Valoa tunnelin päässä

Voisin vähän päivitellä Pörrin kuulumisia. Viime postauksessa tammikuussa kerroin, että Pörrin niskavamma ei olekkaan parantunut vaan otti takapakkia, minkä vuoksi Pörri kuvattiin röntgenissä ja se sai Gabentiinikuurin. Kuurin ja lepotauon harrastuksista oli tarkoitus kestää vain kuukausi, mutta nyt tuosta lääkärireissusta on jo kohta kaksi kuukautta ja Pörri syö edelleen Gabapenttiinia ja on levossa kaikesta suuremmasta aktiviteetista.

Pörri hoidettiin kraniolla 29.1. ja se oli todella kipeä. Jostain syystä Pörri oli kerännyt nestettä ja muuttunut aivan kovaksi. Saatin kehotus hankkia Pörrille Gabapenttiinin rinnalle toinen kipulääke helpottamaan oloa. Tässä vaiheessa itkin sitä, että Pörri ei parane koskaan. Kranion ja kipulääkkeen avulla Pörri alkoi onneksi vähän piristyä.

Pörri hoidettiin uudelleen kraniolla 12.2. Tämän jälkeen toinen kipulääke loppui. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että Pörri pitäisi magneettikuvata, mutta itsellä oli fiilis, että magneettikuvaus olisi liian kallis saatuihin hyötyihin nähden. Pörri vastasi kraniokäsittelyyn hyvin ja sen jälkeen Pörrin vointi alkoi kehittyä selkeästi parempaan suuntaan. Edelleen Pörri on ollut outo. Ei ollenkaan oma itsensä, mutta parempaan suuntaan on jo paljon menty. Liukkaat kelit ovat olleet ikäviä ja Pörri ei haluaisi liikkua ulkona.

Tänään 25.2. Pörrillä oli ensimmäinen osteopaattikäynti. Osteopaatti oli järkyttynyt siitä, miten jumissa Pörrin koko kroppa oli. Niskavaiva ja useat kipushokit ovat ajaneet Pörrin koko elimistön shokkitilaan. Pörri jännitti aluksi hoitoa paljon, mutta melko nopeasti alkoi ottaa hoitoa vastaan ja tyytyväisenä pötkötteli pöydällä. Osteopaatti oli sitä mieltä, että Pörrissä ei tällä hetkellä ole mitään sellaista vikaa, jota ei saisi osteopatialla parannettua. Hoidon jälkeen mulla oli käsissä aika erilainen koira kuin se, jonka vein hoitolaan. Tänä iltana Pörri on jo osoittanut olevansa selvästi reippaampi kuin aikoihin ja punki jo Jannen syliin. Seuraavan kerran osteopaatti hoitaa Pörrin 12.3.

Tällä hetkellä olo on varsin toiveikas ja luottavainen sen suhteen, että Pörri vielä toipuu. Onneksi on päteviä ammattilaisia ja ystäviä, jotka tukee ja valaa uskoa tulevaan. Kiitos teille kaikille neuvoista, joita tuli runsaasti viime postaukseen. Teidän ansiosta Pörri on toivottavasti matkalla kohti kivutonta elämää.