Niin se aika vaan kuluu ja meidänkin pojasta alkaa uhkaavasti kasvaa iso poika. Pikkunen pentupalleroinen kasvaa korkeutta hurjaa vauhtia. Viime viikolla Pörri alkoi mielestäni ensimmäisiä kertoja näyttää oikeasti sheltiltä. Pikkuinen pentupalleroinen alkaa saada päivä päivältä enemmän shelttimäisiä piirteitä. Missä tahansa Pörrin kanssa liikutaankin, saadaan usein kysymyksiä siitä, että onko pentu collie vai sheltti. Pörri on shelttipennuksi sen verran suuri mötkäle, että moni varmasti ajattelee sen olevan collie.
 |
| Linssilude |
Koska koira on 8-12 viikkoisena kaikista oppivaisimmillaan, ollaan viime aikoina alettu ottaa loppukiriä sosiaalistamisen kanssa. Yritetään nyt ennen 13 viikon ikää tutustuttaa Pörri mahdollisemman monenlaiseen asiaan. Eilen sunnuntaina käytiin Pörrin kanssa jopa autopesulassa. Lisäksi pyörittiin pitkin Hervannan katuja, jotta Pörri tottuisi siihen ajatukseen, ettei kaikki ihmiset kulje kadulla vain Pörriä rapsuttaakseen. Aluksi Pörri oli varma, että ihan jokainen ihminen haluaa rapsutella häntä. Kun Pörri tajusi, ettei suurin osa ihmisistä välitä hänestä, alkoi hihnassa kulkeminen sujua. Täytyy sanoa, että saatiin eilen ihan parhaat hetket hihnassa kulkemisen suhteen. Pörri kulki kauniisti rinnallani ja piti hyvin kontaktia, vaikka ohi vilisi niin autoja kuin ihmisiäkin. Koin suuria onnistumisen tunteita ja olin erittäin onnellinen. Ehkä tuo pikkuinen sittenkin oppii jotain! Eilen oli myös sikäli merkittävä päivä, että Pörri teki ensimmäisen kerran kakat muualle kuin omalle takapihalle. Myös pisu tuli nätisti taloyhtiön pihalle. Olen niin onnellinen, jos Pörri tajuaisi tehdä tarpeensa muuallekin kuin omalle pihalle. Nykyisin pikkuinen pidättelee aivan turhaan vieraissa paikoissa.
 |
| Hmm mitäs tää valkonen aine on maassa... Kuka piilotti mun pissapaikat ja kaikki herkulliset ruohot? |
Pörri on nähnyt lunta jo pikkuisena kasvattajan luona ollessaan. Silti herra jaksoi innostua valtavasti uudesta sataneesta lumesta. Hauska katsella, miten Pörri työntelee kuonoaan lumeen ja touhottaa eteenpäin. Sadekeleillä Pörri ei oikein viihtynyt ulkona, mutta nyt lumen tultua se ei enää haluaisi tulla sisälle. Pörri on alkanut osoittaa myös paimenkoiran piirteitä. Autot, pyöräilijät ja lenkkeilijät ovat saaneet vielä olla rauhassa, mutta moppi, lumilapio ja harja ovat saaneet paimenvietin heräämään. Erityinen suosikki on lumilapio, joita nyt on näkynyt pihapiirissä runsaasti.
 |
| Miks kaikki ihmiset heiluu tollasten ihme lapioiden kanssa? |
Pörrin 11-viikkoissyntymäpäivä on kulunut tuttuun tapaan. Pörri oli yksin klo 8-15, kuten normaalisti työpäivisin. Herra oli taas nukkunut lähes koko päivän ja nukkui minun tullessa töistä kotiin. Aktivointipallo ja älypeli oli tyhjennetty nameista, joten jossakin vaiheessa herra on ollut hereilläkin. Kun olimme töiden jälkeen Pörrin kanssa pihalla, ohitsemme sattui kulkemaan naapuruston soopeli shelttiherra Pepe. Pörri ja Pepe ovat nähneet toisensa lukemattomia kertoja, mutta herrat eivät ole koskaan pääseet leikkimään. Koska nyt oli molemmilla omistajilla hyvin aikaa ja koiratkin olivat virkeinä ja energisinä, päätettiin Pörrin ja Pepen antaa leikkiä hetki meidän pihalla. Pepe on vielä todella leikkisä, vaikka aikuinen onkin. Herrat tulivat oikein hyvin toimeen keskenään ja meillä omistajilla riitti hupia seuratessa kaksikon touhuja. Yhteensä pojat leikkivät puolisen tuntia. Välillä Pörri kävi Pepen omistajan sylissä lämmittelemässä ja tyhjentämässä herkkuvarastot. Lopulta Pörrin oli kuitenkin niin kylmä, että kiirehdimme Pörrin kanssa sisään lämmittelemään. Herroista näki, että pakkoerotus ei ollut kummankaan mieleen. Katsotaan, jos taas joskus päästään leikkimään yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti