lauantai 25. elokuuta 2018

Kaldoaivi

Onko teille koskaan tullut jossain paikassa sellainen tunne, että ihan kuin olisi tullut kotiin, vaikka saapuu ensimmäisen kerran kyseiseen paikkaan? Joistakin paikoista muodostuu vaan tärkeämpiä kuin toisista ja joku niissä sykähdyttää niin syvälle sydämeen, että sinne samaan paikkaan on vaan päästävä uudelleen ja uudelleen. Mulle yksi tämmöinen paikka on Kaldoaivin pohjoisosa Pulmankijärven ympäristössä. Lisätietona mainittakoon, että Kaldoaivi on Suomen laajin erämaa-alue ja se sijaitsee Utsjoen ja Inarin kuntien alueella. Suosikkihuudeilleni pääsee Nuorgamin kylästä, josta vie tie Pulmankijärvelle. Kun ensimmäistä kertaa ajettiin Pulmankijärventietä, tuli täysin epätodellinen olo. Tuli olo, että tällaista paikkaa ei voi olla Suomessa. Maisema oli jotain täysin käsittämätöntä. Jotain niin erilaista, kuin mitä olin koskaan aiemmin nähnyt. Vuoden 2015 jälkeen ollaan palattu Kaldoaiviin kahdesti: viime vuonna ja tänä vuonna. 

Viime vuonna emme voineet Jannen käsileikkauksen vuoksi tehdä yön yli kestäviä retkiä, joten Kaldoaiviin teimme yhden pidemmän (+20 km) päiväretken ja lyhyempiä päiväretkiä. Tänä vuonna vietimme Nuorgamissa kuusi päivää ja jokaisena päivänä kävin tekemässä joko yksin tai Jannen kanssa päiväretken. Tällä kertaa päiväretkien pituudet jäivät alle 10 kilsaan ja lähinnä kävimme vain muutamilla järvillä, jonne meni jonkin näköinen kulku-ura. Viimeisenä päivänä kävimme kävelemässä Pulmankijärvi - Sevettijärvi vaellusreitin alkuosaa.

Edessä näkyy Tenojoki ja joen takana Norja






Tänä vuonna meitä eivät säät juuri suosineet, sillä lähes joka päivä satoi. Pieni tihkusade sinänsä ei haittaa kulkemista, mutta heikentää näkyvyyttä. Mielestäni Kaldoaivin huikeus perustuu isoksi osaksi juuri sen puuttomiin tuntureihin ja pitkälle ulottuviin näköaloihin. Sinänsä maasto on miellyttävää kulkea, sillä se on melko loivapiirteistä tunturiylänköä ja heti autosta pois hypätessä on huikeissa maastoissa. Me mikä Kaldoaivista tekee niin mielenkiintoisen on sen maasto. Yhtäkkiä lähellä tunturin lakea voikin olla suo, joka on aivan täynnä täydellisen kypsää hillaa. Hillaa poimittiin ja syötiin tuolla reissulla paljon, sillä sitä tuntui kasvavan vähän joka paikassa. Myös mustikkaa tuli syötyä. Kuten hillamäärästäkin voi päätellä, maasto on monin paikoin myös todella märkää. Hyvät vaelluskengät tai saappaat on aika ehdottomat maastossa liikuttaessa. Hyvät varusteet on muutenkin tarpeen, sillä tuntuu, että Kaldoaivissa tulee aina ja jos tuulen lisäksi sataa niin sitten on nopeasti luihin ja ytimiin asti jäässä, jos ei ole veden- ja tuulenpitäviä vaatteita.

Päiväretkeilyn lisäksi Janne ajoi ensimmäistä kertaa järjestetyn Kaldoaivi Ultra Trail -maastopyöräkilpailun. 130 km reitti kulki halki erämaan ja pyörän lisäksi se oli mahdollista suorittaa myös juosten. Kilpailun kuvauksessa sanottiin: "Reitti on pitkä, haastava, raastava, äärimmäisen kaunis ja tunteita herättävä. Ei sovellu missään tapauksessa kaikille. Tämä ei ole matalan kynnyksen pyöräily- eikä juoksutapahtuma!" Maaliin tulleista jokainen vaikutti olevan samaa mieltä. Keli oli todella haastava ja reitti raastava lukuisine nousuineen sekä jokien että soiden ylityksineen, sillä siltoja tai pitkospuita ei tietenkään erämaassa ole.

Meidän mökkiranta Nuorgamin lomakeskuksessa

2 kommenttia:

  1. Ihania maisemia! Varmasti upea paikka :) Itselle tuollainen "henkinen koti" on (mökkimaisemien vanhempien kodin ja oman kodin lisäksi) myös Lapissa: Äkäslompolossa Kellostapulin Kurussa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sori en tiedä, mihin tämä kommentti oli hukkunut. Huomasin sen vasta nyt :)

      Poista