Toinen kerta pentukurssia

Meillä oli tänään toinen kerta Wuffin pentukurssista. Tällä kertaa meitä ei jaettu erikseen kahteen osaan, vaan treenailtiin koko porukalla samoja juttuja: paikkamakuuta, luoksetuloa ja toisten koirien ohittamista. Paikkamakuussa me, joilla oli tokotaustaa, teimme paikkamakuun välipalkkauksilla siten, että koirat laitettiin vierekkäin makaamaan. Pörrille oli yllättävän vähän häiriötä vieressä makaavasta koirasta. Sen sijaan hallin muut tapahtumat oli sille hieman liikaa ja se lähti useammankin kerran hiippailemaan luokseni. Tulipa nyt huomattua, että paikkamakuuta pitäisi treenata enemmän ja isomman häiriön alaisena. Itse pitäisi muistaa, että mitä enemmän häiriötä, sitä tiheämpää välipalkkausta, jotta saataisiin enemmän niitä onnistuneita suorituksia ja vähemmän epäonnistuneita.

Luoksetuloa ollaan nyt hiottu uuteen uskoon. Pörri opetettiin pentuna tulemaan luokse tule-käskyllä. Tule on kuitenkin menettänyt uskottavuuttaan, kun sitä on huudeltu vähän siellä ja täällä. Nyt olenkin alkanut opettaa Pörrille tokon luoksetuloon uutta käskyä "tänne". Tänne on vielä melko nuori käsky, joten Pörri lähtee vielä vähän epäröivästi hiippaillen liikkeelle. Kehuin pentukurssilla Pörriä vuolaasti, kun se tänne-käskyn jälkeen lähti luokseni. Kurssin jälkeen testailin vielä metsässä tänne-käskyä. Nyt Pörri alkaa sisäistää tänne-käskyn merkityksen: äkkiä mamman luokse, sillä siellä on jotain hauskaa (herkkuja, pallo, keppi yms.). Saan varmasti kohtapuoliin tänne-käskyn opetuksen samalle tasolle kuin, missä tule-käsky on ollut.

Lopuksi kurssilla tehtiin toisten koirien ohittamisharjoituksia. Toisten koirien ohittaminen on sujunut Pörrillä melko vaihtelevalla menestyksellä. Välillä Pörri tulee hienosti ohi, välillä se jää tuijottamaan vastaantulevaa koirakkoa, välillä se lyö maihin keskelle tietä jne. Neuvoksi saatiin, että vastaantulevan koirakon lähestyessä kannattaa kiinnittää koiran huomio itseensä ja kävellä reippaasti koirakkoa kohti ja jatkaa reippaalla kävelytahdilla vastaantulevan koirakon ohi. Jos koira alkaa hidastella, ei hidasteta tahtia vaan jatketaan reippaasti ja päättäväisesti ohi. Käytännön harjoituksia tehdessämme huomasin selvästi, miten paljon paremmin ohittaminen sujui, kun kävelytahti oli tarpeeksi reipas.

Kokonaisuutena tästä pentukurssikerrasta jäi mieleen se, miten hyvä tekemisen meininki meillä oli Pörrin kanssa. Pörrin kontakti on parantunut ihan hirvittävän paljon lyhyessä ajassa ja koko sellainen tokoilufiilis on täysin erilainen kuin vaikkapa kuukausi aiemmin. Kun Pörri onnistuu ja innostuu, innostun itsekin ja kun itse innostun, se lisää Pörrin motivaatiota. Ensimmäistä kertaa meidän tokoilun aikana huomasin, että Pörri palkkaantui jo itse tekemisestä. Aiemmin nami ja lelu on ollut ne motivaattorit. Huomenna onkin sitten varsinaista tokokurssia. Toivottavasti tämä positiivinen fiilis jatkuu huomennakin. Miinuksena pitää sanoa, että Pörrin turhautumishaukunta oli jotain todella karmeaa ja sille pitäisi tehdä jotain.

Tämän postauksen kuvat oli eiliseltä shelttilenkiltä Ylöjärveltä. Kuvista huomaatte Pörrin uudet hienot korvikset, joille puoli Tamperetta on nauranut viime päivien aikana. Askartelin Pörrille laastariteipistä tuollaiset pikkupainot korvankärkiin ja hyvin ne näyttäisivät painavan korvia alaspäin.