maanantai 6. tammikuuta 2014

Pörri 10 viikkoa

Meidän oma pikkuinen täyttää tänään jo 10 viikkoa. Se tietää sitä, että tällä viikolla on tiedossa muun muassa matokuuri. Pikkuherrasta on kuoriutunut viime aikoina melkoinen luiden/purutikkujen jyystäjä. Erityisiä suosikkeja ovat Faunattaren kinkkurullat ja kasvismassatikut. Herra saattaa keskittyä luiden pureksimiseen välillä reilun tunninkin kerrallaan.

Pörri tutkii sunnuntaiaamun lumista pihaa
Pörrin kasvaessa on ollut hauska seurata, miten se alkaa päivä päivältä yhä enemmän muistuttamaan omaa äitiään käytökseltään. Pörri on samanlainen huomionkipeä sylikoira, joka tykkää kaikista ihmisistä. Pörrin huomionhakuisuus saa välillä niin suureelliset mittasuhteet, että itse ei voi muuta kuin nauraa vatsalihakset kipeäksi. Pörri on myös melkoinen linssilude ja tulee aina poseeraamaan jalkojen juureen, kun kuulee kameran äänen.


Tuosta sylikoirajutusta vielä sananen. Ei olla päästetty vielä Pörriä sohvalle, koska se ei osaa itse tulla turvallisesti sieltä alas. Ollaan päätetty, että Pörri pääsee sohvalle, kun osaa itse tulla sinne ja hypätä pois.  Ollaan kuitenkin Pörrin kanssa jonkunverran lattialla. Kun lattialle istahtaa Pörri kiipeää yleensä heti syliin joko luu tai lelu suussaan. Jos jaksaa pitää Pörrille itse käsin luuta paikallaan, se jaksaa jyystää sitä sylissä pitkiäkin aikoja. Janne menee välillä makoilemaan vatsalleen lattialle, jolloin Pörri kiipeää heti selän päälle kävelemään ja alkaa etsiä hyvää makuupaikkaa.


Lauantaina ei vielä uskallettu mennä Mustin ja Mirrin pentupainiin, koska ei tiedetty, että pitääkö siellä olla rokotukset. Kysyin tätä myöhemmin liikkeestä ja ei kuulemma tarvitse olla. Koivistonkylän pentupaineissa oli kuulemma ollut lauantaina yksi 10 viikkoinen pentu. No ensiviikolla mennään sitten painimaan, kun Pörrikin on 10 viikkoinen. Vaikka ei päästy pentupaineihin, saatiin sunnuntaina painiseuraa ihan kotiin, kun Matkalla tulevaan -blogin Luna tuli meille omistajineen.


Pörri otti taas vieraat hyvin vastaan, kuten yleensä aina. Pörri ja Luna tulivat heti toimeen ja pian vedettiinkin hurjaa rallia ja painia pitkin kämppää ja takapihaa. Lunan rakettimainen juoksuvauhti oli Pörrille välillä hieman liikaa ja reppana joutui ottamaan hieman huilitaukoja. Pörri kuitenkin yritti parhaansa mukaan pysyä Lunan perässä ja käytti hyödykseen kaikki mahdolliset oikopolut. Heti, kun Lunalta huomio herpaantui, oli sitkeä pikkumies nyppäämässä hännästä. Pörrin kasvaessa Lunasta ja Pörristä saattaa tulla hyvätkin ystävät, jotka kokevat yhdessä monia leikkihetkiä.


Kun painileikit oli saatu päätökseen ja molemmat kaverukset olivat ottaneet pienet päiväunet, oli aika käydä luiden kimppuun. Alla olevassa kuvassa siis Luna reilu 7 kk ja Pörri vajaa 10 viikkoa. Kuvassa Pörri ja Luna näyttävät pelottavan samankokoisilta. Onneksi toisesta kuvasta huomaa, että kyllä Luna on vielä selvästi isompi. Tosin ei välttämättä menee montaa viikkoa, kun kaverukset ovat samankokoiset. Pörrin ja Lunan ruumiinrakenne on täysin erilainen. Siinä missä Luna on hyvin sirorakenteinen, Pörri on tuollainen mötkäle. Yritämme tänään ottaa Pörristä jonkinlaiset 10 viikkoismitat, jotta voitaisiin kerätä tänne blogiin Pörrin kasvugalleriaa.




Loppupäivä ja ilta sujui melko rauhallisissa merkeissä. Pörri jyysti luitansa olkkarin matolla. Käytiin illalla vielä Pörrin kanssa kahdestaan pienellä hihnalenkillä läheisessä puistossa. Törmättiin yhteen naapuruston koiraan. Kerrankin hihnan päässä oli fiksu koiranomistaja ja kysyi, että onko Pörrillä rokotukset kunnossa eikä päästänyt omaa koiraansa suinpäin nuuhkimaan Pörriä. Ollaan yritetty Pörrin kanssa opetella hihnassakävelemistä siten, että jokaista ihmistä ja koiraa ei tervehdittäisi. Tämän opettelu vaan on hankalaa, kun kaikki haluavat tervehtiä ja lässyttää Pörrille, että miten söpö pikkumies Pörri on. Alkaa tuntua siltä, että oppiikohan Pörri koskaan ohittamaan ihmisiä ja toisia koiria, kun se pienenä saa noin paljon huomiota. Tähän mennessä Pörri on ohittanut nätisti sellaiset ihmiset, jotka eivät puhu Pörrille ja näyttävät muutenkin välinpitämättömiltä. Ihmiset, jotka moikkaavat minua, Pörri olettaa heti ystäviksi ja sen pasmat menevät ihan sekaisin pitkäksi aikaa, eikä hihnassa kävelystä hanki tulla mitään. Nykyisin tuntuu, että Pörrin pasmat menevät aina sekaisin, jos nähdään joku ihminen tai koira. Olenkin turvautunut viime aikoina pariin kertaan kyseenalaiseen keinoon ja ottanut Pörrin syliin ja kantanut sen pois tilanteesta tai jopa ihan kotiin saakka. Kaimion kirjassa sanottiin, että pentua ei saisi ottaa syliin, vaan opettaa se itse ohittamaan muut koirat ja ihmiset. Itse koen, että Pörriltä on vielä kohtuutonta odottaa nättiä ohitusta, jos vastapuolen koira haukkuu ja murisee alle puolen metrin päässä, eikä toinen koiranulkoiluttaja ymmärrä lähteä tilanteesta itse pois, vaan antaa koiran räyhätä täydestä sydämestä. Tärkeintä tällä hetkellä on kuitenkin se, että Pörri oppisi kävelemään hihnassa vetämättä ja ohittamaan edes ihmisiä.


Mutta me lähdetään tästä nyt Jannen kanssa Ylöjärvelle katsomaan Lunan menestystä mätsäreissä ja poimimaan vinkkejä Pörrin mätsärireissuja varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti