Pörrin uusi vuosi

Pörrin uudenvuodenaattoon kuului autoilun ja namien syömisen lisäksi yksinoloharjoituksia ja vieraiden viihdyttämistä. Olimme kutsuneet ystäviä viettämään meille uutta vuotta, jotta meillä olisi touhua ja tohinaa ja siten Pörrille jäisi uudesta vuodesta mukava kokemus eikä kaikki huomio suuntautuisi rakettien paukkeeseen. Vieraaksi saapunut kaveripariskunta tuli meille iltasella juuri sopivasti Pörrin päiväunien jälkeen.

Pörri otti vieraat vastaan iloisesti häntäänsä heilutellen ja kengännauhoja pureskellen. Kun vieraat olivat saaneet kengät jalastaan, Pörri bongasi vieraiden herkkuvarpaat. Pörrin harmiksi toinen vieraista oli ottanut Reinot mukaan, joten saalistettavia varpaita löytyi vain kahdesta jalasta. Jouduttiin antamaan Pörrille vähän erityisherkkuja, jotta se malttoi pysyä edes osan illasta poissa herkkuvarpailta.

Pörri kävi tekemässä illan mittaan tarpeita ulkona. Kauempaa kuulunut vaimea pauke ei sitä häirinnyt millään tavalla, mutta lähempää tulevat paukut hieman jänskättivät. Pidettiin koko ajan ulkona ollessamme ovea auki, jotta pelätessään Pörrillä olisi mahdollisuus mennä sisälle turvaan. Yhtä pisua jouduttiin alkuillasta hieman odottelemaan, mutta paukutuksen vaimetessa se sitten tuli. Pari pissaa tuli myös sisälle pissa-alustan päälle, koska oltiin tahallamme vähän hitaita, jos ulkona paukkui. Sisällä Pörri ei reagoinut paukkeeseen mitenkään, vaikka keittiön ikkuna oli auki ja äänet kuuluivat sisälle.

Puolen yön aikaan täällä Tampereella oli aivan hirveä paukkusota käynnissä. Rakettia sinkoili joka suunnasta. Vihiojanpuistosta ja Koivistonkylästä tuli paljon raketteja, jotka näkyivät hyvin meidän takapihalle. Pörrikin kävi nopsaan ulkona puolen yön aikaan, mutta aivan meidän lähellä ammuttu raketti pelotti sitä sen verran, että se ryntäsi sisälle. Janne jäikin sitten pahimman pommituksen ajaksi sisälle Pörrin kanssa, kun me muut olimme takapihalla. Pörrin vuosi vaihtui turvallisesti Jannen sylissä olohuoneen lattialla. Jannen mukaan Pörriä ei pelottanut niinkään paukaukset vaan enemmänkin valojen välkkyminen. Paukkumiseen se on jo tainnut tottua, sillä täällä Tampereella on paukkunut melkein joka ilta ja aamu siitä lähtien, kun rakettimyynti alkoi.

Eilisiltaa lukuunottamatta Pörri ei ole enää tehnyt tarpeita pissa-alustojen päälle. Herra onkin retuuttanut ja repinyt alustoja aika huolella. Pörrin mielestä alustat ovat vissiin turhia, sillä kaikki tarpeet, yölliset tarpeet mukaan lukien, tulevat ulos. Yritin yhtenä päivänä teipata pissa-alustoja maalarinteipillä kiinni lattiaan. Kun sain teippausurakkani valmiiksi ja Pörri pääsi vapaaksi Jannen sylistä, Pörri riensi alustalle ja irroitteli teippejä samaan tapaan ihminen irroittaisi ne lattiasta. Pörri on muutenkin viime aikoina osoittanut piilevää älykkyyttään niin hyvässä kuin pahassakin.

Tämä vuosi on monella tapaa hyvin raskas. Olen koko vuoden kärsinyt kroonisesta akillesjännetulehduksesta, jonka paranemisesta ei ole tietoa. Tulehdus on rajoittanut omaa liikkumistani paljon ja haitannut normaalia arkielämää. Olen varsinkin loppuvuonna tehnyt valtavia määriä töitä, mikä on kostautunut oman hyvinvoinnin laiminlyömisenä. Eilen puhuimme Jannen ja vieraiden kanssa siitä, että miten paljon Pörri on tuonut meidän elämäämme iloa ja valoa. En muista, että olisin nauranut moniin kuukausiin yhtä paljon kuin vajaan parin viikon aikana Pörrin tempauksille. Vaikka Pörri on välillä vähän vaikea tapaus puremisvimmansa ja itsepäisen kovan luonteensa kanssa, hauskat hetket sen kanssa saavat unohtamaan kaiken huonon. Minusta ja Jannesta tuntuu, että rakastumme tuohon pikkupakkaukseen päivä päivältä enemmän. Vuoteen 2014 suuntaan hyvillä mielin kahden upean uroksen kanssa.

Olisko lisää purutikkuja?!

Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille blogin lukijoille!