Toinen paragility ja kentän laidalla rauhoittuminen

Lauantaina meillä oli toinen kerta paragilitya. Meidän kouluttaja ei päässyt paikalle, mutta saatiin vapaaehtoinen sijainen. Teemana meillä oli irtoaminen ja tehtiin pari erilaista eteenlähetys/irtoamistreeniä. Toinen harjoitus oli mulle vaikea, kun piti yhtäaikaa liikuttaa käsiä ja jalkoja. Onneksi en tee normaalivauhtista agilitya, sillä olisin solmussa jo ennen kuin ehtisin lähettämään Pörriä mihinkään. Saatiin tunnin lopuksi varakoutsilta erityiskehut, että Pörri irtoaa hyvin. Oman vuoron jälkeen käytiin vielä viereisellä kentällä treenaamassa keinua, joka alkaa sujua jo aika hyvin. Alla parin minuutin video treeneistä.

Lähestulkoon agilityn alkeiskurssista asti meillä on ollut suurena ongelmana Pörrin ylikuumeneminen kentän laidalla sillä aikaa, kun muut treenaavat. Saatiin kesän ja syksyn aikana lukuisia eri vinkkejä eri kouluttajilta. Yksi neuvoi opettamaan Pörrille temppuja, joita teetetään taukojen aikana. Yksi neuvoi opettamaan Pörrille "käy siihen" makailukäskyn. Yksi neuvoi pitämään koiraa autossa. Yksi neuvoi palkkaamaan, kun Pörri on hiljaa ja jättämään huomiotta haukkumisen. Sain Pörrin makoilemaan hiljaa, kun virittelin sille nameja tassujen päälle ja maahan. Ongelma ei kuitenkaan ollut pelkästään haukkuminen, vaan kiihkeä mielentila, joka heijastui koko agilityyn sekä radalla, hallissa että hallin ulkopuolella. Pahimmillaan Pörri kävi niin kuumana, että rähisi muille koirille, mikä ei ole ollenkaan Pörrin tyylistä. Rähinän kohteeksi joutui niin urokset kuin juoksuiset nartutkin. Tässä vaiheessa päätin, että nyt on oikeasti asialle tehtävä jotain.

Pörrillähän on ollut paljon ääntelyongelmia myös tokossa. "Käy siihen" käskyn opettaminen on ollut hankalaa, sillä Pörri on ollut käskyn alla kireänä kuin viulunkieli eli mielentila on täysin väärä. Ennen käskyn hyödyntämistä pitäisi saada mielentila oikeaksi. Tokokurssilla sain Piia Kariselta neuvoksi, että taukojen aikana voin kaapata Pörrin kainaloon. Kainalossa Pörri rauhoittui ja oli hiljaa.

Päätin agilitytauolla napata Pörrin kainaloon, vaikka en pakotteista koulutuksessa pidäkkään. Mitä kiihkeämpänä ja tulisempana  Pörri kävi, sitä kovempi oli ote. Rauhoittumalla ja olemalla nätisti ote löyseni. Lopulta, kun Pörri oli rauhoittunut, laskin sen pois otteesta makailemaan vierelleni. Samalla silittelin sitä hellästi pitkin vedoin ja juttelin rauhoittavalla äänellä. Samalla keinolla olen opettanut Pörriä rauhoittumaan myös tokotreeneissä, jos se käy liian kuumana halliin saavuttaessa. Jo muutamassa viikossa ollaan saavutettu ihan huikeita tuloksia. Yllä oleva kuva on lauantain paragilitysta, jossa Pörri istuskeli ja makaili rauhallisena kentän laidalla, vaikka aidan takana oli treeni käynnissä. Pörri on alkanut nyt itse tarjoamaan maassa makoilua, josta olen palkkaillut namilla. Vielä pää pyörii ja olemus on koko ajan valpas, mutta mielentila on selvästi rauhallisempi ja suhtautuminen toisiin koiriin on treeneissä neutraalimpi kuin ennen.

Jännää on ollut se, että Pörrin suhtautuminen myös minuun on muuttunut ja se turvautuu jännittävissä ja pelottavissa tilanteissa selvästi aiempaa enemmän minuun eikä ole suuna päänä häsläämässä, mitä mieleen juolahtaa. Yhtenä viikonloppuna meitä vastaan tuli metsässä kolme hyvin suurta koiraa, joita Pörri selvästi pelkäsi. Siirryimme yhdessä sivummalle, menin kyykkyyn ja Pörri tuli kainalooni, josta oli turvallista katsoa ohi meneviä koiria. Normaalisti Pörri ei olisi välttämättä pelännyt koiria, mutta sillä on nyt menossa joku ihmeen murkkuherkkyyskausi ja se on käyttäytynyt hyvin normaalista poiketen. Erityisesti isokokoiset koirat ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Meidän keskinäinen luottamussuhde on kuitenkin vahvistunut koko ajan, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja odottaa hormonimyrskyjen laantumista.