Viime viikolla tosiaan aloitettiin treenaamaan agilityä TamSKilla Katriina Nurmikolun alkeisjatkokurssilla. Kurssihan itsessään on pyörinyt TamSKilla jo toukokuusta lähtien. Hyppäsimme siis kesken kaiken mukaan. Vaikka olemmekin treenanneet (mitä ilmeisimmin) ajallisesti paljon vähemmän kuin muut kurssilla olevat koirakot, tuntui ainakin ensimmäisellä kerralla, että olemme harjoittelun suhteen aika samalla tasolla. Yhden kerran perusteella tosin on vaikea vielä mennä tekemään mitään johtopäätöksiä. Seuraavien viikkojen aikana sitten nähdään, mikä on todellisuus.
Mutta itse treeneihin. Kouluttaja oli rakentanut treeneihin radan, joka koostui hypyistä ja putkista. Aluksi tehtiin hyppy-putki-hyppy-hyppy-putki - esteet. Pörrin ensimmäinen yritys taisi mennä vähän ihmetellessä uusia esteitä. Rimat olivat mielestäni hieman korkeammalla siiihen nähden, mihin Pörri on tottunut. Toinen yritys meni ohimenevän junan ihmettelyyn. Kolmannella sitten alkoi homma sujua.
Kun edelliset esteet alkoivat sujumaan, siirryttiin radalla seuraavaan osaan. Putki-hyppy-hyppy-putki, joissa tarvitsi tehdä parit valssikäännökset. Pörri suoriutui näistä esteistä heti ensimmäisellä kerralla puhtaasti. Toisella yrityksellä Pörrin takajalat osuivat ensimmäisen hypyn rimaan, jonka seurauksena se tippui. Tiputus taisi aiheuttaa Pörrille pientä rimakauhua, sillä Pörri ei meinannut suostua enää hyppäämään kyseisen esteen yli.
Tähtitekniikalla treenatessa halli oli varattu ainoastaan kyseisen ryhmän treenejä varten. Koirakko sai siis treenata yksistään ilman häiriöitä. TamSKin treeneissä halli oli jaettu kahteen osaan ja toisessa päässä treenasi samaan aikaan toinenkin ryhmä. Treenien aluksi Pörri ei (onneksi) kiinnittänyt toiseen ryhmään mitään huomiota. Puolenvälin paikkeilla Pörri kuitenkin tajusi, että "Ei hitto, en mä olekkaan täällä yksin!" ja seuraukset osaattekin jo varmaan arvata. Lopputreenien ajan Pörrillä tuntuikin olevan vaikeuksia keskittyä toisella puolella treenaavien koirakoiden takia.
Saimme kuitenkin radan viimeisenkin pätkän lopulta suoritettua kunnialla. Viimeinen pätkä koostui putkesta ja kahdesta hypystä. Viimeiselle hypylle harjoiteltiin koiran irtoamista. Kouluttaja yritti aluksi saada Pörrin irtoamaan targetin avulla. Pörri kuitenkin nappasi tuttuun tapaansa namin targetin päältä, sen jälkeen targetti suuhun ja miljoonaa karkuun. Targetti vaihdettiinkin hyvin nopeasti leluun, joka toimi Pörrin palkitsemisessa paremmin. Eikä tarvinnut jokaisen yrityksen jälkeen yrittää saada targettia Pörriltä takaisin.
Mielenkiinnolla odotellaan, miten seuraavat treenit mahtaa sujua. Jää nähtäväksi, ottaako Pörri vielä samalla tavoin häiriötä ohi menevistä junista ja hallin toisessa päästä olevista koirakoista, kuin ensimmäiselläkin kerralla. Toivottavasti ei.
Kun edelliset esteet alkoivat sujumaan, siirryttiin radalla seuraavaan osaan. Putki-hyppy-hyppy-putki, joissa tarvitsi tehdä parit valssikäännökset. Pörri suoriutui näistä esteistä heti ensimmäisellä kerralla puhtaasti. Toisella yrityksellä Pörrin takajalat osuivat ensimmäisen hypyn rimaan, jonka seurauksena se tippui. Tiputus taisi aiheuttaa Pörrille pientä rimakauhua, sillä Pörri ei meinannut suostua enää hyppäämään kyseisen esteen yli.
Tähtitekniikalla treenatessa halli oli varattu ainoastaan kyseisen ryhmän treenejä varten. Koirakko sai siis treenata yksistään ilman häiriöitä. TamSKin treeneissä halli oli jaettu kahteen osaan ja toisessa päässä treenasi samaan aikaan toinenkin ryhmä. Treenien aluksi Pörri ei (onneksi) kiinnittänyt toiseen ryhmään mitään huomiota. Puolenvälin paikkeilla Pörri kuitenkin tajusi, että "Ei hitto, en mä olekkaan täällä yksin!" ja seuraukset osaattekin jo varmaan arvata. Lopputreenien ajan Pörrillä tuntuikin olevan vaikeuksia keskittyä toisella puolella treenaavien koirakoiden takia.
Saimme kuitenkin radan viimeisenkin pätkän lopulta suoritettua kunnialla. Viimeinen pätkä koostui putkesta ja kahdesta hypystä. Viimeiselle hypylle harjoiteltiin koiran irtoamista. Kouluttaja yritti aluksi saada Pörrin irtoamaan targetin avulla. Pörri kuitenkin nappasi tuttuun tapaansa namin targetin päältä, sen jälkeen targetti suuhun ja miljoonaa karkuun. Targetti vaihdettiinkin hyvin nopeasti leluun, joka toimi Pörrin palkitsemisessa paremmin. Eikä tarvinnut jokaisen yrityksen jälkeen yrittää saada targettia Pörriltä takaisin.
Mielenkiinnolla odotellaan, miten seuraavat treenit mahtaa sujua. Jää nähtäväksi, ottaako Pörri vielä samalla tavoin häiriötä ohi menevistä junista ja hallin toisessa päästä olevista koirakoista, kuin ensimmäiselläkin kerralla. Toivottavasti ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti