Pörri autoilee

Pörrin uudenvuodenaatto alkoi tuttuun tapaan ulkoilulla omalla takapihalla. Kun ruuat oli saatu syötyä ja pienet unet otettua oli aika siirtyä autoiluharjoitusten kimppuun. Aloitettiin harjoitukset Kaimion kirjan ohjeiden mukaisesti. Ensin Pörri nostettiin auton takakonttiin, jonne oli laitettu nami. Sitten se nostettiin pois. Tätä jatkettiin muutama kerta. Pörri innostui takaluukussa olemisesta erittäin paljon, kun siellä sai nameja ja meinasi itse kiivetä takaluukuun, kun se nostettiin sieltä pois. Tämän jälkeen tehtiin harjoituksia, joissa takaluukku suljettiin Pörrin ollessa siellä. Samalla istuin itse takapenkillä ja annoin Pörrille nameja ja jutustelin sille. Kun nämä harjoitukset sujuivat nätisti, pidettiin tauko.

Jee musta otetaan kuvia. Jos poseeraan oikein nätisti, otetaanko musta monta kuvaa?!

Tauolla käytiin taas vähän mutustelemassa takapihan kukkapenkin kasveja ja maistelemassa multaa. Ulkoilujen ja pienten nokosten jälkeen lähdettiinkin sitten autoajelulle. Pörrin ensimmäinen automatka oli Koivistonkylästä Hervantaan. Kävin itse siivoamassa vanhan työpaikkani työpöydän ja palauttamassa avaimet. Samaan aikaan Janne kierteli Pörrin kanssa Hervannan metsiköissä. Sen verran oli pikkuista uusi ympäristö jänskättänyt, ettei Pörri uskaltanut tehdä tarpeitaan ulos, vaan oli hädissään päästellyt pissit omaan petiinsä auton takakonttiin (onneksi ostettiin se kosteutta hylkivä ja vesipestävä peti..).

Koska ei haluttu osoittaa Pörrille, että autoilu on ihan tylsää ja tyhmää, päätettiin ilahduttaa sitä poikkeamalla Hervannan Mustiin ja Mirriin. Ei oltu Jannen kanssa koskaan käyty Hervannan liikkeessä, joten meitä kiinnosti nähdä millainen kauppa oli kyseessä. Samalla haettiin Pörrille uusia nameja. Jätettiin auto läheiselle parkkipaikalle ja käveltiin siitä Mustiin ja Mirriin siten, että Pörri oli Jannen sylissä, sillä Hervannan keskustan vilske meinasi olla meidän pienelle maalaiskoiralle vähän turhan jännää. Kävelymatkan aikana joku ampui raketin aivan läheltämme. Itse säikähdin rakettia ihan valtavasti, mutta Pörri ei ollut raketista moksiskaan.

Pörri katselee kassalla asioivaa miestä rapsutuksien toivossa.

Mustissa ja Mirrissä Pörriä ensin vähän ujostutti. Herra kuitenkin innostui kaupasta sen jälkeen, kun löydettiin vinkuleluosasto ja kivoja asiakkaita, jotka rapsuttelivat ja lepertelivät mukavia. Tutkittiin koko kauppa läpi ja Pörri nuuskutteli uteliaana kaikkea shampoo-pulloista hamsterin ruokiin. Kun kaupan myyjä sai palveltua edelliset asiakkaat, myyjä tuli rapsuttelemaan Pörriä. Pörri näytti rapsutteluista ja huomioista nauttivan. Luuosastolla Pörri tykästyi alahyllyllä lojuviin luihin ja nuoleskeli niitä innoissaan. Samalla me myyjän kanssa etsittiin jotain pennulle sopivia kivoja nameja ja rupatelttiin koirajuttuja. Myyjä kehui Pörriä ja sanoi, että Pörri vaikuttaa luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan hyvin harrastuskoiraksi sopivaksi. Pörrin reipas, rohkea, ihmisläheinen ja yhteistyökykyinen luonne on juuri sellainen, jota harrastuskoira tarvitsee. Myyjää kiinnostikin, että olemmeko suunnitelleet esimerkiksi agilityn harrastamista. Rupateltiin sitten tovi meidän harrastussuunnitelmista. Myyjä antoi vielä erityiskehut siitä, että Pörri ottaa hienosti oma-aloitteisesti kontaktin. Itsestä välillä tuntuu, että Pörri ottaa melko heikosti kontaktia, mutta ilmeisesti itse olen vähän sokeutunut asialle. Hihnalenkeillä olen palkinnut Pörriä nyt ahkerasti herkuilla aina, kun se ottaa oma-aloitetteisesti kontaktin. 

Luunmetsästäjä

Kaupasta lähdettäessä annettiin Pörrin kävellä itse. Ostetut namit olivat niin hyviä, ettei liukuovet tai ruuhkaisessa Hervannassa kävelykään tuntunut liian pelottavalta. Hervannassa pyöriminen oli kyllä oikein sosialisointia parhaimmillaan. Nähtiin lastenvaunuja, juoksevia lapsia, ihmisiä laidasta laitaan ja paljon autoja.

Pörri autoilee

Autossa Pörri oli ajon aikana aluksi ihmeissään ja katseli ikkunoista ulos ohiviliseviä maisemia, mutta rauhoittui sitten pian ja meni omaan petiinsä nukkumaan. Otettiin automatkalle mukaan Pörrille sen oma peti ja viltti, luu ja sen lempilelu vinkuorava. Kotimatka sujui Pörriltä hyvin kunnes oltiin omassa pihassa ja Janne peruutti autoa katokseen. Katselin sattumalta taaksepäin takaluukun suuntaan ja näin, että Pörri yökkii. Kyllähän sieltä sitten laatta lensikin huolella, kun saatiin auto parkkiin. Nostettiin Pörri pois kyydistä ja menin itse Pörrin kanssa takapihalle pissille sillä aikaa, kun Janne siivosi oksennuksia Pörrin pedistä (onneksi ostettiin kosteutta hylkivä ja vesipestävä peti!!!). Pahoinvoinnista ja uusien asioiden tuomasta jännityksestä huolimatta ruoka maistui kotona hyvältä. Myös uudet namit maistuivat hyvin varsinkin, kun niitä sai varastaa lattialle unohtuneesta kauppakassista.