Olipa kerran korona ja kaikki meni uusiksi. Tacon kanssa oli tarkoitus kisailla vielä hallikaudella RTK3 ja tokosta koittaa hakea avoimesta luokasta ykköstulos. Toisin kävi. Tuli korona ja sekoitti kaikki. Tacon kanssa oli tarkoitus pitää lomaa harrastuksista talven kisaputken jälkeen, mutta nyt loma alkoikin vähän etukäteen. En laita tilannetta ollenkaan pahakseni, ellei iske ulkonaliikkumiskielto tai paha korona itselle. Nyt on aikaa hoidattaa Tacoa osteopaatilla (Tacolla on paljon hoidettavaa pyllyssä), kerätä peruskuntoa lenkkeilemällä (erityisesti Pörrille tärkeää) ja hioa kuntoon muutamia tekniikkapuutteita, jotka olisi kuitenkin tulleet vastaan mestariluokassa.
Ihan ensimmäiseksi olen ottanut työn alle opettaa Tacolle kaikki puolenvaihdot pelkillä suullisilla käskyillä. Näin kisoissa käsimerkki olisi vain lisäapu ja varmistus. Tästä treenistä videota alla.
Toinen isompi projekti on opettaa kaikki jäävät varmoiksi molemmilla seuraamispuolilla pelkillä suullisilla käskyillä. Näitä tarvitaan rallyn lisäksi myös tokossa.
Kolmas projekti, joka on vielä ajatteluasteella, on opettaa Tacolle pomminvarmat suorat eteentulot. En halua ottaa mestarissa typeriä virheitä tämmöisistä alokasluokan jutuista, kun tarkoitus on kuitenkin päästä metsästämään niitä valiopisteitä tulevaisuudessa.
Tokon osalta ollaan aika mietintävaiheessa. Voittajaan Taco menee joka tapauksessa uusilla säännöillä, mutta tulevaisuus näyttää, että ehtiikö Taco avoimeenkaan enää ennen uusia sääntöjä. Luulen, että kun korona tästä joskus helpottaa, voi kokeet olla hieman täysiä. En haluaisi opettaa Tacolle hyppynoutoa, mutta voi olla, ettei muu auta. Tokon suhteen motivaatio kyntää pohjamutia, mutta katsellaan. Kaukoprojektin kanssa pitäisi ainakin ottaa itseään niskasta kiinni.
Käytiin korkkaamassa Pörrin kanssa rally-tokon mestariluokka eilen Ylöjärvellä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kisasin missään lajissa ylimmässä luokassa, joten varsin historiallisesta asiasta oli kyse. Onneksi kaverina oli rakas Pörri, joka on urheasti jaksanut kestää noviisin omistajan kaikki koulutusvirheet ja ensimmäiset kisapanikoinnit.
Lähdettiin mestariluokkaan aika soitellen sotaan, mutta oli puolipakko, koska tarvitsin kisakokemusta mestariluokasta rally-tokon koulutusohjaajakurssia varten. Treenaan edelleen Pörrin kanssa todella vähän, noin 10-15 minuuttia viikossa. Pörri oli ennen kisastarttiaan saanut juosta pari kertaa putkeen ja pari kertaa tehdä sarjahyppyä. Merkille uskalsin päästää sen ensimmäisen kerran vasta muutama viikko sitten ja Pörriltä meinasi vallan irrota sokka, kun vihdoin hän sai tehdä jonkun juoksuliikkeen. Pörrin kroppa on edelleen puolikuntoinen pitkistä sairasteluista johtuen, mutta mikä tärkeintä, Pörri on pirteä ja iloinen ja aina menossa kovalla nelivedolla halliin. Kisoissa Pörri oli liikkeellä myös varsin lennokkaalla asenteella ja meni puoli rataa ennen kuin sain Pörrin rauhoittumaan järkevään työskentelyvireeseen.
Rata alkoi mukavasti heti houkutuksella, jossa oli tennispallo. Pörri ei ole yleensä houkutuksia pahemmin noteerannut, mutta tennispallo oli vähän liikaa ja Pörri taisteli himojaan vastaan selkäni takana niin, että saatiin -3 p. Tämän jälkeen oli merkki. Pörri ei muistanut yhtään, mikä tehtävä oli kyseessä. Lähti kyllä suuntaan, jonne osoitin, mutta ei löytänyt sinistä tötteröä. Pysäytin Pörrin ja jatkoin rataa eteenpäin. Tästä -3 p hau ja -10 p merkistä. Tämän jälkeen Pörrillä oli tunteet aika pinnassa ja oltaisiin kaivattu jotain tasoittavaa väliin, mutta rata jatkuikin sitten heti sarjahypyllä, jossa tuli - 3 p arvoisesti haukkumista. Tämän jälkeen paikallaan käännös, joka mielestäni meni hyvin. Paremmin kuin viime kisoissa, mutta saatiin silti -1 p vino ja -3 p tvä. Mielestäni Pörri ei ollut tässä kyllä vino, enkä tiedä, mistä tässä meni -3 p tvä:tä. Tämän jälkeen puolenvaihto edestä, joka on keskeneräisin puolenvaihdoista. Tästä sentään ei saatu virheitä, vaikka seurakaverit yleisössä kommentoivat, että muutin itse kävelylinjaani. Tuplasaksalainen oikealta on vielä vaikea sekä minulle että Pörrille, joten Pörri sanoi hau hau ja jäi patsastelemaan yleisölle, joten tästä -6 p. Vielä olisi ollut mahdollisuudet hyväksyttyyn tulokseen, mutta Pörri päätti edelleen haukkua sen verran toisessa edessä puolenvaihdossa, että saatiin -3 p. Vasta tämän alkuhärdellin jälkeen sain Pörrin oikeasti kunnolla työskentelemään. Liikkeestä seisominen oli taattua Pörri laatua. Juoksuspiraali meni myös hyvin. Istu-puolenvaihto takana-istu kyltiltä otettiin sekä vino -1p että -1p tvä. Pörri ei ollut mielestäni tässäkään vino. Nyt olisi kiva ollut olla video, koska pitää selvittää, miksi tämä näytti tuomarille vinolta, vaikka minun perspektiivistä näytti suoralta. Peruutus oikealla oli aivan todella hieno! Hieno onnistuminen tältä radalta, joka pyyhki pois kaikki aiempien kylttien murheet. Myös maahanmeno oli hieno. Kerrankin suora! Asennonvaihtojen suoruus oikealla on yksi tehtävistä, mikä pitää ottaa Pörrin kanssa työn alle seuraavaksi. 16 kyltiltä otettiin vielä yksi vino. Loput kyltit oli onneksi helppoja, joten niistä selvittiin virheittä. Virhepisteitä kertyi yhteensä 35 ja Pörri sai elämänsä ensimmäisen 0 tuloksen.
Kun Pörrin suorituksen jälkeen kävin katselemassa tulostaulua niin totesin, että vain alle puolet koirista oli saanut siihen mennessä tuloksen. Melko haastava rata siis! Olen onnellinen, että menin kuitenkin näihin kisoihin. Sain kisoista paljon uutta treenilistalle sekä Pörrin että Tacon kanssa sekä sain kuvaa mestariluokan arvostelusta. Kovasti mieli tekisi jo päästä kokeilemaan uudestaan mestariluokkaa, mutta Pörri saa nyt vähän aktiivisemman jakson jälkeen lomaa ja treenaillaan tehtäviä varmemmaksi. Starttaillaan Pörrin kanssa seuraavan kerran mestarissa varmaan huhti- tai toukokuussa, jos meille terveitä päiviä sallitaan. Tacolle on suunnitteilla kaksi voittajan starttia maaliskuulle, joten nyt otetaan menneen taukoviikon jälkeen Tacon kanssa intensiivisempi rally-tokotreenijakso ja hiotaan vielä tehtäviin suoritusvarmuutta. Näiden kisojen voittajaluokan rata näytti melkoisen haastavalta, joten tätä treenataan Tacon kanssa ensi viikolla meidän ot-treeneissä.
Tästä tulee ihan kisablogi, kun aina kirjoittelen vaan kisakuulumisia, mutta tänä talvena ja keväänä tahkotaan rallya oikein urakalla, joten näitä kisakuulumisia nyt vaan tulee. Koska Tacolla on juoksut niin kisakentille pääsi vuorostaan Pörri. Pörrillä oli viime vuodelta voittajasta kaksi hyväksyttyä tulosta ja nyt metsästettiin kolmatta. Tuomarina näissä kisoissa oli Raili Sonninen-Korhonen, jonka voittajan radalla Pörri on ollut ennenkin.
Rata oli siinä mielessä outo, että oikealla seuraamista oli todella vähän. Vain yksi kyltinväli! Pörrin hienoa oikeaa puolta olisin esitellyt mielelläni enemmänkin, mutta kyllä tämä näinkin kelpasi. Rata oli varsin helppo tämmöiselle koiralle, joka ei kiihdy hypyistä. Tacon kanssa olisi voinut olla haastavampaa, joten mielenkiinnosta on ihan pakko päästä testaamaan tämä rata myös Tacon kanssa. Ollaan Tacon kanssa nyt paljon harjoiteltu viime aikoina putkea ja sarjahyppyjä tai oikeastaan mielentilan hallintaa näiden ihanien asioiden ympärillä ja jotain edistystä ehkä tapahtuu. Tacolla kaikista keskeneräisintä mestariin on jäävät, jotka oli viime viikolla meillä rallyssa teemana, mutta ne on nyt tehotreenin alla ja eiköhän ne saada tässä kevään aikana kuntoon. Pörrillä onneksi on jäävät vielä tokoajoilta muistoissa.
Railin rata alkoi heti liikkeestä seisomisella. Lähtökyltiltä oli lyhyt matka toiselle kyltille, joten olin tarkkana siitä, että Pörri lähtee ekalta kyltiltä hyvässä kontaktissa ja on tarkkana heti ekalla kyltillä. Peruutus sujui tänään hyvin. Peruutus on vähän takkuillut viime aikoina. En tiedä, onko Pörrin kropassa tällä hetkellä jotain, mikä vaikeuttaa peruuttamista. Onneksi pian on taas osteopaatti. Kalleimmaksi kyltiksi meille muodostui taas saksalainen täyskäännös, jossa Pörrin piti taas haistella kylttiä. En tajua, miksi sen aina pitää tehdä sama virhe. Nyt onneksi tajusin jäädä odottamaan sitä, ettei otettu -10 rintamasuunnasta. Lisäksi otettiin taas ohjaajavirhe pyörähdyksestä. Tällä kertaa onneksi vain -1 p. Sitä en osaa sanoa, että miksi. Koitin nyt olla tarkkana, etten hidastaisi kyltillä. Lopputulos oli 93 pistettä ja RTK3. Pörri tuli luokassaan toiseksi, joten saatiin oikein palkintokassi kotiinviemisiksi. Ensi viikolla startataankin sitten mestarissa. Jännää! Ihka ekaa kertaa pääsen kisaamaan jossain lajissa ylimpään luokkaan.
Käytiin Tacon kanssa kisaamassa rally-tokoa oman seuran iltakisoissa 23.1.2020. Tuomarina oli oman seuran Päivi Nummi. Tämä oli Tacolle kolmas startti avoimessa luokassa. Kisat alkoivat avoimella luokalla, jossa oli 9 koirakkoa. Kisat saivat jännitysmomenttia, kun heti yksi alkupään koirista kakkasi radalle aivan hypyn lähistölle. Onneksi tuotos oli ilmeisen kiinteää, eikä hajut pahemmin häirinneet muita koirakkoja.
Radassa sinänsä ei ollut mitään ihmeellistä. Pujottelu- ja spiraalitötteröt yht. 5 kpl oli aseteltu peräkkäin. Näitä tötterökikkailuja oli paljon silloin joskus, kun Pörri kisasi alemmissa luokissa, joten sieltä tuttu juttu. Hyppy oli viimeisenä, mutta se ei onneksi mennyt Tacolla tunteisiin. Eniten jännitystä aiheutti eteentulot, jotka oli ennen kisaa Tacolla täysin hajalla. Ollaan treenattu paljon pyörähdystä ja ympäri kiertämistä ja eteentulot ovat jääneet täysin unholaan niin ohjaajalta kuin Tacoltakin. Taco onneksi teki kisassa ihan ok eteentulot ja vältettiin virhepisteet. Ylempiä luokkia ajatellen eteentuloille pitää tehdä jotain muutakin kuin laastarikorjauksia. Tähän onneksi on ajatuksia. Enää puuttuu vain toteutus.
Vireeltään ja rentoudeltaan tämä oli Tacon paras rallykisa. Palkanodotusta näkyi ekoilla kylteillä ja Taco lipoi huuliaan. Ei kuitenkaan kiihtynyt edes hypystä ja palkanodotuskin tasaantui radan keston myötä. Kisa oli siis erittäin hyvä palkattomuustreeni Tacolle myös. Ainoa kauneusvirhe radalla oli, että Taco edisti. Olisi pitänyt vielä ennen kehää muistuttaa oikeasta paikasta. Odotin vähän keulimisesta kontrollivirheitä, mutta yllätys oli suuri, kun saatiinkin 100 p, mikä riitti myös luokkavoittoon, sillä kukaan muu ei tehnyt 100 pistettä. Tacolle siis myös uran eka 100 pisteen rata. Pari kertaa on käyty lähellä 99 p ja 98 p, mutta nyt onnistuttiin olemaan virheettömiä.
RTK2:sen myötä Taco kisaa seuraavaksi sitten voittajassa. Enää en uskalla ilmota Tacoa kisoihin ennen kuin juoksut ovat tulleet, sillä edellisistä on jo yli 6 kk ja tähän mennessä Tacon juoksuväli on ollut aika tarkkaan 6 kk ja 3 vk eli juoksut pitäisi tulla parin viikon sisään. Juoksujen jälkeen joko maalis- tai huhtikuussa olisi tarkoitus korkata voittaja. Voittajan tehtävät on Tacolla hyvässä mallissa. Keskeneräisin on liikkeestä seisominen ja sekään ei enää pahasti ole kesken. Juoksujen aikaan ehditään onneksi hyvin hieromaan sitä valmiiksi. Kun saan liikkeestä seisomisen ja liikkeestä istumisen kuntoon niin Tacon voisi myös ilmota tokokokeeseen avoimeen luokkaan. Ollaan tehty Tacon kanssa nyt paljon tokon avon kisamaisia ja ihanien juoksuliikkeiden huumaa ollaan saatu ihan kivasti suitsittua.
Viikonloppuna oltiin Tacon kanssa hallitsevan tokon maailmanmestarin Michelle Holmlundin koulutuksessa, kun Michelle oli kouluttamassa Tamskilla. Tehtiin Tacon kanssa kaukoja ja luoksetulon stoppeja. Saatiin kaukoihin neuvoja, joiden avulla minusta tuntuu ensimmäistä kertaa, että kaukoista tulee jotain. Pitää ottaa teille videota, kun päästään vähän eteenpäin. Koulutus oli varsin antoisa ja nosti taas tokomotivaatiota. Päällimmäisenä seminaarista jäi mieleen armollisuus. Ääntely ei ole maailmanloppu ja joskus koiran voi palkita väärästä toiminnasta. Vääräkin toiminta on parempi kuin ei toimintaa ollenkaan.
Huh tämä viikko on ollut melkoista kisatykitystä, sillä meidän perheessä raapaistiin kuuteen päivään yhteensä kolmet kisat. Maanantaina Pörri aloitti seuran omissa rallyn iltakisoissa. Olin pitkän työpäivän jälkeen ihan töttöröö, kun rataantutustuminen alkoi klo 20. Voittajassa oli vain 8 koiraa, joten myöhäisestä ajankohdasta huolimatta päästiin vielä ihan ihmisten aikoihin kotiin nukkumaan. Tuomarina oli oman seuran Päivi Nummi, joka tuomaroi ensimmäiset kisansa. Radassa oli meille epävarmoja kylttejä, mutta ei mitään ihmeellistä.
No Pörrin kanssa sitten vähän sattui ja tapahtui kaikenlaista. Vähäinen treenaaminen ja rutiinin puute näkyy edelleen. Puolenvaihdoissa kostautui se, että olen tällä hetkellä vaihtamassa Pörrille useisiin tehtäviin sekä käsimerkkiä että suullista käskyä samoiksi kuin Tacolla ja tällä hetkellä Pörri ei osaa suullisia käskyjä vielä kovin hyvin. Onnistuin myös itse tekemään yhden kyltin väärin, josta otettiin yksi -10 p. Kiltin tuomarin ansioista saatiin kuitenkin tulos 73 p. Tämä oli huonoin rallytulos, jonka olen koskaan tehnyt, mutta itse radasta jäi hyvä mieli, koska Pörri oli radalla ja koko kisoissa niin iloinen, häntä heilui ja oikean puolen seuraaminenkin sujui paljon paremmin kuin ekoissa voittajan kisoissa. Nyt treeniä alle ja lisää kisoja kalenteriin.
Perjantai-iltana startattiinkin sitten Tacon kanssa tokokoeura, kun Kurtti tuomaroi Ylöjärvellä pienene iltakokeen. Olen jo pitkään kytännyt Tacolle tokoon koepaikkaa, mutta kokeet ovat menneet ihan supernopeasti täyteen ja ollaan jääty nuolemaan näppejä. Nyt otin varman päälle ja ilmosin Tacon heti puolilta öin. Alossa oli seitsemän koiraa ja rotukirjo oli ilahduttavan lavea. Esim. Tacolla oli paikkiksessa vieressä staffi ja venäjänmustaterrieri.
Tacon kanssa ollaan työstetty kokonaisuuksia PALJON, mutta vihdoinkin ne alkaa onnistua. Kapulanpidon tiesin epävarmaksi liikkeeksi, koska Taco saattaa ryöstää kapulan tai sitten se puree niin, ettei kykene irroittamaan. No perjantaina nähtiin sitten se versio, että Taco tiputti kapulan. Vanha ongelma viime talvelta, joka tupsahti nyt esiin. Saatiin onneksi kaikista muista liikkeistä kympit kiltiltä tuomarilta, joten 180 p, KP ja ykköstulos. Sijoituttiin vielä kolmanneksi niin saatiin jopa palkintoja. Olipa kiva yllätys.
Tänään lauantaina Taco avasi kisauransa kolmannessa lajissa nimittäin agilityssä. Näistä kisoista ei tullut mainittavaa menestystä muuta kuin, että hyppyradalla Taco pääsi jopa palkinnoille tuloksella 20,58 ja sai palkinnoksi Kongin vinkupalloja, jotka on Tacon suosikkeja. Agiradat taisivat olla varsin kinkkisiä, sillä Tacon luokassa pikkumakseissa ei tullut kummaltakaan radalta yhtäkään tulosta.
Ilolla kerron, että Pörrin vointi on mennyt viime aikoina taas paljon eteenpäin. Pörrin hoisi nyt marraskuussa sama osteopaatti kuin joka on hoitanut Pörrin viimeksi elokuussa ja sanoi, että käsissä oli aivan eri koira. Huikeaa, että syksynkin aikana on näin paljon tapahtunut kehitystä oikeaan suuntaan. Vielä osteopaatti löysi Pörrin niskasta hoidettavaa, mutta Pörrin käyttäytyminen alkaa olla hyvin lähellä sitä, että millainen Pörri on ollut ennen tapaturmaa. Lihaskuntoakin ollaan kivasti saatu tässä kesän ja syksyn aikana. Syksyllä Pörri kävi hoidettavana Airilla, joka on hoitanut Pörriä ennen onnettomuutta ja hän sanoi, että lihaspuutoksia on edelleen paljon ja Pörri on kaukana menneistä ajoista, mutta parasta on se, että meillä on nyt lupa liikkua ja myös treenata. Olen pikku hiljaa palaillut Pörrin kanssa treenaamisen pariin syksyn aikana ja Pörri on päässyt kerran viikossa meidän omatoimivuorolla vähän rallattelemaan ja treeni-intoa Pörrillä on ihan valtavasti.
Tarkoitus oli kisata Pörrin kanssa vasta ensi vuonna, mutta päädyin ilmoittamaan sen kisoihin jo tämän vuoden puolella. Käytiin korkkaamassa voittaja 16.11. Ylökkillä. Tuomarina kisassa oli Raili Sonninen-Korhonen, jolle kisa oli toinen hänen tuomaroimansa. Raililla oli tuoreet opit tuomarikursseilta mielessä ja arvostelu oli tarkkaa. Rata oli kiva, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Pörrille suurimmaksi houkutukseksi osoittautui saksalainen täyskäännös, jossa Pörrin piti käydä haistelemassa kylttiä ja tästä hyvästä otettiin -12 pistettä, kun ensin tuli -1 kyl, sitten -1 p, kun ajauduttiin yli 50 cm päähän toisistamme ja vielä -10 p rintamasuunnasta. Kylttiä en voinut enää uusia, koska olin jo tullut itse suoritusalueelta pois ennen kuin huomasin Pörrin jääneen kylttiä tutkimaan. Tämän lisäksi ilmeisesti itse hidastin pyörähdyksessä, josta napsaistiin -3 p ohjaajavirhettä. Lisäksi kyltiltä nro 6 otettiin 1 p TVÄ-virhettä. En osaa yhtään sanoa, että mistä tämä lähti ja videota ei valitettavasti ole. Jäljelle pisteitä jäi 84 ja sillä sijoituttiin neljänneksi.
Noin yleisesti Pörri oli kehässä vähän vaisun oloinen ja vasen puoli vaikutti yllättävänkin haastavalta, vaikka treeneissä se on Pörrille todella vahva. Toivon, että rutiini palaa Pörrin suorittamiseen, kun saadaan lisää treenejä alle. Itse sain myös hyviä vinkkejä siitä, että pitää jättää Pörrille lisää tilaa, sillä Pörri herkästi nuuskii kylttejä, jos ajan sen liian lähelle telineitä. Seuraavan kerran kisataan omalla kotihallilla 9.12. Nyt vaan toivotaan, että Pörri pysyy terveenä ja päästään kisoihin.
30.11. kisattiin puolestaan Tacon kanssa kotikisoissa. Toinen kerta avoimessa luokassa ei enää jännittänyt ollenkaan niin paljon kuin eka kerta. Hyppy meni Tacolla yllättävän paljon tunteisiin radan aikana, vaikka itse hypyn Taco suoritti hyvin. Jouduin rauhoittelemaan Tacoa parillakin kyltillä ja se päätti myös itse rauhoitella itseään pujottelussa rapsuttelemalla, sillä kierrokset alkoi nousta, kun lähestyttiin hyppyä. Yhtään ääntä ei onneksi koko radan aikana tullut, vaikka ilme kävi radan edetessä aina vain kiihkommaksi. Hypyn jälkeen mielentila onneksi hellitti ja maalissa oli hyvä tunne.
Virheitä otettiin kahdesta uusinnasta yhteensä - 6 p ja -1 p lähti yli-innokkaasta käännöksestä. Taco mokasi saksalaisen täyskäännöksen, sillä luuli sitä puolenvaihdoksi ja teki puolenvaihdon ennen kuin ehdin antaa käskyä. Ollaan tehty Tacon kanssa paljon voittajan ratoja ja treenattu juuri tuota puolenvaihtoa, joten raukka luuli olevansa voittajan radalla jo. Saatiin kuitenkin hyvää rutiinia uusimisesta, joten en laita virhettä ollenkaan pahakseni. Tacon 93 pistettä riitti neljänteen sijaan, mutta yllätykseksi tuomari palkitsi meidät tuomarin palkinnolla, koska oli tykännyt Tacosta niin paljon. Ikinä ennen en ole tuomarin palkintoa saanut, joten olipa ihanaa saada tämmöinen tunnustus. Tässä vielä rata videolla. Tacon seuraavat kisastartit onkin uusissa lajeissa, sillä Taco on ilmoitettu sekä tokokokeeseen että aksakisoihin.
Käytiin Tacon kanssa kotiseuran kisoissa korkkaamassa avoin luokka. Piti kisata Tacon kanssa rallyn avoimessa luokassa jo kesällä, mutta jouduin perumaan Tacon kisastartin juoksujen vuoksi. Sen jälkeen lähdettiinkin Lappiin lomalle, joten kisaaminen venyi syksylle ja ihan hyvä niin. Kisatauon aikana ehdittiin treenaamaan monta juttua vielä varmemmaksi. Erityisen iloinen olen 1 askel seiso, 2 istu ja 3 askelta maahan - kyltin seisomisesta, johon ihan sattumalta keksin ohjauksen, jolla sain -1 p virheen pois. Tacoa pitää ohjata aika monella kyltillä eri tavalla kuin Pörriä, sillä Taco kiinnittää huomiota selvästi vähemmän käsiin kuin Pörri, mutta sen sijaan huomioi enemmän esimerkiksi rintamasuuntaa ja mun jalkojen asentoa. Olen treenaillut nyt Tacon lisäksi myös Pörrin kanssa. Pörri kävi jopa Hämeen shelttien rally-tokopäivässä, jossa oli kouluttajana Pia Heikkinen. Kisakalenteria on selattu molempien koirien osalta nyt kuumeisesti ja todennäköisesti Pörrikin pääsee kisoihin ja korkaamaan voittajaluokan vielä tämän vuoden puolella.
Lauantaina tuomarina oli Tiia Hämäläinen, jonka radat on mun suosikkeja. Pörri on kisannut Tiian radalla kolme kertaa ja kaksi kertaa saanut 100 pistettä. Tykkäsin myös tästä Tiian radasta, jossa oli paljon seuraamista ja käännöksiä. Sopii Tacolle, jolla on vahva seuraaminen. Eniten kuumotusta aiheutti heti ensimmäisenä ollut houkutus, jossa oli houkutuksena kaksi Tacon suurta intohimon kohdetta eli putki ja hanska. Rataantutustumisessa onneksi totesin, että houkutus oli sijoitettu aika kiltisti erilleen muusta radasta ja esineet olivat aika kaukana.
Saatiin radalta yksi virhe eli saksalaisessa eriaikaisuus, joka maksoi meille kolme pistettä. 97 pisteellä sijoituttiin toiseksi, sillä toisella 97 pistettä tehneellä koirakolla oli nopeampi aika kuin meillä. Tuomarin kommentti oli "Todella hienoa yhteistyötä ja osaamista." Tästä on hyvä jatkaa. Rallyn treenailu jatkuu Tamskin rally-tokon tehoryhmässä talvikauden ajan ja toistaiseksi ollaan nyt panostettu Tacon kanssa päätoimisesti rally-tokoon ja aksaan, mutta tarkoitus olisi myös jatkaa tokoilua, kunhan saadaan jostain motivaatiota. Jostain syystä tokon treenaaminen on tökkinyt jo pidemmän aikaa, mutta rally-toko on imaissut todenteolla.
Käytiin lauantaina Tacon kanssa Ylöjärvellä Mutalassa rally-tokon tuplakisoissa. Ekat ulkokisat Tacolle. Ekat tuplakisat sekä mulle että Tacolle. Alokasluokka aloitti aamulla ensimmäisenä jo klo 9. Raskaan työviikon jälkeen olisin mielelläni mennyt kisaamaan vasta iltapäivästä. Silmät ristissä heräilin klo 6.40. Alokasluokan radat olivat molemmat mukavan lyhyitä. Ensimmäisellä Taru Leskisen radalla oli 12 kylttiä ja toisella Minna Hillebrandin radalla oli vain minimi 10 kylttiä.
Ensimmäinen rata alkoi hiekkakentän metsän puolelta ja paikalla oli vain alokasluokan koirakoita. Toiselle kentälle rakennettiin seuraavaa rataa, mutta häiriöt olivat varsin maltilliset. Sääkin oli kiva: viileähkö kesäaamu. Startattiin Tacon kanssa kuudentena. Radassa ei ollut mitään ihmeellistä ja yksi virhepiste otettiin 10 kyltin käsitargetista. En uskaltanut jättää käsitargettia puolitiehen, sillä Tacon istuminen on vielä liian herkässä ja riski siten liian suuri. Näin siis yksi tietoinen virhe. Tacon kontakti rakoili ainoastaan pujottelussa. Muuten Tacon suoritus oli 10+ ja muistin onneksi kehua Tacoa runsaasti radalla hienosta suorittamisesta. Moni koira teki 99 p, mutta tehtiin Tacon kanssa sen verran nopea aika, että se riitti toiseen sijaan.
Ennen toisen radan alkua paikalle valui paljon avoimen luokan koirakoita, sillä avoimen luokan rata pyöri samaan aikaan kuin jälkimmäinen alokasluokan rata. Häiriötä alkoi olla selvästi enemmän. Toinen kenttä oli myös lähellä pysäköintialuetta, ilmoittautumista ja kanttiinia. Häiriöitä oli niin, että hirvitti. Radassa sinänsä ei ollut mitään ihmeellistä, vaan se oli varsin helpon oloinen. Vaikeaksi radan teki häiriöt. Erityisesti kahdeksikko oli sijoitettu varsin haasteelliseen paikkaan ja siinä oli monilla koirilla ongelmia, myös Tacolla.
Ekaa hienoa rataa ei tietenkään saatu videolle, mutta tämä sähläysrata tuli, joten laitettakoon se jakoon kaikelle kansalle. Häiriöt vei Tacoa 100-0. En osannut ennakoida ja tuoda Tacoa riittävän ajoissa kehän laidalle katselemaan häiriöitä, jotta sitten kisassa ne ei enää olisi häirinneet.
Virhesaldona siis:
- kyltti 2 PY -1 p
- kyltti 3 KYL -1 p, uusi -3 p
- kyltti 6 PY -3p
- kyltti 7 OV -1p, PY -3 p
- kyltti 8 uusi -3 p
- kyltti 10 TVÄ -10 p
eli pisteitä jäi 75 p ja hyväksytty tulos ja RTK1. Kolme kertaa radan aikana todella harkitsin, että keskeytän, mutta sitten ajattelin, että tämä on rally-tokoa. Täällä voi venyä vähän kehnommallakin suorituksella hyväksyttyyn tulokseen ja ilman tuota Tacon 10 kyltin piruettia oltaisiin saatu yli 80 pistettä. Onneksi jatkoin maaliin saakka ja selätin uusimismörön ja uskalsin uusia pahimmat virhekyltit.
Tuomarin sanallinen palaute oli: Koira tekee upeasti töitä ollessaan kuulolla, ympäristössä muutamia häiriöitä, mutta hienosti pystyi jatkamaan työskentelyä.
Mitä näistä kisoista jäi käteen: Tacon virittelyä ja valmistelua ennen kehää pitää vielä miettiä uudelleen. Sittenkin enemmän leikkimistä ja hengailua kentän laidalla ennen suoritusta? Lisää palkkaamista häiriöistä luopumisesta? Eteentuloa pitää vahvistaa ja ajatus päälle hyppimisestä pois. Käsitarget seisomisesta pois. Tacolle tuplakisat saattaa olla vielä liian rankat, koska ympäristö vie sen ajatuksia niin paljon. Häiriöitä pitää edelleen treenata ahkerasti ja hyödyntää ulkotreenimahdollisuudet niin kauan kuin kelejä riittää. Seuraava koetus onkin sitten heinäkuun lopussa, kun startataan avoimessa luokassa.
Hassu tunne, kun pitäisi olla jotain muutakin elämää kuin koirat, sillä valitettavasti tällä hetkellä molemmat koirat on jonkinasteisella saikulla sekä molemmilla on voimassa oleva doping-karenssi. Tacon saikku ei onneksi ole vakava ja Pörrikin on ottanut paranemisessa isoja harppauksia eteenpäin ja Pörrin liikuntaa ollaan voitu lisätä.
Taco kävi keskiviikkona vihdoin virallisissa luustokuvissa ja samalla reissulla Tacolta poistettiin mahasta ihomuutos, joka lähetettiin patologille tutkittavaksi. Ihomuutos kasvoi Tacolle pikkuhiljaa. Ensin tuli litteä ihopalanen, joka sittemmin täyttyi ja kasvoi noin sormenpään kokoiseksi. En usko, että muutos oli mitenkään vaarallinen, mutta se oli hankalasti lähellä valjaiden mahaosaa ja pelkäsin, että se jonain päivänä repeytyy irti. Poistokohtaan Taco sai yhden tikin ja riehunta- ja uimakielto hetkeksi.
Varasin sitten Tacolle perjantaiksi hieronnan niin tulee saikutus tuplasti hyötykäyttöön. Pahiten Tacolla oli Heidin mukaan jumissa lantion seutu, mutta se aukesi kuulemma hyvin käsittelyssä. Samaa lantion seutua hoidettiin jo aiemmin keväällä osteopaatilla. Voisi katsella Tacolle taas osteopaattia, jos tuo lantion alue saataisiin kunnolla kuntoon.
Poistokohta perjantai-iltana ja lauantaiaamuna.
Tacon luustokuvissa ei näkynyt mitään kovin ihmeellistä. Odotellaan Kennelliiton lausuntoja. Muut paitsi olat otettiin virallisina.
Eilen oli jännä päivä, sillä Taco pääsi vihdoin ja viimein korkkaamaan virallisen kisauransa kypsässä reilun 2 vuoden iässä. Pörrin kanssa aloitettiin kisaura jo alle 2-vuotiaana ja Voltin kanssa olisi aloitettu myös, jos terveys olisi sen sallinnut. Tacon kanssa menikin sitten vähän vanhempaan. Kun Taco tuli minulle vajaan 8 kuukauden iässä, jouduin (tai ennemminkin pääsin) aloittamaan sen kanssa harrastamisen aika tyhjältä pöydältä. Taco on varsin nopea oppimaan asioita, mutta kokonaisuuksien tekeminen sen kanssa on ollut vaikeaa. Taco on kiihkeä, vilkas ja ilmaisee tunnetilansa herkästi. Palkattomissa kokonaisuuksissa Taco on kiihtynyt palkattomuudesta, koska sitä on nuorena jouduttu paljon sitouttamaan tekemiseen palkan avulla. Kiihtyminen taas on purkautunut puremisena ja ääntelynä. Tacon sitkeys maastolajeissa on osoittanut, että Taco on työhaluinen ja sinnikäs, kunhan sen motivaatio ja mielentila vaan on kunnossa. Koska tokossa kokonaisuustreenit on edelleen Tacolle haastavia, päätin lähteä kokeilemaan kisaamista rally-tokon parissa. Taco ei ollut nähnytkään rally-tokokylttejä, kun ilmoitin sen ensimmäisiin kisoihin. Aika pienellä määrällä lajitreeniä mentiin kisoihin, mutta toko ja pk-tottiksen pohjat antoivat vahvat pohjat liikkeisiin ja pienellä viilauksella sain Tacon jo aika kivalle mallille. Nyt meidän rallyn treenaus jatkuu säännöllisemmin, sillä Taco pääsi Pörrin paikalle rally-tokon tehoryhmään.
Tuomarina kisoissa oli Maria Riski, joka taitaa olla sen verran tuore tuomari, ettei ole tuomaroinut vielä silloin, kun Pörrin kanssa rallya kisattiin. Rata vaikutti haastavalta, sillä rata oli maksimipituinen ja siellä oli mm. juoksuosuudella käännös ja ehdoton inhokkikylttini 1 askel seiso, 2 askelta istu ja 3 askelta maahan. Inhokkikyttiäni lukuun ottamatta muita uusia kylttejä ei ollut. Spiraalia tai pujottelua ei ollut ollenkaan, mikä oli ihan kiva. Tacon vilkkeläliikkeinen pylly meinasi aiheuttaa vähän harmaita hiuksia, sillä Taco iskee pyllyn heti maahan, jos vähänkään hidastan. Osalle kylteistä jouduin stoppaamaan jo kauemmas kuin olin ajatellut, koska huomasin, että Taco istui jo. Ainoat virheet tuli kylteiltä 5 ja 15. Kyltin 4 ja 5 välisellä siirtymäosuudella Taco meinasi alkaa rapsuttamaan itseään ja melkein istui. Kyltillä 15 jouduin antamaan tosi selkeän käsitargetin Tacolle, sillä en ehtinyt häivyttämään sitä ennen kisoja. Luulin, että siitä saisi kympin, mutta tuomari rokotti onneksi vain yhden pisteen. Noin muuten pieniä kauneusvirheitä sattui kyltillä 3, jossa Taco aivasti ja pudotti sen vuoksi kontaktin, kyltillä 4, jossa Taco vilkaisi yleisöön, kyltillä 7, jossa juoksun käännös levisi sekä kyltillä 12, jossa jouduin antamaan Tacolle tuplakäskyn maahan. Tuomari ei onneksi näistä rokottanut, joten kokonaissaaliiksi saatiin 98 pistettä.
Palkintosijaa saatiin jännittää aivan viimeiseen saakka, sillä yksi koira oli tehnyt 100 pistettä ja yksi koira meitä nopeammalla ajalla 98 pistettä. Myös viimeinen koira teki 98 pistettä, mutta Taco oli muutaman sekunnin nopeampi ja nappasi näin palkintopallisijan ja kassillisen palkintoja. Kiva aloitus kaiken kaikkiaan kisauralle ja nyt on hirveä kuume rallytella lisää Tacon kanssa.
Tampereen seudulla on nyt todella paljon epiksiä, kun kesän ulkomaan arvokisat lähestyvät ja joukkueet keräävät matkakassaa tukiepisten muodossa. Meille tämä episbuumi sopii oikein hyvin, jotta Taco pääsee harjoittelemaan kisamaisia tilanteita ennen virallisia kilpailuja. Virallisten kisojen korkkaaminenkaan ei ole enää kaukana, sillä jos elämä ei yllätä, niin Taco aloittaa virallisen kisauransa tässä kuussa seuran omissa rally-tokokilpailuissa. Agilityssä Taco alkaa olla keppejä vaille kisavalmis. Se on jo pujotellut 12 keppiä yhdellä verkolla/ilman verkkoja, mutta ei kestä vielä liikehäiriötä.
Tokossa ollaan hiottu avoimen luokan liikkeitä kohti kisavalmiutta ja aloiteltu voittajan liikkeitä. Alokasluokan liikkeet ovat Tacolla olleet valmiina jo pitkään, mutta sen palkaton työskentely takkuaa edelleen sen verran, etten ole tohtinut ilmoittaa sitä vieläkään kokeeseen.
Mutta päivän aiheeseen eli Tacon epiksiin. Näissä epiksissä supermöllit ja möllihyppyrata järjestettiin Tamskin omalla ulkokentällä. Taco pääsi jo torstain aksatreeneissä testaamaan talvitauon jälkeen ulkokenttää, joten kenttä oli tuttu. Rataa oli helpotettu ennakkoon jaetusta ratapiirustuksesta, joten ratapiirrosta tästä radasta ei ole. Pikkumaksit ja maksit oli yhdistetty, joten maksiluokassa oli koirakoita yhteensä 9. Taco voitti maksiluokan ylivoimaisen nopealla ajalla ja nollatuloksella.
Myös möllihyppyrataa oli helpotettu ennakkoon jaetusta ratapiirustuksesta, joten
ratapiirrosta tästä radasta ei ole. Pikkumaksit ja maksit oli yhdistetty myös tässä. Tacolle tuli radasta tulokseksi vitonen ja sillä jäätiin palkintojen ulkopuolelle.
Taco kävi tänään TamSKilaisten WAO-tukiepiksissä juoksemassa kaksi rataa: supermöllit ja möllien hyppyradan. Ns. pikkuluokat oli yhdistetty eli maksit ja pikkumaksit sekä minit ja pikkuminit kisasivat samoissa luokissa eli palkintoja jaettiin kolmessa luokassa: minit, medit ja maksit.
Supermöllien rata
Supermölliradalta Taco ja Janne sai hienosti nollatuloksen, mutta maksit paukuttelivat sen verran kovia aikoja, ettei Taco päässyt palkinnoille vaan jäi juuri juuri neljänneksi. Pelkkien pikkumaksien sarjassa sijoitus oli toinen.
Möllien hyppyradalla Janne lähti kokeilemaan vähän rohkeampia ohjauskuvioita ja tulokseksi 5. Virhe tuli esteeltä nro 10, jossa Taco kävi pyörtämässä putkessa ja tuli samasta päästä ulos.
Möllien hyppyrata
Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä, vaikka Jannella oli pieni epäilys päivän kulusta ennakolta, koska Tacon kanssa nyt vaan on kaikki mahdollista.
Osallistun Jaana Pohjolan kolmipäiväiseen kysytään koiralta - koulutukseen. Ensimmäisen päivän aiheena oli käsittelytoimenpiteet. Ajattelin kirjoittaa teillekin jotain aiheesta ja omista havainnoistani.
Tässä jotain poimintoja Jaanan luennolta, joka edelsi käytäntöjä:
Pelaa aina avoimin kortein
Koiraa ei saisi huijata käsittelytoimenpiteisiin esimerkiksi antamalla ymmärtää, että tapahtuu jotain kivaa ja sitten tehdä ikäviä asioita. Tämä heikentää koiran luottamusta omistajaa kohtaan. Lisäksi koira oppii, että kurjia asioita ennen saattaa tapahtua joku asia x ja koiraa tulee asiaa kohtaan epäluuloiseksi.
Jos koiralle tehdään väkisin ikäviä toimenpiteitä, koira saattaa alkaa pelätä esimerkiksi ihmisen käsiä. Tämän seurauksena käsittelypelko saattaa yleistyä myös muihin tilanteisiin ja koira saattaa pelätä lähestyviä käsiä myös muissa tilanteissa. Kädet kannattaa pitää ns. puhtaana käyttämällä ikävissä toimenpiteissä esimerkiksi hanskoja, jota ei pidä koskaan muulloin. Näin koira tietää, milloin ikäviä asioita on tulossa.
Miksi kysyminen kannattaa?
Koira sitoutuu tehtävään paremmin
Koiran kynnys puremiseen kasvaa
Voit oppia koiran tunnetiloista lisää
Opit, mikä koiraa kuormittaa
Hoitotoimenpiteistä tulee ikävän pakkopullan sijaan koiralle virikkeitä
Luottamus koiran ja omistajan välillä kasvaa
Lisää koiran psyykkistä hyvinvointia
Miten etenen?
Uutta käsittelytapaa voi viedä vanhan rinnalla. Tällöin kannattaa tehdä kysymistilanteet vaikkapa toisessa huoneessa ja toisessa huoneessa tehdään asioita vanhalla tavalla.
Jos on riski, että koiran vastaus on omistajalle epämieluinen, ei kysytä. Koiran mielipidettä pitää kunnioittaa, jos sille annetaan mahdollisuus se kertoa.
Vaiheet:
Esitellään koiralle tehtävä toimenpide
Valitaan sopiva palkkio
Annetaan puheenvuoro koiralle
Opetetaan koira vaatimaan toimenpidettä esim. koskemalla saksiin. Pelkkä paikalle tuleminen ei riitä luvaksi.
Kunnioitetaan koiran valintoja
Esimerkkejä omaehtoisuudesta
Jos koira istuu trimmauspöydälle, se saa tauon
Jos koira vetää tassunsa pois, kynsienleikkaus loppuu
Jos koira koskee harjaa/saksia, käsittely alkaa
Olin koulutuksessa koirakkopaikalla Tacon kanssa Pörrin ollessa kipeä. Tacolla ei varsinaisesti ole mitään ongelmia käsittelytoimenpiteissä, vaan Taco on aina innokkaana paikalla, kun jotain tehdään. Valitsin meille teemoiksi harjaamisen ja kynsien leikkuun, joissa on ongelmia Pörrin kanssa. Tässä ensimmäisenä video siitä, miten koulutuksessa teimme harjausta Tacon kanssa.
Tässä siis harjan koskeminen toimii lupana alkaa harjata.
Kynsien leikkuuta harjoittelimme samaan tapaan eli saksiin koskeminen oli lupa leikata kynsi. Tacon kohdalla tämä johti nopeasti siihen, että se alkoi tyrkyttää minulle tassuaan. Tosin Taco haluaisi kynsiä aina leikattavan vain oikeasta etutassusta. Opetin sille, että tassun tarjoaminen on lupa leikata kynsi siitä tassusta. Jos haluan leikata kynsiä muista tassuista, otan tassun käteen ja sen jälkeen Taco voi antaa luvan leikkaamiselle koskemalla kuonollaan saksiin. Näin saadaan muidenkin tassujen kynnet leikattua.
Pörrin kanssa rutiinit ovat muodostuneet vähän erilaisiksi. Jostain syystä Pörri on halunnut omaksi käsittelyasennokseen kylkimakuun, jota en ole sille käsittelytoimenpiteitä varten varsinaisesti opettanut. Kynsien leikkuussa sovellan samaa kuin Tacon kanssa, että aloitan leikkaamisen siitä tassusta, jota Pörri tarjoaa. Leikkaamisen aloitan, kun Pörri painaa päänsä maahan. Jos Pörri nostaa päänsä, leikkaaminen loppuu. Muiden tassujen kohdalla otan tassun käteeni ja alan leikata, kun Pörri painaa päänsä maahan.
Samoin harjaamisessa odotan, että Pörri tarjoaa harjan nähdessään kylkimakuuta ja painaa päänsä maahan. Saan harjata Pörriä niin kauan, kun se pitää päänsä maassa. Jos pää nousee, harjaaminen loppuu samantien ja alkaa uudelleen vasta, kun Pörri painaa pään uudelleen maahan.
Omat kokemukset
Olen hyvin hämilläni siitä, miten nopea ja suuri muutos erityisesti Pörrin asenteessa hoitotoimenpiteitä kohtaan on tapahtunut, kun se on saanut omaehtoisuuden kautta lisää valtaa päättää, milloin se on valmis käsiteltäväksi. Esimerkiksi oheisella videolla Pörri on edelleen niin kipeä, ettei edes lähimmät ihmiset saa rapsuttaa sitä. Silti se antaa harjata itseään ja vielä heiluttelee häntää. Harjaaminen ei todellakaan ole mikään Pörrin suosikkijuttu, vaan asia mitä se inhoaa tai ainakin inhosi ennen. Kynsien leikkaamisessa olen kiinnittänyt huomiota siihen, että ensimmäistä kertaa Pörrin elämässä olen saanut leikata kynsiä rentona olevasta tassusta. Aiemmin Pörri on aina jännittänyt tassua, kun kynsiä on leikattu.
Olen myös ollut yllättynyt siitä, miten nopeasti koirat tajusivat idean. Toki omat koirani on koulutettu aktiivisiksi tarjoajiksi ja pyrin kuuntelemaan ja kunnioittamaan niitä joka päivä, mutta silti yllätyin, miten nopeasti saatiin käsittelytilanteet sujuvaksi vuoropuheluksi.
Suosittelen ehdottomasti kaikkia perehtymään omaehtoisuuden lisäämiseen arjessa!
Voisin vähän päivitellä Pörrin kuulumisia. Viime postauksessa tammikuussa kerroin, että Pörrin niskavamma ei olekkaan parantunut vaan otti takapakkia, minkä vuoksi Pörri kuvattiin röntgenissä ja se sai Gabentiinikuurin. Kuurin ja lepotauon harrastuksista oli tarkoitus kestää vain kuukausi, mutta nyt tuosta lääkärireissusta on jo kohta kaksi kuukautta ja Pörri syö edelleen Gabapenttiinia ja on levossa kaikesta suuremmasta aktiviteetista.
Pörri hoidettiin kraniolla 29.1. ja se oli todella kipeä. Jostain syystä Pörri oli kerännyt nestettä ja muuttunut aivan kovaksi. Saatin kehotus hankkia Pörrille Gabapenttiinin rinnalle toinen kipulääke helpottamaan oloa. Tässä vaiheessa itkin sitä, että Pörri ei parane koskaan. Kranion ja kipulääkkeen avulla Pörri alkoi onneksi vähän piristyä.
Pörri hoidettiin uudelleen kraniolla 12.2. Tämän jälkeen toinen kipulääke loppui. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että Pörri pitäisi magneettikuvata, mutta itsellä oli fiilis, että magneettikuvaus olisi liian kallis saatuihin hyötyihin nähden. Pörri vastasi kraniokäsittelyyn hyvin ja sen jälkeen Pörrin vointi alkoi kehittyä selkeästi parempaan suuntaan. Edelleen Pörri on ollut outo. Ei ollenkaan oma itsensä, mutta parempaan suuntaan on jo paljon menty. Liukkaat kelit ovat olleet ikäviä ja Pörri ei haluaisi liikkua ulkona.
Tänään 25.2. Pörrillä oli ensimmäinen osteopaattikäynti. Osteopaatti oli järkyttynyt siitä, miten jumissa Pörrin koko kroppa oli. Niskavaiva ja useat kipushokit ovat ajaneet Pörrin koko elimistön shokkitilaan. Pörri jännitti aluksi hoitoa paljon, mutta melko nopeasti alkoi ottaa hoitoa vastaan ja tyytyväisenä pötkötteli pöydällä. Osteopaatti oli sitä mieltä, että Pörrissä ei tällä hetkellä ole mitään sellaista vikaa, jota ei saisi osteopatialla parannettua. Hoidon jälkeen mulla oli käsissä aika erilainen koira kuin se, jonka vein hoitolaan. Tänä iltana Pörri on jo osoittanut olevansa selvästi reippaampi kuin aikoihin ja punki jo Jannen syliin. Seuraavan kerran osteopaatti hoitaa Pörrin 12.3.
Tällä hetkellä olo on varsin toiveikas ja luottavainen sen suhteen, että Pörri vielä toipuu. Onneksi on päteviä ammattilaisia ja ystäviä, jotka tukee ja valaa uskoa tulevaan. Kiitos teille kaikille neuvoista, joita tuli runsaasti viime postaukseen. Teidän ansiosta Pörri on toivottavasti matkalla kohti kivutonta elämää.
Luulin, että Pörrin tilanne olisi ollut jo menossa parempaan päin marraskuussa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen. Marraskuussa siis Taco hyppäsi auton takakontista suoraan Pörrin päähän, kun olin ottamassa koiria pois autosta. Oltiin jo palattu normaaliin elämään, kun yhtenä iltana makailin lattialla ja Pörri tuli siihen kiehnäämään. Taco tuli myös ja koirat alkoivat leikkiä omaa suosikkileikkiään, missä Taco läpsii Pörriä tassulla naamaan ja Pörri leikkipuree Tacoa päähän. Yhtäkkiä Pörri sai kipushokin. Se alkoi huutaa ja häntä koipien välissä juoksi Jannen syliin, jossa tärisi paniikissa. Seuraavina päivinä Pörri oli selvästi normaalia vaisumpi ja vein sen eläinlääkäriin. Eläinlääkärissä Pörri tutkittiin ja taivutettaessa päätä vasemmalle Pörri sai taas kipushokin. Se huusi ja tärisi. Pörrille pistettiin nopeasti kipulääkettä ja nukutusainetta ja koira vietiin röntgeniin. Kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, joten lääkäri epäili, että Pörrillä olisi vanhasta tapaturmasta johtuen hermopinne kaularangassa ja määräsi Pörrille gabapenttiiniä ja lepoa treenaamisesta.
Tässä vielä eläinlääkärin lausunto:
Pörri on yleistutkimuksessa reipas. Silmät ja korvat siistit, hampaat siistit, limakalvot normaalit, sydän ja hengitysäänet normaalit, ei aristusta vatsaontelon palpaatiossa, aristaa lanneselän palpaatiota, erittäin voimakas aristus kaularangan taivutuksessa vasemmalle.
Pörri rauhoitettiin ja sen kaula- ja rintarnagasta otettiin röntgenkuvat. Kuvissa ei todeta selkeitä muutoksia. Nikamat normaaleja, nikamaväleissä ei kaventumista. Kaikki muutokset kaularangassa eivät näy röntgenkuvissa, vaan vaativat varjoaine-CT tai magneettikuvauksia. Aloitetaan Pörrille nyt hermokipulääke gabapentiini. Gabapetiini saavuttaa täyden tehonsa kahdessa viikossa. Se voi myös aiheuttaa väsymystä ansimmäisen kahden viikon ajan. Lääkitystä ei saa lopettaa yhtäkkiä.
Lisäksi Pörrin kaulaan kohdistuvia rasituksia tulee välttää neljän viikon ajan. Kevyttä lenkkeilyä saa tehdä, ei toisten koirien kanssa leikkimistä tai seuraamistreenejä. Käytetään valjaita, ei pantoja.
Pörri on syönyt gabanttiiniä nyt reilun viikon ja on hieman piristynyt. Ulkona se on pirteä, mutta sisätiloissa edelleen vaisu, eikä lähellekään oma itsensä. Minä en ole todellakaan Pörrin suosiossa tällä hetkellä. Kaksi kipushokkia minun läheisyydessäni pienen ajan sisällä sai aikaan sen, että Pörri välttelee tällä hetkellä sekä minua että Tacoa. Olen ollut tilanteesta tosi surullinen.
Juuri, kun jalkaepisodista toivuttiin, piti tulla uusi tapaturma, josta näyttäisi seuraavan taas pitkä sairasloma. Luulen, että Pörri ei toivu tästä vaivasta vielä 4 viikonkaan saikulla, vaan treenitauko tulee kestämään pitkälle kevääseen. Pörrin kanssa oli tarkoitus kisailla sekä rallyssa että tokossa tässä heti alkuvuodesta, mutta nyt en ole enää varma, että kisaako Pörri enää koskaan. Tärkeämpää kuin kisaaminen on kuitenkin se, että Pörri olisi normaali oma itsensä. Rassaa katsella sitä, kun se hiippailee häntä koipien välissä ja näyttää surkealta. Toivottavasti gabantiini saavuttaisi pian täyden tehonsa ja parantaisi Pörrin vointia, jotta Pörri saisi taas luottamusta minun ja Tacon suhteen ja huomaisi, ettei meidän läheisyydessä tapahtuneet ikävät asiat olleet meidän tahallisesti aiheuttamia. Pörri ei ole mikään pehmeä koira, joten sillä on täytynyt olla todella kovia kipuja, kun se reagoi noin voimakkaasti. Ikävöin sitä, että Pörri kulkee häntä tötteröllä reippaana ja punkee syliin, joten toivottavasti Pörri paranee vielä.
Tällä hetkellä minulla on kova motivaatio harrastamiseen ja erityisesti itsensä kehittämiseen entistä paremmaksi koirankouluttajaksi. Alkuvuoteen olen buukannut itselleni paljon koulutuksia, sillä Tampereen seudulla järjestetään monta mielenkiintoista tapahtumaa:
- Pörrille Senni Vesterisen pitämä tokon VOI-EVL-kurssi, jossa on viisi kurssikertaa ripoteltuna alkuvuodelle. Kivaa päästä pitkästä aikaa Pörrin kanssa jonnekin koulutukseen ja saada toivottavasti hiottua voittaja kisavalmiiksi ja päästä keväällä vihdoin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen kilpailemaan.
- Jenny Jalosen pitämä workshop Vire ja impulssikontrolli. Ilmoitin Tacon workshoppiin, jotta saisin jotain keinoja oppia hallitsemaan sen virettä. Pieleen mennyt näyttökoe oli aika märkä rätti vasten kasvoja. En ymmärrä, miten olin niin sokea, että Tacon vire näyttökokeessa tuli minulle yllätyksenä. Tai oikeastaan kiihkoilu ei tullut yllätyksenä, vaan se, miten kädetön olin tekemään vireelle kehässä mitään ja miten nopeasti Taco kiihtyi ja miten pitkään se pysyi korkeilla kierroksilla. Näyttökokeen jälkeen olen ottanut aktiivisen otteen sen suhteen, että haluan oppia tuntemaan Tacon virettä, sen vaihtelua ja oppia keinoja, joilla voin säädellä sitä. Taco osoitti näyttökokeessa kaiken pinnan alla kuplivan kiihkeytensä, jota meidän yhdessä pitää oppia käsittelemään. Tällä hetkellä Taco + vire + toko = hiiohoi ongelmia horistontissa.
- Tommy Wirenin pitämä luento Reaktiiviset ja impulsiiviset koirat. Ajattelin mennä mielenkiinnosta kuuntelemaan, mitä Wirenillä on aiheesta sanottavaa. Parasta olisi, jos täältäkin irtoisi jotain vinkkejä Tacon kiihkeyden suhteen.
- Tiina Kuusisto tulee kouluttamaan meidän seuran kouluttajia. Olen jo pitkään halunnut päästä Tiinan koulutukseen, joten ilmoittauduin innokkaana koirakkopaikalle Tacon kanssa. Koulutus keskittyy pohjataitojen opettamiseen nuorelle koiralle ennen lajiharjoittelua, mikä on aiheena mielenkiintoinen, sillä vedän tälläkin hetkellä pentukurssia, jossa on eri lajien tulevia harrastajia.
- Sokerina pohjalla vielä Jaana Pohjolan kolmen koulutuspäivän sarja, jossa aiheena: 1. käsittelytoimenpiteet ja omaehtoisuus, 2. motivaatio ja vahvisteet ja 3. valinnan mahdollisuudet harjoituksissa. Tätä Jaanan koulutussarjaa odotan innolla, sillä toivon koulutuksista heräävän uusia ajatuksia omiin treeneihin.
Perinteisiä tokokoulutuksia on tiedossa aika vähän. Lähes kaikissa koulutuksissa kouluttajat ovat hyvinkin tieteelliseen tietoon nojautuvia. Jotenkin itseä kutittelee edelleen ajatus tehdä tokoa vähän eri tavalla kuin perinteisesti on totuttu. Sain kesän jälkitreeneistä jo paljon ajatuksia, joita voi soveltaa tokossakin ja siksi aion pysyä tällä ns. poikkitieteellisellä polulla myös jatkossa ja etsiä sitä omaa tapaa treenata ja viedä koiraa eteenpäin. Kiinnostaa kovasti oppia tuntemaan koiria ja niiden tunnetiloja syvemmin ja ratkoa ongelmia perinpohjaisemmin pelkkien laastariratkaisuiden sijaan.
Tuntuu, että pikku hiljaa alkaisi riittää nämä vastoinkäymiset koirien kanssa, sillä takana on melkoinen epäonnen vuosi. Keväällä Pörri sai tokotreeneissä polveensa ligamenttivamman, jota paranneltiin koko kesä ja syksy. Kun Pörri toipui, Tacolta repesi takareisi, jota paranneltiin useampi viikko. Kun päästin koirat vihdoin ekaa kertaa juoksemaan yhdessä, Pörri hyppäsi huonosti puunrungon yli ja tuli kolmijalkaisena takaisin. Siitä onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta viime viikon maanantaina Taco hyppäsi auton takakontista suoraan Pörrin päälle. Pörrillä oli onneksi jo heti seuraavalle päivälle hoitoaika ja se hoidettiin kraniolla. Samalla testattiin ja tunnusteltiin sen ranka ja raajat läpi ja todettiin, että murtumia ei ole, mutta sen koko kroppa oli täysin tiltissä tällistä. Pahin isku oli kohdistunut niskaan ja päähän ja Pörrin pään oikea puoli oli aivan tukossa. Oli vaikuttavaa nähdä, miten hoito toimi Pörriin ja miten koko koiran olemus muuttui Helmiinan taikanäpeissä. Pörri oli hoidon jälkeen vielä kipeä useita päiviä ja mietin jo, että joudun kuitenkin viemään sen ortopedille ja kuvattavaksi. Onneksi jalkaepisodista oli jäänyt ylimääräisiä kipulääkkeitä, joten pystyin pitämään Pörrin viikon kipulääkekuurilla. Tänään tuosta onnettomuudesta tuli jo viikko, mutta pidän Pörriä edelleen levossa. Viikonloppuna sen olo onneksi jo koheni. Oli muuten pirun raskasta katsella taas kipeää koiraa.
Olen nyt tässä katsellut kolmea koiraa kipeänä. Näistä kaikilla on ollut vähän erilainen tapa reagoida kipuun. Tacon kivusta olen oppinut sen, että se sillä on korkea kipukynnys. Se ei näytä kipua, vaikka olisi kovinkin kipeä. Kun vein Tacon takareisivamman jälkeen hoidettavaksi, en nähnyt sen liikkeessä itse mitään outoa. Hieroja näki, että Taco kevensi takatassuaan ihan pikkuisen. Tacon hoidettuaan ja vamman vakavuuden todettuaan hieroja totesi, että moni muu koira olisi tullut vastaanotolle selvästi ontuen. Takareisivamman akuuttivaiheessa huomasin myös, että Taco tärisi, kun harjasin sen takareittä. Se ei ollut missään kohtaa aggressiivinen tai tehnyt selväksi, että älä koske. Se vain näytti surkealta ja tärisi. Tällöin en vielä tiennyt, että se oli edes reväyttänyt koko koipeaan. Muuten vamma näkyi Tacossa siten, että se seisoi vähän oudosti ja oli normaalia vaisumpi, mutta ei osoittanut hellyydenkipeyttä tai vetäytymistä vaan oli vain normaalia rauhallisempi ja lepäili enemmän.
Voltti ei koskaan näyttänyt kipua selvästi kodin ulkopuolella. Ulkona ainoa oire sen kivuista oli järjetön kiihtyminen, minkä seurauksena se oli aivoton juoksuhullu ja hirveä hihnassa kiskoja. Kotioloissa se oli rauhallinen, mutta vetäytyvä. Se nukkui pääosin yksin pienellä kerällä keittiön pöydän alla ja murisi, jos havaitsi liikettä lähellään. Voltti osoitti aggressiivisuutta, jos sitä koski kipeisiin paikkoihin ja siksi sitä oli rajalliset mahdollisuudet hoitaa ilman kuonokoppaa. Siinä missä Voltista tuli vetäytyvä Pörristä taas tulee ihan megahellyydenkipeä kipeänä. Pörriä pitäisi olla koko ajan rapsuttamassa ja paijaamassa, kun se on kipeä. Se haluaa olla ihmisessä kiinni. Pörri näyttää kivun selvästi ja siitä ei tarvitse arvuutella, onko se kipeä vai ei, sillä Pörrin käytös muuttuu kipeänä niin paljon. Sen häntä ei nouse tötterölle ja maailmanvalloittaja-asenne muuttuu surkeaksi hissukaksi, joka raahustaa häntä koipien välissä.
Jos jatketaan ankealla linjalla niin tänään tuli tieto siitä, että Tacoa ei valittu Pohjois-Hämeen nuorten koirien rinkiin, mitä ei voi pitää muuta kuin todennäköisenä seurauksena täysin penkin alle menneen näyttökokeen jälkeen. Moni Tacon treenikaveri pääsi, joten heidän puolestaan ollaan onnellisia. Vähän olen tänään jossitellut, että olisi pitänyt kesällä ja syksyllä vaan treenata tavoitteellisemmin näyttökoetta ajatellen, eikä treenata ylempien luokkien juttuja, mutta toisaalta halusin hyödyntää isot ulkokentät vauhtiliikkeiden tekemiseen ennen hallikauden alkua. Vähän olen myös mietiskellyt, että onko tosiaan niin, että Pörri on mun koirista potentiaalisin tokokoira, kun se on ainoa, joka rinkiin on tullut valituksi. Voltin kanssa tosin ei ehditty edes hakea, kun se lopetettiin ennen hakuajan alkamista. Onneksi meillä on hyvät treenipuitteet seuran puolesta ja paljon tokoa treenaavia ystäviä, joten treenimahdollisuuksia meille löytyy ilman rinkiäkin. Keväälle on myös suunnitteilla Riitan viikkoryhmän lisäksi myös Mari Leiviskän säännöllisiä valmennuksia, joten koulutustakin on tarjolla todennäköisesti ihan riittävästi.
Noin yleisesti ottaen Tacon kanssa on ihan mahdottoman kiva treenata tällä hetkellä. Jotenkin tuntuu, että olen nyt oppinut lukemaan sitä paremmin ja osannut suunnitella sille hyviä treenejä, mikä on vienyt meitä eteenpäin ihan hurjaa vauhtia. Ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, että osaan kouluttaa koiraa niin että se oikeasti kehittyy ja oppii harjoituksista jotain. Tuntuu, että Taco on kaikesta kiihkeydestään huolimatta myös minulle tosi käteensopiva koira, joka kerta toisensa jälkeen hurmaa minut oppimiskyvyllään.
Tacosta on kasvanut itsenäinen, reipas, iloinen ja kiihkeä neitokainen. Kiihkeys siitä on tullut esiin erityisesti nyt kesän jälkeen, kun siirryttiin ulkokentiltä halliin. Ensimmäisen vuoden aikana Tacolle tehtiin pääasiassa palasia alo-voi liikkeisiin. Kesällä sillä alkoi olla palaset sen verran hyvällä mallilla, että joitakin alo-avo liikkeitä aloin koota kokonaisiksi liikkeiksi. Tällä hetkellä Taco osaa kokonaisina liikkeinä seuraamisen, luoksetulon, paikkamakuun, pidon, noudon, hypyn ja alo-kaukot. Kesällä ja nyt syksyn kuluessa olen alkanut yhdistää tehtäviin myös enemmän liikkurointia sekä opetin Tacolle toimintamalleja liikkeiden väleihin.
Joskus on rankkaa, kun on joutunut treeneissä ajattelemaan
3.11. Tacolla oli näyttökoe Pohjois-Hämeen nuorten koirien rinkiin. Näyttökoe tuli vähän liian aikaisin meille ja kokonaisuustreeniä ja palkkattomuutta ei ehditty treenata tarpeeksi. Olen joutunut palkkaamaan Tacoa paljon, jotta olen saanut sitä sitoutettua yhteistoimintaan minun kanssani. On ihan erilaista ottaa tuollainen vanhempi pentu, jota ei ole pikkupenskasta asti aivopessyt siihen, että äiti on maailman paras ja tärkein. Pohjien tekeminen yhteistyöhön on ollut paljon hankalampaa varsinkin Tacon kanssa, joka on muutenkin aika itsenäinen ja vilkas. Taco ei vieläkään palkkaannu juurikaan minun kehuista, vaikka olen sitä yrittänyt sille opettaa. Nykyään se tosin sentään jo heiluttaa minulle häntää. Paljon olen joutunut myös sosiaalista palkkaa buustaamaan lelulla, mistä on seurannut tiettyjä lieveilmiötä ja nyt olenkin vienyt sen ajatusta enemmän sosiaalinen palkka => nami -ajatukseen.
Näyttökoe itsessään oli melkoinen farssi, sillä Taco ei ollut vielä valmis noin pitkään palkkattomaan suoritukseen ja suuri odotusarvo leluun johti runsaaseen ääntelyyn ja minun puremiseen. Näyttökoe oli sikäli mielenkiintoinen kokemus, että opin Tacosta paljon uutta. Näin ihan uusin silmin sen kiihkeyden, mikä sen pinnan alla kuplii ja opin, että se nousee palkan odotuksesta todella paljon. Nyt ollaan uudessa murrosvaiheessa, joka minua vähän jännittää. Toivon, että osaan nyt hallitusti lähteä rakentamaan Tacolle palkattomuutta ja että osaan sen sille riittävän hyvin opettaa, ettei siitä tule kompastuskivi meidän tokouralla.
Tässä videolla on näyttökoetta edeltävältä illalta Tacon kokonaisuustreeni. Tässä Taco saa jokaisessa liikkeen välissä nameja palkaksi. Taco suoritti kokonaisuuden hiljaa, mutta hyvin pienestä oli kiinni, että se pysyi pöksyissään. Pinnan alla kiehui aika lujaa. Seuraamisessa Taco vielä välillä herpaantuu, joten se tarvitsee siihen edelleen kestoharjoittelua. Lisäksi kaukoissa Taco jäi kiinni ystäväänsä Popaan, joka äänteli kentän laidalla, joten kaukoihin tarvitaan vielä paljon lisää fokusta minuun. Myös muihin liikkeisiin tarvitaan lisää fokusta ja suoritusvarmuutta ennen ensimmäistä koetta. Vähän vaivihkaa olen katsellut kalenteria siten, että Tacon ensimmäinen koestartti voisi olla kotihallissamme 13.4.2019.
Pörri on pikkuhiljaa syksyn kuluessa palaillut saikulta. Nyt olen vapauttanut sen tekemisiä niin, että se on käytännössä tehnyt kaikkea muuta samaa kuin ennen saikkua paitsi agilitya. Pörri valittiin Tamskin rally-tokon tehoryhmään, missä meillä on ollut parit ekat treenit. Pörristä on ollut siistiä päästä treeneihin ja se on esittänyt treeneissä aika hienoa oikean puolen seuraamista. Olen ihan häkeltynyt siitä, miten nopeasti Pörri loppujen lopuksi oppi oikean puolen. Vielä kesällä itkin, ettei Pörri ikinä opi olemaan suorassa oikealla puolella, mutta kun sain sen hiffaamaan takapään käytön myös oikealla työskennellessä niin palat alkoi loksahdella paikoilleen aika nopeasti.
Takapään käyttöä ollaan treenattu Pörrin kanssa paljon korokkeilla sekä muilla kehonhallintatempuilla: peruuttaminen, peruuttaminen korokkeelle, laatikkoon meneminen, tasapainotyynyillä yms. alustoilla temppuileminen. Periaatteessa Pörrillä oli siis hyvin palikat olemassa hyvään takapään käyttöön myös oikealla puolella, mutta sen oli silti vaikea hahmottaa, että se oli vinossa. Käännöksissä sain Pörrin hiffaamaan takapään sillä, että seurautin sitä tiiviisti korkean kartion ympäri. Jos se käänsi vain etupään ja takapää jäi laahaamaan, sen takapää törmäsi tötteröön. Pörri hoksasi heti ekassa treenissä, että kannattaa työstää myös takapäätä, ettei törmäile esteisiin. Paikallaan käännöksissä ja vinoissa perusasennoissa huomasin, ettei Pörri tajunnut, mitä hain. Jos pyysin sitä korjaamaan itseään suoremmaksi, se vaan käänsi etupäätä ja takapää jäi samoille sijoilleen vinoon. Jouduin miettimään tovin, että miten saan Pörrille kerrottua, mitä siltä haluan. Päätettiin Jannen kanssa kokeilla, että jos Pörri jää vinoon, eikä osaa korjata, kosketetaan sitä kevyesti kepillä oikeaan takajalkaan. Ensin Pörri oli sitä mieltä, että "tää on nyt taas näitä häiriötreenejä" eikä noteerannut keppiä, mutta lopulta, kun saatiin se väistämään keppiä, oli sen ilme näkemisen arvoinen. Jos Pörri olisi osannut puhua, se olisi varmasti sanonut, että "jaa tätä sä oot koko ajan halunnu, olisit nyt heti sanonut". Nykyään se osaa hyvin jo korjata, jos pyydän sitä korjaamaan vinoa asentoa.
Olen tehnyt Pörrin kanssa kevyesti myös tokoa. Yksissä tokotreeneissä päätin päästää Pörrin juoksemaan ruutuun ja se veti kylmiltään niin sairaan hienon ruudun, että tokoilukipinä iski ihan kunnolla. Ollaan tässä kevyesti tsekkailtu, missä kuosissa kaikki liikkeet on. Kaukoissa on vihdoin havaittavissa pientä läpimurtoa ja mulle on alkanut tulla toivo, että saan vielä Pörrille joskus ylempiin luokkiin kelpo kaukot. Kaikki noudot ovat myös ihan ok mallilla. Suurin treenin aihe onkin luoksetulo.
Kävin viime keväänä Maarit Hellmanin tokokoulutuksessa, jossa kysyin vinkkejä siihen, miten Pörrin tapauksessa kannattaisi lähteä työstämään luoksetuloa, kun taustalla on pitkä ja kivinen tie luoksetulon opettamisessa. Olen Pörrin ongelmista täällä paljon avautunut, mutta lyhyesti sanottuna Pörrillä on ollut pahoja jähmimisongelmia luoksetulossa. Ongelmat on alunperin saaneet alkunsa runsaasta lelupalkasta, jota Pörri on jäänyt kyttäämään. Palkan odotus on saanut Pörrin jopa pysähtymään kesken luoksetulon "heitä lelu, heitä lelu".
Maaritin idea oli laittaa Pörrin suosikkilelu vinkupossu Pörrin selän taakse luoksetulon jätössä. Kun kutsun Pörriä, voin ottaa siltä luoksetulon loppuun ja vapauttaa possulle, kierrättää Pörrin itseni ympäri palkalle tai stopata matkalle ja vapauttaa lelulle. Alkuun Pörri hidastui, mutta Maaritin mukaan vauhti pitäisi kasvaa, kun erilaisia luoksetuloja tekee sopivassa suhteessa. Luoksetulon treenaaminen Pörrin kanssa jäi saikun takia pitkälle tauolle. Pörrin lonkan tilanne on saanut minut välttämään Pörrillä kaikkia tiukkoja käännöksiä, joita välttämättä tulee tällä tyylillä treenatessa. Sain koirakkopaikan Korrien tokokoulutuksesta, jossa päätin kysyä uudelleen vinkkejä luoksetulon opettamiseen. Pekka neuvoi Pörrille, että vinkupossun voisi jättääkin jo matkalle. Tämä kuulemma parantaa luoksetuloa erityisesti sellaisilla koirilla, jotka alkaa jähmiä, jos ohjaajalla on lelu. Lelu laitetaan selvästi luoksetulolinjasta sivuun sille kohdalle, johon koira aiotaan pysäyttää. Tällöin vaihtoehdot on:
1. Koira kutsutaan luokse ja se tulee normaalisti perusasentoon. Perusasennossa koiralle teetetään temppu, kuten käsitarget tai kieppi, josta koira palkitaan sosiaalisella palkalla ja tämän jälkeen vapautetaan lelulle. (Tempun tehtävä on estää lelukoomaa ja lisätä koiran aktiivisuutta).
2. Koira kutsutaan luokse, mutta stopataan lelun kohdalle ja kun koira on seisahtanut, se vapautetaan lelulle.
Tämän lisäksi Pekka neuvoi luomaan jännitettä lyhyille luoksetulomatkoille yy-kaa-koo peleillä, joissa koira kutsutaan ja vapautetaan matkalta ja se saa iskeä leluun. Pörrille tämä toimi lyhyellä matkalla, mutta pitemmällä se alkoi jo jähmiä. Pitää testailla tätä lyhyillä matkoilla ja kokeilla mihin se johtaa.
Riitan setissä katsottiin Pörrin kaukoja ja jääviä. Riitan mielestä molemmat oli hyvällä mallilla. Kaukoihin haetaan lisää aktiivisuutta temppujen avulla. Esim. seisomisesta voikin seurata peruutus tai istumisesta käsikosketus. Jääviin koitettiin sellaista, että seurautan Pörriä ja yhtäkkiä käsken tehdä sen kiepin ja kiepistä tulee käsky esim. maahan. Jäävissä pitäisi rikkoa tylsää kaavamaisuutta enemmän, jotta jähmeyttä saataisiin pois. Jähmeys näkyy hyvin esimerkiksi tällä videolla, joka kuvattiin tässä syksyllä Tamskin hallilla.
Jatkan Pörrin kanssa treenailua rauhassa ja katsotaan, mihin tämä johtaa. Treenimäärät meillä on 1/4 entisestä, mikä on lisännyt kovasti Pörrin motivaatiota tehdä. Kova kuume olisi vielä päästä Pörrin kanssa kisakentille myös tokossa, kun se on tauon jälkeen ollut niin hyvä. Tavoitteena on suunnitella Pörrin treenit huolellisesti ja määrän sijasta ehdottomasti panostaa treenien laatuun.
