keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Viime aikojen kuulumisia

Vietettiin viime viikonloppu Pohjanmaalla, josta nämä kuvatkin ovat. Meidän epäonnisesta automatkasta olikin jo aiemmassa postauksessa. Kiitos kaikille tutuille vinkeistä koiran autoiluun liittyen. Nyt on Pörrille ostettu pahoinvointia vähentävää lääkettä seuraavaa pitkää automatkaa varten. Meidän autoiluharjoittelu on vähän siitä hankalaa, että käytetään autoa todella vähän. Arkisin liikutaan aina pyörällä ja bussilla. Autolla ajellaan yleensä vain pidempiä matkoja, joten Pörri ei pääse kovinkaan usein auton kyytiin ja tottumiseen menee siten pitkä aika.

Pörri yrittää kävellä nätisti ja ottaa kontaktia ja meikä vaan katselee maata..
Viikonloppu meni automatkoja lukuun ottamatta todella hyvin. Pörrin rohkea ja sosiaalinen luonne tekee tämmöiset vierailut helpoiksi. Pörri oli Pohjanmaalla heti kuin kotonaan ja töhötti vinkuorava suussa. Herra nautti viikonlopun aikana saamastaan huomiosta ja oli tapansa mukaan tunkemassa vähän jokaisen syliin antamaan märkiä pusuja. Pörri on hauska, kun sen pitää aina olla siellä missä tapahtuu. Meidän seura ei herraa hirveästi kiinnostanut, jos tarjolla oli jotain paljon jännempääkin, kuten tiskikoneen täyttöä tai sängyn petausta.


Yksi asia, joka meitä jännitti etukäteen paljon, oli sisäsiisteys. Pörrillä on sattunut viime aikoina hieman vahinkoja kylässä. Toki pitää mainita, että kaikki matot, joihin Pörri on kylässä pissannut, ovat olleet sellaisia, joihin perheen oma koira on pissannut myös. Kotona Pörri on työpäiviä lukuunottamatta täysin sisäsiisti. Vahinkoja ei ole sattunut enää moneen viikkoon. Pörri osaa pyytää itse ulos hädän yllättäessä. Työpäivien aikana Pörri yleensä tekee yhden pissan keittiön alustalle. Tosin viime viikolla ja tällä viikolla on ollut päiviä, jolloin Pörri on jaksanut pidätellä koko 8,5 h yksinoloaikansa ajan. Sitten onkin kiire ulos, kun tullaan kotiin. Loppujen lopuksi jännitettiin sisäsiisteyden sujumista turhaan. Herralta ei tullut yhtäkään pissaa sisälle. Yksi kakka tuli matolle, sillä emme osanneet ennakoida tilannetta ja Pörri ei osannut vieraassa paikassa pyytää itse ulos. Onneksi kiinteät pökäleet oli helppo napsia pois matolta ja vaaleaan mattoon ei jäänyt mitään jälkiä. Veimme Pörriä viikonloppuna varuiksi noin tunnin välein ulos ja herra tajusi nopeasti, että kun tekee tarpeet, pääsee nopeasti takaisin sisään leikkimään ja syömään luita. Nyt, kun tietää Pörrin olevan melkovarmasti sisäsiisti myös kylässä, voikin rohkeammin mennä kyläilemään myös koirattomiin perheisiin.


Yksi jännitysmomentti viikonlopussa oli se, miten Pörri suhtautuu lapsiin. Pörri on jonkin verran päässyt ulkona naapuritalon lasten siliteltäväksi. Lasten äänet tai nopeat liikkeet eivät Pörriä pelottaneet, vaan saivat herran pikemminkin innostumaan turhankin innokkaaseen tutustumiseen. Herran haistelu ja pusuttelu oli lasten mielestä hieman pelottavaa. Ollaan yritetty opettaa Pörriä olemaan hyppimättä, mutta Pörri ei ole oppinut vielä asiaa. Lasten kohdalla asia korostui, sillä Pörrin hyppiminen aiheutti pikkuisille tasapaino-ongelmia. Loppujen lopuksi lapsetkin hieman tottuivat Pörriin ja antoivat sille leluja ja innostuivat kouluttamaankin Pörriä. Pörri osasi istua ja antaa tassua myös pienemmän kouluttajan ohjeistamana.


Pörrin korvista puheenollen herralla on taas lurppalorvat. Pystyyn noussut korva laskeutui viikonlopun aikana taas alas. Pörrin äidillä on luonnon korvat ja mun mielestä olisi tosi hienoa, jos Pörrinkään korvia ei tarvitsisi liimata. Jos Pörrin korvat vaan suinkin pysyy jotakuinkin shelttimäisessä asennossa, en haluaisi niitä manipuloida. Pörristä ei olla leipomassa mitään näyttelypuudelia, vaan reipasta seura- ja harrastuskoiraa, joten korvien tarkalla asennolla ei ole niin väliä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti