Meillä kasvatellaan maxia

Päätettiin Pörrin 10 viikkois päivänä ottaa oikein kunnolla selvää, millaista mötkälettä täällä oikein kasvatellaan. Yritettiin mittailla ja punnita Pörriä sen 2 kk syntymäpäivänä ja saatiin painoksi 4,2 kg ja korkeudeksi 27 cm. Nyt 10 viikkoispäivänä paino oli 4,6 kg ja korkeus lähemmäs 29 cm. Muiden blogien shelttipennut vaikuttavat melkoisen rimpuloilta meidän nallekarhuun verrattuna. Ylimääräistä pulleutta Pörrissä ei pitäisi olla, sillä kylkiluut tuntuvat tunnustellessa. Pörri vaan on jotenkin paljon raskasrakenteisempi kuin monet muut sheltit.

Viimeksi taisin hieman moittia meidän hihnakävelyitä, mutta nyt pitää hehkuttaa, että eilen ja tänään meillä on sujunut oikein hyvin. Pörri ei ole vetänyt pahasti ja ottaa hyvin oma-aloitteisesti kontaktia lenkillä. Nähtiin eilen lenkillä pikkupoika, joka halusi tulla rapsuttelemaan Pörriä. Pojan isovanhemmilla oli kuulemma koira ja hän tykkäsi kovin koirista. Täytyi oikein ihailla, miten nätisti Pörri osasi suhtautua pikkupoikaan. Pörri kipitti innoissaan häntä heiluen pojan rapsuteltavaksi. Ei hyppinyt, ei purrut, eikä touhottanut liikoja. Myös poika osasi suhtautua Pörriin hyvin ja näytti onnelliselta märät pusut saatuaan.

Tänään törmättiin lenkillä suomenpystykorvaan, joka asuu tässä lähitalossa. Koira tuli meitä vastaan aivan yhtäkkiä pimeällä kujalla, joten ei ehditty enää perääntyä. Annettiin koirien nopeasti haistaa toisiaan, kun naapurukset kuitenkin ovat kyseessä. Pörri olisi ollut pystykorvan kanssa heti valmis leikkiin, mutta pystykorva vain katseli pikkuisen vouhotusta. Pörri päätti sitten parkeerata itsensä pystykorvan omistajan rapsuteltavaksi. Lyhyiden haisteluiden ja rapsutusten jälkeen ohitus sujui suht hyvin ja Pörri pääsi kävelemään kohtauspaikalta kotiovelle ihan omin jaloin. Pörri osasi hienosti koota itsensä kohtaamisen jälkeen, eikä loppulenkki mennyt holtittomaksi ryntäilyksi ja vetämiseksi. Olen niin onnellinen, kun kerrankin kohdattiin ihan oikeasti hyvin käyttäytyvä koira ja päästiin harjoittelemaan ohitusta.

Pörri on aiheuttanut meidän taloudessa viime aikoina melkoisia naurunpyrskähdyksiä, sillä herra on innostunut telkkarin katselusta. Pörri saattaa syödä luuta omassa pedissään rauhassa ja välillä vilkuilee telkkaria. Kun tv:ssä tapahtuu jotain jännää, herra jää tapittamaan tv-ruutua.

Yksinolot ovat sujuneet hyvin tähän mennessä ja toivottavasti sujuvat tästä eteenkinpäin, mutta niistä lisää ensikerralla.