Keskiviikkona meillä oli taas tokon alkeiskurssia. Viimeksi valittelin kontaktiongelmia, mutta nyt tällä kertaa Pörri oli paljon paremmin mukana. Välillä varsinkin perusasennossa Pörrin katse hapuili, mutta muuten Pörri oli lähes täydellinen tokoalokas.
Jatkettiin seuraamisharjoituksia. Nyt alettiin viilata seuraamista kohti parempaa muotoa. Ei saatu Pörrin kanssa kauheasti mitään parannettavaa tässä vaiheessa. Kumpikin kouluttaja kävi meitä vuoroin kehumassa ja käski jatkaa samaan malliin. Seuraamisen lisäksi alettiin harjoitella liikkeestä istumista.
Musta on hienoa nähdä, miten Pörrin häntä heiluu sen seuratessa. Pörrin olemus kertoo siitä, miten se tykkää tuosta puuhasta. Pörrillä on kyllä paljon miellyttämisenhalua ja se rakastaa kehuja ja rapsutuksia. Pörrin mielestä on aina kivaa puuhailla yhdessä ihmisen kanssa oli se sitten pallon heittelyä tai tokoliikkeiden opettelua.
Tänään nähtiin töiden jälkeen pitkästä aikaa Kodaa. Voi että miten Koda olikin kasvanut. Korkeudessa Pörri ja Koda alkaa olla aika samoissa lukemissa. Painossa herroilla on eroa pari kiloa, mutta Pörri näyttää muuten Kodaan verrattuna melkoiselta mörssäriltä. Jos Koda olisi maratoonari, Pörri olisi kuulantyöntäjä tai painonnostaja. Kokeilin tänään harjatessa Pörrin kylkiä ja kyllä sieltä kylkiluut tuntuu. Pörrillä alkaa olla jo kohtuullisen pitkä karva ja herra on melkoinen pöyhöturkki. Nyt karvan kasvaessa Pörri on alkanut näyttää varsinaiselta tappijalalta, kun ehdin jo tottua sen pitkiin pentukoipiin. Piti tänään oikein koitella Pörrin mahasta, että missä korkeudella maha on ja mikä osa on karvaa.
Pojilla oli kyllä metsässä hauskaa, kun saivat juoksennella vapaana monta kilometriä. Kotiin päästyämme Pörri oli melkoisen väsynyt koiruli, mutta pienten päikkäreiden jälkeen löytyi taas energiaa touhottaa menemään.
 |
| Poikien tapa odotella bussia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti