maanantai 5. tammikuuta 2015

Seuraamisen tehokoulutus osa 2

Tänään oli jälkimmäinen osa seuraamisen tehokoulutuksesta. Jatkettin siitä, mihin viime kerralla jäätiin. Viime kerralla tehtiin seuraamista muutaman askeleen pätkiä ja vahvistettiin perusasentoa. Toinenkin treenikerta lähti perusasentoharjoituksella, jossa kouluttaja kertoi aina, milloin koiralle pitää antaa nami. Tehtiin rytmitettyä sarjaa, jossa osa toistoista kasvatti kestoa ja osa motivaatiota. Pörrin kanssa olen nyt huomannut sen, että Pörrin seuraaminen on paljon parempaa, jos ensin teetän sillä perusasentoharjoituksia. Tämä kertonee siitä, että kontaktissa on vielä paljon petrattavaa ennen kuin voidaan siirtyä pidempiin seuruupätkiin. Hyvä kontakti ei ole itsestäänselvyys, vaan ahkeran työn tulos. Ainakin Pörrillä.

Perusasentoharjoituksen jälkeen siirryttiin seuraamiseen. Ensimmäisenä harjoituksena oli hidas seuraaminen. Tehtävänä on liikkua hitaasti tavallaan liukuvasti eteenpäin. Eli siis askellus on rullavaa ei tök tök. Harjoituksen tarkoitus on pitää koira skarppina. Pörrillä hidas seuraaminen sujui todella hyvin ja saatiinkin kouluttajalta monta kehua hyvistä suorituksista.

Seuraava harjoitus olikin sitten kasvattaa vauhtia. Seuraaminen aloitettiin hitaaasti ja pikku hiljaa vauhtia kasvatettiin kunnes oltiin juoksussa. Me ei Pörrin kanssa päästy koskaan juoksuun asti, sillä Pörrin kontakti tippui jo reippaassa kävelyssä. Saatiin tehtäväksi palata helpompiin harjoituksiin. Eli perusasentoon kestoa ja hidasta seuraamista. Kun Pörrin kontakti ja motivaatio paranee, voidaan siirtyä eteenpäin.


Viimeiseksi otettiin vielä käännöksiä. Ensin oikeaan ja sitten vasempaan. Seuraamisen teemakurssilla keskityttiin paljon jalkojen liikkeeseen. Nyt keskityttiin enemmän vartaloon. Saatiin vinkiksi, että kääntyessä aina ensin kääntyy pää. Sitten olkapäät. Sitten lantio ja viimeisenä jälkimmäinen jalka. Pään asento kertoo koiralle, minne ollaan milloinkin menossa. Oikealle käännökset ovat olleet meille hurjan vaikeita, sillä Pörri tuppaa aina jätättämään ja pahimmillaan pysähtyy ja alkaa katsella muualle. Jätättäminen on johtunut siitä, että olen oikealle käännöksessä kääntänyt päätäni ja yläkroppaani vasemmalle, mikä on Pörrille merkinnyt "hidasta vauhtia me käännytään vasemmalle" ja sitten olenkin yllättäen kääntynyt oikealle. Ylä- ja alakroppa ovat siis antaneet Pörrille ristiriitaisen vihjeen ja pieni koirarukka on ollut ihan pihalla. Kun saatiin mun kropan asento kuntoon, jessus niitä käännöksiä. Ne olisi pitänyt saada videolle, sillä niin upeita ne oli tämän kaiken sähläyksen jälkeen.

Kaikista parasta treenissä oli se, että Pörri leikki mun kanssa. Se silminnähden riemastui, kun kavoin lelun esiin. Aiemmin hallitreeneissä on käynyt pitkälti niin, että tunnelma enemmänkin latistunut, kun olen ottanut lelun käteeni. Todennäköisesti olen oppinut leikkimään enemmän Pörrin mieleisesti. Toki häiriötäkin oli normaalia vähemmän, kun hallissa ei ollut muuta ryhmää kuin me. Pörri oli tänään myös yllättävän hiljainen ja keskittyi tekemiseen, mikä oli ihan huippua. Eilen nimittäin nähtiin ihan erilaista menoa.

4 kommenttia:

  1. Tosi hyödyllisiä postauksia! Aion nyt nuoremman koirani kanssa aloittaa rally-tokon treenaamisen ja sehän alkaa tottakai seuruun opettelulla. Ei vaan imuutus tunnu hyvältä tavalta opettaa (paitsi vanhemmalle koiralleni jolle pitää tasan tarkkaan kertoa mitä tehdään) ja uskon tämän tyylin sopivn meille. Muutenkin kiva kokeilla eri koulutustyylejä! Liityin lukijaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, jos näistä on hyötyä! :) Itse en imuttaisi yhtäkään omaa koiraani, sillä olen todella surkea häivyttelemään käsiapuja. Pitää sitten aikanaan tehdä oma postaus Voltin seuraamisesta, sillä opetan Voltille seuraamisen hieman eri tavalla kuin Pörrille.

      Poista
  2. Arvostan niin paljon enemmän kouluttajia jotka ymmärtää missä ei itse ole hyvä ja miettii opetustyylit just sille koiralle sopivaksi. Sinä ainakin vaikutat asiaa osaavalta ja hyvältä kouluttajalta! Olisi kiva juu lukea myös siitä kuinka Voltille olet sen opettanut, tiedä olisiko hyötyä tulevien koirien kanssa :)

    VastaaPoista
  3. Nyt vasta löysin nämä seuraamispostaukset ja hyviä oli. :)
    Olen ehkä kouluttaja joka kouluttaa usealla eri tavalla samaan päämäärään. Imutustreeneissä nuorempana tärkeintä on vain mielentila, samalla saa ohessa opetettua että kun pysähtyy tulee perusasento ja vasempaan käännöksestä palkattua, kun koira tekee sen oikein (eikä ole muuten helppoa ohjata sitä niin, että koira toimii oikein). Samalla ohessa vatitreeniä, paikallaan käännöksiä, yhden 0,5-2 askelta ilman apua. Imutuksessakin kun sujuu, pitää alkaa nostaa kättä, sitten se häivytetään aika pian. Sen jälkeen oo naksutellut kontaktia, käyttänyt kosketuskeppiä tms että käsi on kokonaan häivytetty, käsi seläntakana jne.
    Gavan kanssa katsekontaktista oli myös tosi tarkkana, sana millä pitää katsoa eikä saa katsoa häiriöitä. Lisäksi jos käsken sivulle enkä virittele katsomaan muualle pitää olla kontaktissa. Vaikka puhun toiselle, pitää olla kontaktissa. Näihin lelu oli paras ja vaihtelin viivettä (tälle koiralle). Sama seuruussa vaikka tekisi mieli katsoa häiriötä. Edettiin niin hitaasti, että onnistui 99%. Häiriötreenit tietysti omansa. Ruuti sai taas katsella sivulla muualle, seurauksessa katseli myös välillä joitain jaksoja muualle jne. Rasmuksen kanssa auttoi se, kun jos herpaantui käännyin tai lähdin karkuun ja palkkasin kun seurasi taas. :)

    Kriteerit ohjaajalla ja motivaatio koiralla vie pitkälle. Kun kouluttaa aloittelevia niille se matka on myös niin tärkeä, saada tajuamaan että pari täydellistä askelta on parempi kuin pitkä pätkä huonoa. :D

    VastaaPoista