkein tehtävä on oppia leikkimään ohjaajan kanssa ja kaikki muu toissijaista.