Pörrin noutohistoria ja nykyhetki

Pörrin nouto on ollut oikea murheiden kryynin kryyni. Pörrihän on periaatteessa noutohullu. Se jaksaa hakea palloa niin kauan kuin jalat kantaa, jos vaan joku sitä sille jaksaa heitellä. Myös treeneissä sen lempipalkka on noutoleikit ja erityisesti vinkupossun noutaminen. Tämä noutohulluus on kuitenkin syntynyt sille vasta aikuisiällä, sillä pentuna se juoksi karkuun saadessaan jotain kivaa suuhunsa. Noutohulluudesta huolimatta Pörrin kanssa on ollut paljon vaikeuksia tokonoudon kanssa.

Varsinainen noudon opetus Pörrin kanssa aloitettiin sen ollessa noin 1-vuotias. Tässä vanhassa postauksessa on hyvin esitetty ne harjoitukset, joilla lähdettiin liikkeelle pari vuotta sitten. Pörrille siis sheipattiin kapulan nostaminen ja pito. En kuitenkaan saanut sille tarpeeksi levollista otetta tätä kautta, joten loppujen lopuksi Pörri opetettiin pito ns. pakkonoutona eli koiralle laitetaan kapula suuhun ja sen kuonoa painetaan hellästi käsillä kiinni. Siitä postaus tässä. Tällä tavalla sain Pörrille tosi kivan pidon, kunhan itse istuin. Kun nousin seisomaan, olikin taas uudet ongelmat. Pörri on sen verran pieni koira, että minun seisoessa se saa istua niska väärässä. Tässä vaiheessa paljastui, että Pörrin ote on levollinen, mutta löysä ja minun noustessa seisomaan kapula valahti Pörrin suussa takahampaita vasten. Tätä ollaan korjattu tänä kesänä laipattomalla kapulalla siten, että Pörri on opetettu vastustamaan vetoa. Vetoliike voi suuntautua joko kohti koiran etuhampaita tai sivusuunnassa. Oheiselta videolta selviää paremmin, mitä harjoituksessa tapahtuu.

Itse noutoliikkeessä suurin ongelma on ollut se, että Pörri on mennyt kapulalle tassut edellä ja pökkinyt kapulaa pahimmillaan 2-3 m eteenpäin ennen kuin on ottanut sen suuhunsa ja lähtenyt tuomaan sitä takaisin. Tähän saatiin usealta eri kouluttajalta korjausvinkiksi opettaa Pörri kiertämään kapulan taakse ja ottamaan kapula takakautta suuhun. Kapulan takakautta nostaminen oli aiemmin suosittu tapa opettaa nosto, mutta nykyisillä tokosäännöillä hyppy-kierto-noudossa koira joutuu joka tapauksessa ottamaan kapulan edestäpäin, joten koiralle joutuisi opettamaan kaksi nostotapaa. Itse koen varsinkin Pörrin kohdalla fiksummaksi opettaa vain yhden tavan ja muutenkin pidän enemmän siitä, että koira nappaa kapulan edestäpäin.

Toinen vinkki oli viedä kapula aina seinän viereen, ettei se pääse pökkimään kapulaa ja palkkaa itseään sillä. Kapulan seinän viereen vieminen on hyvä keino, mutta pidän sitä periaatteessa vähän poppaskonstina, joka ei välttämättä opeta koiraa tajuamaan todellista ongelmaa. Siistien nostojen vahvistamisella ja tekemällä näitä seinän vierusnoutoja saatiin pahin pökkimisongelma pois, mutta uutena ongelmana tuli kapulan palautus ravilla. Ravihan ei minulle kelpaa, vaan haluan koiran palauttavan laukalla, koska se palauttaa laukalla pallon ja frisbeenkin.

Seuraavaksi neuvoksi saatiin, että Pörrille pitää vahvistaa palautusta. Viime talvena vahvistettiin todella paljon näitä palautuksia siten, että appari piti Pörriä ja antoi Pörrille kapulan suuhun ja minä kutsuin Pörriä. Välillä juoksin karkuun ja välillä otin perusasentoon saakka. Vahvistin palautusta kaikessa mahdollisessa esim. treeneissä Pörrin piti alkaa palauttaa lelut minulle käteen ja kotona se sai iltaruuan, kun toi lelukopasta leluja minulle perusasentoon yms. Lisäksi jatkoin siistien nostojen vahvistamista. Tällä päästiin jota kuinkin fiksuihin noutoihin. Pörri meni kapulalle ripeällä laukalla, nappasi kapulan ja toi sen hitaalla laukalla tai ripeällä ravilla takaisin. Moni olisi kelpuuttanut tällaisen noudon jo kisanoudoksi, sillä kyllähän tämäkin nouto pisteitä kisoissa toisi.

Halusin kuitenkin lisää vauhtia ja paremman mielentilan liikkeeseen ja näytin Riitalle kesällä meidän noutoa. Riitan tarkan silmän alla päästiin vihdoin ongelman ytimeen. Meidän noudon suurin ongelma oli se, että Pörrillä ei ollut kiire minun luokse. Kesällä alettiin työstämään tätä parilla eri harjoituksella. Ensimmäiseksi siten, että heitin namin, vapautin Pörrin namille ja lähdin juoksemaan vastakkaiseen suuntaan. Kun Pörri söi namia, kutsuin sitä ja vauhdista vapautin sen namiin tai leluun. Kun idea tätä kautta saatiin ajettua Pörrille sisään, sitä alettiin vapauttaa lelulle samalla idealla. Samalla aloin sisään ajaa uutta käskysanaa. Pörrin vanha käskysana kapula nosti aivan hillittömästi sen kierroksia ja aiheutti helposti lähtöhaukun. Päätin valita uudeksi käskysanaksi tuo ja pyrkiä liittämään siihen aivan uudenlaista mielentilaa. Tässä videolla Voltin tekemänä samoja harjoituksia.

Vauhtiharjoitusten lisäksi vahvistin edelleen nostoa. Tähän Riitalla oli hyvä huomio. Nostossa palkka pitää tulla ylös, jotta koiralle tulee fiilis, että sen pitää nostaa esineitä nopeasti ylöspäin. Noston jälkeen voi esineen ottaa käsitargettiin, kuten tässä videolla parin epäonnistuneen kokeilun jälkeen Pörri tekee. Käsitargettia voi hyödyntää myös myöhemmin noudon harjoittelussa, sillä palautuksen voi ottaa joko käsitargettiin tai sivulle. Video lopussa hieman epäonnistunutta erottelutreeniä. Kuten videolta huomaatte noutoa on hinkattu meillä viime aikoina muilla tavaroilla kuin kapulalla. Videolla Pörri nostelee kolmea eri tavaraa ja materiaalia: lelua (kangas), kynä (kova muovi) ja lusikkaa (metalli).

Sitten lopuksi vielä miltä se Pörrin nouto näytti lähes kokonaisena puolen vuoden tauon jälkeen kapulalla tehtynä. Olen tämän hetkiseen tilanteeseen todella tyytyväinen. Nopea laukka kapulalle, siisti ja nopea nosto, nopea laukka takaisin. Loppuperusasennosta se oli edelleen vielä hieman epävarma (hidasti lopussa), joten sitä pitää vahvistaa lisää. Lisäksi tuli aavistuksen liian eteen ja taisi olla hieman vinossakin. Uusi perusasennon paikka ei ole vielä siirtynyt noutoon saakka, mutta tekniikka oli oikea. Kyllä tästä vielä kokonainen nouto saadaan aikaiseksi ennen avoimen luokan korkkausta.