Pakkaspäiviä

Paukkupakkaset ovat saapuneet Tampereellekin. Pakkasen hyviä puolia näin koiran omistajana on, että yli 15 asteen pakkasella:

• Muiden koirien kakka jäätyy alle aikayksikön
• Kukaan fiksu ihminen ei halua mennä vapaaehtoisesti ulos -> kaupungissakin on hiljaista ja Pörriä voi ulkoiluttaa vapaana
• Ilma on raikasta
• Lyhyenkin lenkin jälkeen tuntee olleensa ulkoilemassa

Ja niitä huonoja puolia:

• Pörrin oma kakka ei ehdi jäätyä ennenkuin herra on ehtinyt syömään sen
• Pörrin tassut meinaavat palella, jos ollaan kauan ulkona
• Ulkona pitää huolehtia, että Pörri pysyy koko ajan liikkeessä eikä vain istu ja ihmettele
• Namikäden sormenpäät jäätyy.

Pörri ei ole pakkasista ollut milläskään. Pörri on ihan yhtä into puhkuen menossa ulos syömään lunta kuin ennenkin. Pörrin turkki alkaa olla onneksi jo melko paksu ja lämmin, joten Pörrin ei juuri tule ulkona kylmä, kunhan pysytään liikkeessä. Lenkillä huomaa, että istuessaan Pörri alkaa nostelemaan tassuja. Tänään oltiin hieman pidempään ulkona töiden jälkeen, joten otinkin välillä herran syliin ja lämmittelin tassuja käsissäni.

Onneksi tuli lunta ja pakkasta niin ollaan voitu päästää Pörriä vapaaksi. Tuossa meidän läheisessä metsässä on ollut paljon koirien ja muiden elämien jätöksiä niin ei olla viitsitty päästää Pörriä kulkemaan ilman hihnaa. Nyt ne ovat onneksi jäätyneet ja peittyneet lumen alle niin on herran turvallisempaa touhuta itsekseen. Pörri on ollut enemmän kuin tohkeissaan, kun on päässyt juoksemaan niin paljon kuin kintuista lähtee ja voin kertoa herra juoksee melkolailla lujaa pitkin peltoja ja metsäpolkuja. Pörri on myös osoittanut ensimmäiset agilitykoiran oireet. Herra nimittäin tykkää valita metsässä kaikki kaatuneiden puunrunkojen yli menevät reitit ja loikkii puiden yli melkoisin agilitykoiran ottein. Ojien ylittäminen on Pörristä vielä hieman pelottavaa, mutta muuten herra tykkää viipottaa kaikenlaisessa maastossa.

Pörri sylissä lämmittelemässä ulkolenkin jälkeen.

Kaikista kylmimpinä iltoina nähtiin Pörrin kanssa melkoisen outo valoilmiö. Ensin luulin valoja epämääräisiksi revontuliksi, mutta kyse olikin haloilmiöstä. Haloilmiö syntyy, kun katuvalojen tai muiden sopivien lamppujen valo heijastuu ilmassa olevista jääkiteistä. Pilarin väri riippuu lampun väristä. Tampereella haloja havaittiin ainakin Härmälässä ja Koivistonkylässä, jossa me asutaan.

Huomasin muuten tänään, että Pörri on vihdoinkin ilmestynyt KoiraNetin jalostustietojärjestelmään. Herra löytyy täältä.