Shelttierkkari

Huh mikä kiireinen viikonloppu takana. Nyt on oltu misseilemässä ja katseltu misseilyä ihan urakalla. Lauantaiaamulla päätimme lähteä pyörähtämään Kaupin vinttikoiraradalla, jossa järjestettiin shetlanninlammaskoirien erikoisnäyttely sekä tokon rotumestaruuskilpailut. Pörri ei näyttelyihin osallistunut, mutta mentiin paikalle turisteilemaan ja katselemaan tuttuja. Itse en ole ikinä aiemmin ollut koiranäyttelyssä katsomassa, joten oli ihan jännää. Pörri ei näyttelyistä piitannut, mutta koirakavereista piittasi sitten enemmänkin. Pörrin turhautumisen sai kuulla ja nähdä koko vinttikoirarata. Huoh sitä haukkumisen määrää. Kiva ja kuuliainen nuorimies on taas hukkunut murkkuherran alle ja Pörri kyllä ilmoittaa selvästi, jos asiat ei miellytä.

Erkkarissa näkyi kyllä shelttejä laidasta laitaan isoja, pieniä, karvaisia, vähemmän karvaisia, nuoria, vanhoja ja kaikkea siltä väliltä. Janne oli tallentanut kameraan useampiakin erittäin komeita merlejä, joista tässä yksi.

Eniten viihdyttiin pentukehän ympärillä, sillä kehässä pyörähti monta tuttua kaveria, joista ihana Vilja-tyttönen valittiinkin rodun parhaimmaksi pennuksi. Samalla vakoilin, miten ihmiset esittelee omia koiriaan ja yritin poimia vinkkejä, miten mennä Pörrin kanssa seuraavan päivän mätsäreissä.

Rodun paras pentu oli ihana Vilja-tyttönen.

Sivusilmällä vakoilin myös shelttien rotumestaruus tokoa, jota käytiin ihan pentukehän vieressä. Oli kiva nähdä tottelevaisia shelttejä ja tämä potki itseäkin eteenpäin. Sheltistä on hyvinkin tokokoiraksi siinä missä agilitykoiraksikin. Illalla metsälenkillä pohdin sitä filosofiaa, millä perusteella itse haluan Pörrille tokoa opettaa ja missä järjestyksessä lähden liikkeitä rakentamaan eteenpäin. Ilo, into ja tekemisen meininki ennen kaikkea. 

Tokokoirat

Shelttierkkarissa pyöri ihan yllättävän paljon tuttuja ja olinkin vähintään yhtä hämilläni kuin Pörri kaikesta pyörityksestä. Ihan ensimmäiseksi törmättiin portilla Pörrin tokokavereihin Essiin ja Minniin. Pian luoksemme saapuikin joukko Länsimetsän kennelin kasvatteja, kun Nova, Soni ja Aarre omistajineen tulivat meitä moikkaamaan. Nova ja Pörri on kotimittauksessa saatu samankokoiseksi, mutta kyllä se niin vain oli, että Pörri oli Novaa selvästi suurempi. Joko Pörri on kasvanut tai meidän mittausmenettelyissä on parannettavaa. Novan blogi löytyy täältä. Myös Aarren blogia olen seurannut jo pitkän aikaa ja olikin kiva nähdä myös Aarre livenä. Aarre oli kyllä ihan syötävän söpö nuorimies. Aarren blogi löytyy täältä. 

Pörri ja Nova

Jos joku sheltti on varastanut sydämeni niin se on todellakin Pate. Pate on todellinen supersheltti, sillä herralle mitattiin eilen korkeutta jo lähemmäs 50 cm, vaikka ikää on vielä alle puoli vuotta. Pate on kyllä komea ja sydämeltään kultaa. Harva sheltti on jäänyt samalla tapaa mieleeni kuin Pate silloin, kun ensi kertaa nähtiin. Olikin pitkästä aikaa kiva nähdä ja Paten mielestä oli ilmeisesti myös kiva nähdä minua, sillä sen verra reteesti nuorimies heitti tassut olkapäilleni ja nuoli naamani märäksi. 

Vaikka Pörrin ärsyttävä käytös näyttelypaikalla jäi harmittamaan, oli kokemus kuitenkin mukava ja lauantain erkkarin jälkeen oli kiva virittyä sunnuntain mätsäritunnelmiin, joista tulossa oma postaus hieman myöhemmin.