Perjantain extemporetokot ja eka oma tunnarikapula

Tokopostauksia tulee nyt perä jälkeen useampia, joten karkoitan varmaan kaikki ei-tokoilija-lukijat. Kerrotaanpa tähän heti kärkeen, että kohta meidän blogissa nähdään ihan uudenlaisia treenikuvioita, sillä ilmoitin itseni ja Pörrin rally-tokokurssille. Olin viime viikonloppuna talkoilemassa rally-tokokisoissa ja pieni rallykärpänen pääsi puraisemaan. Alkuviikosta meidän entinen aksakoutsi ilmoitti alkavansa vetää rallyn alkeisryhmää ja mehän tietty Pörrin kanssa intopiukassa päätettiin ilmoittautua mukaan. Itse asiassa olen jo pidemmän aikaa pohtinut, että voisin perehtyä Pörrin kanssa hieman rally-tokon maailmaan uusia tokosääntöjä odotellessa. Toivoisin, että rallyn puolelta löytyisi potkua Pörrin seuraamiseen, joka on varsin laamamaista hiihtelyä nykyään.

Yksi asia mua vähän harmittaa, sillä rallykurssi osuu sunnuntaille, kuten meidän Tamskin tokon ryhmäpaikkakin. Olen viime aikoina ollut vähän huolissani siitä, ettei Pörrillä olisi liikaa harrastuksia, jotta Pörrille jäisi aikaa lepäämiseen ja palautumiseen. Pörri on ollut välillä vielä aamuisinkin todella väsynyt, eikä ole jaksanut tehdä mitään. Sitten, kun saadaan toinen koira, ei tarvitse enää huolestua tällaisista. Olen nyt päättänyt Pörrin kanssa keskittyä treeneissä enemmän laatuun kuin määrään. Tehdään mielummin pari erinomaista toistoa kuin kymmenen tasapaksua. Kisatreeneissä saatiin neuvoksi, että koska Pörri ei ole luonnostaan mikään hyvä keskittymään, sitä pitää pakottaa keskittymään. Olen huomannut, että mitä enemmän Pörri joutuu keskittymään, sitä nopeammin se väsyy. Treeneissä olen antanut Pörrille entistä pidempiä palautumis- ja hengailutaukoja, jotta koira ei olisi ihan sippi tunnin jälkeen. Omatoimitreenejä olen suunnitellut entistä tarkemmin etukäteen. Mitä tehdään, montako toistoa, millä palkkaan, minkä tasoisia suorituksia vaadin, missä on treenin pääpaino (hyvä fiilis, kontakti, tekniikka..). Kesäksi olen päättänyt jättää ohjattuja tunteja selvästi vähemmälle ja keskittyä enemmän omatoimitreenaamiseen. Kesän aikana olisi tarkoitus hioa sellaisia taitoja, joiden opettaminen on jäänyt vähän puolitiehen talven aikana, parantaa meidän suhdetta ja yhteistyötä sekä tietysti saattaa alokasluokan liikkeitä koevalmiiksi. Pahiten keskeneräisin liike meillä on seuraaminen, joka on oma inhokkiliikkeeni.

Mutta sitten niihin tämän päivän treeneihin. Töissä huomasin yllättäen, että joku myi omaa paikkaansa tämän päivän Riitan valkkutreeneihin Koirakoutsille. Katsoin toimiston ikkunasta ulos ja totesin, että ulkona sataa vettä vaakasuoraan ja sää on harmaampi kuin marraskuussa. Ei ollut vaikea päätös muuttaa suunnittelemani pitkä metsälenkki sisätreeneihin lämpimässä ja kuivassa hallissa. Täytyy sanoa, että tykkään kyllä hirveästi treenailla talvisin Koirakoutsilla. Kyllä lämmin halli vaan on luksusta. Ryhmä, johon päästiin, oli meidän normaalia ryhmää selvästi edistyneempien koirakoiden ryhmä. Tunti aloitettiin viime tunnin kertauksella, joten mekin nähtiin, mitä viime kerralla oli tehty. Aluksi opetettiin koiraa pujottelemaan jalkojen ympäri kahdeksikkoa ja pyörimään ympyrää. Sitten tehtiin erilaisia venytyksiä namilla houkuttelemalla.

Tunnin varsinaisena teemana oli tunnari ja luoksetulon stopit. Me ei olla Pörrin kanssa aiemmin tunnaria tehtykkään, joten tuli ihan uutta asiaa. Saatiin ensimmäinen ihka oma tunnarikapula. Riitta neuvoi, miten Pörrin kanssa kannattaisi lähteä liikkeelle. Riitta kokosi tunnarikapuloista pienen pinon (kuten huojuva torni -pelissä) ja minä laitoin oman kapulani pinon viereen. Pörrille naksautettiin aina, kun Pörri haisteli omaa kapulaa. Muutaman kerran Pörri ehti napata kapulan myös suuhunsa, mistä muistona komeat hampaanjäljet. Jos Pörri alkoi tuuppia pinoa kumoon, koiraa piti napata pannasta ja sanoa, että ei käy. Tämä ensimmäinen vaihe perustui pitkälti näköhavaintoon, jota sitten vaikeutetaan hajuaistitehtäväksi. Kotitehtäväksi saatiin piilotella omaa kapulaa erilaisiin paikkoihin ja palkita Pörriä aina, kun se löytää kapulan.

Luoksetulon stoppeja me ei olla harjoiteltu varsinaisen luoksetulon yhteydessä, sillä ensin pitäisi saada se ihan tavallinenkin luoksetulo kuosiin. Pörrillä on ollut viime aikoina melkoista jähmeyttä luoksetuloissa, eikä se ole tullut sivulle, vaan on jäänyt eteeni metrin päähän odottamaan palkkaa tai vaihtoehtoisesti juossut kolme metriä ohi ja sitten vasta palannut sivulle. Riitta sanoi, että Pörriltä pitäisi vaatia selvästi enemmän sivulle tuloja eli ottaa liikkeet ihan loppuun asti eikä vapauttaa kesken kaiken. Omatoimitreeneissä voisi muistutella kokonaisesta luoksetulosta laatikon avulla, sillä laatikon avulla Pörrin saa helposti hyvään perusasentoon. Sain neuvoksi palkata Pörriä ruhtinaallisesti myös hitaista ja aneemisista sivulle köpöttelyistä, jotta motivaatio sivulle tulemiseen paranisi.

Luoksetulon stoppeja harjoiteltiin koko treeniporukan voimin. Pörrillä harjoittelu yhdistettiin ensimmäistä kertaa esteen kiertämiseen. Olen viimeisen parin viikon aikana opettanut Pörriä kiertämään tötteröä ja puita lenkillä. Nyt kierrettiin siivekettä ja paluumatkalla tehtiin joko seisomista tai maahanmenoa. Pörri on alkanut hahmottaa hyvin erilaisia kierrettäviä esteitä ja hakeutui hyvin kiertämään siivekettä. Uskalsin päästää Pörrin tunnilla jopa irti. Mun raikulipoika oli ekaa kertaa KK-hallissa vapaana noin pitkän ajan eikä karannut! Riitta sanoi, että voidaan Pörrin kanssa hyvillä mielin treenailla jo ylempien luokkien juttuja, sillä peruspalikat alemmista liikkeistä alkaa olla hyvin kasassa. Vielä, kun saataisiin tuo yhteistyö pelittämään paremmin niin meitä ei pidättele kohta mikään.