Pörrin paluu saikulta harrastusten pariin

Pörri on pikkuhiljaa syksyn kuluessa palaillut saikulta. Nyt olen vapauttanut sen tekemisiä niin, että se on käytännössä tehnyt kaikkea muuta samaa kuin ennen saikkua paitsi agilitya. Pörri valittiin Tamskin rally-tokon tehoryhmään, missä meillä on ollut parit ekat treenit. Pörristä on ollut siistiä päästä treeneihin ja se on esittänyt treeneissä aika hienoa oikean puolen seuraamista. Olen ihan häkeltynyt siitä, miten nopeasti Pörri loppujen lopuksi oppi oikean puolen. Vielä kesällä itkin, ettei Pörri ikinä opi olemaan suorassa oikealla puolella, mutta kun sain sen hiffaamaan takapään käytön myös oikealla työskennellessä niin palat alkoi loksahdella paikoilleen aika nopeasti.

Takapään käyttöä ollaan treenattu Pörrin kanssa paljon korokkeilla sekä muilla kehonhallintatempuilla: peruuttaminen, peruuttaminen korokkeelle, laatikkoon meneminen, tasapainotyynyillä yms. alustoilla temppuileminen. Periaatteessa Pörrillä oli siis hyvin palikat olemassa hyvään takapään käyttöön myös oikealla puolella, mutta sen oli silti vaikea hahmottaa, että se oli vinossa. Käännöksissä sain Pörrin hiffaamaan takapään sillä, että seurautin sitä tiiviisti korkean kartion ympäri. Jos se käänsi vain etupään ja takapää jäi laahaamaan, sen takapää törmäsi tötteröön. Pörri hoksasi heti ekassa treenissä, että kannattaa työstää myös takapäätä, ettei törmäile esteisiin. Paikallaan käännöksissä ja vinoissa perusasennoissa huomasin, ettei Pörri tajunnut, mitä hain. Jos pyysin sitä korjaamaan itseään suoremmaksi, se vaan käänsi etupäätä ja takapää jäi samoille sijoilleen vinoon. Jouduin miettimään tovin, että miten saan Pörrille kerrottua, mitä siltä haluan. Päätettiin Jannen kanssa kokeilla, että jos Pörri jää vinoon, eikä osaa korjata, kosketetaan sitä kevyesti kepillä oikeaan takajalkaan. Ensin Pörri oli sitä mieltä, että "tää on nyt taas näitä häiriötreenejä" eikä noteerannut keppiä, mutta lopulta, kun saatiin se väistämään keppiä, oli sen ilme näkemisen arvoinen. Jos Pörri olisi osannut puhua, se olisi varmasti sanonut, että "jaa tätä sä oot koko ajan halunnu, olisit nyt heti sanonut". Nykyään se osaa hyvin jo korjata, jos pyydän sitä korjaamaan vinoa asentoa.

Olen tehnyt Pörrin kanssa kevyesti myös tokoa. Yksissä tokotreeneissä päätin päästää Pörrin juoksemaan ruutuun ja se veti kylmiltään niin sairaan hienon ruudun, että tokoilukipinä iski ihan kunnolla. Ollaan tässä kevyesti tsekkailtu, missä kuosissa kaikki liikkeet on. Kaukoissa on vihdoin havaittavissa pientä läpimurtoa ja mulle on alkanut tulla toivo, että saan vielä Pörrille joskus ylempiin luokkiin kelpo kaukot. Kaikki noudot ovat myös ihan ok mallilla. Suurin treenin aihe onkin luoksetulo.

Kävin viime keväänä Maarit Hellmanin tokokoulutuksessa, jossa kysyin vinkkejä siihen, miten Pörrin tapauksessa kannattaisi lähteä työstämään luoksetuloa, kun taustalla on pitkä ja kivinen tie luoksetulon opettamisessa. Olen Pörrin ongelmista täällä paljon avautunut, mutta lyhyesti sanottuna Pörrillä on ollut pahoja jähmimisongelmia luoksetulossa. Ongelmat on alunperin saaneet alkunsa runsaasta lelupalkasta, jota Pörri on jäänyt kyttäämään. Palkan odotus on saanut Pörrin jopa pysähtymään kesken luoksetulon "heitä lelu, heitä lelu".

Maaritin idea oli laittaa Pörrin suosikkilelu vinkupossu Pörrin selän taakse luoksetulon jätössä. Kun kutsun Pörriä, voin ottaa siltä luoksetulon loppuun ja vapauttaa possulle, kierrättää Pörrin itseni ympäri palkalle tai stopata matkalle ja vapauttaa lelulle. Alkuun Pörri hidastui, mutta Maaritin mukaan vauhti pitäisi kasvaa, kun erilaisia luoksetuloja tekee sopivassa suhteessa. Luoksetulon treenaaminen Pörrin kanssa jäi saikun takia pitkälle tauolle. Pörrin lonkan tilanne on saanut minut välttämään Pörrillä kaikkia tiukkoja käännöksiä, joita välttämättä tulee tällä tyylillä treenatessa. Sain koirakkopaikan Korrien tokokoulutuksesta, jossa päätin kysyä uudelleen vinkkejä luoksetulon opettamiseen. Pekka neuvoi Pörrille, että vinkupossun voisi jättääkin jo matkalle. Tämä kuulemma parantaa luoksetuloa erityisesti sellaisilla koirilla, jotka alkaa jähmiä, jos ohjaajalla on lelu. Lelu laitetaan selvästi luoksetulolinjasta sivuun sille kohdalle, johon koira aiotaan pysäyttää. Tällöin vaihtoehdot on:

1. Koira kutsutaan luokse ja se tulee normaalisti perusasentoon. Perusasennossa koiralle teetetään temppu, kuten käsitarget tai kieppi, josta koira palkitaan sosiaalisella palkalla ja tämän jälkeen vapautetaan lelulle. (Tempun tehtävä on estää lelukoomaa ja lisätä koiran aktiivisuutta).

2. Koira kutsutaan luokse, mutta stopataan lelun kohdalle ja kun koira on seisahtanut, se vapautetaan lelulle.

Tämän lisäksi Pekka neuvoi luomaan jännitettä lyhyille luoksetulomatkoille yy-kaa-koo peleillä, joissa koira kutsutaan ja vapautetaan matkalta ja se saa iskeä leluun. Pörrille tämä toimi lyhyellä matkalla, mutta pitemmällä se alkoi jo jähmiä. Pitää testailla tätä lyhyillä matkoilla ja kokeilla mihin se johtaa.

Riitan setissä katsottiin Pörrin kaukoja ja jääviä. Riitan mielestä molemmat oli hyvällä mallilla. Kaukoihin haetaan lisää aktiivisuutta temppujen avulla. Esim. seisomisesta voikin seurata peruutus tai istumisesta käsikosketus. Jääviin koitettiin sellaista, että seurautan Pörriä ja yhtäkkiä käsken tehdä sen kiepin ja kiepistä tulee käsky esim. maahan. Jäävissä pitäisi rikkoa tylsää kaavamaisuutta enemmän, jotta jähmeyttä saataisiin pois. Jähmeys näkyy hyvin esimerkiksi tällä videolla, joka kuvattiin tässä syksyllä Tamskin hallilla.

Jatkan Pörrin kanssa treenailua rauhassa ja katsotaan, mihin tämä johtaa. Treenimäärät meillä on 1/4 entisestä, mikä on lisännyt kovasti Pörrin motivaatiota tehdä. Kova kuume olisi vielä päästä Pörrin kanssa kisakentille myös tokossa, kun se on tauon jälkeen ollut niin hyvä. Tavoitteena on suunnitella Pörrin treenit huolellisesti ja määrän sijasta ehdottomasti panostaa treenien laatuun.