Pörrin automatka

Päätettiin suunnata viikonlopuksi Pohjanmaalle. Tämä oli Pörrin ensimmäinen pidempi automatka ja huonostihan se meni. Pörri ei tykkää olla autossa. Herra ottaa aina jalat alleen, jos tajuaa, että kohta pitäisi mennä autoon. Laitettiin Pörri yksin auton takaosaan, kuten yleensä on tehty, mutta se osoittautui huonoksi ideaksi. Herra oksensi jo muutaman kymmenen kilometrin jälkeen. Pysähdyttiin sitten tien reunaan ja Pörri pääsi käymään pissillä sillä aikaa, kun Janne siivosi oksennukset Pörrin pedistä.

Pörrillä on kengurubensaa

Koska ei voitu jäädä keskelle Jämijärven korpea, oli pakko jatkaa matkaa. Laitettiin herra takaisin takakonttiin ja jatkettiin matkaa uuden kuskin voimin. Takaosassa oli hiljaista ja luultiin, että kaikki olisi hyvin. Pysähdyttiin seuraavan kerran Honkajoelle. Kun avattiin takakontti, nähtiin todella surkea näky. Mutkainen ja pomppuinen tie oli tehnyt herralle tepposet. Pörri oli kuolannut koko auton takaosan läpimäräksi. Herra tärisi ja 15 cm pitkä kuolavana roikkui suusta. Koko koiran rinnus oli ihan märkä. Sillä hetkellä tajuttiin, että matka ei voi jatkua näin. Ulkoiltiin Pörrin kanssa pitkin huoltoaseman pihaa ja odotettiin, että se rauhoittuu vähän ja saa tarpeensa tehtyä.

Mitäs toi naapurin rakki taas tuolla räksyttää mulle

Päätettiin jatkaa matkaa siten, että Pörri tuli syliini etupenkille. Kuolaaminen jatkui sylissäni ja herra kuolasi takkini oikean hihan läpimäräksi. Yritin silitellä Pörriä rauhallisesti ja jutella sille mukavia rauhallisella äänellä. Pikku hiljaa Pörri alkoi rauhoittumaan. Kuolaaminen väheni ja Pörri katseli tarkaavaisena ikkunasta ulos ohi viliseviä maisemia. Loppumatkasta herra oli jo todella rauhallinen ja laittoi pötkölleen syliini ja taisi jo vähän nukahtaakin. Pian oltiinkin jo perillä ja herra pääsi pois tuosta kammottavasta heiluvasta kapistuksesta.

Hmm mitäs täältä löytyy

Illalla ja seuraavana päivänä Pörri kartteli silminnähden autoa. Jos kävelin vähänkin autoa kohti, herra lähti kävelemään häntä jalkojen välissä vastakkaiseen suuntaan. Seuraavana päivänä tehtiin lyhyt muutaman kilometrin automatka. Pörri sai olla sylissäni ja syödä nameja. Tämä matka menikin ihan ok, mutta ei se Pörrin mielestä mukavaa ollut.

Sunnuntaina ennen paluumatkaa siivottiin yhdessä lumet auton päältä ja käytiin Pörrin kanssa istumassa autossa. Samalla Pörrille annettin nameja ja herran annettiin haistella rauhassa autoa. Varsinaisella automatkalla päätettiin tehdä niin, että menin Pörrin kanssa yhdessä istumaan auton takaosaan (meillä on 7 paikkainen auto). Pörri viihtyi koko matkan sylissäni ja oli hyvin rauhallinen. Annoin Pörrille aina välillä kinkkua, silittelin ja lepertelin mukavia. Välillä Pörri istuskeli sylissäni ja katseli maisemia. Välillä taas makoili ja taisi herra vähän nukahtaakin.

Onneksi Pörri palautui nopeasti perjantain huonosta autokokemuksesta ja perille päästyämme töhötti omaan tapaansa. Pörrin sosiaalinen luonne oli viikonlopun aikana parhaimmillaan, sillä uusia ihmisiä ja paikkoja tuli roppakaupalla, mutta niistä lisää myöhemmin.

Herra ojatutkija